Juniorivalmennus on puuhastelua, kuului Erkka V.Lehtolan ansiokkaan melkein sivun mittaisen futisjutun otsikko perjantain Hesarissa. Kannattaa lukea.

Kommenttiosionsa sivulauseessa Lehtola viittasi Tanoke-järjestelmän kehittäjän Pertti Kemppisen blogiin, jonka olen tähän asti onnistunut täysin missaamaan. Verratonta luettavaa kaikille futiksesta ja juniorivalmennuksesta kiinnostuneille.

Finnair Stadiumilla HJK aloitti peräti terävästi, mutta 2—0-johdossa sen peli lässähti ja paikkansa käyttämällä RoPS olisi tullut rinnalle saakka. Lopussa taas Klubille aukesi tilaa, vaan viimeistely oli huolimatonta.

Ehkä Juho Mäkelällä ja kumppaneillakin oli jo EM-finaali mielessä.

TV:n ääreen ehdin vasta tappioasemassa, mutta uusintakierrokset kertoivat, että Torres päätti taistelupallon verkkoon oikein kärkimiehen työnäytteellä. Vaan että kaikista vaihtoehdoista juuri Lahmin tontilta.

Taitavamman Espanjan pää kesti pelata taitojensa mukaisesti ja oikea joukkue voitti. Saksalta hyvä pätkä varsinkin Kuranyin sisääntulon jälkeen, mutta. Kalle Rummenigge olisi kurottanut kärkkärillä tasoituksen, nykyään vain on toiset miehet.

Meniköhän Schweinsteigerin vireystila hiukan yli kun annosteli keskitysvapareihinsa noin paljon ruutia?

Siirretään lähetys Lehtolalle. Tähdistön valitsi Anderson.

Suomi—Saksa 10. syyskuuta Olympiastadionilla. Liput on.

Minulle sopisi, että Suomi pelaisi surkeata jalkapalloa jos se kuitenkin menestyisi koko ajan, sanoi Ville Lyytikäinen juuri TV2:n Peliuutisissa viitaten Saksan tiehen EM-finaaliin.

Espanja on nakutellut kuudentoista rajalla herkullisia pikkusyöttöjä puolustuksen selustaan. Miten mahtavat taistelulaivan ketteryydellä kääntyvät Mertesacker, Metzelder ja Friedrich niihin ehtiä?

Ennalta ajatellen ei finaalisuosikista ole epäselvyyttä, mutta pitää Pamplonan veroiseen vyörytykseen varautuvien Saksan kannattajien yrittää joitain toivonkorsia nyhtää. Jäätyisikö Espanja finaalipaineissa hiukan? Nousisiko Ballack esiin? Voisiko Saksa lyödä räkäjalkapallolla kaunista futista esittävän yleisönsuosikin? Löytäisikö Löw kentälle sen Portugali-pelin joukkueen eikä Turkin vauhdissa kompuroinutta?

Ai niin, mutta Löwkin sanoi Espanjan olevan selvästi Portugalia parempi. Eli rahat Espanjalle.

Ennakkoanalyysiä Erkka V. Lehtolalta, joka tarjoilee myös tulosveikkauksen.

Ei voi kuin aplodeerata Turkin suoritukselle. Tshekki- ja Kroatia-otteluiden urotekojen päälle se vei siipirikkona vielä Saksaa välillä pahemman kerran. Ennakkosuosikin alun passiivinen löperöinti ja surkea syöttöpeli toki helpottivat tehtävää. Ensimmäisessä maalissa Ugur Boralille seuraa pitänyt Arne Friedrich olisi varmaan flaneerannut tilanteessa heinänkorsi suupielessä ja kädet taskuissa jos pelihousuissa sellaiset olisi.

Lisää taidolla ja tunteella Erkka V. Lehtolan Tuuletuksista.

Sääli, etteivät kuvayhteyden katkot osuneet avausjaksolle. Televisioinneista kirjoittaa lisää Pelintekijä Oivio, jonka teksti ei ollutkaan helppoa ja suosittua yleistä YLEn haukkumista vaan täsmäisku studio-osuuden hukkaamisesta. Siitä pitää olla samaa mieltä, vaikken itse voikaan verrata maksukanaviin kun nähtävilläni ei sellaisia ole.

Canonin sivuilla nimekkäiden futiskuvaajien omia suosikkiotoksia. Osa 1 ja osa 2.

(Via Digicamera.net)

Helsingin Sanomat näyttää lopettavan blogejaan ja mielenkiintoisimmasta päästä kun Pressikatsomokin poistuu.

Erittäin ikävä uutinen.

Kommenteissa tekijät kertovat päätöksen perustuvan lukijatilastoihin, jotka kuulemma eivät ole olleet järin mairittelevat. Pitääpä katsoa, mitä blogeja Hesarille sitten jää ja joiden tilastot sitten lienevät paremmat. Tai ehkei pidä, johtopäätökset saattavat masentaa.

Ehkä bloggaamisella on tulevaisuutta vain harrastuksena?

