Minusta Suomi ja Ruotsi ovat aina pelanneet jalkapalloa eri maailmoissa. Suomi jahdannut ikuista haavettaan lopputurnauspaikasta ihan kuin 70- ja 80-luvuilla jääkiekkomitalista, Ruotsi taas taistellut muiden huippumaiden kanssa oikeissa kisoissa.

Keskinäisiä otteluita on pelattu niin harvoin, ettei maailmojen kohtaamista ole tarvinnut miettiä. Nyt se tapahtui, ja analyysejä karmeudesta on kirjoitettu enemmän kuin ehtisin edes lukea. Siksi tähän linkit vain Andersonin lyhyeen ja Jonas von Wendtin pidempään ja kerraksi kiellon päälle Sundqvistiin.

(Ja taktiikkapalaa)

Juuri suomalaisen jalkapallon kirous tekee lajista kuitenkin erityisen, sillä matka on mielenkiintoisempi kuin saapuminen perille. Niin silloinkin kun Iason ja argonautit etsivät kultaista taljaa.

Jääkiekossa jännite katosi kun loputon jahti sittenkin päättyi ja Leijonista tuli vain yksi huippujoukkue muiden joukkoon. Salibandyssa Suomen kova kohtalo huipentui 2006 Globenissa jatkoajalla eeppiseen hiuksistarepimisjäähyyn ja maailman romahtamiseen, mutta Prahassa 2008 Tero Tiitu löi sillekin tarinalle loppupisteen.

Mitä meille enää jäisi, jos alkaisimme menestyä jalkapallossakin?

Kuvassa Sonera Stadiumin pääkatsomo taannoisen HJK-Inter-ottelun pelaajien astellessa kentälle. Jääkiekko taitaa olla ainoa palloilulaji, jonka ei tarvitse ankarasti miettiä väen houkuttelemista lehtereille. Pesäpallo?

Kuvanoton hetkellä oli kaukana kaukalossa menossa Suomen ja Norjan kohtaaminen. Kauppatorin kansanjuhla vielä päälle, ja kontrasti vahvistuu kuten toisaalla pohdittiinkin. Ja edellisen merkintämme kommenteissa sivuttiin.

Mutta peli on parasta paikan päällä. Kaikki lajit. Pelaisikohan Jaro tänään Klubia vastaan yhtä ennakkoluulottoman pirteästi kuin viime kesänä täällä?

Sosiaalinen media pullisteli viime viikonloppuna kun väki koki yhdessä Euroviisut ja kiekkokisojen huipennuksen. Euroviisuja lusin itse riittävästi jo 70-luvulla, mutta Twitterin tagi #mmkisat oli seurannassa koko pitkän kisarupeaman ajan. Ollapa ollut jo niinä vuosina kun keskiyön lähestyessä kuuntelin yksin kotona matkaradiosta Höyry Häyrisen kertovan Nummelinin ja Koivulahden uroteoista Kiesslingiä ja Kühnhacklia vastaan.

Karhuherran sanoin:

- – - kisapaikalla on jo useita kotimaisia mediatyöläisiä, jotka luukuttavat tunnelmia kaukalon laidalta, mixed zonelta, pressikeskuksesta ja aamutreeneistä. Pahimmat vielä yöllä hotelliltakin. Etulinjassa tulittavat tietysti Jatkiksen omat pojat Mikko ja Kasperi eli @MikkoMakinenJA ja @kaustonen, sekä ainakin Kulosaaren alueen johtava monimediapulputtaja @EskoSeppanen.

Eikä siinä vielä kaikki, kotkatsomoissa huutelee monenlaista väkeä, muitakin kuin mediaurpoja. Sillä ainakin oman näppituntuman pohjalta Twitter on hiljalleen tänä keväänä lyönyt läpi myös tavallisen kiekkokansan keskuudessa.

Pitkä lainaus, mutta toivon saavani anteeksi, koska asia on niin lujaa.

Tagi elää edelleen kun puitavana puoleen ja toiseen ovat voitonjuhlat.

Ennenkin on voinut kokoontua sporttibaariin tai kaverin kisastudioon ja jatkaa puintia seuraavana päivänä koulussa tai töissä, mutta näin laajaan keskusteluun ei ole päässyt mukaan. Myös kaltaiseni harvoin baareissa viihtyvä.

Hehkuttaa Lvngroom:

Tekniikasta ei tietenkään ole sinällään kyse, vaan siitä, mitä se mahdollistaa. Voidaan keskustella, osallistua, jakaa ja innostua toisten samanhenkisten kanssa tapahtumaa ennen, aikana ja jälkipeleissä. Perinteiset kisakatsomot, kauppatorijuhlat ja TV-lähetykset ovat edelleen tärkeitä, mutta rinnalle on tullut hurjasti mahdollisuuksia lisäelämyksiin!

Eilen lisäsin seurattaviini pitkän rivin futiksesta visertäviä, mutta sählyääliöitä Twitterissä on vielä harmillisen vähän. Se porukka tuntuu kokoontuvan Facebookiin. Tähänkin hurahtaneena toivon kuitenkin, että seuraavia salibandykisoja saan kokea entistä enemmän myös Twitterissä. Tai mikä silloin pinnalla onkaan, nykyisellä muutostahdilla.

Lisää Twitterin käytöstä

E-juniorien piirisarjan avaus eilen Lauttasaaren hiekalla oli osittain parempaa jalkapalloa kuin Champions Leaguen Real Madrid – Barcelona.

Ehkä yksikään maaleista ei ollut Messin soolon tasoinen taidonnäyte, mutta toisaalta yksikään pelaaja ei teeskennellyt loukkaantumista tai jäänyt teatraalisesti makaamaan eikä kukaan pelaajista tai valmentajista protestoinut erotuomarille.

