Sunnuntai-iltapäivää voi viettää hyvän tovin lukemalla Jani ”Karhuherra” Mesikämmenen kirjoituksen Pelit ja vehkeet ja seuraamalla linkkejä sieltä eteenpäin.

Vastaan tulee muun muassa paita, jota NHL-jengi St. Louis Blues melkein käytti.

Toisaalla internetissä: Jaiku ei taida olla vielä yleisesti järin tunnettu palvelu (lue: se on meidän nettinörttien puuhastelua), mutta ne teistä, jotka siellä ovat, voivat liittyä kanaville #salibandy ja #floorball. Mikä tämä tämmöinen Jaiku oikein on, siitä kertoo Ville Säävuoren Lyhyt johdatus Jaikuun.

Katusählyn Suomen mestaruudet ratkottiin tänään Helsingin Kampissa. Sekasarjan vei Stukkendaali Naantalista.

Street Hockeyn kesä huipentui eilen Helsingin Kampissa.

Harmi, että tuollaisia 2000 ruutua sekunnissa kuvaavia kameroita ei löydy ihan joka videomieheltä — tutkimuskohteita nimittäin riittäisi.

Riittävästä hehkusta: huomasittehan, kun Barry Bonds nousi kaikkien aikojen ykköseksi lyömällä uransa 756. home runin (voiko sen kääntää kunnariksi?)? Kyseisen liigan saitilta löytyy aiheesta spesiaalisivusto kuvineen, videoineen ja audioineen, edellisen ennätysmiehen onnitteluineen ja mitäkaikkea.

(Vinkistä kiitokset Jerelle)

Båstad, kesä ja salibandy: kimmeltävä meri, ottelut ulkona auringon helottaessa sinisen taivaan alla. Jotain hyvin ruotsalaista, spela, sola och bada. Jotenkin suomalaisempaa ovat suosähly ja reiskapallo.

Tirsamaan Timo Mäkynen haastattelee pesäpalloilija Jarmo Heikkistä.

Meillä muuta urheilua kuin salibandyä dissaavissa piireissä Heikkinen tunnetaan myös nimellä joku pesäpalloilija.

Antti O. Arposen bloggaus herätti toisenkin kysymyksen.

Tuon tuosta Suomessa uutisoidaan varusmiesaineksen huonontuneesta kunnosta. Arponen kirjoittaa, tietääkseni faktaa, että ”30 vuotta sitten nuorilla miehillä oli nykynuoria parempi peruskunto”.

Miten on kansakuntamme tyttöjen ja naisten laita?

Google saattaisi tietää, mutta ilmeisesti olen niin laiska ja kiireinen etten jaksa hakea.

Juankosken urheilukenttä heinäkuussa 2007.

Samuli ehti jo eilen kommentoida allekirjoittaneen pukeutumista. Tyylitajuuni enempää puuttumatta totean tässä vaiheessa, että toimittajan homma on välillä kovin kummallista — varsinkin jos on huono sanomaan ei. Sitä joutuu mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.

» Lue koko juttu

Jumanskekka, Iltalehden toimittaja Jussi Ojala osaa pukeutua.

Tahkon jokeri Simo Eerikäinen löi ottelussa ensimmäisenä pelaajana kautta aikojen juoksun numero 900. Sehän on ihan simona! Lyönti jäi myös toisen jakson voittojuoksuksi. Hyvinkääläiset yritykset eivät siis turhaan keränneet Simolle palkkapussia loppukaudeksi. Jossain ihan oikeassa palloilukulttuurissa yleisö olisi tajunnut yhdeksässä huntissa nousta osoittamaan suosiota seisten ilman selostajan kehoitusta: ”On tämä niin kova saavutus, että eiköhän kaikki nousta seisomaan”. Taptap. Siinä vaiheessa olisi tehnyt mieli lähteä hakemaan kahvia ja siihen selkään pakkopullaa.

Lisää löylytystä tuolta.

