Norjan salibandyliiton sivut kertovat, että maan lajilegendat kokoontuvat 29.5. kohtaamaan Ruotsin epävirallisessa veteraanimaaottelussa. Ja melkoisia nimiä vuoden 1997 MM-joukkueiden pohjalle rakennetuista kokoonpanoista löytyykin.

Norja:

Kari Hånsnar, Ellen Rogn, Trine Ekrem, Trine Dunker, Inger Lise Fagernes, Birgitte Lersbryggen, Jeanette Giørtz, Carin Anderberg, Brita Sirirud, Hege Haugen, Gine Marie Moe (Finstad), Gro Mikaelsen, Lena Bergersen, Linda Andersen, Linda Kristiansen (Manley), Astrid Bjørnebekk, Anne Ekrem (Wike) ja Nora Leivestad.

Ruotsi:

Lena Schjölin, Susanne Levin, Lena Birath, Malin Östner, Nina Klasson, Pernilla Gunnskog, Carina Rosell, Maria Nilsson, Sara Wiksten, Helena Lindberg, Åsa Karlsson ja Ylva Pettersson.

Sundqvist pohtii kentän kokoa, Ville Kuusinen sen pinnan laatua.

Nykysukupolvi on saanut haaveilla jääkiekon maailmanmestaruudesta, mutta vanhoina hyvinä aikoina metsästettiin loputtomiin sitä ensimmäistä arvokisamitalia.

Tekno-Kekko kertaa loistavasti kohtalonkisoja niiltä ajoilta kun minäkin vielä jääkiekkoa seurasin.

Perkeleen Dombrovski. Se(kin) oli katkera paikka.

PeterF kaipaa kotimaiseenkin futikseen kaukolaukaistavia kameroita maalin taa. Eilen Finskillä näytti Photo-liivinen virittelevän yhtä matalaa jalustaa eteläisen maalin tuntumaan. Tulosta näkynee kotijoukkueen sivuilla, jossa jälki iltavalaistuksessa on muutenkin mukavaa.

Suomi-futis näkyy tykänneen pelin tasosta enemmän kuin FutisForumin keskiverto kommentoija.

Medon kulmapotku itselle hämmästytti ainakin eteläpäädyn.

Suomi aina jäätyy lopussa ja päästää Sundinin tai Jihden kuittamaan? Mitä asialle voisi tehdä?

Vai onko sittenkin niin, että

Ajatus siitä, että suomalainen pelaaja jotenkin luonnostaan olisi henkisesti heikompi, tai että nimenomaan suomalaiset eivät tiukoissa paikoissa veny, on käsittämätön myytti. Ruotsalaiset romahtavat ihan yhtä usein kuin suomalaiset, me muistamme omat romahduksemme, he muistavat omansa.

Valokuvaaja Vesa Koivunen kertoo, millainen oli ammattilaisen keikka Salibandyliigan ensimmäiseen finaaliin Erä – SSV perjantaina. Muutama otoskin on tarjolla.

Lievää kai tahatonta ironiaa on Helsingin Sanomien kuvatekstissä Tapanilan Erän Lauri Kapanen (oik.) tahri Rein Kiven SSV:n tahrattoman saldon salibandyfinaaleissa kun kaikista pelaajista juuri Kivi koki neljännen perättäisen finaalitappionsa.

StatSheet-niminen yhtiö aikoo julkaista kesällä ohjelman, joka kirjoittaa koripallopelitilastojen pohjalta uutisen ottelusta, kertoo Nonfiktio kerrottavan.

Hyvinkin. Vastaavaa puoliautomaattia kiireisten seuratiedottajien käyttöön ideoitiin männä kaudella erään korsolaisen salibandyasiantuntijan kanssa bussi 72:ssa Tapanilan ja Kurvin välillä.

