Aihearkisto: NST

Kamerat käyvät, menee jo

indiansSalibandyliigan avausviikko paketissa ja kaikilla kerrankin sama määrä otteluita pelattuna. Yksi.

M-Teamin ja Westend Indiansin varaslähtö näytti, että Inkkarit pystyvät ainakin tällaisessa matsissa puolustamaan ilahduttavan tiiviisti viisikkona. Hyökkääjät urakoivat moitteettomasti kahteen suuntaan, ja maalissa Mikko Kirvesniemi napsi eleettömän varmasti ne vähät pallot pois. Ei ollut sattumaa, että juuri Valtteri Kainulainen ja Heikki Iiskola latoivat maalit. Kaksikko erottui muutenkin. Kainulaisesta tuli mieleen muutama wanhanajan edestä esimerkillä johtava NHL-kapteeni, ja Iiskola tarjoili sellaisia yllätysliikkeitä, jotka pistävät kysymään, kuka tämä kaveri oikein onkaan. M-Teamille varmasti turhauttava avaus kun hyvästä yrityksestä huolimatta mistään ei uponnut. Vastatuulta tuntuivat joukkueen mielestä puhaltavan myös tuomarien pillit, vaan toki M-Team joutuikin taitavampaa vastustajaa vastaan rikkomaan enemmän.

EräViikinkien pitikin tehdä SalBasta silppua, mutta eiköhän avaus aina sen verran jännitä, että 11 tehtyä ja Markus Laakson nollapeli hiukan rentouttivat. Vähän odotin isolta seuralta isoa satsausta historiallisen ensimmäisen liigaottelun dokumentointiin, se jäi kuitenkin käytännössä SalBan valokuvien ja videon varaan. Niitä juttuja, jotka tuntuvat sillä hetkellä pieniltä mutta saattavat 20 vuoden päästä harmittaa. (Kuten itseäni, ettei aikanaan Pääkalloa perustettaessa otettu innokkaasta joukosta ryhmäkuvaa.)

Tänään sitten EräViikingit tosipaikassa Classicia vastaan. Samalla nähdään kotiottelutapahtuma ja kuullaan Kurren uusi maalibiisi. Tuleeko samanlainen klassikko kuin We are the Vikingsistä?

Hämäläisnousijoilla nolla pistettä, silti molemmilla lupaava avaus kun LASB piinasi Classicia loppuun saakka ja Steelers roikkui kahden erän jälkeen kiinni yllätyksessä Oulussa. Huomenna Lahdessa LASB – Oilers, paljonko pamahtaa yleisöä?

Olikohan Oilers – SPV avauskierroksen paras peli? Oilersilta odotettiinkin, mutta Peliveljet näyttivät, että puheet isosta heikentymisestä ovat olleet pahasti ennenaikaisia.

Menee hetki ennen kuin silmä tottuu Happeen uusiin peliasuihin.

Olen vuosia toivonut salibandysta TosiTV-tyylistä kulissien taa vievää videototeutusta, ja Oilersin Öljymiehet vastasi toiveeseen varsin hyvin. Pätkässä oli aitoutta, ja katsoessa tuli tosiaan tunne, että pääsee sinne, minne yleisö yleensä ei. Etenkin pukukoppiosuuksissa. Tuollaisten tekeminen ei ole ihan pikkuhomma, joten siksikin iso hatunnosto Espooseen. Odotan innolla lisää.

Suosikkinäyttelijöihini kuuluvan Raine Siltalan ”dokumentti” soluttautumisesta Classicin rinkiin syntyi Veikkauksen vähän isommilla resursseilla eikä pettänyt odotuksia. Salibandyn nykytoimijoita terävästi sparraava managerilegenda Tom Sandell oli ehtinyt kehua Ylijohtavan erilaista liigaennakkoa ja ehätti nyt kommentoimaan Facebookissa, että näitä lajin hassuttelupätkiä alkaa olla pilvin pimein. No ei ole. Kyllä joukkoon vielä mahtuu. Ping Tero Töyrylä ja muut.

Liikkuvaa salibandykuvaa puskee muutenkin hiukan eri tahtiin kuin 90-luvulla kun tallensin Ruotsin Sportnyttistä VHS:lle harvinaisia lajihelmiä. Jotain on saavutettu, kun ottelulähetyksen ihastelun sijasta osataan jo nurista, miksi sitä ja sitä peliä ei näytetä missään.

