Jani Pakkalan luvalla laitan hänen viestinsä tännekin:

Perustettava kameraseura: Suomen Urheilukuvaajat ry.

Terveisin
Jani Pakkala
Vantaa
pakkalaj (miukumauku) nic.fi

Kun harrastajatkin ovat tervetulleet mukaan, ilmoitin minäkin kiinnostukseni. Jonkin sortin opintopiiri olisi aina avuksi.

Yleisurheilua, raveja ja ripaus rallia.

Sunnuntain Hesarin urheiluosaston avausaukeama oli kuin 70-luvulta.

Muistaakseni.

Vincent Laforet pohtii Sportshooter.comissa mediakentän muuttumista lähinnä urheilukuvaajan vinkkelistä.

Tulevaisuus saattaa olla peräti tuonsuuntainen. Amerikassa. Ehkä.

Juniorivalmennus on puuhastelua, kuului Erkka V.Lehtolan ansiokkaan melkein sivun mittaisen futisjutun otsikko perjantain Hesarissa. Kannattaa lukea.

Kommenttiosionsa sivulauseessa Lehtola viittasi Tanoke-järjestelmän kehittäjän Pertti Kemppisen blogiin, jonka olen tähän asti onnistunut täysin missaamaan. Verratonta luettavaa kaikille futiksesta ja juniorivalmennuksesta kiinnostuneille.

Ei voi kuin aplodeerata Turkin suoritukselle. Tshekki- ja Kroatia-otteluiden urotekojen päälle se vei siipirikkona vielä Saksaa välillä pahemman kerran. Ennakkosuosikin alun passiivinen löperöinti ja surkea syöttöpeli toki helpottivat tehtävää. Ensimmäisessä maalissa Ugur Boralille seuraa pitänyt Arne Friedrich olisi varmaan flaneerannut tilanteessa heinänkorsi suupielessä ja kädet taskuissa jos pelihousuissa sellaiset olisi.

Lisää taidolla ja tunteella Erkka V. Lehtolan Tuuletuksista.

Sääli, etteivät kuvayhteyden katkot osuneet avausjaksolle. Televisioinneista kirjoittaa lisää Pelintekijä Oivio, jonka teksti ei ollutkaan helppoa ja suosittua yleistä YLEn haukkumista vaan täsmäisku studio-osuuden hukkaamisesta. Siitä pitää olla samaa mieltä, vaikken itse voikaan verrata maksukanaviin kun nähtävilläni ei sellaisia ole.

Canonin sivuilla nimekkäiden futiskuvaajien omia suosikkiotoksia. Osa 1 ja osa 2.

(Via Digicamera.net)

Helsingin Sanomat näyttää lopettavan blogejaan ja mielenkiintoisimmasta päästä kun Pressikatsomokin poistuu.

Erittäin ikävä uutinen.

Kommenteissa tekijät kertovat päätöksen perustuvan lukijatilastoihin, jotka kuulemma eivät ole olleet järin mairittelevat. Pitääpä katsoa, mitä blogeja Hesarille sitten jää ja joiden tilastot sitten lienevät paremmat. Tai ehkei pidä, johtopäätökset saattavat masentaa.

Ehkä bloggaamisella on tulevaisuutta vain harrastuksena?

Kirjoittajista Tero Hakola tiivistää bloggaamisesta paljon kommenttivastauksessaan nimimerkki Korpatsohville.

Ari Virtanen: Bloggaaminen on tulosurheilua
Karhuherra: Blogosfäärin huonompi viikko

Pelintekijä Janne Oivio kertoo Hjallis Harkimon ja Jan Waldenin keskustelleen julkisesti. En nähnyt, mutta Oivio ottaa esiin kiintoisan asian.

