Pääkallon ansiokas Twitter-artikkeli muistuttikin, mitä on pitänyt ihmetellä ääneen.

Twitter-edelläkävijä ja salibandyanalyytikko Jani Hakkarainen haastoi taannoin muitakin liigajoukkueita kuin M-Teamia tweettaamaan, jotta me sählynnälkäiset saamme tietää, mitä peleissä tapahtuu. Naisten edelläkävijä Kooveen puuhamies Kimmo Pitkänen kommentoi Pääkallon juttuun:

Toistaiseksi livekommentointiin on sytytty vain naisten puolella, toivottavasti miestenkin peleistä joku joskus innostuu raportoimaan.

Kimmo ei suoraan kerro, tarkoittaako tuossa joukkueen edustajia, mutta otan tämän silti argumentiksi.

Sillä: Tweettaavat tai muuten liverapoavat joukkueet ovat hyvä alku, mutta idea on toisaalla. Twitterin ja muun sosiaalisen median hienous on, että se ei ole putki eikä suutin vaan verkko: kuka tahansa voi raportoida.

Tiedonvälitys tämän illan ottelusta ei riipu sitä, onko paikalla ”oikeita” toimittajia tai ehtiikö stressaantunut joukkueenjohtaja naputella tai sattuuko katsomoon joku liitosta. Lehtereillä ottelusta nauttii satoja asiantuntijoita, jotka tekevät pelistä havaintoja, iloitsevat, surevat, haltioituvat, turhautuvat, muodostavat mielipiteitä ja liittävät näkemänsä isompiin yhteyksiin. Ja heistä varsin monella on taskussaan nykyajan toimituspääte: älypuhelin.

Ei ole enää yhtä tai muutamaa lähettäjää ja joukkoa vastaanottajia vaan kaikki ovat kaikkea. Some-eksperteille tietysti wanha totuus, mutta palloilusarjan kaltaisissa erityisympäristöissä vasta hahmottuvaa todellisuutta.

Tänään jokainen hallissa on halutessaan toimittaja (tai valokuvaaja tai videokuvaaja). Jokainen voi syöttää verkkoon havaintoja, mielipiteitä, kuvia, videoita. Heistä, jotka eivät päässeet paikalle, jokainen voi liittyä verkkoon, poimia tietoja ja jopa kysyä ottelun kestäessä paikalla olevilta, mitä siellä tapahtuu.

Reaaliaikainen nettipöytäkirja alkaa saada lihaa luidensa ympärille kun paikalla olevat kertovat, mistä Kotilainen sai punaisen kortin, millaisen rankkarin Johansson laittoi sisään, miksi Suomi vaihtoi maalivahtia tai kumpi joukkue painostaa ja kumpi kieppuu pesukoneessa.

Tällä hetkellä juuri Twitter tekee verkon rakentamisesta helpon kun tagi #salibandy kokoaa aiheen saataville. Pidemmän päälle kyse ei tietenkään ole ”Twitteristä” tai ”Facebookista” tai X:stä vaan ihmisistä, yhteyksistä välillämme ja työkaluista niihin. Tällä muutostahdilla kukaan ei tiedä, millä välineillä ja kanavilla tieto vaikka liigakaudella 2017 – 2018 liikkuu.

Liigajoukkueen tasolla kysymys ei ehkä olekaan, mistä löytäisimme liveraportoijan vaan miten tekisimme jokaiselle hallissa mahdollisimman helpoksi olla liveraportoija.

Auttaako avoin langaton verkko vai onko jokaisella jo muutenkin hyvä datayhteys? Palkittaisiinko aktiivisin kommentoija jotenkin kuten ravintola voi tarjota Foursquaren kirjautumisilla mitattuna useimmin vierailevalle asiakkaalleen etuja? Muuta, mitä?

(Paras palkinto verkkoviestijälle on toki, että viestit luetaan. Peukut, tykkäykset, retweettaukset, vastaukset ja vastaväitteet ovat somen pikavoittoja.)

Verkon merkitys on tavallistakin suurempi salibandyssa, josta perinteinen media ei tarjoa illan päätteeksi päivän kaikkien otteluiden maalikimaraa ja toimitettua tietovyöryä. Verkko väreilee silti niissäkin, joissa tarjoaa, koska me ihmiset haluamme kokea yhdessä ja olla vuorovaikutuksessa toistemme kanssa.

Vastapallon elämänmakuinen teksti kertoo amatöörejä ohjaavan amatöörin osan raskaudesta.

