Nyt kun kevään mestaruuksia alkaa olla taas jaossa, on aika kerrata voitto-ohjeet – ainakin valokuvaajien toivomusten valossa.

Pokaalin rauhallinen haku pukuherroilta tai jakkurouvilta. Kiirettömät kättelyt ja ehkä yhdessä rintamasuunta kameroita kohti, jos halutaan vähän pönöttää porukalla. Hienoja hetkiä, joita saa vähän venyttää. Pokaali kouriin, joukkueen virittäminen ja mieluusti tuuletukset vähän joka suuntaan jos kuvaajia on kaikkialla. Pokaali reilusti suorilla käsillä, ei ujosti kapteenin omien kasvojen edessä kuten joskus on käynyt. Tosi tekijän tuntee vielä siitä viimeisestä silauksesta, että jalustan pohja ei osoita missään vaiheessa kameroihin päin.

Mutta ei paineita, kaikilla ei ole Mikke Järven rutiinia mestaruusseremonian seremoniamestareina.

Jos ohjeet kuulostavat hankalilta, unohda ne. Joukkueen juhlahetkihan se on eikä sivullisten, joten olla oma itsensä ja niin kuin tuntuu on aina oikein. Säädetään ne pokaalin kanssa poseeraamiset sitten erikseen.

Urheilulehden netissä Janne Eerikäinen kysyy kirjoituksensa otsikossa: Näkisitkö tätä kirvesiskua koskaan lätkäkaukalossa?

Käsittelyssä on tietenkin Mika Savolaisen mailanisku Janne Hulmin päähän.

Kirjoitus on hyvin, hyvin surullinen.

Vaikka ei kai sen pitäisi enää yllättää, että keskustelun herättäminen on nuijinut älyllisen rehellisyyden pois Urheilulehden toimittajien työtä haittaamasta.

Illalla muuta tehdessä soljui Twitter-uutisvirta ruudun vasemmassa reunassa. Maikkarin uutisongelmien, arkkipiispavalinnan ja poliisin vinkkisivuston ja muiden päivän uutisten seassa @empireofthekop, @LiverpoolFC ja muut pudottelivat Lille – Liverpool-pelin etenemistä.

* That was close, took Pepe by surprise 0-0
* 93:20 And Gerrard could have equalised there.
* FT: The 1st Leg ends 0-1. Second leg a week tonight.

Vähitellen syvempää, @Liverpool_newz, @bbcnews ja vastaavat raporttilinkkeineen. Kimmos succé: Fem mål! huusi @innebandymag sekaan salibandya.

Twitter on aika omiaan livetickermäiseen raportointiin. Yksi tapa luoda eräänlaista yhteistä kokemusta sekä pelin paikan päällä tai ruudussa näkeville sekä tekstin kautta seuraaville.

Salibandya on seassa vaikka Facebookiin verrattuna vielä vähän: @Salibandyliiga, @scclassic, @FBTPori ja @Floorball2010 edelläkävijöiden joukossa. Facebookhan on sählyväelle jo peruskauraa ja kaikkien koti. FBT:n viserryksistä on saanut seurata riemukkaasti päättynyttä loppusuoraa takaisin liigaan, Classic taas kertoo play off -tunnelmista ja kaikenlaista kiintoisaa seurassa tapahtuvaa, junnukuulumisia myöten.

Otsikkolinkkien nostamiseen Twitter toimii aika hyvin ja persoonallisiin oneliner-huomioihin myös. Suosio Suomessakin tuntuu kasvavan hyvää vauhtia, kotimaisia seurattavia on jo ihan eri tahtiin kuin vuosi sitten.

Ihan kiva jos tykkää, kuuluu suomalaisen epäilevä sanonta.

Itse olen tykännyt.

Olympialaisten kiekkofinaali ei televisiosta vaan tietokoneen ruudulta. Selostus Radio Suomen nettilähetyksestä ja ruudun reunassa juoksemassa kotimainen ja kansainvälinen Twitter-virta.

Ei ihan Sofanaticsia, mutta mielenkiintoinen ikään kuin jaettu kokemus.

Pidetään tämä nyt meidän keskeisenä, mutta muuten kisat tuli seurattua lähinnä Facebookin ja Twitterin kautta, television päiväkoosteiden vilkuilua toisella silmällä siihen päälle.

Kotimaisten yhden, toisen, kolmannen ja neljännen lätkäjätkän viserryksistä jäi epämääräinen yleisimpressio, että Suomen onnistumiset olivat pelaajien ansiota ja epäonnistumiset valmennuksen syytä, suomalaiset mediat yksi toisensa jälkeen syvältä ja olisi hienoa saada Kanadan passi.

Tunnetta, hyvä. Eikä kai tweettejä muutenkaan pidä ottaa ylivakavasti.

