Aihearkisto: omat

Suprajohtava: ”Tilanne on kuvottava”

Suprajohtava, Josba ei ole voittanut kauden Salibandyliigassa vielä kertaakaan kotona. Mistä se johtuu?

Aivan oikea kysymys, ja vastaus löytyy oheisesta kolumnistani. Se saattaa suorasukaisuudellaan loukata joitain, mutta en voinut muuta. Sählyjätkän sieluni vuotaa verta kun näen perinteisen joukkueen alennustilan. Velvollisuuteni oli avata suuni ja pistää itseni täysillä peliin.

Kolumnistasi? Tietääkseni et ole kirjoittanut aiheesta kolumnia?

En, mutta jos olisin kirjoittanut, se olisi juuri tuollainen. Sählyjätkän sieluni otsa hikoilee kylmiä karpaloita kun minulle rakasta lajia vedetään lokaan.

Mutta kai Josba kuitenkin yrittää parhaansa…?

Yrittää, eikä siitä olekaan kysymys. Eikä Josbasta muutenkaan. Kyse on koko urheilusta ja järjestelmästä, joita tarkoitin. Tilanne on kuvottava. Sählyjätkän sieluni pieree kuraa kun urheilua raiskataan tällä tavalla. Koko systeemi on paskonut housuunsa, oksentanut paidalleen ja tuhrinut solmioonsa sinappia. Huittisten Kotisinappia. Puuhastelun satoa korjataan nyt.

Mitä siis olisi tehtävä?

Ratkaisu on aivan selvä jokaiselle, jossa sählyjätkän sielu vielä sykkii. Järjestelmän on aika laittaa valot päälle ja virrat piiriin, jotta urheilu pelastuu.

Voitko antaa aivan täsmällisiä parannusehdotuksia?

Se ei ole minun tehtäväni, mutta sählyjätkänä velvollisuuteni on tehdä voitavani enkä väistä vastuutani. Eli tässä tulee: Nyt koko systeemin on aika avata ikkunat, päästää raikas tuuli sisään ja palauttaa urheilu keskiöön.

Raikas tuuli?

Juuri näin. Puita pesään, palava tikku perään ja bensaa koneeseen. StarttiPilottia, jollei muuten liikahda. Muuten ei oikealla urheilulla ole enää mitään mahdollisuuksia, ja tiedät, mitä sählyjätkän sieluni silloin tekee.

Et ole itse pelannut etkä valmentanut huipulla. Millä eväillä väität tietäväsi oikeat ratkaisut noin tarkkaan?

Et näköjään itse taida olla todellinen sählyjätkä vaan yksi niistä nojatuolibyrokraateista, joilla ei ole kokemusta pukukoppien pistohiestä ja kattoon snepatuista mälleistä. Olen kuitenkin itse ensimmäisenä valmis myöntämään, että minusta ei ollut aktiiviaikoinani huipulle. Vaikka treenasin joka tiistai ja pudotin armottomalla työllä rasvaprosenttini kolmeenkymmeneen, se ei vain riittänyt. Hyväksyn sen, sillä urheilun perimmäinen oikeudenmukaisuus ei antanut armopaloja minullekaan.

Suprajohtava, olet armoton. Etkö pelkää, että näin raju teksti polttaa siltoja joihinkin urheilupäättäjiin?

Tiedän vaarat, mutta rehellisyyteni urheilua kohtaan ei salli muuta. Sählyjätkän sieluni vuotaa tahmeista kainaloistaan kellanruskeaa märkivää visvaa, jossa kuhisee kellertäviä toukkia. Visvaisia vertavuotavia toukkia.

Näetkö nykyisessä junioriurheilussa tekijöitä, jotka vaarantavat salibandyn olympiamitalin Sotshissa?

Valitettavasti kyllä. Tilanne on oksettava. Puiston ohi kävellessäni näin poikien pelaavan palloa, ja jokainen heistä pääsi kentälle. Ei minkäänlaista kilpailua pelipaikoista, joka on koko homman ydin. Kun me pelasimme junioreina palloa puistossa, suurin osa ajasta kului penkillä, ja niin sen pitää ollakin. Säälimättömästi menen vielä pitemmälle: Puistossa näkemilläni kavereilla ei edes ollut penkkiä, ja he jopa pyysivät ohi kulkenutta kaveriaan mukaan. Kyseessä oli siis negatiivinen kilpailu pelipaikoista, ja se osoittaa täydellisesti, missä mennään. Tuolla hetkellä näin, miten Nuori Suomi -ajattelu on muuttanut urheilun puuhasteluksi.

Sanaa. Entä viikon vetovinkit?

Ykköstä, ristiä ja kakkosta. Höysteeksi överiä, underia ja täsmällistä. Näillä vinkeillä asiakkaani voitti viime viikolla kuusi omenaa. Oma kassani alkoi kolmella omenalla, ja nyt koossa on neljä omenaa, aprikoosi ja kaksi luumua. Päärynät ovat pirun hyviä kunhan kypsyvät pehmeiksi. Kuorittaessa ne kyllä sotkevat mehullaan. Loput vinkit löydät HiluBettingin sivuilta, joilla kolumnini ovat ihan sattumalta. Ja tuosta kaupan päälle HiluBettingin huppari ja kuulakärkikynä. Kun rekisteröidyt tällä viikolla, hoidan kassaasi pohjiksi kolme rypälettä. Huppari TV-ruutuun ja saat vielä ananaksen.

