Aihearkisto: Oilers

Kamerat käyvät, menee jo

indiansSalibandyliigan avausviikko paketissa ja kaikilla kerrankin sama määrä otteluita pelattuna. Yksi.

M-Teamin ja Westend Indiansin varaslähtö näytti, että Inkkarit pystyvät ainakin tällaisessa matsissa puolustamaan ilahduttavan tiiviisti viisikkona. Hyökkääjät urakoivat moitteettomasti kahteen suuntaan, ja maalissa Mikko Kirvesniemi napsi eleettömän varmasti ne vähät pallot pois. Ei ollut sattumaa, että juuri Valtteri Kainulainen ja Heikki Iiskola latoivat maalit. Kaksikko erottui muutenkin. Kainulaisesta tuli mieleen muutama wanhanajan edestä esimerkillä johtava NHL-kapteeni, ja Iiskola tarjoili sellaisia yllätysliikkeitä, jotka pistävät kysymään, kuka tämä kaveri oikein onkaan. M-Teamille varmasti turhauttava avaus kun hyvästä yrityksestä huolimatta mistään ei uponnut. Vastatuulta tuntuivat joukkueen mielestä puhaltavan myös tuomarien pillit, vaan toki M-Team joutuikin taitavampaa vastustajaa vastaan rikkomaan enemmän.

EräViikinkien pitikin tehdä SalBasta silppua, mutta eiköhän avaus aina sen verran jännitä, että 11 tehtyä ja Markus Laakson nollapeli hiukan rentouttivat. Vähän odotin isolta seuralta isoa satsausta historiallisen ensimmäisen liigaottelun dokumentointiin, se jäi kuitenkin käytännössä SalBan valokuvien ja videon varaan. Niitä juttuja, jotka tuntuvat sillä hetkellä pieniltä mutta saattavat 20 vuoden päästä harmittaa. (Kuten itseäni, ettei aikanaan Pääkalloa perustettaessa otettu innokkaasta joukosta ryhmäkuvaa.)

Tänään sitten EräViikingit tosipaikassa Classicia vastaan. Samalla nähdään kotiottelutapahtuma ja kuullaan Kurren uusi maalibiisi. Tuleeko samanlainen klassikko kuin We are the Vikingsistä?

Hämäläisnousijoilla nolla pistettä, silti molemmilla lupaava avaus kun LASB piinasi Classicia loppuun saakka ja Steelers roikkui kahden erän jälkeen kiinni yllätyksessä Oulussa. Huomenna Lahdessa LASB – Oilers, paljonko pamahtaa yleisöä?

Olikohan Oilers – SPV avauskierroksen paras peli? Oilersilta odotettiinkin, mutta Peliveljet näyttivät, että puheet isosta heikentymisestä ovat olleet pahasti ennenaikaisia.

Menee hetki ennen kuin silmä tottuu Happeen uusiin peliasuihin.

Olen vuosia toivonut salibandysta TosiTV-tyylistä kulissien taa vievää videototeutusta, ja Oilersin Öljymiehet vastasi toiveeseen varsin hyvin. Pätkässä oli aitoutta, ja katsoessa tuli tosiaan tunne, että pääsee sinne, minne yleisö yleensä ei. Etenkin pukukoppiosuuksissa. Tuollaisten tekeminen ei ole ihan pikkuhomma, joten siksikin iso hatunnosto Espooseen. Odotan innolla lisää.

Suosikkinäyttelijöihini kuuluvan Raine Siltalan ”dokumentti” soluttautumisesta Classicin rinkiin syntyi Veikkauksen vähän isommilla resursseilla eikä pettänyt odotuksia. Salibandyn nykytoimijoita terävästi sparraava managerilegenda Tom Sandell oli ehtinyt kehua Ylijohtavan erilaista liigaennakkoa ja ehätti nyt kommentoimaan Facebookissa, että näitä lajin hassuttelupätkiä alkaa olla pilvin pimein. No ei ole. Kyllä joukkoon vielä mahtuu. Ping Tero Töyrylä ja muut.

