Pitkävetokertoimet on hurjat sille mahdollisuudelle, että Heino-Strömberg lähtisi Limpun kanssa kaljalle ottelujen jälkeen, kirjoitti Jarkko Hannuksela blogissaan ennen naisten NST-TPS-sarjan alkua.

Vaikka Strömberg puuttuukin, tämä Avokatsomon haltuunsa saama sunnuntain kohtaamisen jälkeinen kuva antaa uskoa ihmeisiin…

Mosahalli, perjantai 12.3.

Pasi Järvisen huima torjuntavire Nokian maalilla. Välillä seisoi vissiin päällään, välillä otti jotenkin takiksella, ihmeteltiin vastaleirissä pölyn laskeuduttua. Ja toisessa päässä Jani Naumanen, joka venyi Henri Johanssonin parhaisiinkin vetoihin. » Lue koko juttu

Kuva: Juhani Järvenpää

Urheilulehden netissä Janne Eerikäinen kysyy kirjoituksensa otsikossa: Näkisitkö tätä kirvesiskua koskaan lätkäkaukalossa?

Käsittelyssä on tietenkin Mika Savolaisen mailanisku Janne Hulmin päähän.

Kirjoitus on hyvin, hyvin surullinen.

Vaikka ei kai sen pitäisi enää yllättää, että keskustelun herättäminen on nuijinut älyllisen rehellisyyden pois Urheilulehden toimittajien työtä haittaamasta.

Palkkaamalla Ray Backmanin — tai jonkun muun saman kaliiberin valmentajan — Classic on tekemässä äärettömän älykästä siirtoa seuran kehittämisessä.

Pasi Peltolan jättäytyminen pois valmennustehtävistä ja keskittyminen työntekoon seuran taustoilla on vuoden salibandyteko. Se saattaa olla koko tämän vuosikymmenen salibandyteko.

Kaukalon ulkopuolella Classic on jo noussut Suomen edistyksellisimmäksi salibandyseuraksi, ja nyt sillä on mahdollisuus tehdä sama kaukalossa.

Classic vuonna 2020 on menestynyt voittajajoukkue, jolla on enemmän kuin kaksi Suomen mestaruutta.

Vai väittääkö joku vastaan?

Puolivälieräsarjat ovat tänä iltana vedenjakajalla. Voitot 1-1 on aika lailla eri asia kuin 0-2 ja selkä seinää vasten.

Se runkosarjassa remeltänyt Happee ei löytänyt vielä viime perjantaiksi Pasilaan. Tarkalla pelillä eka erä meni vielä 1-1, mutta jotenkin se kolmannen erän hurlumhei tuntui sopivan hirville paremmin. SSV on vastustajana vähän kuin Ruotsi, niitä vastaan passailemalla vetäytyy vain nurkkaan kyykkyyn odottamaan armoniskua.

Classicin tappio yllätti. Vuosi sitten SPV-sarjassa uskoin peli pelin jälkeen, että nyt alkavat pelata, mutta sitä päivää ei tullut. Edellisvuonna Tepsiä vastaan kuitenkin. Toisaalta Oilers ei ole niin nuori ja kokematon kuin voisi luulla, päälle Midas ja Vehkaojan paluu… Uusi kevään 1999 VFT? Kiintoisaa nähdä illalla Tapiolassa, missä mennään. Öljymiesten kotipelin kruunaa hot dog, ja tänään pitää mennä ajoissa jonoon, ettei jää ilman.

Liekö Peliveljillä paineita tänään kotona? Ei kai vielä yhden tappion jälkeen. Sen tason joukkueessa tekee tänään maaleja useampi kuin yksi mies.

Henri Johansson puhkui pelihaluja ja itseluottamusta Tapanilassa eikä ollut Hynysenkään ilme innoton. Samaan kastiin vielä Nordlund ja päälle se silmää räpäyttämätön sipaisunsa yläpeltiin rankkarikisan pakkopaikassa. Ensi erästä jäi mieleen Nokian vahdeilta yhteensä yksi torjunta ja siitäkin pallo putosi maaliviivalle josta Huhtimo lakaisi sen verkkoon.

Nokia helppo vastus, huikkasi Lasse Salminen kaukalosta astuessaan rivissä ihmetelleille valo- ja muille kuvaajille. Tosin terveiset menivät hiukan hukkaan kun en huomannut paikalla ketään, joka olisi väittänytkään Nokiaa helpoksi.

Tilastosivuilla kummitteli Tapanilan tuloksessa jokin ”VL”. Vauhtileikittely? Vartiolaiva? Välitetty viesti? Rangaistuslaukauskilpailu siellä minusta käytiin, lyhenteeltään rl tai rlk tai jotain sellaista.

Joskus yksilö pelaa huippuottelun, mutta joukkue häviää silti.