Oikea ongelma, se siis, mistä YLE ei koskaan tule keskustelemaan (ja joita Harkimo tuskin ymmärtää), on kulttuurillinen ongelma. Suomessa ollaan kautta aikain seurattu vain voittajia. Kansallinen itsetuntomme on rakennettu mystisten koko kansan sankarien varaan. Olympiamenestyjien, kultamitalistien ja maailmanmestarien. Niin jääkiekkokin löi läpi “kansallislajiksi”, pitkällä mitaliputkella. Ei lajilla ole sen kanssa mitään tekemistä. Samalla “perinteikkäät” suomalaislajit kuten hiihto ja yleisurheilu kuolevat hidasta kuolemaa, koska menestyjiä on aiempaa vähemmän. Suomessa ei ole todellista urheilukulttuuria, vaan vain menestyksen palvomisen kultti. Ei liene aiheellista edes mainita, miten autourheilun käy Suomessa, kun Kimi Räikkönen lopettaa.

Lihasvalokuvaaja Mike Sirén on luonut voimahyökkääjän ja kertoo kuvan tekemisestä.

Otoksen pelaaja ei liene Markus Huhtimo.

Karhuherralla on kyky laajennella hienosti kentän ulkopuolellekin, niin nytkin.

Urheilija kertoo asiansa ennen kaikkea suorituksellaan eikä sen jälkeisellä haastattelulla.

Pitiäsikö taidemaalarin vielä analysoida mestariteoksensa sanoin? Johan hän maalasi sen taulun.

Sami Karjalainen on vertaillut saippuaoopperoita ja TV-urheilua.

Salibandyyn oma ”YouTube” ja ”IRC-Galleria”, kertoo Salibandy.net.

Työnimellä 360° Salibandy Society esiintyvä sivusto etsii vasta koekäyttäjiä, mutta tämä lämmittää mieltä:

Jos olet käyttänyt keskustelupalstoja, YouTubea, Avokatsomoa, Pelaajapörssiä, IRC-Galleria, chattia tms. niin palvelusta on varmasti hyötyä ja iloa sinulle.

Kaikki 15—20-vuotiaat Avokatsomon lukijat, tervemenoa.

Huumorijulkaisu Lehden viimeaikaisiin journalistisiin saavutuksiin kuuluu urheilujournalismin saralla esimerkiksi kansakuntaamme kuohuttaneen Uralin perhosen raportointi.

• Lehden otteluennakko: Marsalkan persreikä on aina ollut vaikea vastus suomalaisille
• Suora lähetys Mannerheim-ottelusta
• Sihvonen: Marski valmis maajoukkueen peräsimeen

Nyt Lehti on tekemässä niin sanotusti ”pääkallot” ja tulossa paperille. Lehden paperiversion voi ennakotilata 7 euron kappalehintaan (joskin dollarin edullisen kurssin vuoksi todellinen hinta laskee alle 6,50 euron).

Tämä ei ole maksettu mainos, vaan paperilehteä julkaisevan pienosuuskunnan jäsenen iso käsi ja syvä kumarrus Lehteä julkaisevan Samizdat-konsernin tavoitteille.

Paperilehden rinnalla nettilehti on ihan paperia.

Olisinpa älynnyt alusta asti kopioida talteen jokaisen nettikirjoituksen, jossa salibandy jonkun mielestä on menettänyt kasvonsa tai ei ole huippu-urheilua, koska joku on tehnyt tai sanonut jotakin.

Only in floorball -argumentti. » Lue koko juttu

Salibandyliigasta kiinnostuneiden kannattaa hankkia etenkin tämän viikon IS Veikkaaja. Lehti on tentannut liigajoukkueiden kapteenit selvittääkseen liigan parhaat pelaajat pelipaikoittain, yli- ja aliarvostetuimmat pelaajat ja monenlaista muuta mielenkiintoista.

Parhaista pelaajista olen kyllä samaa mieltä.

Merkillepantavaa on, että selkeä enemmistö kapteeneista vaatii liigan supistamista, vaikka käsittääkseni 14 joukkueen sarja on liigaseurojen tahdon mukainen.

Eräällä jääkiekkoilijalla on oikeudellisia ongelmia. Kiekkotoimittaja ja hovioikeudenneuvos evp pohtivat asiaa hiukan eri näkökulmista.

Tapanilan Erä ja EC: Toisen epäonni on toisen onni.

Hiki, mitalit, hämmästys tai hauskuus eli väitös urheilun eetoksista (via Veteraaniurheilija).

Pari puheenvuoroa urheilukuvista: Jani Sourander ja vastakommenttina Peter Forsgård.