Tunnelma MM-karsintapelin alla kohosi mukavasti kun F-junnujen peli-illan lomassa Bolliksella katseli Stadikalle vaeltavia fanilaumoja ja kuunteli kopterin läpätystä. Suuren Tapahtuman tuntua. Alkoi jo harmittaa, ettei ollut lippuja hankittuna.

TV:n ääressä lippujen puuttuminen ei harmittanut enää niin paljoa kun kaveri oli noin hyvä ja omilla samaan aikaan ei paras päivänsä. Ei tullut sitä omaa huippusuoritusta eikä onnenripausta, jotka huippujen haastamiseen vaaditaan.

Oliko Suomen puolustuslinja kankea vai päästikö keskikenttä nopeat venäläiset tulemaan vauhdilla? Hyypiältä taas joitain hyviä katkoja mutta niin myös askeleen tai käännöksen jäljessä samalla kun pallo jo vierii omaan verkkoon. Kallio… Väärä taktiikka tai kokoonpano? Vai voiko valmentaja mitään sille että ammattilainen syöttää suoraan vastustajalle? Ei tainnut tulla sitä maailmanluokan kärkeä, joka Forssellista oli kehittymässä ennen polvivaivoja. Mutta miten rakentaa tilanteita yksin korkeista palloista kun avut eivät ehdi mukaan? Vai eikö enää ehdi mataliinkaan? Moisander ilahdutti siitä kolmatta maalia edeltäneestä sijoittumisesta huolimatta. Eremenkot, kyllä, vaikka itse tykkäänkin urheilussa enemmän jäävuorista kuin räiskyvästä temperamentista.

Anderson ymmärtää jalkapallosta minua enemmän ja ihan analyysiä taitaa löytyä Futisforumilta vaikka välillä kielenkäyttö kukkahattusedän silmiä kirveleekin. Perinteisetkin lääkkeet siellä tarjotaan. Koutsi ulos ja maailmankuuluisimmatvalkut tilalle, dinosaurukset eläkkeelle ja nuoret tilalle. Tai sitten ei.

Jotain positiivistakin tapahtuu vaikkei tiellä Etelä-Afrikkaan.

Kaikki mestarit turnaussivuilla ja turnauskuvia kisajärjestäjän galleriassa.

Salibandyn asema urheilukartalla ennen, nyt ja sitten joskus. Ja jääkiekon ja jalkapallon.

Tai sählyn ja jääkendon ja potkupallon, jos tuhahdella halutaan.

Karhuherralla.

Salibandyn nuorten MM-kisat Turussa ja Raisiossa 6. - 10. toukokuuta.

Aikoinaan nurmijärveläisen SB-Pron liigaan saakka ahertanut ja nykyään Vaasassa salibandyvaikuttava Aape Laitalainen on tämän päivän kirjoittajavahvistuksemme. Aape nautti koko salibandy-Suomen tavoin MM-kullasta, mutta samalla hiipi mieleen myös kysymys.

Monia on ihmetyttänyt mistä ilmestyvät pelaajien päälle heti voiton jälkeen ”maailmanmestarit” T-paidat tai lippikset. Voittanut joukkue pukee voitonjuhlassa mestaruudesta kertovat tamineet päälleen ja hävinnyt joukkue saa suolaa vertavuotaviin haavoihinsa. Mestareiden suihkutellessa shampanjaa hallin kattoa kohti.

Totuus taitaa olla aika julma…. molemmilla finaalijoukkueilla on ilmeisesti aina valmiina ”mestarit” rekvisiittaa, mutta vain toisen tuodaan näytille.

Mutta suurin kysymys kuuluu: Mihin katoavat ne hävinneen joukkueen ”mestarit” paidat ja lippikset? Niitä ei voi tai ei kehtaa laittaa edes myyntiin. Niitä ei löydy kirppareilta eikä nettihuutokaupoista. Missä ovat ne Suomen joukkueen kaikkina vuosina painetut maailmanmestarit 2006, 2004, 2002 paidat jne…? Ovatko ne jonkun taustahemmon mökillä remonttipaitoina? On varmaan raskas tehtävä joutua hävittämään käyttämättömät paidat. Jonkun se on tehtävä. Kukahan Suomen paidat on joutunut hävittämään? Huoltajat? Onko säästetty keräilykappaleita omiin arkistoihin? Voisiko ne kerätä myös Suomen Urheilumuseoon näytille?

Ruotsin joukkueelle tilanne on on ihan uusi. Maailmanestarit-paitoja ei ole koskaan aiemmin tarvinut laittaa piiloon finaalin jälkeen. Saisikohan Ruotsin liitolta halvalla hyviä keltaisia treenipaitoja….voisivatko vaikka Avokatsomon pojat kysellä…

Vähitellen alkaa jo tajuta, että se oli tosiaan tosiaan Suomi joka teki MM-finaalin jatkoaikamaalin. Mutta vieläkin käsivarret menevät kananlihalle joka kerta klippiä Tiitun maalista katsoessa.

Marginaalien pienuus. Djurlingin paikka edellisessä hyökkäyksessä, mihin se pallo oikein osui? Maali siitä, ja kaikki olisi niin toisin.

