The New York Timesin havainnollinen graafinen esitys proteesi vs. ihmisjalka. Esitys liittyy juttuun eteläafrikkalaisesta juoksijasta Oscar Pistoriuksesta, joka tähtää ensi kesän Pekingin olympialaisiin — hiilikuitujaloilla.

Pistoriuksen nopeus 400 metrillä riittää tällä hetkellä kansallisella tasolla jo neljän parhaan joukkoon eli viestijoukkueeseen, mutta vastassa on aikarajojen lisäksi myös kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF.

Liitto epäilee jousijalkojen lisäävän Pistoriuksen pituutta ja tuovan siten epäreilua etua muihin juoksijoihin verrattuna. Lisäksi IAAF on äskettäin kieltänyt ”avustavat jouset ja pyörät” (eivätkö ne olleet aiemmin kiellettyjä?), joihin nämä jousijalatkin lasketaan.

Tuubista löytyy myös videota herran askelluksesta.

Pari linkkiä juoksemisesta:
Harjoituspäiväkirjayhteisö Lenkkivihko.fi ja Kuutioon kirjattu idea juoksureitti-mashupeista. Ja oho! Näköjään ei tarvii enää tehdä ainakaan ihan alusta, sillä Gmaps Pedometer on ihan kelpo monin paikoin Suomessakin. Tuossa demoksi mukava kotiseutukierros itäisessä Turussa. Kun tuo talvikaan ei näytä pystyvän mihinkään niin pitää varmaan jatkaa lenkkikautta.

Salibandyä: Nyt flickrissä ylijäämäkuvia kauden divarikoitoksista Caribian valoista.

Tennistä: Kannuvalimo: The Roger and I. Seuraa äärimmilleen tiivistetty lainaus:

…jokaisella meistä on itseämme parempi pelaaja, jolle melkein aina häviämme, tai tiedämme pelaajan, jolle lähes varmasti häviäisimme, jos sattuisimme hänet joskus kohtaamaan pelikentällä. Sen miljoonien pelaajien ketjun viimeinen lenkki on Roger Federer.

Reilu viikko suorituksen jälkeen voin jo esittää itselleni kysymyksiä. Mikä ajoi maratonille? Miten juoksu kulki ja pysyttiinkö taktiikassa? Miltä kaupungin sydämessä juostava tapahtuma näyttää radalta katsoen? Mikä jäi kaivertamaan mieltä ja mihin voi olla tyytyväinen?

Kuten mm. tuon läpäisyviestin kommenteistakin nähdään, kokonaisen maratonin juokseminen on suoritus, johon moni meistä enemmän tai vähemmän vakavissaan tähtää ”jossain vaiheessa” eloansa. Viime kesänä huomasin juosseeni puolimaratonin suomalaisittain kuumassa kelissä, ehdottoman epävirallisesti, mutta ihmeen kevyesti. Tietäähän sen, että jää mielessään arvuuttelemaan kuinka pitkälle sitä jaksaisikaan. Ajatus meni kuitenkin hyllylle talven jäädytettyä lenkkarit ja juoksumielen.

» Lue koko juttu

Paavo Nurmi Marathon meni läpi vaikka sää ei helpotusta tarjonnut. Katsojat varmasti nauttivat (ja jaksoivat silti kannustaa, kiitos!), mutta me kipittäjät saimme lipitellä nesteitä kiivaaseen tahtiin. Aika on vielä vahvistamatta, mutta oma vähän myöhässä pysäytetty tiuku sanoo 4:09.48 ja se on mainiosti tavoitehaarukassa, melkeinpä alle. Katsotaan saako tästä jotain laajempaakin raporttia aikaiseksi.

Edit hetkeä myöhemmin: Johan löytyy tulostakin, 4:06:17 ja sijoitus 79.

Tuollaisella numerolla, huomenna alkaen kello 13:00 ja päättyen toivon mukaan 42,195 kilometriä myöhemmin. Kuvassa myös kahtena palasena Champion Chip, ajanottosiru.

Meillä näyttäisi täällä Avokatsomossa olevan vilkas päivä, joten lisää löylyä vaan. Kesätoimittaja Koskinenkin virkoaa.

Se maraton, se on lähellä. Työpöytälaskuri sanoo 2 päivää ja 14 tuntia starttiin. Sininen viiva on jo kuulemma maalattu, mutta emme ole vielä kohdanneet. Ehtii sitä sitten lauantainakin tuijotella.

Tässä tapahtuman virallista urheilujuomaa lipitellessäni tahtoisin nostaa esille luvun J.P. Roosin kirjasta Maratonmiehen elämä. Luvun nimi on doping. Seuraa pari tiukkaa lainausta.

Vilppihän on muutenkin suurissa maratoneissa varsin yleistä. New York City maratonissa todettiin että 200 tarkastetusta juoksijasta 3 % huijasi, so. matkusti metrolla, oikaisi tms. Tämä merkitsisi siis jopa 700 huijaria koko juoksussa!