Kiitos. Uskallanko kysyä, mistä kirjoitat meille ensi viikolla?

Sählyjätkän sieluni on verillä, mutta en voi ensi viikollakaan vaieta. Voin paljastaa jo sen verran, että ensi viikolla paljastan totuuden systeemistä, palautan urheilun keskiöön ja heittäydyn tekstille tavalla, joka loukkaa joitain mutta on pakko päästää ulos. Luvassa on myös Hilun, Hilskan Mikan ja Avokatsomon ahkerimman kirjoittajan vieraskynätekstit.

Categories: farssi, fiasko, totuus, nuori suomi, entomologia, hedelmät ja vihannekset

Palaset loksahtavat yksi kerrallaan

Tommi Lohjan Teamstoressa

Avokatsomoon aikanaan kourallisen pääasiassa jääkiekkoaiheisia kirjoituksia kirjoittanut ja sittemmin Lohjalla paikalliseksi salibandymoguliksi noussut Tommi Fäldt on nykyään yrittäjä. Pääkallomatkat veivät minut aiemmin viikolla Lohjalle, missä Lohjan Teamstore oli auki ensimmäisiä päiviä. Se panee Tommin poseeraamaan katse kaukaisuuteen suunnattuna.

Avokatsomolaisten maailmanvalloitus etenee suunnitellussa aikataulussa. Kiäh.

KGB Agentsistä Absoluuttiseen Massaan

Viime viikolla ilmestyneen Salibandy-lehden Salibandy 20 v Suomessa -juhlalehden sivuilla on rutkasti luettavaa, kuten Anssi jo mainitsikin kirjoittaessaan lyhyesti salibandymuistojensa välähdyksistä. Yhdessä lehden jutuista Antti O. Arponen kirjoittaa salibandyseurojen nimistä otsikon Rökäletappiosta KGB Agentsiin alla.

Arposen luetellessa vähän erikoisempia seurannimiä alkaa väkisinkin kaipailla vanhan kunnon Absoluuttisen Massan aikoja — mainitaanhan jutussa joukkueet Sairas Veto ja Ranteet Lukkoon, jotka molemmat aloittivat pelinsä kuutosdivisioonassa vuonna 1999 aivan kuten Absoluuttinen Massakin.

Continue reading

Isänpäivää, isät

Elokuussa kolmannelle ”kaudelleen” startannut Avokatsomo saa kautta aikain toisen kerran onnitella tuoretta avokatsomolaisisää ensimmäisen isänpäivänsä johdosta: terveisiä tällä kertaa Anssille!

Edellistä ”Avokatsomon isänpäivää” vietettiin vuonna 2003.

Hyvää isänpäivää luonnollisesti myös Mikalle, Maukalle ja muille isille.

Aikuisten yleisurheilua – seitsenottelu

Kesällä TV2:lla pyörinyt Tulikoe ja elokuiset yleisurheilun MM-kisat ovat varmasti olleet omiaan lisäämään ihmisten kiinnostusta yleisurheilun eri lajeihin.

Täällä Turussa on näin loppukesästä ja alkusyksystä pyöritetty aikuisten yleisurheilukoulua, jossa osallistujat pääsevät verestämään muistojaan koulun liikuntatunneilta ja ties mistä hippo-kisoista. Tasoitukseksi tälle häpeämättömälle turkuilulle tarkennetaan, että myös Helsingin Kisa-Veikot ovat järjestäneet vastaavaa toimintaa – ja vieläpä ennen meitä entisiä pääkaupunkilaisia.

Continue reading

Paavo pala palalta

Paavo Nurmen patsas Itäisellä RantakadullaReilu viikko suorituksen jälkeen voin jo esittää itselleni kysymyksiä. Mikä ajoi maratonille? Miten juoksu kulki ja pysyttiinkö taktiikassa? Miltä kaupungin sydämessä juostava tapahtuma näyttää radalta katsoen? Mikä jäi kaivertamaan mieltä ja mihin voi olla tyytyväinen?

Kuten mm. tuon läpäisyviestin kommenteistakin nähdään, kokonaisen maratonin juokseminen on suoritus, johon moni meistä enemmän tai vähemmän vakavissaan tähtää ”jossain vaiheessa” eloansa. Viime kesänä huomasin juosseeni puolimaratonin suomalaisittain kuumassa kelissä, ehdottoman epävirallisesti, mutta ihmeen kevyesti. Tietäähän sen, että jää mielessään arvuuttelemaan kuinka pitkälle sitä jaksaisikaan. Ajatus meni kuitenkin hyllylle talven jäädytettyä lenkkarit ja juoksumielen.

Continue reading

Paavo suoritettu!