Postiluukku kolahti, ja painotuore Unihockey.ch:n Printmagazin muovikääreessään lepäsi eteismatolla yhtä vääjäämättä kuin aina.

Salibandymedioissa tehdään paljon talkoopohjalla, ja silloin pienet eleet ovat arvossaan. Unihockey.ch:n päätoimittaja Damian Keller ei koskaan unohda lähettää lehteä, muistaa aina törmättäessä kutsua oluelle tai syömään ja saattaa yllättää vaikkapa T-paidalla. Ja muistaa sanoa kiitos. Siksi lehteä on mukava avustaa kuvilla ja pienillä jutuilla, vaikka deadlinet joskus päällekkäin kasaantuvatkin.

Erään suuremman salibandymaan suuremman salibandymedian painettu lehti ei ole löytänyt postilaatikkoon vuosiin, vaikka kovasti luvattu on. Lokakuussa vastakkain satuttaessa ihmetteli päätoimittaja kuinka näin onkaan päässyt käymään, otti varmuudeksi osoitteen vielä ylös ja ilmoitti laittavansa asian kuntoon. Joulukuussa tanssittiin täsmälleen sama menuetti toimittajatasoisen edustajan kanssa. Niin ennenkin.

Vaan sitä lehteä ei edelleenkään satu silmiin kuin kisoissa pressihuoneen pinosta. Materiaalipyynnöt kyllä löytävät perille, mutta eivät enää mene tehtävälistalla ihan kärkeen. Ilmeisesti heille on jostain syystä käynyt aina vain vaikeammaksi löytää Suomesta avustajia. Kadonnut on minunkin nimeni medarbetare-laatikosta.

Ei ihan tosissaan maailmaa katseleva verkkojulkaisu Cracked.com listaa artikkelissaan kuusi tilastollisesti pahinta paskanpuhujien ammattia.

Anteeksi vain spoilaus (spoilaushälytys!), mutta pahimmiksi osoittautuvat urheilujournalistit.

Että terveisiä vain kaikille tutuille.

Teräsmies Jani Kososen 400 liigaottelua. Ja Mikko Lehto ihan samassa tahdissa, vaikka julma sarjaohjelma päästikin toisen ensimmäisenä perille.

Karvalakki päästä molemmille.

Onko sinulla ilveshavaintoja, kysyy Keskisuomalainen. Faneista ainakin, ja he saivat Riihilahden ja kumppanit pohtimaan AamuTV:ssä optimaalista fanituskiihkeyttä. Mieltä saa osoittaa muttei rikkoa autoja.

Nykyään on taitoluistelukisoissakin kaukalossa poliiseja. Muun muassa Sohovi sivuaa aihetta.

IFF viilaa Euroopan Cupia. Ensin perustetaan tosin työryhmä, mutta eiköhän asia etene.

Saako SPV illalla Urheilukanavalla revanssinsa? Sitä odotellessa HirviTV.

Lopetin Urheilulehden ja Veikkaajan kestotilaukseni.

En lopettanut tilauksiani protestiksi enkä boikotiksi, vaikka tietenkin lehdissä olisi saanut olla enemmän Mäkysen, Mesikämmenen ja Hakkaraisen juttuja, vaan aion elää määrittelemättömän ajan eteenpäin, ja — jos en ole kuollut — pysähtyä sitten miettimään, mikä maailmassani on toisin.

Jos olen onnellisempi, se on kertakaikkisen kaamea juttu.

Jatkoajan kuvatoimituksen uusi Etsimessä-blogi: korkeat odotukset. Toivottavasti Karhuherra ei silti lopeta Viikon kuva -sarjaansa.

ManU kieltää pelaajilta esiintymisen sosiaalisessa mediassa?

Salibandyliigan runkosarja käy ratkaiseville kierroksille. Haaveet kaatuu, välitavoitteet täyttyy, kirjoittaakseni puhekielen omaisesti. Odotettavissa tässä kohdin yleensä: tiivistyvää tunnelmaa, kärjistyviä tunnetiloja ja huomion kohdistumista erotuomareihin.

Plus yksi: Oli liityttävä Facebookin Hakki Hagman -ryhmään. Koska.

Lajista en ymmärrä, mutta mitäpä siitä kun itse Joe McNally kertoo urheilukuvausrupeamasta.

Tshekin salibandyn ykkössivusto florbal.cz on kutsunut kuvaajiaan esittelemään vuoden 2009 lempiotoksiaan. Näyttää olevan galleristeina ainakin Martin Neuzil, Stepan Cerny, Josef Zalabak, asian ilman hipsuja kirjainten päällä esittääkseni.

Naisten MM-turnaus sujui käsikirjoituksen mukaan. Eli kotijoukkueen juhlaa Ruotsin avausottelun alkuvihellyksestä pokaalijuhliin saakka. Ensimmäinen kerta naisten MM-historiassa kun kotijoukkue voittaa mestaruuden ja kai ensi kerta kun mestaruus tulee näin ylivoimaisesti.