Siinä vaiheessa jossa voidaan osoittaa, että hormonivalmisteiden kohtuullinen syönti on vahingollisempaa kuin alkoholin juominen tai tupakanpoltto, niin olen valmis vastustamaan niiden käyttöä. Sinänsähän on huvittavaa, että positiivinen doping on kielletty, mutta negatiivista saa harjoittaa niin paljon kuin haluaa. Matti Nykänen sai juoda päänsä täyteen kapakassa vaikka joka ilta, mutta kukaan ei häntä sen takia tuomitse tai testaa paljonko alkoholia löytyy verestä ja millaiset ovat maksa-arvot.

Imagen kesänumerossa 2005 seitsenottelija Maija Kovalainen kertoo lajeista hirveimmästä:

En tiedä pahempaa olotilaa elämässä kuin lähdön 800 metrin juoksuun. Itse sanon, että olen silloin koomassa - minua pelottaa, pulssini on nopea, menen vetkuksi, jalkani makaroniksi. En tekisi elämässäni mitään muuta kuin urheilisin, mutta se hetki vie nautintoa urheilusta.

Olen käynyt urheilupsykologilla asian takia. Se on minun korvieni välissä. Kun se jokin päivä lähtee aukeamaan, minulla ei ole mitään hätää.

Olen kyllä kuullut ottelijoista, jotka vihaavat ottelun päättävää kestävyysmatkaa yli kaiken (ja eihän se sulavalta ikinä näytä), mutta tällaisesta pelosta en ole aiemmin kuullut.

Ja jos juoksusta puhutaan niin näinä aikoina minä en voi olla viittaamatta siihen 22 päivän ja 14 tunnin kuluttua starttaavaan tapahtumaan. Tänään olen valmistautunut keilaamalla ja lukemalla J.P. Roosin Maratonmiehen elämää.

Olen nähtävästi sanojeni syöjä. Näytän uhonneen tuossa viimekesäisessä puolimaratonraportissa, että minähän en mitään lenkkimaratoneja juokse, mutta niin vain Paavo Nurmi Marathon koostuu kahdesta lenkistä. Lauantaina kävimme tutustumassa Ruissalon maisemiin pitkän harjoituksen merkeissä. Kilometrejä kertyi n. 26 ja olo on näin seuraavana päivänä jo varsin ketterä. Tänään olen havainnut, että maratonista ja juoksemisesta löytyy aika lailla luettavaa.

Juoksuaika » FlyingFinns -keskustelupalsta » Häjyt ry:n 100+ kerho.

Myös Helsinki City Marathonin sivuilta löytyy kompakti vinkkipaketti ja Juoksija-lehti taitaa olla johtava kotimainen kaupallinen julkaisu. Eiköhän tässä ole kirjalliset eväät kasassa.

Tiedoksi vain, että Paavo Nurmi Marathon juostaan jo reilun kuukauden kuluttua lauantaina 2.7. ja mukana nähdään itseään säästelemättä myös Avokatsomon pitkien matkojen toimitus.

Ainakin osallistumismaksu on hoidettu, pitkiä lenkkejä treenattu, sykemittaria vilkuiltu, lenkkarit uusittu ja kannustuksestakin on ollut puhetta. Yksi viidennes Avokatsomon toimituksesta taisi lupautua hurraamaan kahdesti ohitettavaan kotiristeykseensä ja heti korttelin päässä on luvassa tiukkaa kestävyysurheilun vastaista sanomaa sählyjoukkueen lyhyiden matkojen ja anti-kestävyysekspertiltä. Niillä main saattaa olla tiukkaa päänsisäistä vääntöä toisen kierroksen alkaessa.

Toistaiseksi mieleenpainuvin hetki harjoittelun lomasta oli viime kesänä kyseisen maratonin selvittäneen onnenpyörämiehen kohtaaminen lenkkipolulla Helsingin moottoritien kupeessa. Tuolla kertaa Porkka tosin kuritti itseään kävelysauvoilla, mutta Elixirin juttusarja maratonille valmistautumisesta ja itse suorituksesta on suositeltavaa katsottavaa jos uusintojen ääreen sopivasti sattuu.

Loppuun kaksi viittausta muinaisiin juoksutapahtumiin:
Tekno-Kekon mielekäs maailmanhistoria: 1904: Värikkäin olympiamaraton.
Puolimaraton viime kesältä.

Cool Huntingin Josh Rubin on päässyt koelenkille Adidas_1-juoksukengillä. Tossujen rakenteista löytyvät mm. tuikitarpeelliset jäykkyyttä säätelevät pikku moottorit ja niitä ohjaavat prosessorit. Jos aion toteuttaa aikeeni maratonin juoksemisesta kesällä, joudun luultavasti itsekin panostamaan kenkiin, mutta en ehkä näin isosti. Tänään harjoittelin kestävyyttä katsomalla Paula Radcliffen tunnistettavan tuskaisen näköistä etenemistä Lontoon maratonilla. Saatoin vain todeta kuntoni olevan vielä pahasti keskeneräinen - en jaksanut katsella kuin ehkä minuutin verran.