Karhuherra kertoo, miten voi käydä yhtä lailla ammattilaisia ohjaavalle ammattilaiselle kuin amatöörejä ohjaavalle amatöörillekin kun kivi vierii takaisin yhden kerran liikaa.

Saa miettimään, miten minä fanina, pelaajana, junnun vanhempana, kaverina, hengailijana voisin tänään helpottaa sen uuvuttavan työpäivän jälkeen treenejä miettivän valmentajan tai paperipinoon tukehtuvan joukkueenjohtajan tai treeniliivejä pyykkäävän huoltajan tai kaikkien joukkueiden orjana raatavan seuratyöntekijän taakkaa. Tekemällä jonkin osan urakasta? Antamalla rakentavaa palautetta täsmentämään, mitä olemme tekemässä?

Tai edes kiittämällä tai kertomalla joskus, että arvostan hänen työtään?

Tähän liittyy myös Lasse Riitesuon visio yhdestä mahdollisesta paremmasta tulevaisuudesta.

Linkki: Sisyfos

Olisiko Johansson – Johansson vastustajien kauden kauhukaksikko? Kivasti näyttivät löytävän toisensa KrP:n avauspelissä Oilersia vastaan eikä ollut moittimista nokialaisten esityksessä muutenkaan. Hyvän alun siivittämänä joukkueesta huokui sellainen itsevarma rentous, josta voittavat ryhmät tuntee. Ja Benjamin Reusser piti palloa – no, itsevarmasti.

Perinteiset liigaveikkaukset jäivät tänä syksynä väliin, tänne ei ehtinyt eikä taida olla nyt NST:lläkään. Kaikkiaan kyllä näytti siltä, että SSV, Classic ja SPV on selkeä kärkikolmikko, Josba, Pori ja M-Team yhtä selkeä häntähännikkö. Loput kahdeksan joukkuetta voi sitten viskata hattuun ja vetää sieltä mihin tahansa järjestykseen.

Fiilispohjalta kyllä toivon, että Josba yllättää veikkaajat. Jo ihan komean seurahistoriansa vuoksi, joka saa aika monta muuta ryhmää näyttämään uusilta ja muovisilta. Liigassa 22 kautta ja niistä 21 play offeissa että meidäthän on helppo unohtaa, koulutti Antti Ruokonen liigan avauspressissä juontajan hypättyä epähuomiossa Josba-rivin yli.

Nuori pallotaitava TPS on seuraava Tapanilan Erä, on kuultu, ja avauspelissä Loviisassa turkulaisnuorison maailmanmestarit vahvistivat vinkkiä. Sen verran kovasti vakuutuin Kailialan, Sokan ja kumppanien esityksistä Saksan MM-kisoissa, että iso rooli eilen tuntuu loogiselta jatkolta.

Classicin käsittämätön määrä nimimiehiä. Nouseeko Mikko Leikkanen kärkiryhmään kuten jokunen kevät sitten veikkailin? Lyökööt myös Happeen nuorten mestarit tänä talvena ryminällä läpi. Jonne Junkkarisen nimeä kuiskivat asioista tietävät. Ja pankaa merkille Happeen kotiottelutapahtumat, niihin siellä ideoidaan kovasti terästystä. Erän HaKi-kolmikon näytöt ovat vielä vähäiset verrattuna menneisiin Kapaseen, Kukkolaan ja Laitilaan, mutta korvaako tulijoiden nälkä menijöiden viimekeväistä jonkinlaista kylläisyyttä? Teemu Kortelaisesta olen odotellut Suomen seuraavaa suurvahtia, nyt Loviisassa on seuraava näyttöpaikka.

Erotuomarisektori, kuten hienosti sanotaan, näyttää pyrkivän nostamaan profiiliaan ja tehostamaan edunvalvontaansa, kuten myös hienosti sanotaan. Luvassa jännitteitä joihinkin suuntiin?

Salibandy-lehden Sami Nyman -jutussa käytettiin Simon Riihelän kohdalla adjektiivia ronski. Ronski? Ronski ei ole kyllä 35 ensimmäisen joukossa kun mietin, mitkä sanat Riihelää kuvaisivat. ”Nyhve” muuten on enää viiden nyytin päässä Tero Karppasesta ja liigan kaikkien aikojen maalipyssyn paikasta. Ja aika moni muukin tämän kauden tarkka-ampuja ihan siinä tuntumassa. Seurataan tilannetta.