Vuoden takaisin sanoin:

You knew today was special. JD got his favorite dessert, pineapple, and Ciggy was glowing with excess energy after he got home from practice, despite an elbow that he could barely lift over his shoulder. Never mind about the mangled thumb. And Ulfie was feeling it, too. The normally mild-mannered Swede stopped to snap at his kids, who were running around the house. Why was this night different of all other nights?

Larry Sloman: Thin ice – A season in hell with the New York Rangers

Tästä eteenpäin loukkaantumiset pimitetään ja fokus säilytetään. Ja tämä oli vasta yksi peli ja vielä ei ole voitettu mitään ja meidän pitää vielä parantaa tästä paljon ja kaikki on edelleen auki ja vastustaja todella vaarallinen.

Näin viime vuonna, entä nyt?

Ja seuraus

» Lue koko juttu

Pääkallobloggaajat Reponen ja Manninen Riitesuo ovat kuulleet huhuja sääntömuutosideoista ja toivovat, että ensin kysyttäisiin pelaajien mielipidettä.

Käsittääkseni täsmälleen juuri niin on oltu tekemässä. On noussut huolta pelin viihdyttävyydestä ja mietitty sääntömuutosideoita, jotka on lähetetty näytille huippusalibandyssa toimiville seuroille jotta ne kertoisivat mielipiteensä asiasta.

Blogimerkinnöistä päätellen seurat eivät ole vielä kysyneet asiasta pelaajiltaan. Nyt kuitenkin jo tiedetään, että kaksi huippupelaajaa ei muutosideoita kannata.

Toivottavasti tieto niin tässä kuin muissakin vastaavissa asioissa kulkee seuroissa pelaajille saakka ja sitten taas takaisin seurojen päättäjille ja heiltä liittoon. Aina se ei ole onnistunut.

(Asian sivusta mainittakoon, että itsekään en näe mitään tarvetta tällaisiin sääntömuutoksiin. En myöskään erinäisiin suositumpiin, mutta niistä toiste)

Postiluukku kolahti, ja painotuore Unihockey.ch:n Printmagazin muovikääreessään lepäsi eteismatolla yhtä vääjäämättä kuin aina.

Salibandymedioissa tehdään paljon talkoopohjalla, ja silloin pienet eleet ovat arvossaan. Unihockey.ch:n päätoimittaja Damian Keller ei koskaan unohda lähettää lehteä, muistaa aina törmättäessä kutsua oluelle tai syömään ja saattaa yllättää vaikkapa T-paidalla. Ja muistaa sanoa kiitos. Siksi lehteä on mukava avustaa kuvilla ja pienillä jutuilla, vaikka deadlinet joskus päällekkäin kasaantuvatkin.

Erään suuremman salibandymaan suuremman salibandymedian painettu lehti ei ole löytänyt postilaatikkoon vuosiin, vaikka kovasti luvattu on. Lokakuussa vastakkain satuttaessa ihmetteli päätoimittaja kuinka näin onkaan päässyt käymään, otti varmuudeksi osoitteen vielä ylös ja ilmoitti laittavansa asian kuntoon. Joulukuussa tanssittiin täsmälleen sama menuetti toimittajatasoisen edustajan kanssa. Niin ennenkin.

Vaan sitä lehteä ei edelleenkään satu silmiin kuin kisoissa pressihuoneen pinosta. Materiaalipyynnöt kyllä löytävät perille, mutta eivät enää mene tehtävälistalla ihan kärkeen. Ilmeisesti heille on jostain syystä käynyt aina vain vaikeammaksi löytää Suomesta avustajia. Kadonnut on minunkin nimeni medarbetare-laatikosta.

Erä-Koovee 9-3

Yritys pientä pannausta, vähän salamaa täytteeksi.

Onko amerikkalaisessa jalkapallossa ollenkaan huonoa tuomarointia?

Kysymys ei ole retorinen, vaan jenkkifutista vain harvakseltaan seuraavan amatöörikatsojan rehellisesti esittämä.

Super Bowl -ryminää katsellessani koetin kovin muistella, olenko koskaan nähnyt Super Bowlissa kiistanalaista tuomarointia. Siis sellaista, joka vaikuttaisi peliin lopullisesti ja ehkä ratkaisevastikin ja josta riittäisi juurta otsikkoihin ja kahvilakeskusteluihin vielä seuraavalla viikolla — ehkä pidempäänkin.

Kirjaimellisesti ottaen toki kiistanalaista tuomarointia nähtiin myös viime yönä New Orleans Saintsin ja Indianapolis Coltsin kohtaamisessa. Saints sai kun saikin lisäpisteyrityksestään kaksi pistettä nollan sijaan, kun päävalmentaja Sean Payton haastoi tuomarin ratkaisun videotarkistukseen. Mutta se kaikki tapahtui pelin sääntöjen mukaan, ilman meuhkaamista. Siinä peli itsessään korjasi omat vikansa.

