Pikkuhuuhkajien kirvelevä tappio mutta pirteä ja aktiivinen peli. Andersonin sanoin:

Englannin tolppajalat tuntuivat olevan jykevämmät, mutta pihut pistivät palloa liikkeelle monipuolisesti, laukoivat ja jopa haastoivat alueelle vallan epäsuomalaisesti.

Erkka V. Lehtola analysoi Tuuletuksissaan.

Salibandymaajoukkueen yllättävänkinkö hyvä suoritus Jukolassa. Myös Outoa Taigaa noteerasi.

Jääkiekkopalloa. Legend has it that the Montreal Canadiens stole and then melted down a band from the original Stanley Cup. Ja muita hurjia tarinoita aiheen liepeiltä.

Tuntuuko muista, että ilmapiiri on muuttumassa koko ajan vastaanottavaisemmaksi yhdelle salibandyfinaalille?

Yleisurheilu kriisissä?

Näyttävät salibandypelaajat kohdanneen Ruotsissa kiekkoilijat matalassa kaukalossa. Pixbo Wallenstam - Frölunda Indians 17-4.

Ruotsin maajoukkuepakki Kimmo Eskelinen kertoo blogissaan, miksi maan gigantit Warberg ja AIK eivät halua Euroopan Cupiin.

Har man varit med i EFC ett flertal gånger och som AIK vunnit den tre år på rad, vet man att det inte är något värt att delta i en cup som har noll kommersiellt värde.

Som har noll kommersiellt värde.

Mitä tapahtui pelaamiselle ja voittamiselle?

Tässä kohdin tulee kiusaus muistella aikoja 20 vuotta sitten kun ostettiin opintolainalla junaliput sarjaturnauksiin ja etsittiin sukulaisia, joiden lattioille koko joukkue mahtuisi majoittumaan. Ja porukan puuhamies istui iltakaudet lankapuhelimen luuri kourassa metsästämässä treenipelejä.

Juu, tiedän, ajat ovat toiset ja laji kehittynyt ja perheellisellä kolmikymppisellä tilanne on toinen ja nykypelaajat treenaavat kuin ammattilaiset saamatta ammattilaisen korvauksia.

Silti. Kommersiellt värde.

Eskelisen teksti on tietysti vastaus seurojen saamaan shittiin ja kysymyksiin, miksi suomalaisilla ja tshekeillä on varaa matkustaa Euroopan Cupiin (joillain karsintakierros mukaan lukien kahdesti) mutta tuhatpäisiä katsojamääriä vetävillä ruotsalaisilla ei.

Muutaman voiton jälkeen motivaatio ei ole sama, Eskelinen kertoo, ja että ruotsalaiset pelaajat saavat ainoina pelaamisestaan palkkaa ja seurojen rahat menevät siihen.

Pedataanko pitkästä aikaa voittoa suomalaisille? Ovatko ruotsalaiset ylimielisiä vai osoittavatko systeemin heikkouksia? Onko koko juttu valtapolitiikkaa? Mikä on voiton arvo ruotsalaisten puuttuessa? Mikä oli Neuvostoliiton kiekkovoittojen arvo kun Kanada ei osallistunut? Muistaako kukaan että NHL-pelaajat puuttuivat kiekkokisoista 1995? Paitsi Tuoppi.

Tirsamaa: Ei olla osallistumassa
Micael Fasth: Sverige drar skam över innebandyn

Etkös sinä ole ihan salibandyn ekspertti, avasi tuttu kysyjä keskustelun ja halusi tietää, oliko Tampereen Classic tosiaan hävinnyt salibandyssa Tapparalle ja että eikös semmoinen vie koko lajilta uskottavuuden.

Kerroin etten tiedä tarkemmin mutta että käsittääkseni kiekkoilijoilla oli riveissään kohtalaisia salibandyn taitajiakin aina maalivahtia myöten ja he olivat kuulemma olleet ottelussa vähintäänkin kohtalaisessa roolissa.

Uskalsin arvella, etten pidä salibandyn liigajoukkueen tappiota omassa lajissaan kiekkoilijoille todennäköisenä.

Aiheesta muun muassa Classicin foorumilla ja Nikkola Mediassa.

Lätkätoimittaja kertoo kerran jos toisenkin Seminaarista. Kuulostaa mielenkiintoiselta, onko uutisenomaista koostetta jatkokeskusteluineen jossain?

Vastaava olisi ja on paikallaan varmaan itse kussakin lajissa. Aktiiviväki keskustelemassa naamakkain ja kauempana olevat osallistumassa vaikkapa Qaiku-rapojen konseptilla.

Kiintoisia keskusteluja toki jo onkin. Esimerkiksi sählyssä Jani Hakkaraisen alustuksen pohjalta.