Mikko Hyvärinen on noussut salibandyn The Valokuvaajaksi, vaikka ampuu paljon muutakin jalkapallosta erämaaluontoon. Pistäkää nimi mieleen ja katsokaa kuvia täältä. Lisää on kauden mittaan luvassa.

Hyvärisen tuotantoa nähdään etenkin Pääkallossa, jolta odotan tänä talven etenkin analyyttisiä ottelujuttuja. Jonnekin sinne perinteisen raportoinnin ja janihakkaraismaisen tieteellisen tekstin välimaastoon.

Entäpä uusin salibandybloggaaja? Jyri Pimento.

Etenkin Jere Kaistisen tekstejä on ollut ikävä, ja Pääkallon paluu päätti odotuksen.

Verbaalikakkaa tuutin täydeltä tarttuu heti psyykkaamisen moraaliin: aiheeseen, josta ei ole yksimielisyyttä odotettavissa.

Tämäkin aihe maustuu mukavasti venyttämällä logiikka absurdin rajoille.

Jos voittamiseen vaaditaan taito lällättää ja sikailla, tai ainakin ottaa vastaan tätä soodaa lähes rajattomasti, niin pitäisikö tämä laajentaa yksilölajeihinkin kuten yleisurheiluun tai vaikka suunnistukseen? Olisiko taitoluistelulle hyvästä, että Susanna Pöykiö saa Kiira Korven vetämään lipat haukkumalla häntä lihavaksi kesken suoituksen?

Niin, miksipä ei? Nyrkkeilyssä kai kuuluu sättiä vastustajaa punnituksessa ja ajautua käsirysyyn vai tapahtuuko sitä vain jenkkileffoissa? Entä uinnissa? Pöytätenniksessä? Karatessa?

Riittääkö joukkuepelien verbaalikakan perusteluksi ihan vain, että

Se on lajin kulttuurista kiinni.

Pitäisikö sitten olla johdonmukainen loppuun saakka?

Jos tarkoitus pyhittää keinot, niin miksei sitä häirintää voi tehdä oikein tosissaan. Lukitaan starba paskahuussiin pelin ajaksi niin ei varmaan tee yhtään häkkiä.

Twitter-virrasta

Pääkallo.fi kyllästyi pitämään hulluja jännityksessä vinkkejä tiputtelemalla ja palasi verkkoon. Liikkeellä ovat voimat parhaasta päästä, ja kuten asiaan osallinen Miha Reponen Jatkuvassa Syötössään muistuttaa:

…on hyvä, että meillä on paikka, jonne kerätään “kaikki” lajia koskevat uutiset. On paikka, jossa keskustella lajin ympärillä tapahtuvista asioista ja ilmiöistä.

Lukijana en näe suurta ongelmaa siinä, että saitteja tulee ja menee ja vaihtaa nimeä kunhan sisältö on mielenkiintoista. Etenkin jos anti on lukijalle maksutonta. Kirjanmerkkien ja syötetilausten päivittäminen ei paljoa vaadi.

Mitä maksuttomampaa sisältö on, sitä tärkeämpi on myös yhteisön panos. Lainaan edelleen:

Sen sijaan, että lyttäisimme kerran “epäonnistunutta” toimituksen johtoa, voimme yhdessä tehdä Pääkallosta paremman. Tämä on yksittäisen toimittajan pyyntö ja kehoitus: Lähettäkää juttuvinkkejä Pääkalloon, ja tietenkin myös Jatkuvaan Syöttöön. Tehdään porukalla salibandya näkyväksi ja tunnetuksi.

Uutissaitin ylläpitäminen helpottuu paljon siinä vaiheessa kun postilaatikkoon alkaa putoilla linkki-, vinkki- ja juttuvirtaa. Niin kuului olleen ennen sotia Salimafialla ja siihen suuntaan näytti pääsevän myös Salibandy Areena.

Nyt odottelemaan Pääkallon iPad-applikaatiota ja videoita ja Twitterissä pyöriviä otteluseurantoja ja…

Vastapallo kirjoittaa jalkapallojournalismin alennustilasta valtamedioissa. Ylimalkaisia otteluraportteja ilman syvempää luotausta, taktisia analyysejä tai pelaajakohtaisia arviointeja.

Toki ensimmäinen kommentoija iskee heti vastapalloon: Mikä kiinnostaa lajientusiastia, ei silti välttämättä kiinnosta yleismedian seuraajaa.

