Ei tullut Saksasta ihan Weltmeisteria 2006, mutta monta mukavaa muistoa tämä pätkä tuo meille Saksan kannattajille. Joita ei taida olla kovin paljoa, kuten Jari Kupila Urheilulehdessä 2006 perusteellisesti analysoi.

Pari maalia on mahtunut mukaan myös vuosituhannen ottelusta Sevillan heinäkuisessa illassa 1982. Siitä olisi vielä voinut ottaa Kalle Rummeniggen kavennuksen jatkoajalla ja rankkarikisasta ainakin Horst Hrubeschin vedon. Kun muut laukojat olivat asetelleet palloa ruohonkorrelleen kohdalleen mutta Hrubesch kävi vain ohimennen toteamassa, että onhan se suunnilleen pilkun paikkeilla ennen kuin otti vauhdin ja potkaisi Saksan, anteeksi, Länsi-Saksan, finaaliin. Josta ei sen enempää.

Ratkaisevat pilkut löytyvät näköjään täältä ja pätkinä koko pelikin. Ja tiivistelmä, musiikistakin päätellen ranskalaisen tekemä.

Mies näyttää apinalta, mutta torjuu kuin hämähäkki.

Eurosportilla pyörii taas Champions League Classics -ohjelmia. Tällä kertaa UCL muistoihin palataan myös yksittäisten pelaajien näkökulmasta. Jäin koukkuun kun ruutuun pärähti UCL Classics Oliver Kahn Special.

Oliver Kahn on huikea kassari, joka tosin välillä käyttäytyy kovin kummallisesti. Mutta minkä maalivahti itselleen voi.

Kahnin uran varrelta löytyy läjäpäin näyttäviä torjuntoja ja meuhkaamista.

Tämä lienee yksi Kahnin parhaimmista torjunnoista.

Myytiinpä myös Kahnin kesäisen taisteluparin Jens Lehmanin lunttilappu ihan kohtuulliseen hintaan.

1. Riquelme left high
2. Crespo long run/right, short run/left
3. Heinze left low
4. Ayala long wait, long run right
5. Messi left
6. Aimar long wait left
7. Rodriguez left

Associated Pressin Mark J. Terrill kertoo SportsShooterissa, millaista amerikkalaisen oli matkustaa Saksaan kuvaamaan jalkapallon MM-kisoja.

Ordnung muss sein, kun väkeä on noin paljon.

Mutta että ”Having never traveled by train…”?

RSSSF eli Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation on vallan tarkasti maailman jalkapalloilua tilastoiva säätiö, jonka ”major goal” on

collecting all kind of statistics, in particular league tables from all over the world, on football, and making this information available to those sharing our interest.

Nyt kun Saksan MM-kisat 2006 on pelattu, löytyy RSSSF:stä aimo kasa statistiikkaa niin itse MM-kisoista kuin karsinnoistakin.

Itävaltalainen FAS.research-tutkimuskeskus tarjoilee makupalan tutkimuksistaan. Harald Katzmair ja Helmut Neundlinger ovat analysoineet jalkapallon MM-finaalin Italia—Ranska ja laatineet graafisen esityksen, jossa on kuvattu jokaisen kentällä olleen pelaajan kolme suosituinta joukkuetoveria, kun mittarina käytetään annettuja syöttöjä.

Kaaviosta selviää muun muassa seuraavaa:

• Maailmanmestarijoukkueen eniten käyttämä ase oli syöttö Gennaro Gattusolta Andrea Pirlolle.
• Kisojen parhaaksi pelaajaksi lähes valittu Fabio Cannavaro ei ollut kuin yhden joukkuetoverinsa 3 suosituinta syöttökohdetta -listalla. Tämä yksi pelaaja oli Pirlo, joka olikin sitten Fabio Grosson, Daniele De Rossin, Marco Materazzin, Alessandro Del Pieron, Francesco Tottin, Mauro Camoranesin, Gattuson ja Cannavaron samaisella listalla.
• Pirlo syötteli Cannavaron lisäksi eniten Grossolle ja Luca Tonille.
• Italian toiseksi käytetyin syöttölinja oli Gianluca Zambrottalta Camoranesille.
• Ranska pelasi eniten syöttöjä Willy Sagnolilta Franck Ribérylle. Toisena Zinedine Zidanelta Florent Maloudalle.
• Ranskalla oli neljä pelaajaa, jotka eivät olleet kenenkään listalla. He ovat Lilian Thuram, Patrick Vieira ja Alou Diarra sekä (tietysti?) maalivahti Fabien Barthez.
• Italialla tällaisia pelaajia oli kaksi. Maalivahti Gianluigi Buffon sekä — kappas, kappas — Francesco Totti.

