Ensimmäiseksi piti muistella, mihin tungin pelikamat joskus viime huhtikuussa.
Kannettavia musiikkilaitteita en omista, mutta sentään kotona ennen lähtöä perusrytmiksi Led Zeppelin II.
Vaikka en vietä pelipäivää puhumatta tai käy erien välissä suihkussa, tietyt rutiinit on oltava. Hallilla kahvi, ehdottomasti, aina. Sitten vermeet ylle, kerran vielä vessaan, käytävällä hiki pintaan ja lyhyt venyttely. » Lue koko juttu
Jos kestävyysjuoksun harjoittelu ei vaatisi kohtuuttomia määriä puuduttavan pitkiä tai lyhyitä mutta tuskallisia harjoituksia, lajia saattaisi jopa pystyä harrastamaan. Satunnaisesti juokseminen on nimittäin hauskaa. Siinä vaiheessa kun puolenkin tunnin lenkin jälkeen kiristää reippaasti tahtia ja huomaa yhä jaksavansa, huomaa myös viihtyvänsä lenkkipolulla. Hauskuus vain lisääntyy jos sattuu olemaan jossain juoksutapahtumassa ja puhisevia selkämyksiä tulee vastaan kiihtyvään tahtiin.
Nyt se hiki on jo kuivunut. Ja Avokatsomossa on uusi kirjoittaja, lisätietoja toistaiseksi kirjoittajat-osastolta. Tervetuloa Mika!
Jääkiekkojoukkue Ilveksen sivustolla on luettavissa ennakko lauantain SM-liigaottelusta Ilves—TPS.
Ennakon kirjoittajan nimi tuntuu jotenkin tutun kuuloiselta. Tommi… Tommi… Missäköhän siihen on tullut törmättyä aiemmin?
Eilen ja vielä tänäänkin Tukholman naapurisaarella juostiin perinteinen (40. kerta), mutta allekirjoittaneelle aiemmin tuntematon Lidingöloppet. Vielä puolimaratonin aikoihin olin kovasti menossa juoksemaan tähän tapahtumaan 15 kilometrin reitin, mutta viime aikojen valmistava sairastelu pudotti tavoitteen pelkkään kannustusosallistumiseen. Tarkoitus oli ihan härskisti kävellä reitti läpi, mutta mitä on tehtävissä kun kaikki ryntäävät lähtöpaukulla juoksuun? Juostahan siinä piti itsekin, kevyesti, pätkittäin ja taktisesti aina yleisön läheisyydessä, mutta juosta kuitenkin.
Lidingöloppet on ainakin omien materiaaliensa mukaan maailman suurin maastojuoksutapahtuma ja kyllähän siellä kieltämättä väkeä hölkkäili runsain mitoin pitkin peltoja ja polkuja. Koko viikonlopun osallistujamäärä oli tapahtuman virallisten sivujen mukaan 26 979. Osallistuin Motion 15 km -sarjaan, joka osoittautui sikäli nappivalinnaksi, että 30 kilometrin päämatka olisi ollut aivan liikaa. Maasto oli varsin kumpuilevaa ja arvelisin, että harrastepohjalta tuo täyspitkä juoksu ei jää paljoa maratonin vaativuudesta. Julmetun jyrkkiä mäkiä, jotka vaativat sekä nousu- että laskettelutaitoja.
Loppusijoitukseni oli varsin vähän kunniakas 1735. aikaan 1:55:36, mutta maisemat olivat kyllä komeita ja ehdimme maaliin hyvissä ajoin ennen kilpasarjan kärkeä. Vielä maalialuetta sivutessaan Lahden Ahkeran Jari Matinlauri johti kisaa muutamalla metrillä, mutta joutui lopulta taipumaan selvällä erolla Ruotsin Mustafa Mohamedille, joka voitti kisan toista kertaa peräkkäin.
Urheilullinen lopetuskappale: Oikean kintun jalkapöytä on vähän kipeä ja toista kertaa en lähde maastojuoksentelemaan keskenkuntoisena – täysillä pitää päästä.
Apulaiskoutsailemani junnusalibandyjoukkue TPS:n E-92 Monsters on avannut kotisivustonsa, joka on Avokatsomon tapaan weblogmainen, merkintä- eli kirjoitushenkinen sivusto, ja siellä on jo tarjolla herkullista luettavaa. Päävalmentaja Perttu Kytöhonka kirjoittaa valmennus- ja pelifilosofiastaan, jota innokkaimmat (eli minä) ovat kovasti kutsumassa vallankumoukselliseksi suomalaisessa urheilukulttuurissa.