Yksi kysymys on, minkä verran kullakin medialla on tilaa tai aikaa aiheelle. Toinen kysymys se, miten se tila tai aika täytetään.

Sama murhe on pienemmissä lajeissa vielä suurempi, kuten muuan salibandyn liigavalmentaja taannoin huokaisi. Kuinka avartavaa olisikaan saada oman joukkueen pelin jälkeen lukea jostain muidenkin asiantuntevia arvioita siitä, mitä kentällä tapahtui ja miksi.

Jalkapallossa asiasta innostuneiden kuvaukset tapahtumista ja palikoita analyysiin löytyy nopeimmin Futisforumilta, jääkiekossa Jatkoajasta. Salibandyssa ei vastaavaa foorumia vielä ole.

Kadunkulmiin tiputellut vihjeet antavat ymmärtää, että Pääkallo saattaisi olla tekemässä paluuta helpottamaan salibandyväen nälkää. Silloin ei tarvitsisi odotella pelkästään Jani Hakkaraisen analyysejä. Tykkäämällä Pääkallosta Facebookissa voi ilmeisesti ilmaista mielenkiintonsa, joten.

Jatkoksi vielä asiantuntevien kadunmiesten kommentit yhteen paikkaan niin sählyn tilanne olisi jo paljon parempi.

Raportti. Kuvagalleria. Video. Perusuutinen. Galleria. Video. Rapsa. Galleria. Video. Galleria. Video.

Tajuntaan hiipi vähitellen tunne, että salibandymediasta puuttuu jotain. Blogit olivat hiljenneet. (Ja foorumit, mutta se on toinen tarina). Vaikka niitä pääkalloaikoina tuntui riittävän.

Otteluraportteja alkaa olla hyvin. Kuvagallerioita ja videoita löytyy koko ajan enemmän, mutta median kuluttajana kaipaan myös ihan perinteisiä tekstejä. Ja neutraalin materiaalin lisäksi etenkin blogisellaisia maustettuina häikäilemättömän subjektiivisella näkökulmalla.

Antti O. Arponen on pitänyt lippua koholla NST:n sivuilla, mutta niin moni muu hyvä kirjoittaja hiljentynyt. Muutamalla tekijämiehellä ajan on tainnut syödä perheenlisäys. Heidän lisäkseenkin tiedän maassa olevan pitkän rivin laadukkaasti kirjoittavia sählymiehiä ja -naisia, jotka viime aikoina ovat vaienneet.

Tirsamaan presidentti on tarjoillut viime viikkoina ilahduttavasti luettavaa enkä suostu menettämään toivoani muidenkaan suhteen. Ottaisivatko ryhmäblogit päivitysvastuun paineita pois? Vieraskynätekstit nykyisissä?

Samalla kun kiitän Karhuherraa viidestä vuodesta ajattelemista antavaa tekstiä (ja kuvaa), huomaan kommenteista siellä, että samat asiat mietityttävät blogeista tykkäävää kiekkoväkeäkin.

Classic vahvistaa huhut: Ray Backman on joukkueen uusi päävalmentaja. Samaan syssyyn tamperelaiset kertovat kaapanneensa Trackersistä Heikki Hätösen, Jussi Korhosen ja Jouko Honkasen.

TPS ehti jo kiittää Backmania, mutta ei vielä kerro ensi kauden päävalmentajaansa. Tunnelma tiivistyy siis muuallakin kuin Salibandyliigan finaaleissa.

Tapanilan Erä voitti eilen SSV:n kevään ensimmäisessä finaalissa jatkoajalla 4—3 ja antoi siis ymmärtää, että ”dynastia” saattaa olla ”murennettavissa”. Tuosta dynastian murenemisesta on keskusteltu puolesta ja vastaan -periaatteella viime aikoina esimerkiksi Jarkko Hannukselan blogissa.

Pääkallo.fi:n paperilehti nosti aiheen kanteen numerossaan 1/2008, mutta kaksi vuotta myöhemmin dynastia sen kuin olla möllöttää. Ja riippumatta tämän kauden saavutuksesta tulee se kovaa ainakin vielä kerran, MM-kotikisakaudella 2010—2011.

Sivuhuomio: Asiasta ei ole juurikaan tiedotettu, mutta 1) Avokatsomo ei ole enää minkäänlainen osa Pääkallo.fi:tä, 2) Pääkallo.fi:tä ei julkaise enää Pääkallomedia-osuuskunta ja 3) Pääkallomedia-osuuskunta on paria leimanlyöntiä vaille lakkautettu.

