Suomi-futis näkyy tykänneen pelin tasosta enemmän kuin FutisForumin keskiverto kommentoija.

Medon kulmapotku itselle hämmästytti ainakin eteläpäädyn.

Lievää kai tahatonta ironiaa on Helsingin Sanomien kuvatekstissä Tapanilan Erän Lauri Kapanen (oik.) tahri Rein Kiven SSV:n tahrattoman saldon salibandyfinaaleissa kun kaikista pelaajista juuri Kivi koki neljännen perättäisen finaalitappionsa.

Hyvinkin. Vastaavaa puoliautomaattia kiireisten seuratiedottajien käyttöön ideoitiin männä kaudella erään korsolaisen salibandyasiantuntijan kanssa bussi 72:ssa Tapanilan ja Kurvin välillä.

Avainkohdat ruksaamalla alkaisi tulla että maali / osuma / täysosuma / onnistuminen / laukoi / iski / tälläsi / pommitti / tulitti / nakutteli / naputteli / suti / lakaisi / sivalsi / tuikkasi / kiepautti / linkosi / peli aaltoili päästä päähän / molemmilla joukkueilla oli omat paikkansa / lotto vetämään / pallo pomppi / ei tänään pomppinut / koti / vierasjoukkueen sankariksi / hahmoksi / pelastajaksi nousi / ottelun ratkaisu nähtiin heti kättelyssä / pelin puolivälin tienoilla / päätösjaksolla / dramaattisesti aivan loppuhetkillä / aivan yläpesään / tolpan tyveen / helpon näköisesti / etukulmaan / kainalosta / längistä / tyhjiin.

Riippuvalikosta vielä pakollinen loppulause erotuomareista ( linjattomuus / keskustelukyvyttömyys / jatkuvia / muutamia / käsittämättömiä ratkaisuja / uskomatonta / opaskoira / täyttä sekoilua / surkuhupaisa / farssi / maksava asiakas / kirjelmä liittoon / protesti).

Lisämaksusta puheentunnistus muuttamaan tekstiksi, mitä valmentaja / pelaaja sanoi / kertoi / myönsi / ihmetteli / tuskaili / kiitteli / päivitteli / muistutti / totesi / jyrähti / päätti).

Mitä uutinen kertoo [meistä] toistuvanlaisia otteluraportteja naputtelevista, onkin sitten.

Hufvudstadsbladetin sportchef Christoffer Herberts Twitterissä

Kerran näinkin päin.

Pokaalin rauhallinen haku pukuherroilta tai jakkurouvilta. Kiirettömät kättelyt ja ehkä yhdessä rintamasuunta kameroita kohti, jos halutaan vähän pönöttää porukalla. Hienoja hetkiä, joita saa vähän venyttää. Pokaali kouriin, joukkueen virittäminen ja mieluusti tuuletukset vähän joka suuntaan jos kuvaajia on kaikkialla. Pokaali reilusti suorilla käsillä, ei ujosti kapteenin omien kasvojen edessä kuten joskus on käynyt. Tosi tekijän tuntee vielä siitä viimeisestä silauksesta, että jalustan pohja ei osoita missään vaiheessa kameroihin päin.

Mutta ei paineita, kaikilla ei ole Mikke Järven rutiinia mestaruusseremonian seremoniamestareina.

Jos ohjeet kuulostavat hankalilta, unohda ne. Joukkueen juhlahetkihan se on eikä sivullisten, joten olla oma itsensä ja niin kuin tuntuu on aina oikein. Säädetään ne pokaalin kanssa poseeraamiset sitten erikseen.

Käsittelyssä on tietenkin Mika Savolaisen mailanisku Janne Hulmin päähän.

Kirjoitus on hyvin, hyvin surullinen.

Vaikka ei kai sen pitäisi enää yllättää, että keskustelun herättäminen on nuijinut älyllisen rehellisyyden pois Urheilulehden toimittajien työtä haittaamasta.

