Tämän neitsyys meni jo Facebookissa, mutta laatu edellyttää pääsyä Avokatsomon klassikkoarkistoon.

Laatijalla on ollut silmää sävyille.

Raphael De La Croix on pannut taas miekkailumaailman kuohumaan.

Matias Kaartinen taisi olla Suomen poikamaajoukkueen mielenkiintoisin pelaaja tänään Energia Areenalla, Vantaalla. Tehot 3+3, ja maaleista kaksi rankkarista. Yllä videossa jälkimmäinen, rumempi. Ensimmäisessä Kaartinen kikkasi nätisti jalalla ja tarjoili veskarille kupposen kaffea.

Suomi hävisi Ruotsille 8—10, mutta peli näytti oikeinkin kivalta toisen erän koomailuvaiheita lukuun ottamatta.

Kaartisen otteita seuratasolla pääsee näkemään Espoon Oilersin pelatessa nuorten SM-sarjaa. Kaartinen on joukkueensa kolmanneksi paras pistemies Petri Jalangon ja Sylvester Raikamon jälkeen tehtailtuaan 12 ottelussa tehot 4+23=27.

Vastahan tämäkin rankkarikisa oli, ja nyt jo historiaa. Ilmapalloepisodeineen.

(via Kunto kortilla)

Lokakuussa Oona Kivelä voitti Pole Art 2009 -tankotanssikisan. (Vinkki blogista 2h+k.)

Kuinkahan paljon tankotanssin harrastajat ja ystävät joutuvat kohtaamaan lajilleen naureskelua? Entä osataanko tankotanssijoita nähdä muina kuin seksisymboleina? (Hmm… Hehän taitavat kohdata täsmälleen samoja ennakkoluuloja kuin salibandyn pelaajat.)

Toronto Maple Leafs Photo Shoot from Finn O'Hara on Vimeo.

Tuli vastaan jonkun kanadalaisen höntsäjengin kuvaustuokio. Aika järeä mittakaava ja 18 tunnin suoritus työryhmältä, jossa näyttäisi olevan ainakin pari ahkeraa timpuria ja valomiestä ja niin edelleen. Vetää hiljaiseksi moneksi sekunniksi, sitten suuruudenhullut suunnitelmat alkavat muhia. Kuten videon lähteessä, valaisublogi Strobistissa todetaan, miten tämän toteuttaisi perusjärkkärillä ja yhdellä salamalla…

(Tämän yhden paikallisen urheilujoukkueen pelaajakuviin on tainnut mennä yhteensä samat 18 tuntia viimeisen yhdeksän kauden aikana.)

(Muokattu 5.11., videosta nyt vähän lyhyempi versio, täyspitkää versiota lopullisilla kuvilla ei (olisi) saanut julkistaa ihan vielä. Juttua valokuvaaja Finn O'Haran blogissa.)

Kiekkomies Pakarinen on koonnut YouTube-arkistoista muutamia ikimuistoisia osumia ja mahtuu noihin pätkiin muutakin.

Sportmagasinet vakuutti, taas kerran.

Ei tietenkään vähiten maailman hienoimpien punapaitojen, IFK:n tradition ja Let’s play hockeyn sävelten takia, mutta kiintoisaa asiaa muutenkin. Aki Riihilahti muistuttamassa, että totta kai jossain voidaan aina pelata ”paremmin”, mutta ei se vähennä mitenkään oman jengin ja omien suosikkien arvoa. Ja sitten Atlaksen käsipallon Kotikylän kundit, josta on haluttu kulmakunnan omaa juttua.

Juuri tämä. Että joskus jossain lukee ”ettei katsomossa ollut kuin kaverit ja sukulaiset”, ikään kuin he olisivat jotenkin vähäarvoisia. Lähdetään ennemmin sitä kautta, että saadaan katsomoon ensin ne tärkeimmät: sukulaiset, kaverit, tuttavat, naapurit ja oman seuran juniorit. Niin kuin idealla Classic-perhe, esimerkiksi. Sen jälkeen saattaa tulla vieraampiakin jos ja kun meininki on hyvä.

Mitä pienempi paikkakunta, sitä itsestään selvempää tämä lienee.

Ja olihan siellä vielä cocktailkutsujen kimalluksessa Tero Tiitukin, miehemme piireissä. Hienoa, paitsi sittemmin polvivamma.

YLE Areenalla vielä viikon verran.

TPS Tuubissa ja sellaista.

Tähän suuntaan mennään kuten me VelluTV:n katsojat tiedämme.

Tulee aina kehuttua ruotsinkielisiä urheiluohjelmia suomenkielisiin verrattuna, mutta Sisu – tarinoita urheilusta kertomassa Tero Tiitusta ja kumppaneista liikkui jo samassa suunnassa. Sitä en tiedä, olisiko vaikkapa Kaj Kunnas toimittajana vienyt vaikutelman perille asti.

Hienoa, että nuoruuden urheiluvaikuttajia nostetaan esiin. Ja kadehdittava oli joensuulaiskoulun piha. Meillä 70-80-luvulla oli, hmmm, hiekkaa. Okei, oli myös pihaa reunustava putkiaita jonka päällä tasapainoilla ja verkkoaita, jota vasten pelata tennispallolla futista yhteen maaliin ja palata tunnille hiessä kylpien ja farkut rikki.

Kiintoisa perusteellinen raportti naisten salibandymaajoukkueen Puolan-turneesta.

Salibandyliitto ja -liiga valmistelevat sivujensa uudistamista. Ideoita ja vinkkejä saa antaa.

I min förra klubb var jag den enda som ville satsa, här känns det mer seriöst, sanoo Erä III:n viime kauden ykkösveskari Ruotsissa. Mitä hän mahtaa tarkoittaa?

Jotenkin Futismimmit kuulostaa vähättelevältä verrattuna alkuperäiseen nimeen Damelvan, mutta taas kerran ruotsinkieliset ovat tehneet kelpo urheiluohjelman. Eikö suomeksi oikein onnistu vai enkö vain osaa löytää niitä?

Suomen naisfutis 1940-luvulta nykyaikaan. YLE Areenalla jostain syystä enää neljä päivää.