Epäilemättä tilanne on tässäkin lajissa eri, kun laskeudutaan ammattilaistasolta alemmas otteluihin, joissa televisiokamerat eivät ole paikalla eikä videoita voi kelata. Silmänräpäyksessä tehdyt tuomareiden päätökset ovat silloin pitävämpiä. Ja vaarallisempia. Mahdollisesti pelin reiluuden tuhoavia.

En kritisoi tuomareita ihmisinä enkä tuomareinakaan, mutta minulle läheisimmissä lajeissa, salibandyssä ja jalkapallossa, minua harmittaa, kuinka ne käytännöllisten seikkojen vuoksi aivan huipputasoa myöten sisältävät mahdollisuuden epäreiluuteen. Siihen, että joukkue A ei pääse pelaamaan mestaruudesta väärin perustein tuomitun paitsion vuoksi, tai siihen, että joukkue Ö saa kaulaansa hopeat, kun viheltämättä jäänyt mailaanlyönti käynnistää vastahyökkäyksen, joka päättyy ratkaisevaan maaliin jatkoajalla.

Itse asiassa kirjoituksen aloittava kysymykseni saakin olla retorinen. En halua kuulla, jos vaikka epäreiluus Super Bowlissa olisikin mahdollista.

(Super Bowlin vuonna 2010 voitti New Orleans Saints pistein 31—17.)

Suomi-Ruotsi-maaottelutapahtuma vai Finnkampen? Kumpi olisi näppärämpi ilmaus?

Pisteet 1-11 olivat karuimmat ikinä, mutta tapahtumat kaukalossa jättivät paremman maun. Impressioita: Sanna Roiskon itsevarmuus (jälleen!) ja velluketolamainen (MM 1974) kaatuen kurotettu taistelumaali, Laura Loisan hötkyilemättömät torjunnat. Kristiina Kauppilan haisto ja säilynojamainen (MM 1992) läpiajoviimeistely. Näyttivätkö kaksoset vähän nopeammilta kuin Hyvinkäällä? Perinteisesti taiturimaisten suoritusten ja runsaiden virheiden värittämä poikien peli, jonka loppukiri jätti hyvää makua. Matias Kaartisen peliajan rankkarit, se ensimmäinen etenkin. Maiju Merikannon tylyt töötit ja Karolina Widarin epäuskoinen ilme yhden jälkeen. Malin Erikssonin yritys taklata sivusta Katriina Saarista ja lakoaminen keräämään kamojaan ”Kassun” jatkaessa heilahtamatta kohti maalia. Eliisa Alangon huikea yksi-kolmonen ja maali kun juuri minuuttia aikaisemmin oli kentän laidalla haikailtu häneltä hyvää yksilösuoritusta. Liisa Kokkosen torjunnat. Laura Kokolta näen aina vain hyviä pelejä enkä Ukkostakaan isosti moittisi. Miehet osaavat hyökätä viihdyttävämminkin, mutta hienoa nähdä joukkue pitkästä aikaa kotimaan kamaralla ja etenkin myyttinen Mika Kohonen. Ja viimeinkin Henri Johansson, joka oli maajoukkuetasoa ja maalikin vain milleistä kiinni. Mika Moilasen alivoimataistelu, Jani Naumasen kolmannen erän maskivedon rannetorjunta (alakuvassa). Ja Jami Manninenhan pelasi kuin olisi vetänyt vuosia maajoukkueessa.

Hienot sisääntulo”liekit”. Kuudes kenttäpelaaja mukavasti mukana. Jotenkin joululaulumainen Du gamla du fria. Mutta mitä ihmeen ruotsalaisia maalibiisejä? Kotietu? Onko Ruotsissa vedetyissä Finnkampeneissa nostatettu suomalaisten henkeä?

Ne suomalaisten rankkarit?

Sääli, etteivät ihan viimeiset kokoonpanomuutokset olleet ehtineet edes nettipöytäkirjoihin. Laukaisukartat sieltä näköjään löytyy, pitääpä perehtyä.

Hakkaraisen analyysiä odotellessa oheislukemistona Hannuksela ja Anderson.

Matias Kaartinen taisi olla Suomen poikamaajoukkueen mielenkiintoisin pelaaja tänään Energia Areenalla, Vantaalla. Tehot 3+3, ja maaleista kaksi rankkarista. Yllä videossa jälkimmäinen, rumempi. Ensimmäisessä Kaartinen kikkasi nätisti jalalla ja tarjoili veskarille kupposen kaffea.

Suomi hävisi Ruotsille 8—10, mutta peli näytti oikeinkin kivalta toisen erän koomailuvaiheita lukuun ottamatta.

Kaartisen otteita seuratasolla pääsee näkemään Espoon Oilersin pelatessa nuorten SM-sarjaa. Kaartinen on joukkueensa kolmanneksi paras pistemies Petri Jalangon ja Sylvester Raikamon jälkeen tehtailtuaan 12 ottelussa tehot 4+23=27.