* That was close, took Pepe by surprise 0-0
* 93:20 And Gerrard could have equalised there.
* FT: The 1st Leg ends 0-1. Second leg a week tonight.

Vähitellen syvempää, @Liverpool_newz, @bbcnews ja vastaavat raporttilinkkeineen. Kimmos succé: Fem mål! huusi @innebandymag sekaan salibandya.

Twitter on aika omiaan livetickermäiseen raportointiin. Yksi tapa luoda eräänlaista yhteistä kokemusta sekä pelin paikan päällä tai ruudussa näkeville sekä tekstin kautta seuraaville.

Salibandya on seassa vaikka Facebookiin verrattuna vielä vähän: @Salibandyliiga, @scclassic, @FBTPori ja @Floorball2010 edelläkävijöiden joukossa. Facebookhan on sählyväelle jo peruskauraa ja kaikkien koti. FBT:n viserryksistä on saanut seurata riemukkaasti päättynyttä loppusuoraa takaisin liigaan, Classic taas kertoo play off -tunnelmista ja kaikenlaista kiintoisaa seurassa tapahtuvaa, junnukuulumisia myöten.

Otsikkolinkkien nostamiseen Twitter toimii aika hyvin ja persoonallisiin oneliner-huomioihin myös. Suosio Suomessakin tuntuu kasvavan hyvää vauhtia, kotimaisia seurattavia on jo ihan eri tahtiin kuin vuosi sitten.

Ihan kiva jos tykkää, kuuluu suomalaisen epäilevä sanonta.

Itse olen tykännyt.

Ei ihan Sofanaticsia, mutta mielenkiintoinen ikään kuin jaettu kokemus.

Pidetään tämä nyt meidän keskeisenä, mutta muuten kisat tuli seurattua lähinnä Facebookin ja Twitterin kautta, television päiväkoosteiden vilkuilua toisella silmällä siihen päälle.

Kotimaisten yhden, toisen, kolmannen ja neljännen lätkäjätkän viserryksistä jäi epämääräinen yleisimpressio, että Suomen onnistumiset olivat pelaajien ansiota ja epäonnistumiset valmennuksen syytä, suomalaiset mediat yksi toisensa jälkeen syvältä ja olisi hienoa saada Kanadan passi.

Tunnetta, hyvä. Eikä kai tweettejä muutenkaan pidä ottaa ylivakavasti.

Salibandymedioissa tehdään paljon talkoopohjalla, ja silloin pienet eleet ovat arvossaan. Unihockey.ch:n päätoimittaja Damian Keller ei koskaan unohda lähettää lehteä, muistaa aina törmättäessä kutsua oluelle tai syömään ja saattaa yllättää vaikkapa T-paidalla. Ja muistaa sanoa kiitos. Siksi lehteä on mukava avustaa kuvilla ja pienillä jutuilla, vaikka deadlinet joskus päällekkäin kasaantuvatkin.

Erään suuremman salibandymaan suuremman salibandymedian painettu lehti ei ole löytänyt postilaatikkoon vuosiin, vaikka kovasti luvattu on. Lokakuussa vastakkain satuttaessa ihmetteli päätoimittaja kuinka näin onkaan päässyt käymään, otti varmuudeksi osoitteen vielä ylös ja ilmoitti laittavansa asian kuntoon. Joulukuussa tanssittiin täsmälleen sama menuetti toimittajatasoisen edustajan kanssa. Niin ennenkin.

Vaan sitä lehteä ei edelleenkään satu silmiin kuin kisoissa pressihuoneen pinosta. Materiaalipyynnöt kyllä löytävät perille, mutta eivät enää mene tehtävälistalla ihan kärkeen. Ilmeisesti heille on jostain syystä käynyt aina vain vaikeammaksi löytää Suomesta avustajia. Kadonnut on minunkin nimeni medarbetare-laatikosta.

Anteeksi vain spoilaus (spoilaushälytys!), mutta pahimmiksi osoittautuvat urheilujournalistit.

Että terveisiä vain kaikille tutuille.