Norjan salibandyliiton sivut kertovat, että maan lajilegendat kokoontuvat 29.5. kohtaamaan Ruotsin epävirallisessa veteraanimaaottelussa. Ja melkoisia nimiä vuoden 1997 MM-joukkueiden pohjalle rakennetuista kokoonpanoista löytyykin.

Norja:

Kari Hånsnar, Ellen Rogn, Trine Ekrem, Trine Dunker, Inger Lise Fagernes, Birgitte Lersbryggen, Jeanette Giørtz, Carin Anderberg, Brita Sirirud, Hege Haugen, Gine Marie Moe (Finstad), Gro Mikaelsen, Lena Bergersen, Linda Andersen, Linda Kristiansen (Manley), Astrid Bjørnebekk, Anne Ekrem (Wike) ja Nora Leivestad.

Ruotsi:

Lena Schjölin, Susanne Levin, Lena Birath, Malin Östner, Nina Klasson, Pernilla Gunnskog, Carina Rosell, Maria Nilsson, Sara Wiksten, Helena Lindberg, Åsa Karlsson ja Ylva Pettersson.

Tshekit kannustavat omiaan U19-tyttöjen MM-ottelussa Sveitsiä vastaan.

Suomi avasi U19-tyttöjen MM-kisat 4-4-tasapelillä Ruotsia vastaan. Suomen voittokin oli lähellä, ja siitä olisi syntynytkin parempi tarina.

Kun Ruotsi hallitsi itsevarmasti alkua, namutteli paikkoja ja haki hienoa maalia laukauksilla, jotka Laura Loisa poimi marjoina pois. Kohta alkaa ropista, myhäili (tavallista vähälukuisempi) ruotsalaiskatsomo luottaen, että kaikki menee niin kuin salibandyssa yleensä.

Viiden minuutin kohdalla kuului katsomosta ensimmäinen kärsimätön ”Kom igen nu Sverige”. Ja sitten Suomi iski kaksi nopeaa maalia.

Lopulta tasapeli oli ihan kohdillaan, Ruotsi yhä vähän parempi pallon kanssa mutta Suomi todella vahva, voitti palloja ja olisi paremmalla viimeistelyllä tehnyt itsekin kahdeksan.

Loisan seivien ohella illan näyttävimpiä:

Laura Rantanen juoksemassa takamatkalta pallollisen vastustajan kiinni poimimaan puhtaasti pallon lavasta ja kaartamaan itse hyökkäykseen.

Kristiina Kauppila neppaamassa pallon ohi väärän askeleen vastaan ottaneen pakin ja karkaamassa (kuva) syöttämään Suomen kolmannen maalin.

Suomen pakkien kylmäpäisyys pallon kanssa.

Viihdyttävä rupeama.

Suomi aina jäätyy lopussa ja päästää Sundinin tai Jihden kuittamaan? Mitä asialle voisi tehdä?

Vai onko sittenkin niin, että

Ajatus siitä, että suomalainen pelaaja jotenkin luonnostaan olisi henkisesti heikompi, tai että nimenomaan suomalaiset eivät tiukoissa paikoissa veny, on käsittämätön myytti. Ruotsalaiset romahtavat ihan yhtä usein kuin suomalaiset, me muistamme omat romahduksemme, he muistavat omansa.

Förkrossande majoritet för Erä på läktaren. SSV har 13 kids i klacken. Bekräftar att ingen egentligen gillar SSV.

- Katsomossa ollut toimittaja Chriso Vuojärvi Twitterissä

Kärjistystä ja kyynistä toimittajaa (?), mutta viidennessä finaalissa kyllä yllätti, kuinka totaalisesti 3000-päinen katsomo pauhasi Erän puolesta. Ilmassa oli kapinahenkeä myös palkintojenjaossa kun hopeajoukkue sai osakseen suosionosoitukset ja mestari hiukan tyylittömästi vihellyksiä.

Osan teki tietysti ainasamamestari versus haastaja -asetelma, mutta ihan kaikkea se ei selitä. Aikanaan Vuosaaren Urheilutalolla divaria taistelleen ja Suomen Cupin finaalissa mahti-Viikingit yllättäneen nuorekkaan SSV:n henki ei ole vielä löytänyt Pasilaan saakka.

Mutta SSV:n esitys kaukalossa oli huikea. Ilman Juha Kivilehtoa. Ilman Tero Tiitua. Ilman Teemu Piispasta. Joku joukkue olisi moisten menetysten jälkeen jo luopunut toivosta, mutta Amu Ahonen sai kolhitusta ryhmästään mestarillisella tavalla maksimin irti. Näyttävyyden kohdalla oli pakko hiukan joustaa, mutta me saksalaisen jalkapallon kannattajat olemme jo vuosikymmeniä muistuttaneet, että maalintekopeleissä väännetään mestaruuksista eikä tyylipisteistä.