Italia voitti. Hyvä. Minä en ole ollut Ranskan puolella edes (Ranskan) vallankumouksessa, kirjoittaa blogissaan valtiotieteen tohtori ja historiantutkija Jari Sedergren.

Ehkä yksi jalkapallon MM-kisojen viehätys on siinä, kuinka se asettaa joukon maita vastakkain ja päästää meidät vertailemaan käsityksiämme niistä. Zidanen ja sen italialaisen kaverin yhteenotto nostaa pohjavirtoja näkyviin esimerkiksi tuolla Vapaapotkujen kommenteissa tai vaikkapa Korennon elämässä tai Hanhensulan ja Rauno Räsäsen blogissa, etenkin tässä merkinnässä.

Italialaiset ”ovat” sellaisia, ranskalaiset ”ovat” tällaisia ja saksalaiset ”ovat” jonkinlaisia. Niin kuin brassit pelaavat iloista ja kaunista sambafutista, italialaiset tylsää catenacciota, saksalaiset konemaista jauhamista ja Hollanti totaalista jalkapalloa. Vai pelaavatko? En tiedä, kertokaa te.

Mikä tekee jostain maasta suosikkimme, mikä saa meidät satunnaista ottelua katsoessamme toivomaan toisen voittoa? Maan pelityyli tai -kulttuuri? Joku entinen tai nykyinen huippupelaaja? Sympatia tai antipatia jotain maata kohtaan? Muu, mikä?

Suomessa tunnettuja tekijöitä ovat ainakin ”Ruotsin vihaaminen”, ”heikomman puolelle asettuminen” ja ”poliittiset mieltymykset” jääkiekon historiallisena alalajinaan ”Tshekkoslovakia vastaan Neuvostoliitto”.

Vuoden 2006 jalkapallon MM-kisoista meni maku sillä Zinedine Zidanen ja Marco Materazzin siunaamalla hetkellä.

En näe Italiaa maailmanmestarina, en usko mestarin jäähyväisottelua todeksi, en voi kuvitella jalkapallontäyteisen kesän todella huipentuneen todelliseen antikliimaksiin.

Rangaistuslaukauskilpailulla ei ole tämän antikliimaksin kanssa mitään tekemistä. Jos 120 minuutin pelin jälkeen tilanne on tasan, rangaistuslaukaukset ovat oivallinen ja harvinaisen mielenkiintoinen tapa päättää ottelu. Puheet onnenkaupasta ovat roskaa. Rankkarit mittaavat mitä suurimmissa määrin kykyä. Kykyä keskittyä ja suorittaa koko maailman katsellessa.

Mutta yksi italialaisen miehen rintalastaan kohdistunut pukkaus meni ja nollasi kisat yhdellä iskulla. Nollasi kisat, nollasi jalkapallon.

Onko jalkapallo vitsi? Jalkapallo on vitsi.

Anil Dash on editoinut netin parhaista Zidanen pääpukkaus -animaatioista koosteen, Zidane World Cup Headbutt Animation Festivalin.

Ne ovat ohi nyt, siispä pihalle julkaisujärjestelmästä viimeiset kisalinkit.

• Joukkueiden lempinimet.
• Lenkkariputiikki Popoissa huutokaupataan MM-kisojen henkeen kustomoituja Adidaksia: Ghana, Argentiina ja Australia. Kenkien maalaukset ovat jmonen käsialaa.
• Materazzi — suurimmat iskut via JS
• Kesähyeenamme bongasi mittavan kommenttiketjun Zizoun ja Materazzin ”keskustelusta”.

Eilen Dennis Bergkamp, tänään Johan Cruijff.

Aina avulias Wikipedia kertoo Cruijffista, että tälläkin urheilusankarilla on oma legendaarisiin ja mahdollisesti hämmentäviin lausuntoihin perustuva kielensä, Cruijffiaans.