Ensin Tshekkiä, sitten Suomea ja sitten Sveitsiä hiukan hehkuteltiin ennen kunkin Ruotsi-ottelua. Mutta vain statisteina, koska voitto vaatii vastustajan. Sinikeltaisten mätettyä maalinsa kaavittiin uhrin jätteet laskiämpäriin ja todettiin, että olivatpa huonoja.

Pressissä huomasi, kuinka vähän moni suomalaisista tiesikään. Eikös Suomi ole ihan tosi kova ja nousukuntoinen kun on kaksi MM-kultaakin voittanut, kysyttiin, täysin tosissaan.

Sikäläiset kirjoittavat [sikäläiselle yleisölle], että All Starsissa olisi kuulunut olla pelkkiä ruotsalaisia. Valittu kuusikko oli yhtä vaille sama kuin minun paperissani. Jo viikolla vannotettiin, että ei ainakaan Berneriä ja Widaria, taas, aina, mutta. Finaalin nähtyään olisi toki voinut vaihtaa maalivahdin. Sattuneesta syystä ruotsalaisten molarien ei ole helppoa päästä tähdistöön.

Kohuntynkää siitä, miksei Innebandymagazinetin kisojen MVP:ksi valitsema Hermine Dahlerus ollut All Starsissa. En täysin ymmärtänyt ongelmaa. Yhdet tekevät yhden valinnan, toiset toisen.

Innebandymagazinetilla riitti kerrottavaa. Ei ihme, heillä oli akkreditoituina kisoihin 16 (!) kirjoittajaa ja kuvaajaa.

Kaikkien aikojen parhaat naisten kisat, hehkutti päätoimittaja Fredriksson. Ei huonot, mutta nurinaakin kuultiin. Miksi avata verkkoon kisasivut jollei niitä päivitetä. Katsomon pressipaikat ilman kirjoitusalustoja tai sähköä. Joukkueet alkuseremonioissa selkä yleisöön, mainokset samoin.

gittang noteerasi kevyet pressieväät. Ja sen maailman puheliaimman valokuvaajan, joka päivästä toiseen istui juuri minua vastapäätä. Ja suomalaisten leveät otsapannat ja meikäläisten muut mielestään vähemmän tyylikkäät asusteet.

Mitäkö jäi päähän? No se hejarramsa:

Fönt jag ett mål så hoppar jag i Mälar’n
Fönt jag ett mål så hoppar jag i Mälar’n
Fönt jag ett mål så hoppar jag i Mälar’n och dränker mig

Suomen joukkueesta näyttää riittävän keskustelua toisaalla. Älkää unohtako seminaaria.

Västmanlands Läns Tidningin Kevin Johansson vetää aamun MM-kolumnissaan väriä aika leveällä sudilla, etten sanoisi telalla.

Det första du ser är en iskall svart pistolmynning som siktar rakt på pannbenet. Det är vad ett helt svenskt landslag möter när väckarklockan tjuter idag. En kall och jävlig finsk armé utrustad med AK47:or som siktar mot dem.
- – -
Finnarna har gjort det förut. Slagits mot en enligt alla odds överlägsen motståndare. Det gjorde de mot Sovjetunionen 1939 i det som kom att kallas finska vinterkriget.
- – -
Det ligger i deras DNA-arv att slåss till dess att det inte finns något kvar att slåss för. Jag räknar med att de gör likadant ikväll.
- – -
Darrar Sverige? Klart att de inte gör. Världens bästa landslag låter sig inte hotas. Finnarna förlorade mot en överlägsen motståndare 1939. Scenarion upprepar sig igen 2009.

Pitääpä ravistella hylsyt vaatteilta.

Tyttösäbä on timanttia. Tsekatkaa.

Niin myös Ruotsissa, tosin Elin Reinestrand ei kyllä kirjoita sitä ruotsin kieltä, jota maisteri Siirala meille aikanaan yritti opettaa. Mutta ehkä tuo ja ruotsi ovat vähän niin kuin sveitsi ja saksa?

Eliittiä sieltä ovat gittang ja Lisah.

Sundqvist lyö. Ymmärrän häntä. Vastaavasti putosi Igor Larionov minun joulukorttilistaltani kun teki IFK:hon ensin sopimuksen ja sitten oharin. Ne Detroitin Stanley Cupit tulivat filunkipelillä.

Pääkallon blogiosastollahan alkaa olla tunnelma kuin ruuhkadösässä.

Salibandykuvablogia onkin odotettu.

Vielä joku makustelemaan kuvia kelpo Karhuherran tyyliin niin jo kelpaisi.

(Pidin samaa konsernia -disclaimeria ilmeisyydessään tarpeettomana)

Karhuherran kommenteissa.

(via Sami Hurme on Twitter)