Puolivälieräsarjat ovat tänä iltana vedenjakajalla. Voitot 1-1 on aika lailla eri asia kuin 0-2 ja selkä seinää vasten.

Se runkosarjassa remeltänyt Happee ei löytänyt vielä viime perjantaiksi Pasilaan. Tarkalla pelillä eka erä meni vielä 1-1, mutta jotenkin se kolmannen erän hurlumhei tuntui sopivan hirville paremmin. SSV on vastustajana vähän kuin Ruotsi, niitä vastaan passailemalla vetäytyy vain nurkkaan kyykkyyn odottamaan armoniskua.

Classicin tappio yllätti. Vuosi sitten SPV-sarjassa uskoin peli pelin jälkeen, että nyt alkavat pelata, mutta sitä päivää ei tullut. Edellisvuonna Tepsiä vastaan kuitenkin. Toisaalta Oilers ei ole niin nuori ja kokematon kuin voisi luulla, päälle Midas ja Vehkaojan paluu… Uusi kevään 1999 VFT? Kiintoisaa nähdä illalla Tapiolassa, missä mennään. Öljymiesten kotipelin kruunaa hot dog, ja tänään pitää mennä ajoissa jonoon, ettei jää ilman.

Liekö Peliveljillä paineita tänään kotona? Ei kai vielä yhden tappion jälkeen. Sen tason joukkueessa tekee tänään maaleja useampi kuin yksi mies.

Henri Johansson puhkui pelihaluja ja itseluottamusta Tapanilassa eikä ollut Hynysenkään ilme innoton. Samaan kastiin vielä Nordlund ja päälle se silmää räpäyttämätön sipaisunsa yläpeltiin rankkarikisan pakkopaikassa. Ensi erästä jäi mieleen Nokian vahdeilta yhteensä yksi torjunta ja siitäkin pallo putosi maaliviivalle josta Huhtimo lakaisi sen verkkoon.

Nokia helppo vastus, huikkasi Lasse Salminen kaukalosta astuessaan rivissä ihmetelleille valo- ja muille kuvaajille. Tosin terveiset menivät hiukan hukkaan kun en huomannut paikalla ketään, joka olisi väittänytkään Nokiaa helpoksi.

Tilastosivuilla kummitteli Tapanilan tuloksessa jokin ”VL”. Vauhtileikittely? Vartiolaiva? Välitetty viesti? Rangaistuslaukauskilpailu siellä minusta käytiin, lyhenteeltään rl tai rlk tai jotain sellaista.

Joskus yksilö pelaa huippuottelun, mutta joukkue häviää silti.

Vuoden takaisin sanoin:

You knew today was special. JD got his favorite dessert, pineapple, and Ciggy was glowing with excess energy after he got home from practice, despite an elbow that he could barely lift over his shoulder. Never mind about the mangled thumb. And Ulfie was feeling it, too. The normally mild-mannered Swede stopped to snap at his kids, who were running around the house. Why was this night different of all other nights?

Larry Sloman: Thin ice – A season in hell with the New York Rangers

Tästä eteenpäin loukkaantumiset pimitetään ja fokus säilytetään. Ja tämä oli vasta yksi peli ja vielä ei ole voitettu mitään ja meidän pitää vielä parantaa tästä paljon ja kaikki on edelleen auki ja vastustaja todella vaarallinen.

Näin viime vuonna, entä nyt?

Olympialaisten kiekkofinaali ei televisiosta vaan tietokoneen ruudulta. Selostus Radio Suomen nettilähetyksestä ja ruudun reunassa juoksemassa kotimainen ja kansainvälinen Twitter-virta.

Ei ihan Sofanaticsia, mutta mielenkiintoinen ikään kuin jaettu kokemus.

Pidetään tämä nyt meidän keskeisenä, mutta muuten kisat tuli seurattua lähinnä Facebookin ja Twitterin kautta, television päiväkoosteiden vilkuilua toisella silmällä siihen päälle.

Kotimaisten yhden, toisen, kolmannen ja neljännen lätkäjätkän viserryksistä jäi epämääräinen yleisimpressio, että Suomen onnistumiset olivat pelaajien ansiota ja epäonnistumiset valmennuksen syytä, suomalaiset mediat yksi toisensa jälkeen syvältä ja olisi hienoa saada Kanadan passi.

Tunnetta, hyvä. Eikä kai tweettejä muutenkaan pidä ottaa ylivakavasti.

Tämän neitsyys meni jo Facebookissa, mutta laatu edellyttää pääsyä Avokatsomon klassikkoarkistoon.

Laatijalla on ollut silmää sävyille.

Ja seuraus

» Lue koko juttu

Raphael De La Croix on pannut taas miekkailumaailman kuohumaan.

Pääkallobloggaajat Reponen ja Manninen Riitesuo ovat kuulleet huhuja sääntömuutosideoista ja toivovat, että ensin kysyttäisiin pelaajien mielipidettä.