EC-finaalin sokaisemana olin kyllä odottanut pelillisesti erilaista sarjaa. Järven ja Mannerin rinnalla ja ohikin esiin nousivat Kinnuset ja Lax, Toivoniemi toki oli juuri sitä mitä tosipaikassa aina. Ja Forsten. SSV ratkaisi lopulta leveämmältä kuin odotettua enemmmän Bollströmin, Kukkolan ja Kapasen tehojen varaan jäänyt Erä.

Play offissa peli yksinkertaistuu kun väsymys, kolhut ja jännitys kumuloituvat, sanotaan eräässäkin perinteisemmässä lajissa. Oliko Erän pelitapa sittenkin turhan kunnianhimoinen pleijareihin? Vai saivatko maan paras puolustus ja maalivahti vain sen näyttämään siltä.

(Edit: Ja ylivoimapeli sitten? SSV:llä murhaavan tehokas, Erällä ylivoimaa pelaamaan päässeistä play off -joukkueista ylivoimaisesti huonoimpia. Kun mestaruus jäi yhden maalin päähän…)

Mestari tai hopealla, kaikki tai ei mitään, tupla tai kuitti, taivas tai helvetti. Silti ennen tätä kautta 0 finaalivoittoa omannut Erä ylsi kuitenkin jo maalin päähän pokaalista.

Ja tappiin asti venyneessä finaalisarjassa voitti koko laji.

Teinejä Päivöläntiellä kyselemässä, missä on semmonen ku Mosahalli. Skoottereita rivissä hallin edessä.

Junnufinaalien aikaa.

Erän C95 tasoitti lauantaina voitot jatkaakseen sunnuntaina Porvoossa pokaaliin saakka. Oilers on uusi Suomen mestari, kaikui laulu sunnuntaina kun punainen C94 suisti ansaitusti entisen hallitsijan valtaistuimelta.

Lauantaina sai halutessaan antaa ovella kahden euron kannatusmaksun, moni kaivoi taskuaan. Sunnuntainakin täydet lehterit, Oilersin kannattajien punainen meri, kannustusta kisaksi asti ja rummut tuomassa tattoo-tunnelmaa.

Katsomossa ei ollut kuin sukulaiset ja tyttöystävät, sanotaan joskus vähätellen, mutta mikäs vika heissä on? Ollapa liigapeleissäkin ensin ainakin sukulaiset ja muut läheiset ja seuran muut jäsenet, sen jälkeen sitten myös niitä ”satunnaisia urheilunkuluttajia”.

Mutsit huus siellä ihan hulluna kilpaa, kertoi myöhemmin bussissa nuorukainen kännykälleen.

Kaukalossa pelattiin asiallista taitosalibandya olennaiseen keskittyen.

Päivät pitenevät, lumet sulavat pikkuhiljaa, pölyinen hiekkainen jakso, SSV ja Classic juhlivat Suomen mestaruutta, vähitellen vihertää ja sitten onkin jo kesä.

Ja muita ruutuja Martinhallista.

Helsinkiläinen salibandyseura voittaa tänään Suomen mestaruuden, mutta onneksi salibandy voitti jo. Paras viidestä -sarja pelattiin niin kuin se finaaleissa pelata pitää.

Puolisen tuntia pelin alkuun. Energia Areenalla on finaalitunnelma.

Happeen mestarinuori Tuomas Turunen purkaa alivoimalla ja pysyy ruudussaan (merkitty keltaisella) kevyesti.

Nuorten mestaruuspokaalin kohtalo näyttää puhuttaneen. Sääntöä asiasta ei tosiaan taida olla, mutta pitäisikö sellainen kehittää? Eikös AIK saanut Euroopan Cupin kannun omakseen voitettuaan sen kolmannen kerran peräkkäin? Siellä taisi olla sääntö asiasta.

Vastaavasti mietin, voiko SSV kirjailuttaa pelipaitoihinsa tähden jos ja kun nappaa tänä keväänä kymmenennen Salibandyliigan mestaruutensa. HJK:llahan taitaa jalkapallossa olla kaksi tähteä 21 tittelin kunniaksi ja eräiden maiden maajoukkueilla yksi kustakin MM-kullasta.

Maailmanlaajuisesti käytäntö näyttäisi olevan yllättävän kirjava.

Onkohan joku lukijamme perehtynyt aiheeseen?

Erän Simon Riihelä ja SSV:n Mikael Järvi hoitivat torstain finaaliavauksessa edunvalvontatehtävänsä esimerkillisellä tunnollisuudella. Jos toisella oli asiaa erotuomareille, ampaisi toinenkin salamana paikalle vaikka vielä pukukopin ovelta varmistamaan, ettei mitään juonita selän takana.