Avainkohdat ruksaamalla alkaisi tulla että maali / osuma / täysosuma / onnistuminen / laukoi / iski / tälläsi / pommitti / tulitti / nakutteli / naputteli / suti / lakaisi / sivalsi / tuikkasi / kiepautti / linkosi / peli aaltoili päästä päähän / molemmilla joukkueilla oli omat paikkansa / lotto vetämään / pallo pomppi / ei tänään pomppinut / koti / vierasjoukkueen sankariksi / hahmoksi / pelastajaksi nousi / ottelun ratkaisu nähtiin heti kättelyssä / pelin puolivälin tienoilla / päätösjaksolla / dramaattisesti aivan loppuhetkillä / aivan yläpesään / tolpan tyveen / helpon näköisesti / etukulmaan / kainalosta / längistä / tyhjiin.

Riippuvalikosta vielä pakollinen loppulause erotuomareista ( linjattomuus / keskustelukyvyttömyys / jatkuvia / muutamia / käsittämättömiä ratkaisuja / uskomatonta / opaskoira / täyttä sekoilua / surkuhupaisa / farssi / maksava asiakas / kirjelmä liittoon / protesti).

Lisämaksusta puheentunnistus muuttamaan tekstiksi, mitä valmentaja / pelaaja sanoi / kertoi / myönsi / ihmetteli / tuskaili / kiitteli / päivitteli / muistutti / totesi / jyrähti / päätti).

Mitä uutinen kertoo [meistä] toistuvanlaisia otteluraportteja naputtelevista, onkin sitten.

Olympialaisten kiekkofinaali ei televisiosta vaan tietokoneen ruudulta. Selostus Radio Suomen nettilähetyksestä ja ruudun reunassa juoksemassa kotimainen ja kansainvälinen Twitter-virta.

Ei ihan Sofanaticsia, mutta mielenkiintoinen ikään kuin jaettu kokemus.

Pidetään tämä nyt meidän keskeisenä, mutta muuten kisat tuli seurattua lähinnä Facebookin ja Twitterin kautta, television päiväkoosteiden vilkuilua toisella silmällä siihen päälle.

Kotimaisten yhden, toisen, kolmannen ja neljännen lätkäjätkän viserryksistä jäi epämääräinen yleisimpressio, että Suomen onnistumiset olivat pelaajien ansiota ja epäonnistumiset valmennuksen syytä, suomalaiset mediat yksi toisensa jälkeen syvältä ja olisi hienoa saada Kanadan passi.

Tunnetta, hyvä. Eikä kai tweettejä muutenkaan pidä ottaa ylivakavasti.

Tämän neitsyys meni jo Facebookissa, mutta laatu edellyttää pääsyä Avokatsomon klassikkoarkistoon.

Laatijalla on ollut silmää sävyille.

Isompia kommentteja kaipaamattomia linkkejä on viime päivinä tiputeltu Avokatsomon Facebook-sivulle, mutta pääkatsomo on edelleen tämä.

Seuraavathan kaikki jo valokuvaaja Kari Kuukan olympiablogia?

Suomi-Ruotsi-maaottelutapahtuma vai Finnkampen? Kumpi olisi näppärämpi ilmaus?

