Tarkkailija, joka ei väitäkään olevansa asiantuntija, kirjasi havaintojaan RoPS:n ja JJK:n kohtaamisesta.

Lätkäkortteja Punakoneen ajoilta.

FST5 tarjoilee kiintoisia futisdokumentteja.

Laudrupit, Preben Elkjaer, Faxe Jensen, Sepp Piontek, Richard Möller Nielsen, roliganit ja se pätkä Tanskan maajoukkueen kultapäivistä huipentuen kesän 1992 EM-finaaliin jota emme sattuneesta syystä kuitenkaan sen enempää muistele.

Viimeksi derbytunnelmia stadionilla sekä roomalaiskodeissa ja -kuppiloissa AS Roman ja Lazion kohdatessa.

Lisää tulossa muun muassa valmentajan ja erotuomarin näkokulmasta.

Pikkuhuuhkajien kirvelevä tappio mutta pirteä ja aktiivinen peli. Andersonin sanoin:

Englannin tolppajalat tuntuivat olevan jykevämmät, mutta pihut pistivät palloa liikkeelle monipuolisesti, laukoivat ja jopa haastoivat alueelle vallan epäsuomalaisesti.

Erkka V. Lehtola analysoi Tuuletuksissaan.

Salibandymaajoukkueen yllättävänkinkö hyvä suoritus Jukolassa. Myös Outoa Taigaa noteerasi.

Jääkiekkopalloa. Legend has it that the Montreal Canadiens stole and then melted down a band from the original Stanley Cup. Ja muita hurjia tarinoita aiheen liepeiltä.

Tuntuuko muista, että ilmapiiri on muuttumassa koko ajan vastaanottavaisemmaksi yhdelle salibandyfinaalille?

Yleisurheilu kriisissä?

Näyttävät salibandypelaajat kohdanneen Ruotsissa kiekkoilijat matalassa kaukalossa. Pixbo Wallenstam - Frölunda Indians 17-4.

Voittaminen on toki aina tärkeää. Olen kuitenkin jostain kuullut sellaisen sanonnan, että kun suuri erotuomari kutsuu meitä, hän ei kysele ”voititko vai hävisitkö”. Sen sijaan hän kysyy: ”Kuinka peli sujui?” Vaikka niinhän se on, että kun valmentaja voittaa ottelun, niin vaimokin näyttää kauniimmalta.

Eläkkeelle jäävä valmentajalegenda Jyrki Heliskoski Veikkausliigan sivuilla.

Ruotsin maajoukkuepakki Kimmo Eskelinen kertoo blogissaan, miksi maan gigantit Warberg ja AIK eivät halua Euroopan Cupiin.

Har man varit med i EFC ett flertal gånger och som AIK vunnit den tre år på rad, vet man att det inte är något värt att delta i en cup som har noll kommersiellt värde.

Som har noll kommersiellt värde.

Mitä tapahtui pelaamiselle ja voittamiselle?

Tässä kohdin tulee kiusaus muistella aikoja 20 vuotta sitten kun ostettiin opintolainalla junaliput sarjaturnauksiin ja etsittiin sukulaisia, joiden lattioille koko joukkue mahtuisi majoittumaan. Ja porukan puuhamies istui iltakaudet lankapuhelimen luuri kourassa metsästämässä treenipelejä.

Juu, tiedän, ajat ovat toiset ja laji kehittynyt ja perheellisellä kolmikymppisellä tilanne on toinen ja nykypelaajat treenaavat kuin ammattilaiset saamatta ammattilaisen korvauksia.

Silti. Kommersiellt värde.

Eskelisen teksti on tietysti vastaus seurojen saamaan shittiin ja kysymyksiin, miksi suomalaisilla ja tshekeillä on varaa matkustaa Euroopan Cupiin (joillain karsintakierros mukaan lukien kahdesti) mutta tuhatpäisiä katsojamääriä vetävillä ruotsalaisilla ei.

Muutaman voiton jälkeen motivaatio ei ole sama, Eskelinen kertoo, ja että ruotsalaiset pelaajat saavat ainoina pelaamisestaan palkkaa ja seurojen rahat menevät siihen.

Pedataanko pitkästä aikaa voittoa suomalaisille? Ovatko ruotsalaiset ylimielisiä vai osoittavatko systeemin heikkouksia? Onko koko juttu valtapolitiikkaa? Mikä on voiton arvo ruotsalaisten puuttuessa? Mikä oli Neuvostoliiton kiekkovoittojen arvo kun Kanada ei osallistunut? Muistaako kukaan että NHL-pelaajat puuttuivat kiekkokisoista 1995? Paitsi Tuoppi.