Toisella tauolla oli Järvi taas kiitämässä mukaan keskusteluun kun erotuomari huikkasi jo kaukaa, että nyt ei tarvita, tässä puhutaan vain syöttäjistä.

Valokuvaaja Vesa Koivunen kertoo, millainen oli ammattilaisen keikka Salibandyliigan ensimmäiseen finaaliin Erä – SSV perjantaina. Muutama otoskin on tarjolla.

Lievää kai tahatonta ironiaa on Helsingin Sanomien kuvatekstissä Tapanilan Erän Lauri Kapanen (oik.) tahri Rein Kiven SSV:n tahrattoman saldon salibandyfinaaleissa kun kaikista pelaajista juuri Kivi koki neljännen perättäisen finaalitappionsa.

Classic vahvistaa huhut: Ray Backman on joukkueen uusi päävalmentaja. Samaan syssyyn tamperelaiset kertovat kaapanneensa Trackersistä Heikki Hätösen, Jussi Korhosen ja Jouko Honkasen.

TPS ehti jo kiittää Backmania, mutta ei vielä kerro ensi kauden päävalmentajaansa. Tunnelma tiivistyy siis muuallakin kuin Salibandyliigan finaaleissa.

Tapanilan Erä voitti eilen SSV:n kevään ensimmäisessä finaalissa jatkoajalla 4—3 ja antoi siis ymmärtää, että ”dynastia” saattaa olla ”murennettavissa”. Tuosta dynastian murenemisesta on keskusteltu puolesta ja vastaan -periaatteella viime aikoina esimerkiksi Jarkko Hannukselan blogissa.

Pääkallo.fi:n paperilehti nosti aiheen kanteen numerossaan 1/2008, mutta kaksi vuotta myöhemmin dynastia sen kuin olla möllöttää. Ja riippumatta tämän kauden saavutuksesta tulee se kovaa ainakin vielä kerran, MM-kotikisakaudella 2010—2011.

Sivuhuomio: Asiasta ei ole juurikaan tiedotettu, mutta 1) Avokatsomo ei ole enää minkäänlainen osa Pääkallo.fi:tä, 2) Pääkallo.fi:tä ei julkaise enää Pääkallomedia-osuuskunta ja 3) Pääkallomedia-osuuskunta on paria leimanlyöntiä vaille lakkautettu.

Kurt Westerlund sanoi YLEn videohaastattelussa toivovansa, että taitopelaajat pääsevät finaaleissa esiin eikä tarvitse miettiä, kuka saa pelikieltoa ja kuka ei.

Siitä muistui mieleen se kahden ala-asteikäisen keskustelu suosikkipelaajistaan Energia Areenan katsomossa Erän ja SPV:n kolmannessa välierässä.

Mun mielestä Jani Helenius on just paras ku se on kunnon taitopelaaja eikä paljo ikinä riko.

Lämmittävästi sanottu.

StatSheet-niminen yhtiö aikoo julkaista kesällä ohjelman, joka kirjoittaa koripallopelitilastojen pohjalta uutisen ottelusta, kertoo Nonfiktio kerrottavan.

Hyvinkin. Vastaavaa puoliautomaattia kiireisten seuratiedottajien käyttöön ideoitiin männä kaudella erään korsolaisen salibandyasiantuntijan kanssa bussi 72:ssa Tapanilan ja Kurvin välillä.

Avainkohdat ruksaamalla alkaisi tulla että maali / osuma / täysosuma / onnistuminen / laukoi / iski / tälläsi / pommitti / tulitti / nakutteli / naputteli / suti / lakaisi / sivalsi / tuikkasi / kiepautti / linkosi / peli aaltoili päästä päähän / molemmilla joukkueilla oli omat paikkansa / lotto vetämään / pallo pomppi / ei tänään pomppinut / koti / vierasjoukkueen sankariksi / hahmoksi / pelastajaksi nousi / ottelun ratkaisu nähtiin heti kättelyssä / pelin puolivälin tienoilla / päätösjaksolla / dramaattisesti aivan loppuhetkillä / aivan yläpesään / tolpan tyveen / helpon näköisesti / etukulmaan / kainalosta / längistä / tyhjiin.

Riippuvalikosta vielä pakollinen loppulause erotuomareista ( linjattomuus / keskustelukyvyttömyys / jatkuvia / muutamia / käsittämättömiä ratkaisuja / uskomatonta / opaskoira / täyttä sekoilua / surkuhupaisa / farssi / maksava asiakas / kirjelmä liittoon / protesti).

Lisämaksusta puheentunnistus muuttamaan tekstiksi, mitä valmentaja / pelaaja sanoi / kertoi / myönsi / ihmetteli / tuskaili / kiitteli / päivitteli / muistutti / totesi / jyrähti / päätti).

Mitä uutinen kertoo [meistä] toistuvanlaisia otteluraportteja naputtelevista, onkin sitten.