Loviisan Tuomas Savukoski ei osta SSV-ottelussa saamaansa kahden minuutin jäähyä.

Atik Ismailin aktiiviaikoina HJK joutui keskeyttämään viimeistelytreenit ennen Euroopan Cupin vieraspeliä Liverpoolia vastaan, koska tuli pimeää eikä Pallokentällä ollut valoja. Talvisin Helsingissä pelattiin joko Saharan jäälakeudella nastat plääkien pohjissa tai sitten koulujen pikkusaleissa.

Olosuhteet ovat kehittyneet, joskus kelitkin.

(Hetkeä myöhemmin alkanut räntäsade tosin hiukan pilasi kontrastia.)

Rivinpätkä maailmanmestareita seuransa joulutapahtumassa

Suomen naisten taistelua St.Gallenin MM-finaalissa oli ilo seurata. Hyvin uhrauduttiin, tsempattiin ja rähistiin mutta se ei ihan riittänyt, tiivisti puolustaja Mia Karjalainen ja hahmotti siinä kuvion hyvin. Suomen joukkue paransi peliään pitkin viikkoa, ja vain kahdella kuokkaan huikealta Ruotsilta oli melkein torjuntavoitto.

Pallollisessa pelissä Suomi oli monta askelta Ruotsia jäljessä, mutta se ei tässä kohdin ollut häpeä. Kaikki naisten MM-turnaukset katsoneena väitän, että Ruotsi ei ole ikinä ennen pelannut noin hyvää salibandya. Nyt sinikeltaiset muuttivat muita paremman mailatekniikkansa ja pelikäsityksensä maaleiksi suoraviivaisemmin ja tehokkaammin kuin koskaan.

Siihen asti joka pelissä kaksinumeroiset latonut Ruotsi joutui finaalissa jännittämään voittoaan, ja näistä lähtöasetelmista se oli Suomen valmentajille ja pelaajille sulka hattuun. Myös se narina moraalisesta loppuottelusta Ruotsi – Sveitsi katosi ratkaisuviikonloppuna kummasti kokonaan.

Suunta on oikea, ja tässä ajassa ehdittiin tälle tasolle. Karo Kuussaaren ja esikunnan linja nostaa vaatimustasoa ja koota urheilullinen joukkue on se tapa, jolla kehitys on mahdollinen. Kisoissa kuullun mukaan Ruotsi on mennyt eteenpäin samalla reseptillä, ja muun muassa legenda Hermine Dahleruksen mahtumattomuus joukkueeseen kertoo valitun linjan pitävyydestä.

Kiitokset Suomen joukkueelle myös kirjoittajan kannalta, yhteistyö median suuntaan toimi alusta loppuun mallikkaasti. Kaikkien joukkueiden kanssa niin ei ole aina ollut. Ja päävalmentajalta putoilivat kerran toisensa jälkeen haastattelijalle selkeät ja jäsennellyt kommentit.

Kisaorganisaatio palveli mediaa mallikkaasti melkein loppuun saakka mutta kompastui ja taittoi nilkkansa maalisuoralla: Kolme tuntia finaalin alkamisen jälkeen kisojen pressiväki ei voi tulla ilmoittamaan toimittajille, että tilat muuten sitten suljetaan vartin päästä. You must be kidding, kajahti ensimmäinen kommentti, ja kuulin, että juttuja jäi tuon vuoksi tekemättä. Yllättävän monissa kisoissa on käynyt samoin, ei kuitenkaan viime vuonna Helsingissä.

Hallilta lähdettäessä oli kenttä kaukaloineen jo kadonnut ja katsomot riisuttu.

Ei hajuakaan, mitä siellä tapahtuu, mutta tämä erikoisuus oli tallennettava.

Video? Kuvagalleria? Äänitys?

Entä jos yhdistäisi ne kaikki?

Multimediaa?

Pitkä matka on tultu niistä päivistä kun nähdäkseen ruudusta elävänä salibandya piti nauhoittaa sitä VHS:lle Ruotsin TV:n Sportnyttistä tai suomalaisten kanavien harvinaisista uusia lajierikoisuuksia esittelevistä ohjelmista. Jossain niitä kasetteja taitaa olla yhä tallella.

Netissä salibandyvideoita lienee nykyisin enemmän kuin koskaan.

Ammattilaisen ajan kanssa tekemä video on sen näköinenkin, ja samaan sarjaan kuuluvat Mikko Hyvärisen ja Timo Mäkysen koostamat Salibandyliigan viikkokatsaukset.

