Siinä se viimein on. Mutta kuten Anssi jo alempana totesi, pelimies on jo askeleen edellä.

Jotenkin olin ajatellut, että Tshekissä 2008 Kapanen – Kukkola – Bollström olisi häärinyt Suomen yllätyskorttina, maalilla ehkä Jarno Ihme ja porukassa joku muukin nuorten maailmanmestari. Ei se sitten ihan niin mennytkään.

Nyt on mukana seitsemän pelaajaa, jotka eivät pelanneet viime kisoissa. Liekö se paljon vai vähän?

Suomen joukkue esittäytyi tänään Vantaalla medialle ja lähtee hetken päästä kohti Tshekin tasavaltaa. Turnauksensa päivää aikaisemmin alkava Ruotsin joukkue on jo perillä Ostravassa. Mailat eivät.

Västeråsissa ensi vuonna pelattavan naisten MM-turnauksen logo on julkistettu. Jotenkin tutun näköinen.

Minun vastaukseni oli muu, mikä. No salibandyn MM-finaali Tukholmassa 2006.

Classicin Pasi Peltolan mielipide on päässyt Aamulehdestä aina IS Veikkaajan viikon sitaatteihin saakka:

Ala-arvoista lyödä lyötyä. Se tuntui kidutukselta.

Sama aihe oli tapetilla kevään MM-kisoissa kun Suomen maajoukkue pieksi Italian 20—0 ja haki loppuun saakka täysillä lisää. Tämä on maalintekopeli, perusteli muistaakseni valmentaja Petteri Nykky.

Saako maaleja mättää kun peli on ratkennut? NHL:n kirjoittamattomiin sääntöihin on näköjään kodifioitu, että

Valmentajan ei tule laittaa ykkösylivoimaansa jäälle pelin loppuhetkillä jos tämän joukkueella on kahden tai useamman maalin johtoasema.

Onko salibandyssa vastaavaa periaatetta? Onko nuoressa salibandyssa yleensäkään jotain kirjoittamattomia sääntöjä? Paitsi tietysti tyylikäs tapa antaa pallo teknisen pelikatkon jälkeen sille joukkueelle, jolla se oli.

Muita urheilun kirjoittamattomia sääntöjä, joissa toistuu teema

Don’t embarrass yourself, your teammates or your opponent.

Vad hände sen? Jo, man gjorde samma misstag som Schweiz och Tjeckien. Man började spela avvaktande och bjöd in Sverige i matchen. Vad hade hänt om Finland behållit tempot matchen igenom? Det hade inte hindrat Sverige från att rycka upp sig och kanske till och med göra de sju mål man gjorde i finalen. Men jag tror att Finland hade gjort tio mål och därmed hållit undan för Sverige.

Sen sijaan luukusta ei kolahtanut tuoretta SBMagazinea eikä sitä ilmesty lehtitelineisiinkään, ainakaan meillä päin. Päätoimittaja Taneli Jokela nimittäin tiedotti tänään, että SBMagazine vetäytyy takaisin synnyinseuduilleen ja keskittyy ainakin toistaiseksi seuraamaan etenkin Vaasan seudun tapahtumia.

Eikö tämä maa tosiaan elätä vapaata valtakunnallista salibandylehteä? Ihan kuin olisin kuullut kysymyksen joskus aikaisemminkin.

Vaikka olen nauttinut kovin Westön Helsinki-kuvauksista, en ollut koskaan ajatellut häntä nimenomaan helsinkiläisenä kirjailijana.

Ja mainostanpa täälläkin Sipan kisapäiväkirjaa.

Magnus kertoi blogissaan Ruotsin valmennusjohdon pyytäneen, ettei Lordia soitettaisi finaalissa, koska suomalaiset saavat siitä liikaa virtaa. Ainakin kerran oli lipsahtanut ja Ruotsin penkillä alkanut kuhina. Itse en huomannut.

Ja näin viime yönä unta MM-finaalista.

Suomi joutui jatkoajalla pelaamaan kolmella viittä vastaan ja fanit raivosivat, että Ruotsi siis halutaan järjestää mestariksi. Mutta Hintikka voitti pallon laidassa hyökkäysalueella ja syötti poikittain pitkän Tiitulle, jonka veto ykkösellä upposi vasemman tolpan tyveen.

In your dreams. Niinpä. Mutta kai omaterapiaa.

Tämän löysin etsiessäni biisiä, mutta on se ehkä urheiluvideokin. Enemmän tykkäsin aikanaan teeman tästä muunnelmasta. Mitä kaikkia näitä nyt onkaan.

Kertokaa minulle, että en vain ymmärrä saksaa.

Edit: Lisätäänpä tähän linkki Danne Bron-Sundbomin blogiin kun sielläkin samaa aihetta sivutaan.

Jotain hyvääkin. Zorronetin Magnus laittaa kisablogissaan miesten MM-kisat paremmuusjärjestykseen ja ykkösenä on Helsinki 2002. Jäävi toki olen, mutta ehdottomasti ja järkkymättömästi samaa mieltä.

Ja kyllähän sen ymmärtää. Kuvittele nyt, että olisit rakentanut kaksi vuotta taloa, ja salama iskisi siihen tupaantuliaisissa. Aika vaikea siinä olisi raunioilla lähteä suunnittelemaan uusia valutalkoita. Aloittaa alusta, tiili kerrallaan. Urheilussa sitä vain täytää kaivaa jostain se usko tulevaan. Niin mahdottoman vaikealta kuin se tuntuukin.

Sitä on lisää, lukekaa itse. Sama lehti kertoo myös, että ruotsalaisten kisajärjestelyissä parannettavaa jäi paljon. Jälkipyykki on alkanut pyöriä ja päitä saattaa putoilla, arvioi. Aihetta sivuaa myös Dagens Nyheterin TV-kolumni.

Andersonin merkinnän kommenteissa on minun silmääni aika laadukkaita pohdintoja hopean syistä.

Timo Mäkynenkin hipaisee, Erän sivujen MB-kolumnissa.