Olympialaisten kiekkofinaali ei televisiosta vaan tietokoneen ruudulta. Selostus Radio Suomen nettilähetyksestä ja ruudun reunassa juoksemassa kotimainen ja kansainvälinen Twitter-virta.

Ei ihan Sofanaticsia, mutta mielenkiintoinen ikään kuin jaettu kokemus.

Pidetään tämä nyt meidän keskeisenä, mutta muuten kisat tuli seurattua lähinnä Facebookin ja Twitterin kautta, television päiväkoosteiden vilkuilua toisella silmällä siihen päälle.

Kotimaisten yhden, toisen, kolmannen ja neljännen lätkäjätkän viserryksistä jäi epämääräinen yleisimpressio, että Suomen onnistumiset olivat pelaajien ansiota ja epäonnistumiset valmennuksen syytä, suomalaiset mediat yksi toisensa jälkeen syvältä ja olisi hienoa saada Kanadan passi.

Tunnetta, hyvä. Eikä kai tweettejä muutenkaan pidä ottaa ylivakavasti.

Tämän neitsyys meni jo Facebookissa, mutta laatu edellyttää pääsyä Avokatsomon klassikkoarkistoon.

Laatijalla on ollut silmää sävyille.

Isompia kommentteja kaipaamattomia linkkejä on viime päivinä tiputeltu Avokatsomon Facebook-sivulle, mutta pääkatsomo on edelleen tämä.

Seuraavathan kaikki jo valokuvaaja Kari Kuukan olympiablogia?

Suomi-Ruotsi-maaottelutapahtuma vai Finnkampen? Kumpi olisi näppärämpi ilmaus?

Pisteet 1-11 olivat karuimmat ikinä, mutta tapahtumat kaukalossa jättivät paremman maun. Impressioita: Sanna Roiskon itsevarmuus (jälleen!) ja velluketolamainen (MM 1974) kaatuen kurotettu taistelumaali, Laura Loisan hötkyilemättömät torjunnat. Kristiina Kauppilan haisto ja säilynojamainen (MM 1992) läpiajoviimeistely. Näyttivätkö kaksoset vähän nopeammilta kuin Hyvinkäällä? Perinteisesti taiturimaisten suoritusten ja runsaiden virheiden värittämä poikien peli, jonka loppukiri jätti hyvää makua. Matias Kaartisen peliajan rankkarit, se ensimmäinen etenkin. Maiju Merikannon tylyt töötit ja Karolina Widarin epäuskoinen ilme yhden jälkeen. Malin Erikssonin yritys taklata sivusta Katriina Saarista ja lakoaminen keräämään kamojaan ”Kassun” jatkaessa heilahtamatta kohti maalia. Eliisa Alangon huikea yksi-kolmonen ja maali kun juuri minuuttia aikaisemmin oli kentän laidalla haikailtu häneltä hyvää yksilösuoritusta. Liisa Kokkosen torjunnat. Laura Kokolta näen aina vain hyviä pelejä enkä Ukkostakaan isosti moittisi. Miehet osaavat hyökätä viihdyttävämminkin, mutta hienoa nähdä joukkue pitkästä aikaa kotimaan kamaralla ja etenkin myyttinen Mika Kohonen. Ja viimeinkin Henri Johansson, joka oli maajoukkuetasoa ja maalikin vain milleistä kiinni. Mika Moilasen alivoimataistelu, Jani Naumasen kolmannen erän maskivedon rannetorjunta (alakuvassa). Ja Jami Manninenhan pelasi kuin olisi vetänyt vuosia maajoukkueessa.

Hienot sisääntulo”liekit”. Kuudes kenttäpelaaja mukavasti mukana. Jotenkin joululaulumainen Du gamla du fria. Mutta mitä ihmeen ruotsalaisia maalibiisejä? Kotietu? Onko Ruotsissa vedetyissä Finnkampeneissa nostatettu suomalaisten henkeä?

Ne suomalaisten rankkarit?

Sääli, etteivät ihan viimeiset kokoonpanomuutokset olleet ehtineet edes nettipöytäkirjoihin. Laukaisukartat sieltä näköjään löytyy, pitääpä perehtyä.

Hakkaraisen analyysiä odotellessa oheislukemistona Hannuksela ja Anderson.

Teräsmies Jani Kososen 400 liigaottelua. Ja Mikko Lehto ihan samassa tahdissa, vaikka julma sarjaohjelma päästikin toisen ensimmäisenä perille.

Karvalakki päästä molemmille.

Onko sinulla ilveshavaintoja, kysyy Keskisuomalainen. Faneista ainakin, ja he saivat Riihilahden ja kumppanit pohtimaan AamuTV:ssä optimaalista fanituskiihkeyttä. Mieltä saa osoittaa muttei rikkoa autoja.

Nykyään on taitoluistelukisoissakin kaukalossa poliiseja. Muun muassa Sohovi sivuaa aihetta.

IFF viilaa Euroopan Cupia. Ensin perustetaan tosin työryhmä, mutta eiköhän asia etene.

Saako SPV illalla Urheilukanavalla revanssinsa? Sitä odotellessa HirviTV.

Westend Indians listaa salibandyn divarilegendoja.

Jatkoajan kuvatoimituksen uusi Etsimessä-blogi: korkeat odotukset. Toivottavasti Karhuherra ei silti lopeta Viikon kuva -sarjaansa.

ManU kieltää pelaajilta esiintymisen sosiaalisessa mediassa?