Tietoisesti toinen lähestymistapa on Tapanilan Erän videotiimillä: Paremmasta päästä oleva kamerakännykkä monopodin päähän tallentamaan, ääni laitteen omalla mikrofonilla, kevyt editointi ja nopeasti ulos.

Keskeinen tekijä on tietenkin aika: TV-talo tekee näyttävää materiaalia saman tien, mutta seura- tai harrastajaresursseilla valinta on tehtävä näyttävyyden ja nopeuden välillä. Ja urheilu-uutisoinnissa nopeus on iso asia.

Tarjontaa on jo vaikkapa media-alan opiskelijan tutkimusaiheeksi asti: Classicin VelluTV:n ja TPS:n pressitilaisuuksien taltioinnit, TPS:n ja Kooveen maalikoosteet, BlueFoxin YouTube-kanavan laadukkaat yhdistelmät ottelukoosteita ja haastatteluja. Ja muiden maiden tarjonta päälle. Nais- ja tyttösalibandyvideot liigan kanavalla, Happeen HirviTV, josta jäi mieleen esimerkiksi Cribs-jakso.

Niin että mitä? No sitä, että voi tehdä monella tavalla, ja kaikilla tavoilla on oma arvonsa. Verkkoon mahtuu. Mitä kaikkea vielä saammekaan nähdä kun tekniikka ja taidot koko ajan kehittyvät?

Itse kuuntelisin vielä audionakin, mutta onkohan siitä jo ajanut aika ohi…?

Pekka Nieminen taitaa perusasiatkin.

Kuva: Topi Naskali

Tiesittekö, että Avokatsomon arkistossa on 2 946 kirjoitusta ja 5900 hyväksyttyä kommenttia. Siivoilin täällä vähän nurkkia ja hiljennyin hetkeksi lukemien äärellä. Sitten kurkkasin luonnoslaatikkoon ja sielläkin makaili parisenkymmentä muistiinpanoa tai jutuntynkää.

Sieltä löytyi tämäkin pätkä, ylläpito ei osaa kertoa miksi on jäänyt julkaisematta tai muisti ei palauta, onko tämä heitetty jonkin toisen jutun kanssa kimppaan?

Getty-kuvaaja Harry How elv… esittelee urheilukuvausvarusteensa ja puhuu samalla myös portfolion rakentamisesta ja kuvaajan hommasta Isossa Maailmassa. Tuubissa osina yksi, kaksi ja kolme.

Toivotetaan hyviä urheilukuvaushetkiä kaikille sählykaukaloiden äärellä päivystäville. Ja julkaistaan niitä kuvia!

Taiteiden yön kantaaottavaa katuliitutaidetta Annantalon edessä Helsingin Topeliuksenkadulla.

Keskellä kesääkin

Urheilukuvaajien eliittiin lukeutuva Kari Kuukka ihmettelee blogissaan, mihin jäivät isojen suomalaismedioiden näyttävät esitykset esimerkiksi nyt kiekkoleijonien kultajuhlista.

Where are the interactive panoramas, time-lapse of the arrival of the audience, audioslideshows with original content, your multi cam real time livefeed, proprietary mini helicam, your visually a bit more interesting web design?

Kuukka itse teki multimediaa esimerkiksi tämänvuotisissa Oslon hiihdoissa.

Itse vasta pureskelen kysymystä ja mietin, kuinka tärkeitä ja kaivattuja uudet muodot oikeasti ovat. Kuinka paljon niihin tulisi aina rajallisia resursseja panostaa? Tosiaan iso ja kova juttu vai sittenkin vain ihan okei ja hienoja, mutta.

Kukakohan osaisi kertoa?

Hienoa timelapsea, esimerkiksi, on nähty salibandystakin, kiitos Hyvärisen Mikon.

Kuvassa Sonera Stadiumin pääkatsomo taannoisen HJK-Inter-ottelun pelaajien astellessa kentälle. Jääkiekko taitaa olla ainoa palloilulaji, jonka ei tarvitse ankarasti miettiä väen houkuttelemista lehtereille. Pesäpallo?

Kuvanoton hetkellä oli kaukana kaukalossa menossa Suomen ja Norjan kohtaaminen. Kauppatorin kansanjuhla vielä päälle, ja kontrasti vahvistuu kuten toisaalla pohdittiinkin. Ja edellisen merkintämme kommenteissa sivuttiin.

Mutta peli on parasta paikan päällä. Kaikki lajit. Pelaisikohan Jaro tänään Klubia vastaan yhtä ennakkoluulottoman pirteästi kuin viime kesänä täällä?