Avokatsomon lauteilla Maukka on nykyään varsin harvinainen isäntä, mutta Hattrickissä mies sen kun porskuttaa. Tällä päivämäärällä Maukka-af-Turku on lyöty HT-moderaattori sir… ei vaan Mod-Maukaksi.
Onnittelut!
Miehen HT-kulttuurin edistämiseksi tehty työ on huomattu vihdoin virallisestikin. Muut HT-managerit ovat arvostaneet Maukkaa jo pitkään, mistä on esimerkkinä vaikkapa Maukan johtaman Port Arthur Wednesdayn sijoittuminen jaetulle kuudennelle sijalle kannatetuimpien suomalaisten HT-joukkueiden listalla. Port Arthur Wednesday jakaa sijan yhdessä hallitsevan Hattrickin Suomen mestarin, HeiskanJK:n, kanssa.
Team-17 eli Yksilöt joukkueurheilun kurimuksessa aloitti eilen harjoituskautensa myös kaupungissa. Kun jääkiekkoilijat menevät jäälle, me parketin kasvatit menimme matolle ja kaukaloon. Varaamamme kenttä oli pieni vain ennakko-odotuksissa, sillä toinen paikallisista divariseuroista – TPS harjoitteli ennen meitä täysmittaisella areenalla ja suuruudenhulluushan siinä iski kun sulkapalloilijoitakaan ei näkynyt vuoroaan odottelemassa. Muutamalla kaukalonpätkällä myönnyimme sentään pelialuetta kutistamaan. Ja vartin pelin jälkeen vielä vähän lisää.
Hiki tuli ja harhasyötöt kulkivat. Caribian kenttä oli edelleen mainio ja vaikka maalivahdit viettivät vielä kesälomiaan treenit saatiin vietyä kunnialla läpi.
Vuoron lopulla halliin valuivat seuraavat pelurit, nyt sen toisen divariseuran pelurit. Ensi viikolla tiedän tarkkailla joukkueiden virettä tarkemmin. Nyt Tepsin tarkkailu jäi vähälle innostuksen ja kengännauhojen sitomisen vuoksi kun puolestaan FBC:n aloitellessa takki oli tyhjä ja havaintoelimet harhaiset.
Se on suoritettu! Enpä ollut ikinä juossut yhtä soittoa tuntia pidempään, nyt meni kaksi tuntia ja matkaa kertyi mukavalla vaikkakin vaativalla reitillä 21 kilometriä. Alkuperäinen ajatus oli osallistua Tampere Marathonin puolikkaalle, mutta uhkaavan lämmön, huonon juoksupäivän (sunnuntai) ja lähtöajan (11:30) yhdistelmä ajoi innokkaat lenkkeilijät järjestämään varjotapahtuman lauantaiaamulle Aitolahden maisemiin.
(Jutun loppupuolelle lisätty vastinetta protestointiin…)

Lohjanjärven rannalla juhannus oli sen verran kesäinen, että auringonpaisteesta innostuneet juhannuksenviettäjät mielivät vesille veneilemään ja hiihtämään. Kuten kuvasta (sen huonolaatuisuudesta huolimatta) näkyy, minä pidin enemmän veneilystä.
Tähän yhteyteen sopinee linkkejä vesihiihtoon verkossa. Suomen Vesihiihtoliitosta ei ole apua, mutta onneksi Suomen Vesihiihtourheilu pelastaa. Oman apunsa tarjoavat myös Kansainvälinen vesihiihtoliitto sekä Waterski.com.
Eilinen ultimate-kokoontuminen oli tämänkesäisistä selkeästi paras. Kaksi vajaamiehistä ryhmää vierekkäisiltä nurmialueilta yhdistettiin ja aikaan saatiin 4 vs. 4 -jako, joka mahdollisti jo melko järkevän pelailun.
Suomen liitokiekkoliiton sivuilla näyttää olevan aimo annos lajitietoa, kuten Ultimaten oikea pelaajamäärä: 7 per joukkue ja rajoittamattomasti vaihtopelaajia. Lainaus lajikuvausosiosta :
…puolustus on kuin koripallossa eli ei kehokosketusta.
Vertaus ehkä ontuu hieman kun katsoo nykykoripalloa. Me olemme soveltaneet tuota kontaktisääntöä jotenkin siihen malliin, että torppailut juoksussa jätetään väliin (pelkät maalitolpatkin kaatelevat pelureita katseen pyöriessä jossain taivaalla), mutta maalialueella painitaan sopuisasti.