Mikael Lax pelaa Tepsissä salibandyä ja isovelipoika Petteri Lax hyppää Debrecenissä pituutta, raportoi Helsingin Sanomat.

Mitä maksaa pakkoliikunta, kysyy Teemu Toivola Kauppalehden Uutisblogissa.

Liikunnan kansantaloudelliset hyödyt ovat tiedossa. Mitkä ovat pakkoliikunnan kansantaloudelliset haitat?

Perustylsyyksistä puheen ollen tämänpäiväisestä Urheilulehdestä saadaan sarjaan jatkoa.

Lehden Jälkikäynti-palstalla ”asiantuntijat puntaroivat viikon painavia uutisotsikoita”, ja Petteri Koposen NBA-varauksesta kertovaa otsikkoa Koponen varattiin ensimmäisellä kierroksella on puntaroimassa Namika Lahden Ilkka Vuori. Vuori käyttää yhtä perustylsyyksien perustylsyyttä:

Suomen kaltaisessa urheilumaassa tuskin tullaan koskaan tajuamaan, kuinka suuri Petterin saavutus oli.

Toivottavasti edes Ruotsissa tajutaan.

Tenniksen ulkokenttien SM-finaalissa nuori Veera Nurmi juniorihöntyili, tai siis yritti pitää tempoa yllä Katriina Saarista vastaan. Nurmi pyörähteli taukojen jälkeen jo kärsimättömänä kentällä kun ”Kassu” vasta kuivaili penkillä mailaansa ja lähti sitten kumarassa raahustamaan viivan taa. Rollaattori olisi alleviivannut asetelmaa mukavasti, mutta ehkä tennisetiketti ei salli moisia.

Yleisön joukossa kaksi vanhempaa herrasmiestä päivitteli Saarisen nousua lauantaisen välierän voittoon Essi Laineesta lukemin 0—6 hävityn avauserän jälkeen. Selityksentynkää sentään löytyi.
— Tämä Saa… Saarinen on muuten sentään maailmanmestari.
— Niinkö? Missä lajissa?
— Odotas kun muistan, se on tämä… tämä…
— Golf?
— Ei kun se semmoinen suosittu sisäpeli…
— Jaaha?
— No se… se…sähly. Tai eihän sitä sählyksi kutsuta.

Naissalibandy.netin kommenteissa harmiteltiin, kun salibandyn kauden parhaiden palkitsemiseksi ei ollut gaalaa.

Muistaakseni palkintoja on jaettu ainakin Espan lavalla, tapahtumassa Stadionin kupeessa, päätösristeilyllä ja kaikille avoimessa tilaisuudessa ravintolassa. Mikään vaihtoehto ei toistaiseksi ole saanut kansanjoukkoja liikkeelle.

Ruotsissa palkinnot ja kauden päätöskalaasit on keskitetty sen yksiotteluisen finaalitapahtuman yhteyteen ja ilmeisesti hyvällä menestyksellä. Toimisiko Suomessa, yhdellä finaalilla tai jopa ilman? Millainen tapahtuma? Ovatko liiton tapahtumat niitä, joihin ei todellakaan ainakaan mennä? Pitäisikö jonkun muun siis järjestää?

Olen tainnut kysyä samaa joskus ennenkin, ilman vastauksia.

Satavuotias HJK kohtaa sunnuntaina kotonaan juhlaottelussa Hakan, ja ennakkoa tarjoilee vaikkapa Pelintekijä. Lokakuun ensimmäisenä 1978 olin Stadionilla katsomassa, kun Klubi varmisti kauden päätöspelissä 12. mestaruutensa pelaamalla Hakan kanssa 2—2-tasapelin. Muistaakseni yleisöä oli yli 10 000 ja sen mestaruuden vaatiman tasoituksen laukoi 17-vuotias lahjakkuus Pasi Rautiainen. Stadikalta siirryttiin suoraan Jäähalliin, jossa jääkiekon SM-liigan kausi alkoi IFK:n 5—4-voitolla KOO-VEEsta. Lippu maksoi viisi markkaa.

Tuli vain mieleen.