Jos yksinkertaistaa ja kärjistää saa niin Rickie Hyvärinen oli kuin olikin se pieni ero, joka käänsi ne marginaalit. Millä syttöharhautuksella ukko laittoikaan Kranbergin polvelle ja tarjoili sitten Tiitulle lapaan. Joka kaveri ei tee tuota edes harjoituksissa ja kuinka moni MM-finaalin jatkoajalla? Vänttinen, joka hyppää ylivoimaan ja ilmeenkään värähtämättä pommittaa täsmäohjuksensa verkkoon. Ja joka tasoitti pelin silloin Globenissakin. Kohosen syöttö, joka vapautti Hyvärisen ja Tiitun kaksi - ykköseen.

Välierän jälkeen mietittiin että olivatpa Hyvärinen ja Vänttinen hämärässä, toivottavasti finaalissa olisi heidän vuoronsa. Nyt tiedämme, oliko.

Ja että ratkaisumaalissa olivat vielä naapurilta sisällä juuri Jihde, Svensson ja Quist. Kosminen oikeudenmukaisuus. Vaikka kaikkeen ei sekään yllä, kun Jaakko Hintikka on ilman arvokisakultaa.

Toivoniemen huikeat torjunnat, Saku Lehden eleettömän hyvä peli läpi viikon, Järven taistelu, joka viimein sai palkkansa. Vielä Kuopiossa Suomen superketjua johtanut Jussila sai tautien ja kolhujen heittelemässä palapelissä uhrautua VPK:ksi tuuraamaan milloin ketäkin ja hoiti hommansa irvistelemättä joukkueen eteen. Monipuolisen pelaajan risti. Punkari oudon pienessä roolissa, ja Aamulehti vahvisti epäilyt vaivoista oikeiksi.

Finaali oli monessa toisinto Globenista, ja sellaisen pelin häviäminen ottaa koville. Varsinkin, jos loppuhetkiin liittyy omasta mielestä kyseenalainen jäähy. Ei myöntänyt Nykky Globenissa Suomen olleen yhtään huonompi, ja tiukkaa tekee nyt vastapuolellakin. Maalit lasketaan ja kaikki muu on spekulointia. Nyt tietää naapurikin, miltä se tuntuu.

Jihde on pelimies ja ekspertti median kanssa toimimisessa, mutta silti on suurta heti tappion jälkeen kirjoittaa vastustajan olevan maailman paras salibandyjoukkue. Toivottavasti kaveri pyörtäisi päätöksensä ja edustaisi Ruotsia vielä Suomen kisoissa. Hallitseva maailmanmestari haluaa toki vastaansa parhaat.

Prahan MM-kuvia lisätty. Ostravan setti ennallaan.

Siinä se viimein on. Mutta kuten Anssi jo alempana totesi, pelimies on jo askeleen edellä.

Jokunen MM-kuva Prahasta.

Tshekki oli kova, muttei tekopaikoissa Suomen tasoa. Komea yleisömäärä vaan ei muttei samaa hurmosta kuin Ostravassa. Vastustajalla taisi olla osuutensa siihen. David Rytych oli Innebandymagazinetin arvioimana darrig muttei pettänyt. Toivoniemen varjoon hän jäi kuten kuka tahansa olisi eilen jäänyt.

Oliko viisi minuuttia ennen loppua Tshekin hakiessa raivolla kavennusta kun erotuomari vihelsi kiistan pallon osuttua häneen. Siinäkin tilanteessa tshekit löivät pallon fair play -hengessä suomalaisille, joille se oli menossa. Kunnioitettavaa.

Päävalmentaja Zdenek Skruzny ja Milan Fridrich eivät olleet pressitilaisuudessa pöydän ainoat sympaattiset tshekit. Skruznyn edessä komeili myös Krtek, Myyrä.

Finaalipäivä. Näin unta, että urakoin Suomen kärkikarvaajana ja taklasin Niklas Jihden tarkettiin. Mutta tämä ei ole NHL:ää.

Illalla keskusteltiin, kuinka paljon Karl-Johan Nilssonin jatkoaikamaalissa oli hannuhanhea. Osuma palloon oli pienestä kiinni, mutta Ruotsi pyöritti hallitun hyökkäyksen ja Nilsson hakeutui ihan oikeaan paikkaan ja Quist lähetti maalile oikeaoppisen matalan kudin.

Ruotsalaisia ontui kolhuineen vaihtoon pitkin peliä, mutta finaalissa he taas kirmaavat kuin ei mitään, suomalaiset arvioivat. Eiköhän se näin mene.

Ruotsi on ennakkosuosikki, Suomi päättäväinen haastaja. Siltä pohjalta.

Yleisö tykkäsi omistaan myös kolmannessa Ostravassa pelatussa Tshekin ottelussa. Ja ansaitsi urakkaansa Prahassa jatkavan joukkueen kiitokset. Katsojat eivät olisi päästäneet sankareitaan ollenkaan pukukoppiin vaan rumpujen pauke ja huuto jatkui aina vain pelaajien käydessä vuorollaan heittämässä faneille sälää.

Seuraavaksi myrskyyn astelee Suomi.

Salibandyn MM-vääntö Suomi—Sveitsi tänään klo 15.10 suorana YLEn FST5:llä ja internetissä. Kerrotaan, että erätauolla pääsevät ääneen kokeneet jälkiviisaat.

(Edit: Krhm. Tiettävästi kuitenkin Norja. Ja kotijoukkueena).

Kuva: Olli Laukkanen