Liiton sivuilla kannattaa myös tutustua heitto-ohjeisiin, joista opin ainakin sen, että olemme kehittäneet hieman omanlaisemme kämmenvippauksen.
Kuten karamellin puolella taannoin mainitsinkin, Ultimaten ja Gutsin MM-kisat pelataan Turussa ja naapurikaupungeissa elokuun alussa.
Nimimerkki Raksaus on suuri italialaisen jalkapallon ystävä, kaveripiirini kenties suurin, ja ahdistuksissaan Italian kohtalosta hän lähetti minulle sähköpostia. Koska sain luvan julkaista viestin, poimin siitä nyt fanin tunteita parhaiten kuvaavat kohdat julkiseen levitykseen.
» Lue koko juttu
Jos keskiviikkoillaksi kaipaa urheiluviihdettä Turussa, voinee jompi kumpi seuraavista olla oiva tapahtuma:
Hienoista tapahtumista huolimatta Avokatsomossa pakataan kuitenkin jalkapallokengät reppuun ja mennään Yliopistonmäen Keskiviikon kanssa Kupittaalle potkiskelemaan. On myös toki mahdollista, että säävaraus, joka fiksusti on voimassa, vie sateen sattuessa Avokatsomon Salibandyareenalle.
Jos kiinnostaa pallonpotkinta harvinaisen mukavan jalkapallojoukkueen kanssa, niin ota ihmeessä rohkeasti yhteyttä Avokatsomoon.
Kadonnut: Fat Pipe Godar -salibandymaila.
Katoamisaika: tiistaina 25.5.2004 kello 18–19.
Viimeinen havaittu sijainti: Turun Salibandyareenan 2. kentän laita, TPS E-92 Monstersin lääkärinlaukun päällä.
Tunnusmerkit: punainen lapa, punainen varsi, musta grippi – kaikki alkuperäiset. Viisivuotiaaksi mailaksi hyvässä kunnossa. Rakastettu ja hyvänä pidetty.
Omistajan yhteystiedot: minä, Avokatsomossa. Sähköposti kelpaa mainiosti.
Salibandyjoukkue Monstersin uuden valmennusjohdon ensimmäinen tehtävä on saada joukkueen pelurit juoksemaan täysii.
Siinä ohjetta, jota sopii soveltaa jalkapallojoukkue Yliopistonmäen Keskiviikon Kimppaliiga-peleihinkin. Siinä on minun tämän kesän tavoitteeni.
Hei, mitenkäs täällä on jäänyt näinkin pitkään huomiotta Yliopistonmäen Keskiviikon eilinen Kimppaliiga-kauden avaus? Kahden tasapelin ja yhden tappion jälkeen YyKoon tie vei C-sarjan ykköskentältä ensi viikoksi C-sarjan kolmoskentälle.
Tahmeaa oli peli vielä. Pallonhallinta keskikentällä muodostui pahimmaksi ongelmaksi. Vastustaja käänsi YyKoon liian äkisti pallonmenetykseen tai ohilaukaukseen päätyneet hyökkäykset vastahyökkäyksiin, eikä YyKoon pelimoottori päässyt oikein vauhtiin.
Keskikentän vaikeuksien lisäksi myös puolustuspään virheet ja hyökkäyksen tahmea liike hankaloittivat pelaamista. Ei YyKoolta silti maalipaikkoja puuttunut, mikä tietää hyvää tulevaisuutta ajatellen. Harmi vain, että joukkue tuntuu karsastavan pelitaktiikasta sopimista. Muutaman palasen loksahtaessa kohdilleen YyKoosta tulee tälläkin kaudella voittava joukkue.
Eilinen oli Avokatsomon paikallisotteluiden päivä.
Ensiksi Tommi ja Samuli kohtasivat Salibandyareenalla, jossa pelattiin Monstersin ja Monsters-vanhempien välinen ystävyysottelu. Ottelu oli samalla Tommin jäähyväisottelu, sillä mies siirtyy kesän aikana Lohjan Salibandyn organisaatioon. Tommi pelasi Monsters-veskarina ja voitti toisessa päässä torjuneen Samulin kevyesti. Ottelu päättyi Monstersille 10–3.
Illemmalla Maukka ja Samuli kohtasivat Hattrickissä, kun ystävyysottelukierroksilla pelattava YyKoo-liiga oli ehtinyt toiseksi viimeiselle ottelukierrokselleen, ja Port Arthur Wednesday isännöi Suurlohjan Torpedoa. Liigan pronssipaikasta kamppaileva PAW nuiji Torpedon tylysti maalein 4–0.
Avokatsomo 2003—2053