Tirsamaa: Ei olla osallistumassa
Micael Fasth: Sverige drar skam över innebandyn

Naisten futismaajoukkueelle naisten pelipaidat.

Onion Sports Network: NHL Tries To Woo Fans By Increasing Scoring With Bigger Nets, 3-Point Line.

NHL Tries To Woo Fans By Increasing Scoring With Bigger Nets, 3-Point Line

Kiitokset Nikkolalle.

Lätkätoimittaja kertoo kerran jos toisenkin Seminaarista. Kuulostaa mielenkiintoiselta, onko uutisenomaista koostetta jatkokeskusteluineen jossain?

Vastaava olisi ja on paikallaan varmaan itse kussakin lajissa. Aktiiviväki keskustelemassa naamakkain ja kauempana olevat osallistumassa vaikkapa Qaiku-rapojen konseptilla.

Kiintoisia keskusteluja toki jo onkin. Esimerkiksi sählyssä Jani Hakkaraisen alustuksen pohjalta.

Lisäksi:

Kertaan Tirsan jo kertoman: Pääkallo.fi ottaisi mieluusti eteviä avustajia. Mammonaa ei ole luvassa mutta mainetta ja lukijoita sitäkin enemmän.

Karhuherra linkkaa: Urheilun ytimessä.

Kansainvälinen Salibandyliitto IFF raportoi kokouksistaan: viimeksi Central Board Turussa nuorten MM-kisojen aikaan. Paljon mielenkiintoista.

Jim Bryant jakaa urheilukuvausvinkkejään.

Tuhannesosasekunnin suljinaikaa pääsee sählyhalleissa harvoin kokeilemaan, mutta kiintoisia pointteja.

(via Digicamera.net)

Kauppalehti: Autotallista salibandyn huippunimeksi

Amerikkalaista näkemystä hyvännäköisistä sporttisaiteista.

Kiilablogi pureutuu ajankohtaiseen jääkiekkopallohournalismiin.

(Edit: Kas, kirjoitusvirhe, mutta… ehkä se toimii noinkin.)

Toisin kuin syksyllä oletin, kaikkien aikojen raskain kausi ei lopulta tasoittanut liigaa ratkaisevasti. Mikael Järvi, Juha Kivilehto, Harri Forsten, Santtu Manner, Henri Toivoniemi, Jani Kukkola, Tero Tiitu ja Juho Järvinen jaksoivat urakoida MM-kultaa, Suomen mestaruuden ja Suomen cupin voiton. Runsaassa vuodessa kapteeni Järvi nosti suorille käsille neljä isoa kannua.

Mutta jossain sen täytyi näkyä. Finaalin jälkeen jopa väsymättömistä väsymättömin Mikael Järvi myönsi, että vähän olisi jo kesälomaa ikävä.

(Yllä toki vain odotellaan hopeajoukkueen saapumista finaalipressiin, mutta oikeakin media taitaa joskus käyttää sumeilematta mitä tahansa kuvia, jotka voisivat tukea tekstiä).

Mestarit jaksoivat kehua vastustajan nousujohdetta ja miehistymistä. Ihan kuin vuosi sitten olisi ollut Classicia kohtaan jotenkin viileämpää. Saatan muistaa väärinkin.

Mika Ahonen ja SSV:n pelaajat kertovat voittaneensa, koska tekivät eniten töitä. Helppohan sitä on töitä tehdä kun on joukkueellinen maailmanmestareita, jupisee foorumeilla kilpaileva teoria. Ei vailla ansioita sekään, mutta taidan kallistua ensimmäiselle kannalle ja toivoa ennemmin kilpailijoiden terästymistä kuin SSV:n heikkenemistä. Lajissa on nähty tähtisikermiä, jotka eivät lopulta voittaneet mitään. Ehkä työnteon jäätyä liian vähälle. Ja ilman sitä ankaraa työntekoa olisi MM-kultakin tainnut jäädä haaveeksi.

Analyysin tarjoaa Urheilulehden salibandyasiantuntija Jani Hakkarainen ja kertoo muun muassa, että media ja salibandyväki on mennyt Mika Ahosen ansaan.

SäbäSuorassa jokunen otos. Liekö muualla gallerioita linkitettäviksi? On, ainakin Juhani Järvenpään laatulaukaukset SSV:n sivuilla.

Verkko-Karjalaisen sanoin: Ampumahiihtäjä Kaisa Variksen asiainhoitaja Olli Rauste ei pidä oikeana uutisointia, jonka mukaan Variksen elinikäisen kilpailukiellon kumoaminen olisi perustunut muotovirheeseen.

Kuinka kaikki kävi, kertoo Rauste verkkolehdessä.