Salibandykuvablogia onkin odotettu.

Vielä joku makustelemaan kuvia kelpo Karhuherran tyyliin niin jo kelpaisi.

(Pidin samaa konsernia -disclaimeria ilmeisyydessään tarpeettomana)

Loka-marraskuinen Kuopio satoi jäävettä hämärältä taivaalta, mutta sisälaji salibandyssa se ei haittaa. Toisin kuin KuPSilla ja Scandicin aamupalalla vilahtaneilla Viikingeillä, jotka pelaavat kohta paikasta Veikkausliigassa.

Kuopiohalli on iso ja komea. Langaton verkko ei yltänyt suunniteltuun pressihuoneeseen, joten oli helpompaa vaihtaa huone kerrosta ylemmäs kuin kouluttaa apina kiipeämään kattoon asentamaan lisävahvistinta tukiasemaan. Tai jotain sellaista.

Suomi—Sveitsi in Kuopio—Praha tuotti kolme voittoa sekä yhden tasurin, ja Rickie Hyvärinen oli päivän mies. MM-paikoista tietenkin vaietaan tiukasti, mutta vaikea olisi kuvitella ainakaan häntä pudotettavan. Kuvaa Hyvärisestä ryntäämässä hirvimäisesti on vaikeaa saada, mutta pallo tottelee ja siirroissa on ajatus mukana.

Yritys seurata Pääkallolähetystä hallin langattomalla yhteydellä oli aika haastava, mutta selostus helpotti pelin seuraamista paikan päälläkin.

Illan viimeiset jutut naputeltiin taas kerran loppuun kiireellä kun tultiin sanomaan, että pillit pussiin, valot sammuvat ja hallin vahtimestarikin haluaa jo kotiin. Urheilutapahtumissa tilat varataan sen mukaan, että päivä on pulkassa sillä hetkellä kun pelaajat kävelevät suihkunraikkaina bussiin.

Tänä aamuna ei enää satanut. Ja SMG soi.

Ennen auringonnousua kohti Kuopiota. Sen verran harvinaista herkkua on maajoukkueen näkeminen kotimaassa, että erityisellä mielenkiinnolla. » Lue koko juttu

Tällä viikolla on Pääkallo.fi yhdistetty minun kuulteni neljästi (4 krt) eri salibandyihmisten puheissa tiedottamiseen.

Pääkallo.fi ei tiedota salibandystä. Tiedottaminen on seurojen, lajiliiton ja Salibandyliigan heiniä.

Jos Pääkallo.fi tiedottaa, Pääkallo.fi tiedottaa joko Pääkallo.fi:stä tai julkaisijastaan Pääkallomedia osk:sta. (Osk on lyhenne osuuskunnasta.)

Pääkallo.fi uutisoi ja raportoi.

Ja haisee, tietty.

Salibandy.orgin keskustelupalstalla on keskusteltu Pääkallo.fi:n painojulkaisun ilmestymisen päättymisestäkin. Nimimerkki ”Pyrskäys” kirjoittaa:

No jos olisivat mainostaneet, niin kuin joku täällä totesikin, lehdellä olisi varmasti ainakin 5000 tilaajaa.

On totta, että mainostimme vähän. Yksi syy on arviossani siitä, että amerikkalaisittain word of mouth olisi ollut meidän puolellamme. Ja että linkit siellä täällä — ei vähiten Salibandyliiga.fi:ssä — tavoittaisivat riittävän monta ihmistä.

Pääkallo.fi:n netissä käy kuukausittain yli 30 000 eri kävijää. Onko paperilehden vähän yli 1 200 tilaajaa siihen nähden hyvin vai huonosti? En tiedä. 5 000 olisi ollut erinomaisesti.

Rahan tekemiseen tarvitaan rahaa, sanotaan. Meidän budjettimme on alusta alkaen ollut pieni ja riskitön, ja sillä ei rahaa rahan tekemiseen ole oikein ollut varattu. Se on voinut painojulkaisun kannalta olla virhe.

Pääkallo.fi:n uusi päätoimittaja Timo Mäkynen.

Kuva: Anonyymi

Salibandylehti Pääkallo.fi täyttää tänään yhden vuoden. Syntymäpäiviä juhlitaan erikoisissa merkeissä, sillä ilmoitamme paperilehden ilmestymisen päättymisestä.

Verkkosivusto jatkaa eloaan. Uusi päätoimittajamme Timo ”Rikhard” Mäkynen kommentoi asioita Tirsamaassa.