Letkautuksista muutaman sopii nostaa esille näin sunnuntaisen jalkapallon MM-finaalin alla. Ranskalaisten on syytä pitää mielessä Cruijffin toteamus italialaisista:

Italialaiset eivät voi voittaa meitä, mutta me voimme takuulla hävitä heille.

Filippo Inzaghista Cruijff on sanonut seuraavaa:

Katsokaas, oikeastaan hän ei osaa lainkaan pelata jalkapalloa. Hän vain on aina oikeassa paikassa.

Hollannin MM-kisaesitykseen pettynyt Avokatsomon lukija kaipaa Dennis Bergkampin aikoja ja lähettää muistutukseksi linkin tähän hollantilaisen NOS-kanavan tribuuttiin ”The Icemanille”.

Mahtava pätkä.

Kuten tavallista, Wikipedialla on lisätiedonjanoisille kattava artikkeli Dennis Nicolaas Maria Bergkampista.

Maailma, joka valmistautuu samaan aikaan sekä jalkapallon MM-kisojen välieriin että Serie A:n legendaaristen joukkueiden tiputtamiseen sarjaportailla alaspäin, tarvitsee annoksensa jalkapallotaidetta. Jalkapallo ei ole vain likaista.

Väki vähenee, pidot paranee? Mutta samalla MM-kisat tuntuvat yhtäkkiä hiljenneen kun pelitulva loppui.

Aku Ankka, Suomi ja Englanti. Saarivaltakunnan ylpeys ei ole ykkössuosikkini, mutta kuinka voisi olla tuntematta myötätuntoa? Se alkaa jo rankkarikisan häämöttäessä.

Seuraavaksi syynätään Svenniksen anti Englannin maajoukkueelle. Tässä Guardianin näkemys.

Puukonheiluttajat ovat ilmeisesti siirtyneet Naissalibandy.netiin kun Jykä on joutunut jo poistelemaan pahimpia ja muistuttamaan käytöstavoista. Ei miesten puolella minun mielestäni ihan tuollaista ole. Mikä ei tietenkään tarkoita, että puukottajat eivät olisi miehiä.

Jotkut ilmeisesti viitsivät kuitenkin vielä valmentaa naisjoukkueita nyppien samalla tikareita selästään.

Kemppinen kirjoittaa reilun kaupan jalkapallosta.

Entäpä naisnäkökulma MM-kisoihin: Soccergirlz vai Nainen ja pallojournalismi?

Tiedättekö mitä? Seppo Räty oli väärässä ja Saksa voittaa huomenna Argentiinan. Sen jälkeen Madonna lähtee laulamaan Buenos Airesin torille Don’t cry for me Argentina.

Samalla Pasi Rautiaisen nahkahousut pamahtavat ja Jurgen Klinsmannista tulee bradwurstimaan uusi messiah.

Saksa voittaa Argentiinan puhtaasti 2—0. Polakki Miroslav Klose hönkäisee kahdesti ja käytännössä samalla varmistaa maalipörssin voiton.

Tämän jälkeen Saksaa ei pysäytä mikään paitsi huonokuntoinen Englanti.

Lean left kertoo, miksi amerikkalaiset eivät pidä soccerista. Keskustelu jatkuu kommenttiosastolla.

The Daily Standard jatkaa.

(Via Sixteen Volts)

Tämä kiinnostanee vain kaltaisiani nörttejä: jalkapallon MM-kisoja voi seurata livenä ASCIIna.

Kari A. Hintikan Matrixx-blogi vihjasi. (Wikipedia: ASCII.)

Englanti selviytyi jatkoon jalkapallon MM-kisoissa kahdella voitolla ja yhdellä tasurilla. Silti Englannissa on meneillään täysi paniikki.

Asiasta kirjoittaa HS:n kisablogi Vapaapotkuja:

Saarivaltakunnassa lipsahdetaan helposti hysterian puolelle, kun kansallispelistä on kysymys. Tällä kertaa panikointiin on ihan oikeita perusteita. Jos Englanti näistä lähtökohdista voittaa maailmanmestaruuden olisi syytä kärrätä Nelsonin patsas pois Trafalgar Squarelta ja korvata se kuningas Sven I:llä.

» Lue koko juttu