Kuulemma UEFA tutkii espanjalaisen oopperan tapahtumia jälkikäteen, mutta ymmärsinköhän oikein, että filmaukset eivät kuulu perattaviin asioihin. Niistä ei kukaan loukkaannu fyysisesti, mutta…

Tässä tiivistyy jalkapallon nolous. Saitin osoitteesta päätellen tulee samalla muistaa lähdekritiikki.

Sundqvist: Messi upea, spanskifutis häränsontaa + kommenttiketju

Kuinka suhtautua Vastapalloon ja tällaiseen tekstiin?

Innostuneesti. Koska tällainen Hunter S. Thompsonin mieleen palauttava tapa yhdistää urheilulajin tapahtumat ja oma kokemus niistä on juuri kaikkein arvokkainta. Juuri sitä, mikä tekee hyvistä blogeista perinteistä journalismia mielenkiintoisempia.

Ja samalla kavahtaen, koska haistattelut ja nimittelyt kuulostavat niin väsyneiltä. Vaikka ne olisivatkin mukana tehokeinona osoittamassa, kuinka paljon kirjoittaja välittää.

Vastapallo on vuonna 2011 perustettu jalkapallon pää-äänenkannattaja. Julkaisemme entusiastien kirjoittamia juttuja heitä itseään kiinnostavista joukkueista, pelaajista ja kulttuuri-ilmiöistä.

Lisää tällaisia pää-äänenkannattajia, kiitos.

Tanoken kehittäjä Pertti Kemppinen Veikkaajan haastattelussa.

Lehtikuvaaja emeritus Martti Brandt kertoo muistelmissaan ensimmäisestä urheilukuvauskeikastaan 1957 Uudelle Suomelle.

Kuvasin matsin ja palasin toimitukseen. Erkki kysyi, montako rullaa olin kuvannut. Vastasin ottaneeni kaksi kuvaa. Rolleiflexin kuvauskantama jalkapallossa oli noin 10 metriä. Erkki hikeentyi, kun selitin tilanteita olleen vain kaksi, ja ne kummatkin oli tallennettu filmille.
- – -
Erkki kehitteli rullan, tuli ulos labbiksesta ja kiitti: ”Helvetin hyvät kuvat”. Pallo lensi kohti kameraa, maalivahti ilmassa. Kuvat taitettiin näyttävästi lehteen.

Muutenkin lukemisen arvoinen kirja.

Tarinoita kuvien takaa: Martti Brandt – Lehtikuvaaja

Jokainen potku merkitsee ehkä jotakin jollekin.

Ei ole amerikkalaisten vaan ihka oikeiden brittien vika, että jalkapallo on soccer, kertoo New Yorkerin artikkeli The Name of the Game:

“Soccer,” by the way, is not some Yankee neologism but a word of impeccably British origin. It owes its coinage to a domestic rival, rugby, whose proponents were fighting a losing battle over the football brand around the time that we were preoccupied with a more sanguinary civil war. Rugby’s nickname was (and is) rugger, and its players are called ruggers—a bit of upper-class twittery, as in “champers,” for champagne, or “preggers,” for enceinte. “Soccer” is rugger’s equivalent in Oxbridge-speak. The “soc” part is short for “assoc,” which is short for “association,” as in “association football,” the rules of which were codified in 1863 by the all-powerful Football Association, or FA—the FA being to the U.K. what the NFL, the NBA, and MLB are to the U.S.

(Vinkistä kiitos Kottkelle.)

Tämä on hurmaava: Pied La Bichen lyhytelokuva (?) Refait, jossa kerrassaan erityisellä tavalla näytellään uudestaan Ranskan ja Saksan rangaistuslaukauskilpailu Espanjan MM-kisoissa vuonna 1982.

(Kiitos, Olli ja Information Aesthetics.)

Sundqvist pohtii kentän kokoa, Ville Kuusinen sen pinnan laatua.

PeterF kaipaa kotimaiseenkin futikseen kaukolaukaistavia kameroita maalin taa. Eilen Finskillä näytti Photo-liivinen virittelevän yhtä matalaa jalustaa eteläisen maalin tuntumaan. Tulosta näkynee kotijoukkueen sivuilla, jossa jälki iltavalaistuksessa on muutenkin mukavaa.

Suomi-futis näkyy tykänneen pelin tasosta enemmän kuin FutisForumin keskiverto kommentoija.

Medon kulmapotku itselle hämmästytti ainakin eteläpäädyn.

Nuorten mestaruuspokaalin kohtalo näyttää puhuttaneen. Sääntöä asiasta ei tosiaan taida olla, mutta pitäisikö sellainen kehittää? Eikös AIK saanut Euroopan Cupin kannun omakseen voitettuaan sen kolmannen kerran peräkkäin? Siellä taisi olla sääntö asiasta.

Vastaavasti mietin, voiko SSV kirjailuttaa pelipaitoihinsa tähden jos ja kun nappaa tänä keväänä kymmenennen Salibandyliigan mestaruutensa. HJK:llahan taitaa jalkapallossa olla kaksi tähteä 21 tittelin kunniaksi ja eräiden maiden maajoukkueilla yksi kustakin MM-kullasta.

Maailmanlaajuisesti käytäntö näyttäisi olevan yllättävän kirjava.

Onkohan joku lukijamme perehtynyt aiheeseen?

Barcelonan, sen espanjalaisjoukkueen, jonka riveissä pelaavat muun muassa Lionel Messi ja Andrés Iniesta, Marketing and Business Development Manager on suomalainen Lankisen Pasi.

Aiheesta artikkelöi Egan Richardson: FC Barcelona’s Finnish influence.

Google-haeskelun perusteella Lankisesta on tehnyt jutun myös Pohjolan Sanomat.