Liikkuvaa salibandykuvaa puskee muutenkin hiukan eri tahtiin kuin 90-luvulla kun tallensin Ruotsin Sportnyttistä VHS:lle harvinaisia lajihelmiä. Jotain on saavutettu, kun ottelulähetyksen ihastelun sijasta osataan jo nurista, miksi sitä ja sitä peliä ei näytetä missään.

Erikseen ilahdutti Yle Areenan avaus LeBa-NST, koska maksuttomuus. Kuva muistutti osan aikaa Tallinnan TV:stä 70-luvulla viiksiantennilla haalittuja lätkälähetyksiä ja katosi välillä kokonaan, mutta ongelmat johtuivat verkkovaikeuksista Pohjois-Karjalassa, Ylen Jyri Kivimäki ystävällisesti valisti. Jatkossa tulee parempaa.

NST on taulukossa vielä nollilla mutta valmentaja Perttu Kytöhongan some-presenssi lajin kärkeä. Kaikilla ei ole aikaa eikä ehkä eväitäkään ilmaista itseään kirjoittamalla. Silti jokainen alansa keskusteluihin aktiivisesti osallistuva asiantuntija on hieno juttu.kamerat

Superketjun odotus, avaruusvapari, kukkahattu ja pikkupoikamainen innostus

 

Hiukan päästiin näitä näykkäisemään jo avausviikonloppuna, vaikka Oulussa shokeerattu Erä näköjään ilman Lauri Kapasta (ja Tommi Aroa) matkustikin. Toivottavasti näen superketjun Tuomas Iiskola – Kapanen – Eero Nuutinen keskiviikkona kun Erä ja Oilers asettuvat viivalle Vantaan Energia Areenalla.

Vastahan se oli kun SSV pystyi kääntämään tiukat pelit yksinkertaisesti heittämällä kentälle Harri Forstenin, Mikael järven, Juho Järvisen, Saku Lehden ja Timo Toivosen. Monta avainpalikkaa on jäljellä mutta monta puuttuukin tai on viisi vuotta vanhempia. Etenkin nuoret maalivahdit pelaavat ainakin alkukauden luupin alla. Soiko Toni Lötjösen puhelin?

Classicin kaataminen = Oilersin kovuutta? Jesper Kivipaasi heti tilastoissa, muttei pisteryöpyllä vaan pahaan paikkaan otetulla viisiminuuttisella. Tänään Tampereella nähdään enemmän kun Family saa vastaansa SPV:n.

Ihan erityisesti nautin SB-Pron ja Happeen TV-ottelusta.

Vauhdista viisi prosenttia pois ja pallonhallintaan niin vot. Vaikka eihän Pro sitä ole tehnyt, vaikka olen jupissut samaa jo vuosia.  Meren takaa saapunut sentteri Marie Häggström näytti todella osaavalta, vai hämääkö ruotsalaisstatus? Teräviä oikeita ratkaisuja perusjutuissa, henkilökohtaista pelikäsitystä ja taitoa kuten siellä päin huipuilla tapaa olla. Pron peli on viihdyttävää eikä minulle vähiten siksi, että tykkään kaikissa lajeissa pakkien runsaista kaukopommeista.

Ja se kolmannen erän konttaava karhu -sisäänlyöntikuvio? Yle Areenassa lähetysajassa 1.42.50.

Happee haastoi ihanan häikäilemättömästi, ja konkarit tuuppivat välillä tenavatalentit mallikkaasti sivuun pallosta. Entä Jenni Timosen tyly no nonsense -rankkari?
– – –
Viikonlopun päätteeksi jalkapalloa ja HJK – IFK Mariehamn.  Avausjakson viihdyttävintä oli Petteri Forsell, toisella toki kotijoukkueen ilotulitus ja etenkin Mac Kandjin harhautus Mika Väyrysen maaliin.

Olen vanha ja kukkahattu, mutta silti se läskistä ja haistattelusta koostunut päädyn lopun chantti Forsellille oli väsynyt ja surullinen. Suoraan sen perään ei todellakaan huvittanut nousta meidän Klubille, kuten kuoro siinä kohdin oopperaa aina laulaa.