Pisteet 1-11 olivat karuimmat ikinä, mutta tapahtumat kaukalossa jättivät paremman maun. Impressioita: Sanna Roiskon itsevarmuus (jälleen!) ja velluketolamainen (MM 1974) kaatuen kurotettu taistelumaali, Laura Loisan hötkyilemättömät torjunnat. Kristiina Kauppilan haisto ja säilynojamainen (MM 1992) läpiajoviimeistely. Näyttivätkö kaksoset vähän nopeammilta kuin Hyvinkäällä? Perinteisesti taiturimaisten suoritusten ja runsaiden virheiden värittämä poikien peli, jonka loppukiri jätti hyvää makua. Matias Kaartisen peliajan rankkarit, se ensimmäinen etenkin. Maiju Merikannon tylyt töötit ja Karolina Widarin epäuskoinen ilme yhden jälkeen. Malin Erikssonin yritys taklata sivusta Katriina Saarista ja lakoaminen keräämään kamojaan ”Kassun” jatkaessa heilahtamatta kohti maalia. Eliisa Alangon huikea yksi-kolmonen ja maali kun juuri minuuttia aikaisemmin oli kentän laidalla haikailtu häneltä hyvää yksilösuoritusta. Liisa Kokkosen torjunnat. Laura Kokolta näen aina vain hyviä pelejä enkä Ukkostakaan isosti moittisi. Miehet osaavat hyökätä viihdyttävämminkin, mutta hienoa nähdä joukkue pitkästä aikaa kotimaan kamaralla ja etenkin myyttinen Mika Kohonen. Ja viimeinkin Henri Johansson, joka oli maajoukkuetasoa ja maalikin vain milleistä kiinni. Mika Moilasen alivoimataistelu, Jani Naumasen kolmannen erän maskivedon rannetorjunta (alakuvassa). Ja Jami Manninenhan pelasi kuin olisi vetänyt vuosia maajoukkueessa.

Hienot sisääntulo”liekit”. Kuudes kenttäpelaaja mukavasti mukana. Jotenkin joululaulumainen Du gamla du fria. Mutta mitä ihmeen ruotsalaisia maalibiisejä? Kotietu? Onko Ruotsissa vedetyissä Finnkampeneissa nostatettu suomalaisten henkeä?

Ne suomalaisten rankkarit?

Sääli, etteivät ihan viimeiset kokoonpanomuutokset olleet ehtineet edes nettipöytäkirjoihin. Laukaisukartat sieltä näköjään löytyy, pitääpä perehtyä.

Hakkaraisen analyysiä odotellessa oheislukemistona Hannuksela ja Anderson.

Teräsmies Jani Kososen 400 liigaottelua. Ja Mikko Lehto ihan samassa tahdissa, vaikka julma sarjaohjelma päästikin toisen ensimmäisenä perille.

Karvalakki päästä molemmille.

Onko sinulla ilveshavaintoja, kysyy Keskisuomalainen. Faneista ainakin, ja he saivat Riihilahden ja kumppanit pohtimaan AamuTV:ssä optimaalista fanituskiihkeyttä. Mieltä saa osoittaa muttei rikkoa autoja.

Nykyään on taitoluistelukisoissakin kaukalossa poliiseja. Muun muassa Sohovi sivuaa aihetta.

IFF viilaa Euroopan Cupia. Ensin perustetaan tosin työryhmä, mutta eiköhän asia etene.

Saako SPV illalla Urheilukanavalla revanssinsa? Sitä odotellessa HirviTV.

Westend Indians listaa salibandyn divarilegendoja.

Jatkoajan kuvatoimituksen uusi Etsimessä-blogi: korkeat odotukset. Toivottavasti Karhuherra ei silti lopeta Viikon kuva -sarjaansa.

ManU kieltää pelaajilta esiintymisen sosiaalisessa mediassa?

Salibandyliigan runkosarja käy ratkaiseville kierroksille. Haaveet kaatuu, välitavoitteet täyttyy, kirjoittaakseni puhekielen omaisesti. Odotettavissa tässä kohdin yleensä: tiivistyvää tunnelmaa, kärjistyviä tunnetiloja ja huomion kohdistumista erotuomareihin.

Plus yksi: Oli liityttävä Facebookin Hakki Hagman -ryhmään. Koska.

Lajista en ymmärrä, mutta mitäpä siitä kun itse Joe McNally kertoo urheilukuvausrupeamasta.

Tshekin salibandyn ykkössivusto florbal.cz on kutsunut kuvaajiaan esittelemään vuoden 2009 lempiotoksiaan. Näyttää olevan galleristeina ainakin Martin Neuzil, Stepan Cerny, Josef Zalabak, asian ilman hipsuja kirjainten päällä esittääkseni.