Erikseen ilahdutti Yle Areenan avaus LeBa-NST, koska maksuttomuus. Kuva muistutti osan aikaa Tallinnan TV:stä 70-luvulla viiksiantennilla haalittuja lätkälähetyksiä ja katosi välillä kokonaan, mutta ongelmat johtuivat verkkovaikeuksista Pohjois-Karjalassa, Ylen Jyri Kivimäki ystävällisesti valisti. Jatkossa tulee parempaa.

NST on taulukossa vielä nollilla mutta valmentaja Perttu Kytöhongan some-presenssi lajin kärkeä. Kaikilla ei ole aikaa eikä ehkä eväitäkään ilmaista itseään kirjoittamalla. Silti jokainen alansa keskusteluihin aktiivisesti osallistuva asiantuntija on hieno juttu.kamerat

Studio Rusa: Missä menet, naissalibandy?

Studio Korsosta on jo aikaa ja uuden keskustelun vuoro. Istuin alas ex-huippupelaajan, nykyisen valmentajan ja salibandytoimittajan Mia Alénin kanssa pohtimaan,  missä naisten huippusalibandy tänään on menossa.

Kuka voittaa naisten mestaruuden? Miksi Classic, SB-Pro ja NST ovat liigan kärjessä? Millaista on huippupelaajan treeniarki? Pääseekö liigapelaajaksi liian helposti? Pitäisikö sarjasysteemiä muuttaa? Voiko asioihin vaikuttaa? Maksetaanko naispelaajille palkkaa? Mikä on maajoukkueemme tila? Minkä tasoista naisten huippusalibandy on verrattuna miehiin? Miksi? Onko sillä väliä? Mistä lisää tyttöpelaajia? Toimivatko tyttösäbäprojektit? Miten junnutytöt treenaavat? Onko valmentajia tarpeeksi? Onko naisvalmentajia tarpeeksi? Entä naispuolisia urheilujohtajia? Miksi? Miksi junniorien valmentaminen on erilaista kuin huippujen? Onko salibandyssa lasikatto? Minkä verran naissalibandy saa mediahuomiota? Onko se jopa vähentynyt? Miksi? Miten naiset näkyvät Pääkallossa ja miksi? Mistä lumipalloilmiö? Mitä naispelaajat ja asiasta innostuneet voisivat itse tehdä? Paljonko naissalibandylla pitäisi olla näkyvyyttä? Onko Ruotsissa paremmin? Miksi NST huomataan Lappeenrannassa niin hyvin? Minkä mukaan näkyvyyden pitäisi määräytyä? Missä naisten maajoukkueen Espanjan-leirit? Mitä ja kenen pitäisi toimia näkyvyyden eteen? Nostammeko hiljaa kaulukset pystyyn ja painamme kohti räntämyrskyä? Riittäisikö oma aktiivisuus läpimurtoon perinteisessä mediassa? Tarvitaanko sellaista? Mitä voisi oppia Happeen miehiltä? Kooveen ylivoimainen sisällöntuotto. Mitä sellainen vaatii? Millainen on naissalibandyn imago ja millainen sen pitäisi olla? Mikä on Tampereen kotikisojen potentiaali naissalibandyn nostamisessa? Keille huippusalibandyn markkinointi pitäisi suunnata ja miten se menisi perille? Salibandy-lehtikin mainittu.

Oliko tässä kaikki vai vasta alku? Miten jatketaan?

Lataa keskustelu omaan laitteeseesi tai kuuntele alta.  Jos 48 minuuttia tuntuu liian pitkältä, jatka myöhemmin tai kuuntele vain osa.

mia_alen

Näkijöitä

Oilersin Jussi Pihan otteet taannoisessa tasapeliin päättyneessä kotiottelussa Tapanilan Erää vastaan jäivät mieleen. Hyvä syöttö tuonne, minne kukaan muu ei ollut tajunnut katsoa. Yllättävä laukaus yläkulmaan kaikkien muiden odottaessa syöttöä. Uinti sisään ja pallo maalivahdin ali verkkoon ylivoimalla kaikkien peittäessä tarkkaavaisesti sitä syöttöä tai sitä äsken yllättänyttä laukausta.

Hyvä pelaaja valitsee pallollisena oikean ratkaisun syötön, kuljetuksen ja laukauksen välillä, luennoi joku joskus. Jussi Piha esitteli kaikki vaihtoehdot tosipaikassa käytännössä.

Samasta pelistä jäi mieleen Pihan fokuksen säilyminen kiihkeilläkin hetkellä. Juuri hän oli vapareissa salamana pallossa haistelemassa nopean paikkaa silloinkin kun muu viisikko valui vaihtoon. Juuri hän oli kiskomassa kauemmas erotuomareista niitä, joiden fokus karkasi hetkeksi vääriin asioihin.