Käsittääkseni täsmälleen juuri niin on oltu tekemässä. On noussut huolta pelin viihdyttävyydestä ja mietitty sääntömuutosideoita, jotka on lähetetty näytille huippusalibandyssa toimiville seuroille jotta ne kertoisivat mielipiteensä asiasta.

Blogimerkinnöistä päätellen seurat eivät ole vielä kysyneet asiasta pelaajiltaan. Nyt kuitenkin jo tiedetään, että kaksi huippupelaajaa ei muutosideoita kannata.

Toivottavasti tieto niin tässä kuin muissakin vastaavissa asioissa kulkee seuroissa pelaajille saakka ja sitten taas takaisin seurojen päättäjille ja heiltä liittoon. Aina se ei ole onnistunut.

(Asian sivusta mainittakoon, että itsekään en näe mitään tarvetta tällaisiin sääntömuutoksiin. En myöskään erinäisiin suositumpiin, mutta niistä toiste)

Postiluukku kolahti, ja painotuore Unihockey.ch:n Printmagazin muovikääreessään lepäsi eteismatolla yhtä vääjäämättä kuin aina.

Salibandymedioissa tehdään paljon talkoopohjalla, ja silloin pienet eleet ovat arvossaan. Unihockey.ch:n päätoimittaja Damian Keller ei koskaan unohda lähettää lehteä, muistaa aina törmättäessä kutsua oluelle tai syömään ja saattaa yllättää vaikkapa T-paidalla. Ja muistaa sanoa kiitos. Siksi lehteä on mukava avustaa kuvilla ja pienillä jutuilla, vaikka deadlinet joskus päällekkäin kasaantuvatkin.

Erään suuremman salibandymaan suuremman salibandymedian painettu lehti ei ole löytänyt postilaatikkoon vuosiin, vaikka kovasti luvattu on. Lokakuussa vastakkain satuttaessa ihmetteli päätoimittaja kuinka näin onkaan päässyt käymään, otti varmuudeksi osoitteen vielä ylös ja ilmoitti laittavansa asian kuntoon. Joulukuussa tanssittiin täsmälleen sama menuetti toimittajatasoisen edustajan kanssa. Niin ennenkin.

Vaan sitä lehteä ei edelleenkään satu silmiin kuin kisoissa pressihuoneen pinosta. Materiaalipyynnöt kyllä löytävät perille, mutta eivät enää mene tehtävälistalla ihan kärkeen. Ilmeisesti heille on jostain syystä käynyt aina vain vaikeammaksi löytää Suomesta avustajia. Kadonnut on minunkin nimeni medarbetare-laatikosta.

Isompia kommentteja kaipaamattomia linkkejä on viime päivinä tiputeltu Avokatsomon Facebook-sivulle, mutta pääkatsomo on edelleen tämä.

Seuraavathan kaikki jo valokuvaaja Kari Kuukan olympiablogia?

Sosiaalisen median mikroblogipalvelu Twitter on koostanut listan aidoista twiittaavista olympiaurheilijoista.

(Kiitos @twtrkirja via @Karhuherra.)

Sofanatics on piakkoin avautuva suomalainen verkkopalvelu, jonka avulla urheilusta kiinnostuneet sohvanautit voivat muodostaa kavereiden kanssa videochat-kisastudioita nettiin.

Palvelu debytoi Yleisradion vetämänä Vancouverin olympialaisissa Suomen jääkiekkomaajoukkueen aloittaessa turnauksensa Valko-Venäjää vastaan. Ylen Sofanatics-sivusto starttaa keskiviikkona 17.2. kello 21.30.

Avokatsomoa on eilisestä alkaen voinut seurata ja fanittaa Facebookissakin.

Emme olleet siis ihan sosiaalisen median kehityksen aallonharjalla, mutta parempi viime keskiviikkona kuin ensi keskiviikkona.

Digimaailman yleisasiantuntija Petteri Järvinen kirjoittaa jo kahdesti uusintana näytetystä jääkiekon MM-finaalista vuodelta 1995. Järvisen mukaan se saattaa olla ”ylitse muiden” siinä mitä tulee ulkomaalaisten Suomessa hassuina pitämiin asioihin.

Mikä tässä ottelussa on niin ihmeellistä? Mitä kertoo kansan itsetunnosta se, että pönkitystä pitää hakea 15 vuotta vanhasta jääkiekkomatsista? Olisiko Suomen aika katsoa eteenpäin eikä taaksepäin?

Kirjoituksen kommenteissa Suomi—Ruotsi-finaalista tehdään vielä uusi Uusi Tuntematon Sotilas, vaikka joku älypää (minä) yrittääkin huudella joukkoon jotain kulttuurista.

Onko 15 vuoden takaisen MM-kullan fiilistely överiä? Vai arvostettavaa urheilukulttuuria?

Ja kertooko ottelun lähettäminen uusintana oikeasti jotain suomalaisista?

Erä-Koovee 9-3

Yritys pientä pannausta, vähän salamaa täytteeksi.