Kotimatkalla poikkeama kulman kauppaan, jossa sattui silmiin samaan aikaan HJK-fani pelipaidassaan, seuran juniori verkkareissaan ja illan ottelusta huilannut keskikenttäpelaaja. Helsinkikin on pieni kylä. Tai sinivalkoinen, voisi sanoa turkulaistyyliin.
– – –
Maanantaiaamuna uutinen elokuvan tulisielu Peter von Baghin poismenosta. Hahmo, jolla pikkupojan innostus elokuvaan säilyi,  säkenöi himmenemättä ja tarttui kuulijoihin, vaikka vuodet vierivät. Kuin salibandyssa Jussi Jäntti.

Näkijöitä

Oilersin Jussi Pihan otteet taannoisessa tasapeliin päättyneessä kotiottelussa Tapanilan Erää vastaan jäivät mieleen. Hyvä syöttö tuonne, minne kukaan muu ei ollut tajunnut katsoa. Yllättävä laukaus yläkulmaan kaikkien muiden odottaessa syöttöä. Uinti sisään ja pallo maalivahdin ali verkkoon ylivoimalla kaikkien peittäessä tarkkaavaisesti sitä syöttöä tai sitä äsken yllättänyttä laukausta.

Hyvä pelaaja valitsee pallollisena oikean ratkaisun syötön, kuljetuksen ja laukauksen välillä, luennoi joku joskus. Jussi Piha esitteli kaikki vaihtoehdot tosipaikassa käytännössä.

Samasta pelistä jäi mieleen Pihan fokuksen säilyminen kiihkeilläkin hetkellä. Juuri hän oli vapareissa salamana pallossa haistelemassa nopean paikkaa silloinkin kun muu viisikko valui vaihtoon. Juuri hän oli kiskomassa kauemmas erotuomareista niitä, joiden fokus karkasi hetkeksi vääriin asioihin.

Ei voi kuin ihailla, kuinka joukkuepalloiluissa joillain on silmät nähdä vaihtoehdot, mielikuvamallit valita niistä silmänräpäyksessä paras ja kädet käskeä peliväline oikealla hetkellä oikeaan paikkaan.

Vastaavia miten se tuonkin näki ja tajusi -mielikuvia ovat viime aikoina nostattaneet esimerkiksi Janne Louhelainen, Joni Niiranen ja tuossa Erä-ottelussa kaikki kolme Jussi Pihan maalia syöttänyt Matias Kaartinen.

Eivät hekään tietenkään täydellisiä ole. Miesten maailmanmestaruuksia loppuunmyytyinä pauhaavien jättiareenoiden kentillä on juhlinut joukkue, jossa on pelkästään huippukuntoisia lujasti sitoutuneita maailman nopeimpaan kahden suunnan salibandyyn pystyviä pelaajia.

Jokin tekijä on nämä pelaajat vielä erottanut maailman parhaista. Mutta liigaottelussa he tarjoavat katsojalle nautittavia hetkiä.

Oikeat valinnat

Salibandy Areena ja Tirsamaa ennustavat joukkueiden tulevat valinnat, ja luultavasti oikein.

Täältä taas voi lukea, kuinka kärkijoukkueiden tulisi valita. Koska paikallispeleissä on tunnelmaa. Ja koska bussit maksavat. Ja koska alempana olevat joukkueet ovat alempana siksi, että ovat pelanneet ylempänä olevia huonommin eli niitä ei tarvitse arastella.

Siksi

Classic – Nokian KrP

SSV – Tapanilan Erä

Oilers – Koovee

SPV – Josba

Maanantaina klo 11 nähdään.

Perheviihdettä parhaimmillaan

Teinejä Päivöläntiellä kyselemässä, missä on semmonen ku Mosahalli. Skoottereita rivissä hallin edessä.

Junnufinaalien aikaa.

Erän C95 tasoitti lauantaina voitot jatkaakseen sunnuntaina Porvoossa pokaaliin saakka. Oilers on uusi Suomen mestari, kaikui laulu sunnuntaina kun punainen C94 suisti ansaitusti entisen hallitsijan valtaistuimelta.

Lauantaina sai halutessaan antaa ovella kahden euron kannatusmaksun, moni kaivoi taskuaan. Sunnuntainakin täydet lehterit, Oilersin kannattajien punainen meri, kannustusta kisaksi asti ja rummut tuomassa tattoo-tunnelmaa.