Paavo Nurmi Marathon meni läpi vaikka sää ei helpotusta tarjonnut. Katsojat varmasti nauttivat (ja jaksoivat silti kannustaa, kiitos!), mutta me kipittäjät saimme lipitellä nesteitä kiivaaseen tahtiin. Aika on vielä vahvistamatta, mutta oma vähän myöhässä pysäytetty tiuku sanoo 4:09.48 ja se on mainiosti tavoitehaarukassa, melkeinpä alle. Katsotaan saako tästä jotain laajempaakin raporttia aikaiseksi.

Edit hetkeä myöhemmin: Johan löytyy tulostakin, 4:06:17 ja sijoitus 79.

Keskimatkan juoksukammo

Imagen kesänumerossa 2005 seitsenottelija Maija Kovalainen kertoo lajeista hirveimmästä:

En tiedä pahempaa olotilaa elämässä kuin lähdön 800 metrin juoksuun. Itse sanon, että olen silloin koomassa – minua pelottaa, pulssini on nopea, menen vetkuksi, jalkani makaroniksi. En tekisi elämässäni mitään muuta kuin urheilisin, mutta se hetki vie nautintoa urheilusta.

Olen käynyt urheilupsykologilla asian takia. Se on minun korvieni välissä. Kun se jokin päivä lähtee aukeamaan, minulla ei ole mitään hätää.

Olen kyllä kuullut ottelijoista, jotka vihaavat ottelun päättävää kestävyysmatkaa yli kaiken (ja eihän se sulavalta ikinä näytä), mutta tällaisesta pelosta en ole aiemmin kuullut.

Ja jos juoksusta puhutaan niin näinä aikoina minä en voi olla viittaamatta siihen 22 päivän ja 14 tunnin kuluttua starttaavaan tapahtumaan. Tänään olen valmistautunut keilaamalla ja lukemalla J.P. Roosin Maratonmiehen elämää.

Juoksulinkkiketju

Olen nähtävästi sanojeni syöjä. Näytän uhonneen tuossa viimekesäisessä puolimaratonraportissa, että minähän en mitään lenkkimaratoneja juokse, mutta niin vain Paavo Nurmi Marathon koostuu kahdesta lenkistä. Lauantaina kävimme tutustumassa Ruissalon maisemiin pitkän harjoituksen merkeissä. Kilometrejä kertyi n. 26 ja olo on näin seuraavana päivänä jo varsin ketterä. Tänään olen havainnut, että maratonista ja juoksemisesta löytyy aika lailla luettavaa.

Juoksuaika » FlyingFinns -keskustelupalsta » Häjyt ry:n 100+ kerho.

Myös Helsinki City Marathonin sivuilta löytyy kompakti vinkkipaketti ja Juoksija-lehti taitaa olla johtava kotimainen kaupallinen julkaisu. Eiköhän tässä ole kirjalliset eväät kasassa.

Paavo

Tiedoksi vain, että Paavo Nurmi Marathon juostaan jo reilun kuukauden kuluttua lauantaina 2.7. ja mukana nähdään itseään säästelemättä myös Avokatsomon pitkien matkojen toimitus.

Ainakin osallistumismaksu on hoidettu, pitkiä lenkkejä treenattu, sykemittaria vilkuiltu, lenkkarit uusittu ja kannustuksestakin on ollut puhetta. Yksi viidennes Avokatsomon toimituksesta taisi lupautua hurraamaan kahdesti ohitettavaan kotiristeykseensä ja heti korttelin päässä on luvassa tiukkaa kestävyysurheilun vastaista sanomaa sählyjoukkueen lyhyiden matkojen ja anti-kestävyysekspertiltä. Niillä main saattaa olla tiukkaa päänsisäistä vääntöä toisen kierroksen alkaessa.

Toistaiseksi mieleenpainuvin hetki harjoittelun lomasta oli viime kesänä kyseisen maratonin selvittäneen onnenpyörämiehen kohtaaminen lenkkipolulla Helsingin moottoritien kupeessa. Tuolla kertaa Porkka tosin kuritti itseään kävelysauvoilla, mutta Elixirin juttusarja maratonille valmistautumisesta ja itse suorituksesta on suositeltavaa katsottavaa jos uusintojen ääreen sopivasti sattuu.

Loppuun kaksi viittausta muinaisiin juoksutapahtumiin:

Tekno-Kekon mielekäs maailmanhistoria: 1904: Värikkäin olympiamaraton.

Puolimaraton viime kesältä.

FC Palloseura 3

Avokatsomo suosittelee ja suorastaan kehottaa tutustumaan jos aihe on vieras. Veskari ohrapellossa on Pauli Kallion ja Pentti Otsamon potkupallosarjakuva FC Palloseuran kolmas osa. Tämän parempaa luettavaa talvilomapäiväksi en keksi. Kirja hyppäsi silmille Sammakon Kirjakaupan ikkunasta ja itse kaupantekoon ei montaa sekuntia tarvittu.

Tästä on ollut puhetta aiemminkin. Minun on nöyrästi myönnettävä etten tiennyt/muistanut tuon kaskenpolttaja-alaotsikon olevan peräisin näistä mestariteoksista.