Tyttösäbä on timanttia. Tsekatkaa.

Niin myös Ruotsissa, tosin Elin Reinestrand ei kyllä kirjoita sitä ruotsin kieltä, jota maisteri Siirala meille aikanaan yritti opettaa. Mutta ehkä tuo ja ruotsi ovat vähän niin kuin sveitsi ja saksa?

Eliittiä sieltä ovat gittang ja Lisah.

Sundqvist lyö. Ymmärrän häntä. Vastaavasti putosi Igor Larionov minun joulukorttilistaltani kun teki IFK:hon ensin sopimuksen ja sitten oharin. Ne Detroitin Stanley Cupit tulivat filunkipelillä.

Pääkallon blogiosastollahan alkaa olla tunnelma kuin ruuhkadösässä.

Salibandykuvablogia onkin odotettu.

Vielä joku makustelemaan kuvia kelpo Karhuherran tyyliin niin jo kelpaisi.

(Pidin samaa konsernia -disclaimeria ilmeisyydessään tarpeettomana)

AC HaKi—Tapanilan Erä 13.11.09

Sanna Touminen. Janne Täkhä. Juha Kiviletho.

No, eivät aina meillekään ne ruotsalaiset nimet niin helppoja ole.

Sokkosyöttöjä päivittelee salibandyseuroille 90-luvulla annettuja typeriä nimiä.

Nilkassa tuntuu kalahdus, vaikka oma seuranperustaminen osuikin sitä edeltävälle vuosikymmenelle.

Puolustaudun sanomalla, että kaikki oli kovasti toisenlaista. Sana salibandy oli juuri ja juuri keksitty. Mailoissa oli kapeat umpilavat. Jokainen kaupungilla maila kädessä vastaan tullut oli myös nimeltä tuttu. Ajatukset salibandyhalleista, peleistä jäähalleissa tai TV-lähetyksistä olivat yhtä kaukaa haettuja kuin ehdotukset lomamatkoista toisiin aurinkokuntiin. Laji oli pienen ihmisjoukon oma erilainen juttu. Salibandyliiton vuosikokouksissa saatettiin keskustella siitä, onko edes pyrittävä vakavaan kilpatoimintaan vai pitäisikö koko laji pitää rentona letkuvarsisählynä, jota kaikki sukupuolet voivat pelata yhdessä.

Seurojen nimet juontuivat oppilaitosten sählysarjoista, joissa ne olivat usein vielä roisimpia. Eivät toki aina. En enää muista, oliko ensimmäinen sählyjoukkueeni Lapuan Laki syksyllä 1984 tiedekunnan vai Eteläsuomalaisen Osakunnan touhua, mutta pelit Hallintorakennuksen salissa mahtava kokemus. Toisin kuin vastustajien vilpittömät kysymykset, olemmeko kenties Pohjanmaalta.

Vanhojen koulukaverien aloitettua opinnot hyppäsivät parketille sitten Tylyn Tanakat ja Pontio Club, joista aikanaan Pam Pamin pöydässä fuusioitiin salibandyseura SC Tyly. Nimi oli muistaakseni tarkoitettu suhteellisen vakavasti otettavaksi. (Omaa laadukasta lehteäkin julkaissut olut- ja farkkushortsiyhteisö Pontio Club taas oli pahkasikahenkinen johdannainen Töölön Yhteislyseon perinteikkäästä vakavamielisestä Luontokerho Kontiosta, mutta se on toinen tarina.)

Seurojen nimiä on pohdiskellut myös kukapa muu kuin AOA.

Ruotsissa arvellaan kirjoitetun maailman ensimmäinen salibandyromaani. Tulkinnanvarainen kysymys. Tätäkin aihetta on jo käsitellyt – kyllä, hän.

Får se hur det blir med bloggningen i Finland, ska se om jag hittar nått internet!

Ruotsin maajoukkueen Emelie Lindström blogissaan ennen Hyvinkään turnausta.

Jag har inte sett en snygg finne än, vart är dom?

Ruotsin maajoukkueen Elin Reinestrand blogissaan Hyvinkään turnauksen aikana.

Vi beklagar.

Lindström ilmeisesti löysi jonkinlaisen yhteyden, vaikka joutuikin syömään liikaa kanaa.

Martinhalli oli EuroFloorball Touriin mitä mainioin pelipaikka, vaikka nettiyhteyden puuttuminen vielä vuonna 2009 pressipuolella hämmensikin. Yleisöä katsomossa, valoa kameroiden kennoille ja ystävällisiä vapaaehtoispuurtajia. » Lue koko juttu

Teksti kuten edellisessä

Mainos, muttei maksettu.

Joskus muinoin Avokatsomon menneisyydessä jauhettiin tuon tuosta turkulaisista salibandyjunioreista. Nyt niitä näyttää pelaavan muutama miesten Salibandyliigassa. Ja 7—8 pelatun sarjakierroksen jälkeen pistepörssin 25 parhaan joukossa heitä on kolme:

13. HAUTANIEMI Mikko TPS (-89)   7  7+6=13
18. PAJU Lasse TPS       (-89)   7  4+8=12
24. HARTOLA Veli TPS     (-88)   6  7+3=10

Turun oman palloseuran 23:sta kokoonpanossa tällä kaudella olleesta pelaajasta yhdeksän (9) on edustanut TPS:ää C-juniorina.

Ykkösdivarin FBC Turussa Turun ja sen lähiseutujen juniorikoulujen pelaajia pelaa noin 15 (tarkan luvun tietää epäilemättä joku kommentoija).

Bottom line, America: kyllä ne sieltä tulevat, turkulaisjoukkueet isommin ja isommin esiin omin voimin, kunhan annetaan ajan vieläkin kulua.

Korson ylpeyden eli Greasersin sivuilla käydään ansiokkaasti läpi 25 vuotta täyttävän naapuriseura KoSSUn eli Korson Seudun Sähly-Urheilijoiden taivalta.

Läheinen aihe kun itsekin olin aloittelemassa organisoitua salibandya samassa turnauksessa tammikuussa 1989 Vuosaaren Urheilutalolla. Jostain tulee muistikuva, että varttia ennen keskinäistä peliämme KoSSUn pelaajat istuskelivat syömässä grilliltä tien takaa haettuja makkaraperunoita. Helppo vastus, pääteltiin, hävitäksemme 4-5. Toisen turnauksen voittopelistä en kyllä muista mitään.

Silloin sarjaa pelattiin yhtenä päivänä tammikuussa ja toisena päivänä maaliskuussa neljä ottelua päivässä. Ei ihme, että kutsuturnaukset olivat arvossaan.

Myös tuon historiikissa kerratun kaikkien aikojen tuomarivirheen muistelisin nähneeni, tai siis olleeni näkemättä, aika läheltä ja pilli kourassa. Riihimäelläkö se oli?

Uusimaa puolestaan palaa Hyytyneiden Nivelten eli HyNin vaiheisiin.

Historiaa pitäisi kirjata ylös enemmänkin.

Kuva: Olli Laukkanen

Kuva: Jyrki Paajanen

Kuva: Juhani Järvenpää

Ja tulos… » Lue koko juttu