Katsomossa ei ollut kuin sukulaiset ja tyttöystävät, sanotaan joskus vähätellen, mutta mikäs vika heissä on? Ollapa liigapeleissäkin ensin ainakin sukulaiset ja muut läheiset ja seuran muut jäsenet, sen jälkeen sitten myös niitä ”satunnaisia urheilunkuluttajia”.

Mutsit huus siellä ihan hulluna kilpaa, kertoi myöhemmin bussissa nuorukainen kännykälleen.

Kaukalossa pelattiin asiallista taitosalibandya olennaiseen keskittyen.

Liipasimella

Montakohan metriä Jukka Kinnunen juoksee ottelun aikana verrattuna muihin pelaajiin? Liekö mitattu?

Aika ahtaalle on Classic itsensä ajanut, mutta nyt on tilaisuus liigan kaikkien aikojen urotekoon. Vai onko naurettavaa edes ajatella, että SSV häviäisi kolme perättäistä play off -peliä 23 perättäisen voiton jälkeen?

Maanantain TV-peli toi mieleen viime kevään välierät kun Josba puristi kotonaan SSV:n ahtaalle, mutta sitten siellä oli vielä edessä muuan H. Toivoniemi. Tai Toivo Niemi, kuten muuan lajiin silloin vasta perehtymässä ollut toimittaja uuden maalivahtilupauksen aikoinaan lanseerasi.

Ihan kuin ruudussa olisi näkynyt Classicin seuraavaksi luotsiksi huhuttu Ray Backman eturivissä etukenossa jännittämässä. Muuan asiantuntija listasikin jo ajatusleikkinä, ketkä kaikki Classicin nykypelaajista ovat ”Backen näköisiä” ja ketkä pitäisi vaihtaa.

Tänään Energia Areenalle. Erä ja SPV tarjoilivat perjantaina aika käsittämättömän jännärin, joka pisti raporttiluonnoksen päässä usempaan kertaan uusiksi. Lopussa alkoi tapahtua siihen tahtiin että teki tiukkaa pysyä mukana, mutta taisi se olla Simon Riihelän ulottuva karvausmaila, josta voittomaalin outopomppu Jani Kukkolalle lähti. Ainakin kaikki viisi ruutuani voittomaalista olivat tarkentuneet taustan yleisöön (#fail). Sunnuntain pelistä ei ole osunut silmiin niin montaa raporttia, mutta käsittääkseni sielläkin nähtiin play off -vääntöä parhaasta päästä. Odotukset ovat siis tänäänkin korkealla.

Täsmälleen samaan aikaan eri halleissa katkolla sekä Erän miesten finaalipaikka että seuran naisten liigapaikka? Ja vielä naapurissa AC HaKi – Indians?

Ja Loviisa sitten, sarjan saatua Torin vierasvoiton jälkeen aivan uuden ilmeen. Kelpo pohdintaa Oulun pelistä Lajiniiloilla.

Lopuksi medianurkka. Twitterin oudosta viehätyksestä kirjoittaa Jan Lilja.

Liigan sivuille on saatu otteluiden kellonajat ja suorat linkit seurantaan. Jokainen suullinen ja kirjallinen palaute on noteerattu ja välitetty eteenpäin, ja parannustyö jatkuu.

Suomi-pojat ihan jees okei

Matias Kaartinen taisi olla Suomen poikamaajoukkueen mielenkiintoisin pelaaja tänään Energia Areenalla, Vantaalla. Tehot 3+3, ja maaleista kaksi rankkarista. Yllä videossa jälkimmäinen, rumempi. Ensimmäisessä Kaartinen kikkasi nätisti jalalla ja tarjoili veskarille kupposen kaffea.

Suomi hävisi Ruotsille 8—10, mutta peli näytti oikeinkin kivalta toisen erän koomailuvaiheita lukuun ottamatta.

Kaartisen otteita seuratasolla pääsee näkemään Espoon Oilersin pelatessa nuorten SM-sarjaa. Kaartinen on joukkueensa kolmanneksi paras pistemies Petri Jalangon ja Sylvester Raikamon jälkeen tehtailtuaan 12 ottelussa tehot 4+23=27.