Salibandyliigan runkosarja käy ratkaiseville kierroksille. Haaveet kaatuu, välitavoitteet täyttyy, kirjoittaakseni puhekielen omaisesti. Odotettavissa tässä kohdin yleensä: tiivistyvää tunnelmaa, kärjistyviä tunnetiloja ja huomion kohdistumista erotuomareihin.

Plus yksi: Oli liityttävä Facebookin Hakki Hagman -ryhmään. Koska.

Lajista en ymmärrä, mutta mitäpä siitä kun itse Joe McNally kertoo urheilukuvausrupeamasta.

Tshekin salibandyn ykkössivusto florbal.cz on kutsunut kuvaajiaan esittelemään vuoden 2009 lempiotoksiaan. Näyttää olevan galleristeina ainakin Martin Neuzil, Stepan Cerny, Josef Zalabak, asian ilman hipsuja kirjainten päällä esittääkseni.

Kiitos työryhmien ja Tuulolan monivivahteisen toimintasuunnitelman, kaikki palkintorahat olivat käytetty auringon seuraavana aamuna noustessa, ja enemmänkin, ja aiemminkin.

- Pro Stars

Naisten MM-turnaus sujui käsikirjoituksen mukaan. Eli kotijoukkueen juhlaa Ruotsin avausottelun alkuvihellyksestä pokaalijuhliin saakka. Ensimmäinen kerta naisten MM-historiassa kun kotijoukkue voittaa mestaruuden ja kai ensi kerta kun mestaruus tulee näin ylivoimaisesti.

Ensin Tshekkiä, sitten Suomea ja sitten Sveitsiä hiukan hehkuteltiin ennen kunkin Ruotsi-ottelua. Mutta vain statisteina, koska voitto vaatii vastustajan. Sinikeltaisten mätettyä maalinsa kaavittiin uhrin jätteet laskiämpäriin ja todettiin, että olivatpa huonoja.

Pressissä huomasi, kuinka vähän moni suomalaisista tiesikään. Eikös Suomi ole ihan tosi kova ja nousukuntoinen kun on kaksi MM-kultaakin voittanut, kysyttiin, täysin tosissaan.

Sikäläiset kirjoittavat [sikäläiselle yleisölle], että All Starsissa olisi kuulunut olla pelkkiä ruotsalaisia. Valittu kuusikko oli yhtä vaille sama kuin minun paperissani. Jo viikolla vannotettiin, että ei ainakaan Berneriä ja Widaria, taas, aina, mutta. Finaalin nähtyään olisi toki voinut vaihtaa maalivahdin. Sattuneesta syystä ruotsalaisten molarien ei ole helppoa päästä tähdistöön.

Kohuntynkää siitä, miksei Innebandymagazinetin kisojen MVP:ksi valitsema Hermine Dahlerus ollut All Starsissa. En täysin ymmärtänyt ongelmaa. Yhdet tekevät yhden valinnan, toiset toisen.

Innebandymagazinetilla riitti kerrottavaa. Ei ihme, heillä oli akkreditoituina kisoihin 16 (!) kirjoittajaa ja kuvaajaa.

Kaikkien aikojen parhaat naisten kisat, hehkutti päätoimittaja Fredriksson. Ei huonot, mutta nurinaakin kuultiin. Miksi avata verkkoon kisasivut jollei niitä päivitetä. Katsomon pressipaikat ilman kirjoitusalustoja tai sähköä. Joukkueet alkuseremonioissa selkä yleisöön, mainokset samoin.

gittang noteerasi kevyet pressieväät. Ja sen maailman puheliaimman valokuvaajan, joka päivästä toiseen istui juuri minua vastapäätä. Ja suomalaisten leveät otsapannat ja meikäläisten muut mielestään vähemmän tyylikkäät asusteet.

Mitäkö jäi päähän? No se hejarramsa:

Fönt jag ett mål så hoppar jag i Mälar’n
Fönt jag ett mål så hoppar jag i Mälar’n
Fönt jag ett mål så hoppar jag i Mälar’n och dränker mig

Suomen joukkueesta näyttää riittävän keskustelua toisaalla. Älkää unohtako seminaaria.

(via Kunto kortilla)

Rönnbyn pelaajien organisoima hejarklack johtaa kotiyleisön kannustusta, ja maalintekijän velvollisuuksiin kuuluu tervehdys vaihtopenkiltä. Varsinkin, jos hän on Karolina Widar, oman kylän maailmantähti.

Joukkiolla näyttää olevan oma kisablogikin.

Nordström ”havainnollistaa” ruotsinkielisiä urheilufraaseja.

Edellisessä osassa nimiä.

Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että Mika Ahosen kommentti Kooveen pelin ennalta-arvattavuudesta oli juuttunut hampaankoloon.

Päävalmentajan puheenvuoroon olisi mahtunut vielä viides maininta ja ehkä ingressiin ja otsikkoon kuudes ja seitsemäs.

Idag saknas till viss del den typen av spelare som har det där lilla extra i målskyttet och verkligen älskar att göra mål, i alla lägen, kirjoittaa Ruotsin maajoukkuevalmentaja Kent Göransson maan liiton sivujen blogissaan.

Ruotsalaisilla pulaa maalintekijöistä? Ja Aku Ankka voittaa lotossa.

Ja IBM spekuloi mahdollisuutta, että Ruotsin naisten MM-joukkueeseen iskisi kisojen aikana sikainfluenssa. Epäilemättä mihin tahansa kärkijoukkueeseen sattuva joukkosairastuminen antaisi turnaukselle uuden luonteen.