The Morning News tarjoaa Rion Nakayan kuvasarjan Faces of the Marathon New Yorkin maratonin juosseista ihmisistä. Ihmeellisen kirkkaita ovat juoksijoiden ilmeet, ilmeisesti 42 kilometriä saa liikkeelle hien lisäksi myös ne mystiset endorfiinit.

Kotoisen Ruisriikin maalialueella ihmiset istuskelevat nurmikoilla lipitellen kuumaa ja makuaistin turruttavaa, mutta silti ihmeen makoisaa soppaa. Lidingöloppetissa haettiin varusteet karsinoista, diplomit luukulta ja saatiin sponsorilimut kouraan, mutta ei sielläkään niitä muiden ilmeitä niin tullut katseltua. Hyvä olo oli kylläkin vaikka jalkoja vähän kihelmöikin.

Avokatsomon suosikkijuoksija Tuomo Lehtinen juoksi Luxemburgissa Viinireitin puolimaratonilla kuusi minuuttia kärkeä hitaammin ja sijoittui 19:nneksi, kertoo päivän Turun Sanomat.

Eilen ja vielä tänäänkin Tukholman naapurisaarella juostiin perinteinen (40. kerta), mutta allekirjoittaneelle aiemmin tuntematon Lidingöloppet. Vielä puolimaratonin aikoihin olin kovasti menossa juoksemaan tähän tapahtumaan 15 kilometrin reitin, mutta viime aikojen valmistava sairastelu pudotti tavoitteen pelkkään kannustusosallistumiseen. Tarkoitus oli ihan härskisti kävellä reitti läpi, mutta mitä on tehtävissä kun kaikki ryntäävät lähtöpaukulla juoksuun? Juostahan siinä piti itsekin, kevyesti, pätkittäin ja taktisesti aina yleisön läheisyydessä, mutta juosta kuitenkin.

Lidingöloppet on ainakin omien materiaaliensa mukaan maailman suurin maastojuoksutapahtuma ja kyllähän siellä kieltämättä väkeä hölkkäili runsain mitoin pitkin peltoja ja polkuja. Koko viikonlopun osallistujamäärä oli tapahtuman virallisten sivujen mukaan 26 979. Osallistuin Motion 15 km -sarjaan, joka osoittautui sikäli nappivalinnaksi, että 30 kilometrin päämatka olisi ollut aivan liikaa. Maasto oli varsin kumpuilevaa ja arvelisin, että harrastepohjalta tuo täyspitkä juoksu ei jää paljoa maratonin vaativuudesta. Julmetun jyrkkiä mäkiä, jotka vaativat sekä nousu- että laskettelutaitoja.

Loppusijoitukseni oli varsin vähän kunniakas 1735. aikaan 1:55:36, mutta maisemat olivat kyllä komeita ja ehdimme maaliin hyvissä ajoin ennen kilpasarjan kärkeä. Vielä maalialuetta sivutessaan Lahden Ahkeran Jari Matinlauri johti kisaa muutamalla metrillä, mutta joutui lopulta taipumaan selvällä erolla Ruotsin Mustafa Mohamedille, joka voitti kisan toista kertaa peräkkäin.

Urheilullinen lopetuskappale: Oikean kintun jalkapöytä on vähän kipeä ja toista kertaa en lähde maastojuoksentelemaan keskenkuntoisena - täysillä pitää päästä.

Onkos tullut juostua maratonia? Minun ei ole, mutta Eteläniemen Larinpa on. Siis: maratonmuisteloita Helsinki City Marathonilta.

Tämänvuotinen Helsinki City Marathonhan juostiin eilen.

Se on suoritettu! Enpä ollut ikinä juossut yhtä soittoa tuntia pidempään, nyt meni kaksi tuntia ja matkaa kertyi mukavalla vaikkakin vaativalla reitillä 21 kilometriä. Alkuperäinen ajatus oli osallistua Tampere Marathonin puolikkaalle, mutta uhkaavan lämmön, huonon juoksupäivän (sunnuntai) ja lähtöajan (11:30) yhdistelmä ajoi innokkaat lenkkeilijät järjestämään varjotapahtuman lauantaiaamulle Aitolahden maisemiin.

(Jutun loppupuolelle lisätty vastinetta protestointiin…)

» Lue koko juttu

Avokatsomon kummijuoksija Tuomo Lehtinen on juossut lujaa puolimaratonilla ja saanut itseluottamusta tavoitteelleen juosta maraton Helsingin MM-kisoissa ensi vuonna.