Tapanilan Erä ja EC: Toisen epäonni on toisen onni.
Hiki, mitalit, hämmästys tai hauskuus eli väitös urheilun eetoksista (via Veteraaniurheilija).
Pari puheenvuoroa urheilukuvista: Jani Sourander ja vastakommenttina Peter Forsgård.
”Maailman parhaan auto-ohjelman” eli Top Gearin katselijoille tämä on tuttu pätkä, mutta kulta on kultaa kerrattunakin. Autojalkapalloilun hallitseva mestari, Toyota Aygo, saa haasteen Volkswagen Foxilta.
Jouluviikkojen Urheilulehti listaa 100 parasta suomalaisurheilijaa vuonna 2007. Listalta löytyy yksi salibandynpelaaja: Santtu Manner, sija 95. Manner on parempi kuin Markus Heikkinen (jalkapallo), Ville Lång (sulkapallo), Rita Niemi (aerobic), Seppo Venho (vammaisurheilu) ja Kenneth Sandvik (voimanosto).
Samassa lehdessä haastatellaan urheilumies Matti Pullia, joka kritisoi urheilua — vaikka rakastaa sitä.
Tämäkin on asia, joka urheilussa tulisi oppia. Kriittinen palaute ei ole negatiivinen asia. Se ei ole vihamielinen hyökkäys. Kritiikki on kehityksen edellytys, yritys auttaa eteenpäin.
”Yritys auttaa eteenpäin” ei ehkä ole paras tapa muotoilla asia pippelinmittailuun taipuvaisessa urheiluporukassa, mutta asia pätee.
Kritiikkiä täytyy oikeasti haluta. Jos et halua kritiikkiä, olet leipääntynyt.
Karhuherra on käynyt seuraamassa ja kuvaamassa vapaaottelua. Reportaasi huipentuu, kun sivistyksen kulissit ovat juuri karisseet Saulin harteilta.
Amerikoissa Yanksfan vs. Soxfan kehittelee merkintöjä, jotta sikäläisen pesäpallon tilastot huomioisivat tärkeimmät tilastojen syntyihin vaikuttaneet tekijät.
Tuli palautetta. Eräs Pääkallo.fi:n lukija halusi tehdä selväksi, että lehtemme näytöt eivät riitä urheilujournalistisessa vertailussa Seiskalle(kaan).
Ankaran refresh-napin hakkaamisen jälkeen näyttäisi siltä Kimi Räikkönen meni ja harjasi muut mestarisuosikit. Tässä on vähän samanlaista fiilistä kuin tepsin liiganousussa. Epäuskoista ruudun tuijotusta. Onko tämä nyt varmasti lopullinen tulos?
Niin ja samaan aikaan MTV3 näyttää Maajussille morsian -komediaa. Eivät sitten uskaltaneet heittää suoraa lähetystä ilmaisverkkoon.
perjantai, lokakuu 5, 2007, 16:14
Korkeasaari, Helsinki
Perheenisä on käymässä lastensa ja heidän kavereidensa kanssa Korkeasaaressa. He tulivat emujen aitauksen luo.
Lapset (innosta kiljuen): Mitä eläimiä noi on?!
Isä (tyytyväisenä kun tietää vastauksen): Ne on AMUJA!

Jari Nikkolan terveiset Turkuhallin korisavauksesta: Turkuhallin lattia ei sovellu koripallolle.
Lainelautailu joessa ei ole äkkiseltään mietittynä ihan täysipäisten puuhaa, eihän siellä ole edes kunnon aaltoja. Ja sitten kun niitä aaltoja on, homma on yhä vain vähemmän täysipäisille. Mutta näin vain mennään Amazonilla kaikenmoisen irtoroskan seassa ja Eisbachissa Münchenissä sopivan pohjakiven muodostamassa aallossa.
Liian rajua? Ympyrähiihto voi toimia paremmin.
Pari haja-ajatusta.
Ylen sivuilla Arto Teronen kolumnoi voittamisen sietämättömästä raskaudesta.
Suomalaisilta puuttuu yhdessä voittamisen henki, Teronen kirjoittaa.
Lukekaa, ja vasta sen jälkeen kritisoikaa Milan Kunderan fraasilla ratsastamista.
CityMarketin alekorista osui silmään Any given Sunday. Muistelin pätkää kehutun Avokatsomossa kerran jos toisenkin, joten.
Raha vastaan terveys, lojaalius, kunnia. Tähti, jonka on nöyrryttävä ollakseen osa joukkuetta. Raksuvat kamerat, median haaskalinnut. Kabinettipelit ja bisnekset. Hysteerinen nykyaika vastaan vanhat hyvät ajat. Nuoren hotshotin vai vanhan valmentajan tieto. Kuka pelaa ja miksi.
Kuten usein, valmentaja oli tässäkin kiintoisin hahmo, ja Al Pacino istui rooliin.
Hyvä ostos.
Jopas nyt vakoillaan, jenkkifutiksessa ja tavallisessa.
Muistelisin, että sählyssäkin joskus heitettiin joitain videomiehiä joistain halleista ulos ja riideltiin, mitä saa kuvata ja kuka ja missä. En kyllä enää muista, halusiko kamerat pois kotijoukkue vai hallin vahtimestari.
Tjaa, olen tainnut itsekin olla jossain maailmalla vahtimassa ovea vihulaisilta kun jokin maajoukkueemme hioi sisällä erikoistilanteitaan.
Urheilu ei ole Jokisipilän blogin pääaihe, mutta muuan pohjoiseen muuttanut puolustaja innostaa häntäkin.
Ja urheilupersoonat.
Suomalaisen urheiluelämän asenneilmapiirin muutoksesta saa hyvän kuvan, kun vertaa vaikkapa Juha Väätäisen, Seppo Rädyn ja Esa Tikkasen kaltaisia hahmoja vaikkapa Janne Holméniin ja Jarkko Niemiseen. Moitteettomuudessa ei tietysti sinänsä ole mitään vikaa, mutta suuri osa huippu-urheilun vetovoimasta kuitenkin piilee siinä, että huippumenestyjät usein ovat myös ihmisinä varsin erikoisia. Yleisen liikuntakasvatuksen ja yhteiskuntavastuun arvopohjalta ponnistava OPM- ja Nuori Suomi -vetoinen unelmavävykultti ei tunnu tätä ymmärtävän
Tosin OPM:llä ja Nuorella Suomella lie tärkeämpääkin kuin vain ja nimenomaan huippu-urheilun vetovoiman vaaliminen.
Avokatsomo 2003—2053