Lisäksi:

Kertaan Tirsan jo kertoman: Pääkallo.fi ottaisi mieluusti eteviä avustajia. Mammonaa ei ole luvassa mutta mainetta ja lukijoita sitäkin enemmän.

Karhuherra linkkaa: Urheilun ytimessä.

Kansainvälinen Salibandyliitto IFF raportoi kokouksistaan: viimeksi Central Board Turussa nuorten MM-kisojen aikaan. Paljon mielenkiintoista.

Kuva: Topi Naskali

Kuva: Topi Naskali

Ihan peruskikkaa ruotsalaisen pysäyttämiseen kulmatontilla. Ei tainnut kyllä kovin tehokkaasti pysähtyä.

Tähystys joka suuntaan kansallislaulun aikana.

Kuva: Topi Naskali

Kauppalehti: Autotallista salibandyn huippunimeksi

Pääsyliput B-poikien toiseen finaaliin loppuivat kesken kun jonoa oli vielä pitkälti. Mosahalliin ahtautui niin paljon katsojia kuin lehtereille mahtui ja enemmänkin.

Espoolaisjuhla huipentui jatkoajalla.

Toisin kuin syksyllä oletin, kaikkien aikojen raskain kausi ei lopulta tasoittanut liigaa ratkaisevasti. Mikael Järvi, Juha Kivilehto, Harri Forsten, Santtu Manner, Henri Toivoniemi, Jani Kukkola, Tero Tiitu ja Juho Järvinen jaksoivat urakoida MM-kultaa, Suomen mestaruuden ja Suomen cupin voiton. Runsaassa vuodessa kapteeni Järvi nosti suorille käsille neljä isoa kannua.

Mutta jossain sen täytyi näkyä. Finaalin jälkeen jopa väsymättömistä väsymättömin Mikael Järvi myönsi, että vähän olisi jo kesälomaa ikävä.

(Yllä toki vain odotellaan hopeajoukkueen saapumista finaalipressiin, mutta oikeakin media taitaa joskus käyttää sumeilematta mitä tahansa kuvia, jotka voisivat tukea tekstiä).

Mestarit jaksoivat kehua vastustajan nousujohdetta ja miehistymistä. Ihan kuin vuosi sitten olisi ollut Classicia kohtaan jotenkin viileämpää. Saatan muistaa väärinkin.

Mika Ahonen ja SSV:n pelaajat kertovat voittaneensa, koska tekivät eniten töitä. Helppohan sitä on töitä tehdä kun on joukkueellinen maailmanmestareita, jupisee foorumeilla kilpaileva teoria. Ei vailla ansioita sekään, mutta taidan kallistua ensimmäiselle kannalle ja toivoa ennemmin kilpailijoiden terästymistä kuin SSV:n heikkenemistä. Lajissa on nähty tähtisikermiä, jotka eivät lopulta voittaneet mitään. Ehkä työnteon jäätyä liian vähälle. Ja ilman sitä ankaraa työntekoa olisi MM-kultakin tainnut jäädä haaveeksi.

Analyysin tarjoaa Urheilulehden salibandyasiantuntija Jani Hakkarainen ja kertoo muun muassa, että media ja salibandyväki on mennyt Mika Ahosen ansaan.

SäbäSuorassa jokunen otos. Liekö muualla gallerioita linkitettäviksi? On, ainakin Juhani Järvenpään laatulaukaukset SSV:n sivuilla.

Sähköpostiarkistosta käveli vastaan omat arvioni Pääkallo.fi:n liigaveikkauksiin. Mitä sitä tulikaan veikattua? » Lue koko juttu

Mahtaako Classic pohjustaa dynastiaa? Vai saako toisen perättäisen mestaruuden kohdalla vielä spekuloida semmoista?

Happee painoi hyvin ja vartioi Classicin peliä tukkoon, mutta jäi hopealle etenkin hyökkäyspelissä. Hyviä hyökkäyspään riistoja valui hukkaan kun oma hätäinen ratkaisu pallon kanssa lahjoitti sen saman tien takaisin valkoisille. Classic jaksoi odottaa kärsivällisesti paikan aukeamista ja iski hetken tullen terävästi.

Hanna Sipiläinen, Anne Suomalainen ja Katriina Saarinen jonottivat pistepörssissä Happeen Kaisa Malmbergin sekä Mappe Muurin takana, mutta tilaston tarkastelu ei totisesti tue väitteitä, joiden mukaan Classic olisi muutaman huippuyksilön varassa. VelluTV:n kuoro taisikin lähettää terveisiä semmoista luulleille.

Hieno tunnelma ratkaisevassa pelissä, ja ilmassa oli Classic-perheen henkeä kun juniorit ja vanhemmat ja nykyiset ja entiset pelaajat pidättivät yhdessä henkeään pelikellon käydessä viimeisiä sekunteja.

Ja yleisömäärähän napsahti kevään kaikkien finaalien piikkipaikalle.