Ei voi kuin ihailla, kuinka joukkuepalloiluissa joillain on silmät nähdä vaihtoehdot, mielikuvamallit valita niistä silmänräpäyksessä paras ja kädet käskeä peliväline oikealla hetkellä oikeaan paikkaan.

Vastaavia miten se tuonkin näki ja tajusi -mielikuvia ovat viime aikoina nostattaneet esimerkiksi Janne Louhelainen, Joni Niiranen ja tuossa Erä-ottelussa kaikki kolme Jussi Pihan maalia syöttänyt Matias Kaartinen.

Eivät hekään tietenkään täydellisiä ole. Miesten maailmanmestaruuksia loppuunmyytyinä pauhaavien jättiareenoiden kentillä on juhlinut joukkue, jossa on pelkästään huippukuntoisia lujasti sitoutuneita maailman nopeimpaan kahden suunnan salibandyyn pystyviä pelaajia.

Jokin tekijä on nämä pelaajat vielä erottanut maailman parhaista. Mutta liigaottelussa he tarjoavat katsojalle nautittavia hetkiä.

Ikuisuuskysymyksiä: Naisten liigan joukkuemäärä

NST:n ennätysmäinen 12-1-kotivoitto nousija SPV:stä naisten Salibandyliigassa kirvoitti Antti O. Arposelta NST:n blogiin mietteitä sarjajärjestelmästä.

Naisten liigan joukkuemäärästä on keskusteltu vuosikausia, mutta mitään ei ole tapahtunut. Liiton ja liigan mielestä 12 joukkuetta on sopiva määrä. Kuulemma on keskusteltu jopa siitä, että naisten liigassa olisi 14 joukkuetta kuten miehissäkin.

Sarjajärjestelmästä päättää ja siis tietenkin vastaa lajiliiton hallitus, vaan jäin miettimään kentän kantaa. En ole ollut sarjapalavereissa, mutta olen jostain saanut kuvan, että juuri naisten liigajoukkueet itse olisivat olleet vuosien varrella vähiten innokkaita supistamaan sarjaa.

Toivottavasti joku korjaa, jos olen saanut väärän kuvan.

AOA pohtii myös tappioputkeen juuttuneen NST:n miesten liigajoukkueen päävalmentajan tuolin kuntoa.

Ratkaisun päivä

Dynastia murenee. Vai mureneeko? Dynastiat, SSV:n ja Classicin.

Miesten ja naisten finaalisarjat ovat alkaneet muistuttaa toisiaan. Haastajan avausvoitto vieraissa, kaksi seuraavaa mestareille, haastajan vakuuttava kotivoitto selkä seinää vasten.

Kummassakin sarjassa haastaja näyttänyt itsevarman energiseltä ja liikkuvalta, mestari arpiselta ja vähän väsyneeltä mutta nousukkaan virheet armotta hyödyntävältä.

Neljänsien pelin perusteella veikkaisin kummassakin sarjassa vallanvaihtoa, mutta rutinoituneilla mestareilla on kumma tapa olla parhaimmillaan tiukimmassa paikassa.

Viihdyttävin pelaaja toistaiseksi: Sami Koski. No look-passit ovat jo klassikko, mutta päälle vilpoiset uitot puikoista ja jaloista terävästi lähtevät laukaukset, joita edes itse Henri Toivoniemi ei tahdo saada kiinni. Päälle se onnellisen pikkupojan hymy punaisen lauman rynnätessä onnittelemaan. Tatu Väänäsen suoritusvarmuus, Janne Hulmin syötöt. Kohosen kosminen maajoukkuekatse toiseen ulottuvuuteen.

Ja parhaiden kohdatessa on tempokin kohdillaan, molemmissa sarjoissa nähty tuomarin jäävän alle. Näyttävimmin eilen Lappeenrannassa kun Classicin väistelemätön pakki Henna Yläsuo oli juuri matkalla kiripalloon kulmaan. Fokus säilyi pallossa ja pois tieltä risut ja männynkävyt, joten tuomari lensi pää edellä pyrotekniikkalaatikkoon. Ei kolhuja, onneksi, eikä kai pahaa mieltäkään.

Ja sokerina pohjalla Seinäjoen ja Lappeenrannan yleisöt. Sählyääliötä lämmittää. Jotain samantapaista tänään Tampereella ja Hartwallilla, joohan?