Pelintekijä Janne Oivio kertoo Hjallis Harkimon ja Jan Waldenin keskustelleen julkisesti. En nähnyt, mutta Oivio ottaa esiin kiintoisan asian.
Oikea ongelma, se siis, mistä YLE ei koskaan tule keskustelemaan (ja joita Harkimo tuskin ymmärtää), on kulttuurillinen ongelma. Suomessa ollaan kautta aikain seurattu vain voittajia. Kansallinen itsetuntomme on rakennettu mystisten koko kansan sankarien varaan. Olympiamenestyjien, kultamitalistien ja maailmanmestarien. Niin jääkiekkokin löi läpi “kansallislajiksi”, pitkällä mitaliputkella. Ei lajilla ole sen kanssa mitään tekemistä. Samalla “perinteikkäät” suomalaislajit kuten hiihto ja yleisurheilu kuolevat hidasta kuolemaa, koska menestyjiä on aiempaa vähemmän. Suomessa ei ole todellista urheilukulttuuria, vaan vain menestyksen palvomisen kultti. Ei liene aiheellista edes mainita, miten autourheilun käy Suomessa, kun Kimi Räikkönen lopettaa.
Rauhallinen päivä töissä. Leijonat pelaa keskellä yötä, joten seuraavan päivän lehteen ei tule riviääkään. Mitenköhän sitä saisi illan kulutettua. No vaikka kisabloggaamalla.
1969: Tähti teipin alla. Tekno-kekon mielekäs maailmanhistoria muistaa, kun suuret tunteet kaukalossa olivat vieläkin suurempia.
Edeltävät opinnot: Lähihistorian perusteet.
Lisää aiheesta: Jokisipilä: Lättyä pussiin siellä ja täällä.
Vieläkin lisää: 100 top stories of the century
Jääkiekkoilija Alexander Ovechkinin suuri unelma toteutuu vihdoin, kun NFL:n Miami Dolphins nosti miehen antamaan näyttöjä ammattilaiskentille. Näin kertoo Onion News Network.
Niklas Herlin (ifk.) pohtii Uudessa Suomessa suosikkijoukkueen valitsemisen perusteita esimerkkitapausten valossa. Ja kommentteja kertyy. Myös siitä, onko koko laji saatanasta.
Tätä en ollutkaan ennen kuullut: Lär dej krypa, lär dej gå, lär dej älska IFK.
Helsingin IFK:n kausi päättyi eilen. Tappio oli karvas.

Noora Räty torjui nollat SM-kullan ratkaisseessa SM-finaalisarjan neljännessä ottelussa.
Kuva: Petri Lunki
Nyt vasta huomasin, että tämäkin on verkossa. Melkoinen nostalgiatrippi, aina laitamainoksia myöten. Eivätkä TV-selostajat intoilleet turhia.
Minä olin D-katsomossa ylimmällä rivillä. Seuraavana aamuna kirjoitettiin reaali.
Erik Hämäläinen pelannut tuhat liigaottelua. Tuhat.
Vastahan se oli kun oli aina seurannut aikuisten jääkiekkoa ja yhtäkkiä tuntui oudolta kun omanikäisiä debytoi SM-liigassa. Esa Tikkanen, Mikko Mäkelä, Esa Keskinen, Iiro Järvi, Ari Haanpää, Vesa Salo, Arto Taipola.
Kaksikymppisten MM-kotikisat 1984, Jäähalli, Kupittaan puulehterit, Popedan Sukset. Myös muuan Dominik Hasek, joka mahtui kakkostähdistöön. Ykkösen paikan torjui itselleen Timo Lehkonen.
Aika kiitää melkoista vauhtia.
Myös jääkiekkoa. Perjantain Hufvudstadsbladetissa juttu HIFK:n uudesta urheilutoimenjohtaja Tom Nybondasista ja lauantain Volt-liitteessä eräästä Petteri Sihvosesta.
Salibandya. Liigan pudotuspelit vauhdissa eikä vielä ainuttakaan voittoa pääkaupunkiseudun joukkueille. Jokohan vallankumous viimein lähestyisi.
Mitä, jos [jääkiekon] liigaotteluun pääsisi ilmaiseksi, pohtii Risto Pakarinen. Voisivatko lipunmyynnissä menetetyt tulot tulla takaisin jollain toisella tavalla?
(via Kaukalo ja nahkakuula)
Tuli mieleen taannoinen Seth Godinin kirjoitus.
Kiekossa ilmaveivi on vielä Erikoinen Tapaus. Okei, ainakin yhdeksänvuotiaalta.
Onside with Jouni kertoo pitkistä peleistä ja vähän isommistakin asioista.
Hodgsonin ja Litmasen saapuminen on kymmenen kuvan sarjassa noteerattu.
Salibandyliigasta kiinnostuneiden kannattaa hankkia etenkin tämän viikon IS Veikkaaja. Lehti on tentannut liigajoukkueiden kapteenit selvittääkseen liigan parhaat pelaajat pelipaikoittain, yli- ja aliarvostetuimmat pelaajat ja monenlaista muuta mielenkiintoista.
Parhaista pelaajista olen kyllä samaa mieltä.
Merkillepantavaa on, että selkeä enemmistö kapteeneista vaatii liigan supistamista, vaikka käsittääkseni 14 joukkueen sarja on liigaseurojen tahdon mukainen.
Eräällä jääkiekkoilijalla on oikeudellisia ongelmia. Kiekkotoimittaja ja hovioikeudenneuvos evp pohtivat asiaa hiukan eri näkökulmista.
Avokatsomo 2003—2008