Aihearkisto: Tapanilan Erä

Viimeiset laineet liplattavat rantaan

Förkrossande majoritet för Erä på läktaren. SSV har 13 kids i klacken. Bekräftar att ingen egentligen gillar SSV.

– Katsomossa ollut toimittaja Chriso Vuojärvi Twitterissä

Kärjistystä ja kyynistä toimittajaa (?), mutta viidennessä finaalissa kyllä yllätti, kuinka totaalisesti 3000-päinen katsomo pauhasi Erän puolesta. Ilmassa oli kapinahenkeä myös palkintojenjaossa kun hopeajoukkue sai osakseen suosionosoitukset ja mestari hiukan tyylittömästi vihellyksiä.

Osan teki tietysti ainasamamestari versus haastaja -asetelma, mutta ihan kaikkea se ei selitä. Aikanaan Vuosaaren Urheilutalolla divaria taistelleen ja Suomen Cupin finaalissa mahti-Viikingit yllättäneen nuorekkaan SSV:n henki ei ole vielä löytänyt Pasilaan saakka.

Mutta SSV:n esitys kaukalossa oli huikea. Ilman Juha Kivilehtoa. Ilman Tero Tiitua. Ilman Teemu Piispasta. Joku joukkue olisi moisten menetysten jälkeen jo luopunut toivosta, mutta Amu Ahonen sai kolhitusta ryhmästään mestarillisella tavalla maksimin irti. Näyttävyyden kohdalla oli pakko hiukan joustaa, mutta me saksalaisen jalkapallon kannattajat olemme jo vuosikymmeniä muistuttaneet, että maalintekopeleissä väännetään mestaruuksista eikä tyylipisteistä.

EC-finaalin sokaisemana olin kyllä odottanut pelillisesti erilaista sarjaa. Järven ja Mannerin rinnalla ja ohikin esiin nousivat Kinnuset ja Lax, Toivoniemi toki oli juuri sitä mitä tosipaikassa aina. Ja Forsten. SSV ratkaisi lopulta leveämmältä kuin odotettua enemmmän Bollströmin, Kukkolan ja Kapasen tehojen varaan jäänyt Erä.

Play offissa peli yksinkertaistuu kun väsymys, kolhut ja jännitys kumuloituvat, sanotaan eräässäkin perinteisemmässä lajissa. Oliko Erän pelitapa sittenkin turhan kunnianhimoinen pleijareihin? Vai saivatko maan paras puolustus ja maalivahti vain sen näyttämään siltä.

(Edit: Ja ylivoimapeli sitten? SSV:llä murhaavan tehokas, Erällä ylivoimaa pelaamaan päässeistä play off -joukkueista ylivoimaisesti huonoimpia. Kun mestaruus jäi yhden maalin päähän…)

Mestari tai hopealla, kaikki tai ei mitään, tupla tai kuitti, taivas tai helvetti. Silti ennen tätä kautta 0 finaalivoittoa omannut Erä ylsi kuitenkin jo maalin päähän pokaalista.

Ja tappiin asti venyneessä finaalisarjassa voitti koko laji.

Perheviihdettä parhaimmillaan

Teinejä Päivöläntiellä kyselemässä, missä on semmonen ku Mosahalli. Skoottereita rivissä hallin edessä.

Junnufinaalien aikaa.

Erän C95 tasoitti lauantaina voitot jatkaakseen sunnuntaina Porvoossa pokaaliin saakka. Oilers on uusi Suomen mestari, kaikui laulu sunnuntaina kun punainen C94 suisti ansaitusti entisen hallitsijan valtaistuimelta.

Lauantaina sai halutessaan antaa ovella kahden euron kannatusmaksun, moni kaivoi taskuaan. Sunnuntainakin täydet lehterit, Oilersin kannattajien punainen meri, kannustusta kisaksi asti ja rummut tuomassa tattoo-tunnelmaa.

Katsomossa ei ollut kuin sukulaiset ja tyttöystävät, sanotaan joskus vähätellen, mutta mikäs vika heissä on? Ollapa liigapeleissäkin ensin ainakin sukulaiset ja muut läheiset ja seuran muut jäsenet, sen jälkeen sitten myös niitä ”satunnaisia urheilunkuluttajia”.

Mutsit huus siellä ihan hulluna kilpaa, kertoi myöhemmin bussissa nuorukainen kännykälleen.

Kaukalossa pelattiin asiallista taitosalibandya olennaiseen keskittyen.

Paita ja peppu

Erän Simon Riihelä ja SSV:n Mikael Järvi hoitivat torstain finaaliavauksessa edunvalvontatehtävänsä esimerkillisellä tunnollisuudella. Jos toisella oli asiaa erotuomareille, ampaisi toinenkin salamana paikalle vaikka vielä pukukopin ovelta varmistamaan, ettei mitään juonita selän takana.