Kirjoittajista Tero Hakola tiivistää bloggaamisesta paljon kommenttivastauksessaan nimimerkki Korpatsohville.

Ari Virtanen: Bloggaaminen on tulosurheilua
Karhuherra: Blogosfäärin huonompi viikko

Pelintekijä Janne Oivio kertoo Hjallis Harkimon ja Jan Waldenin keskustelleen julkisesti. En nähnyt, mutta Oivio ottaa esiin kiintoisan asian.

Oikea ongelma, se siis, mistä YLE ei koskaan tule keskustelemaan (ja joita Harkimo tuskin ymmärtää), on kulttuurillinen ongelma. Suomessa ollaan kautta aikain seurattu vain voittajia. Kansallinen itsetuntomme on rakennettu mystisten koko kansan sankarien varaan. Olympiamenestyjien, kultamitalistien ja maailmanmestarien. Niin jääkiekkokin löi läpi “kansallislajiksi”, pitkällä mitaliputkella. Ei lajilla ole sen kanssa mitään tekemistä. Samalla “perinteikkäät” suomalaislajit kuten hiihto ja yleisurheilu kuolevat hidasta kuolemaa, koska menestyjiä on aiempaa vähemmän. Suomessa ei ole todellista urheilukulttuuria, vaan vain menestyksen palvomisen kultti. Ei liene aiheellista edes mainita, miten autourheilun käy Suomessa, kun Kimi Räikkönen lopettaa.

Veijarin kommenttivinkistä tämäkin isolla. Alkukartan huomasin vasta kommenteista.

Sählyhörhönä ajattelen, että hyvin vastaavan saisi asetelmalla Salibandyn SM 1988 vs Salibandyliiga 2008.

Nikkola media muistuttaa kaikkien aikojen historiallisimmasta futisklipistä:

Lehti: Kansalaisjournalismia: Litmasen kunto yhä kysymysmerkki

Hesarin salibandyekspertistä TV-toimittajaksi muuntautunut Ari Virtanenkin muuten bloggaa. Ja pääsee sen verran lähelle tapahtumia, että saa analyyseihinsä aineistoa. Odotellaan lisää juttuja pelinumeroista ja mixed zonen kokemuksista ja taloudesta.

Otsikko on suoraan Pekka Holopaiselta, joka IS Veikkaajan EM-liitteessä maistelee ansiokkaasti, millaista on ollut olla Saksan kannattaja. » Lue koko juttu

Karhuherralla on kyky laajennella hienosti kentän ulkopuolellekin, niin nytkin.

Urheilija kertoo asiansa ennen kaikkea suorituksellaan eikä sen jälkeisellä haastattelulla.

Pitiäsikö taidemaalarin vielä analysoida mestariteoksensa sanoin? Johan hän maalasi sen taulun.

Loviisan Sanomien avustaja sai huomata, että jalkapallon naisten kakkosessa ei löydy press officeria eikä valokuvausmahdollisuuksia ihan Mestarien liigan tyyliin.

1969: Tähti teipin alla. Tekno-kekon mielekäs maailmanhistoria muistaa, kun suuret tunteet kaukalossa olivat vieläkin suurempia.

Edeltävät opinnot: Lähihistorian perusteet.

Lisää aiheesta: Jokisipilä: Lättyä pussiin siellä ja täällä.

Vieläkin lisää: 100 top stories of the century

Jari Litmasen innoittama Pressikatsomo muistelee omituisia loukkaantumisia vuosien varrelta.

Sanoiko joku Tero Karppasen jalan murtuneen Oilers-aikoina niin, että loppuhetkillä vaihtoon ryntäävä maalivahti P-P Sintonen laidan yli loikatessaan laskeutui sen päälle? Ja Paula Jouhten menetti maaottelun kun ruuvitaltta lipsahti pukukopissa kämmeneen lapaa vaihtaessa? Ja ketkä ne päätyivätkään ensiapuun tikattaviksi kun juoksulinjat sattuivat vapariharjoituksessa vastakkain?

Näitä on varmaan paljon.

Niin, mitä sille John Arne Riiselle oikein tapahtui? IS Futisblogi palaa ikikiintoisaan aihepiiriin parin videon kera.

NST:n vieraskirjassa ihan oikeastikin keskustellaan siitä, miten helppoa ei ole rakentaa salibandyn liigajoukkuetta eikä hankkia kullanarvoisia juniorivalmentajia. Ja arvostelijoita ja neuvojia on aina enemmän kuin tekijöitä.

Lauri Hannelius ja Risto Silvola kertovat Exelin sivuilla, millaista sinne Sveitsiin on ollut lähteä pelaamaan.

Mistä tuli mieleen, että Skoonesta otettiin Avokatsomoon yhteyttä ja pyydettiin kertomaan, että Svenska Superliganin Helsingborg hakee rightin hyökkääjää / sentteriä joka voisi mieluusti olla vaikkapa suomalainen. Seuran valtteina olisivat vakaa talous, 1 500 katsojan kotiyleisöt ja koutsina AIK:sta tuleva Mikael Karlberg. Yhteystietoja kiinnostuneille löytyy seuran sivuilta.