Toisella tauolla oli Järvi taas kiitämässä mukaan keskusteluun kun erotuomari huikkasi jo kaukaa, että nyt ei tarvita, tässä puhutaan vain syöttäjistä.

Valokuvaajan silmin

Valokuvaaja Vesa Koivunen kertoo, millainen oli ammattilaisen keikka Salibandyliigan ensimmäiseen finaaliin Erä – SSV perjantaina. Muutama otoskin on tarjolla.

Lievää kai tahatonta ironiaa on Helsingin Sanomien kuvatekstissä Tapanilan Erän Lauri Kapanen (oik.) tahri Rein Kiven SSV:n tahrattoman saldon salibandyfinaaleissa kun kaikista pelaajista juuri Kivi koki neljännen perättäisen finaalitappionsa.

Salibandyn idea

Kurt Westerlund sanoi YLEn videohaastattelussa toivovansa, että taitopelaajat pääsevät finaaleissa esiin eikä tarvitse miettiä, kuka saa pelikieltoa ja kuka ei.

Siitä muistui mieleen se kahden ala-asteikäisen keskustelu suosikkipelaajistaan Energia Areenan katsomossa Erän ja SPV:n kolmannessa välierässä.

Mun mielestä Jani Helenius on just paras ku se on kunnon taitopelaaja eikä paljo ikinä riko.

Lämmittävästi sanottu.

Liipasimella

Montakohan metriä Jukka Kinnunen juoksee ottelun aikana verrattuna muihin pelaajiin? Liekö mitattu?

Aika ahtaalle on Classic itsensä ajanut, mutta nyt on tilaisuus liigan kaikkien aikojen urotekoon. Vai onko naurettavaa edes ajatella, että SSV häviäisi kolme perättäistä play off -peliä 23 perättäisen voiton jälkeen?

Maanantain TV-peli toi mieleen viime kevään välierät kun Josba puristi kotonaan SSV:n ahtaalle, mutta sitten siellä oli vielä edessä muuan H. Toivoniemi. Tai Toivo Niemi, kuten muuan lajiin silloin vasta perehtymässä ollut toimittaja uuden maalivahtilupauksen aikoinaan lanseerasi.

Ihan kuin ruudussa olisi näkynyt Classicin seuraavaksi luotsiksi huhuttu Ray Backman eturivissä etukenossa jännittämässä. Muuan asiantuntija listasikin jo ajatusleikkinä, ketkä kaikki Classicin nykypelaajista ovat ”Backen näköisiä” ja ketkä pitäisi vaihtaa.

Tänään Energia Areenalle. Erä ja SPV tarjoilivat perjantaina aika käsittämättömän jännärin, joka pisti raporttiluonnoksen päässä usempaan kertaan uusiksi. Lopussa alkoi tapahtua siihen tahtiin että teki tiukkaa pysyä mukana, mutta taisi se olla Simon Riihelän ulottuva karvausmaila, josta voittomaalin outopomppu Jani Kukkolalle lähti. Ainakin kaikki viisi ruutuani voittomaalista olivat tarkentuneet taustan yleisöön (#fail). Sunnuntain pelistä ei ole osunut silmiin niin montaa raporttia, mutta käsittääkseni sielläkin nähtiin play off -vääntöä parhaasta päästä. Odotukset ovat siis tänäänkin korkealla.

Täsmälleen samaan aikaan eri halleissa katkolla sekä Erän miesten finaalipaikka että seuran naisten liigapaikka? Ja vielä naapurissa AC HaKi – Indians?

Ja Loviisa sitten, sarjan saatua Torin vierasvoiton jälkeen aivan uuden ilmeen. Kelpo pohdintaa Oulun pelistä Lajiniiloilla.

Lopuksi medianurkka. Twitterin oudosta viehätyksestä kirjoittaa Jan Lilja.

Liigan sivuille on saatu otteluiden kellonajat ja suorat linkit seurantaan. Jokainen suullinen ja kirjallinen palaute on noteerattu ja välitetty eteenpäin, ja parannustyö jatkuu.

Toisten kohtaamisten alla

Puolivälieräsarjat ovat tänä iltana vedenjakajalla. Voitot 1-1 on aika lailla eri asia kuin 0-2 ja selkä seinää vasten.

Se runkosarjassa remeltänyt Happee ei löytänyt vielä viime perjantaiksi Pasilaan. Tarkalla pelillä eka erä meni vielä 1-1, mutta jotenkin se kolmannen erän hurlumhei tuntui sopivan hirville paremmin. SSV on vastustajana vähän kuin Ruotsi, niitä vastaan passailemalla vetäytyy vain nurkkaan kyykkyyn odottamaan armoniskua.

Classicin tappio yllätti. Vuosi sitten SPV-sarjassa uskoin peli pelin jälkeen, että nyt alkavat pelata, mutta sitä päivää ei tullut. Edellisvuonna Tepsiä vastaan kuitenkin. Toisaalta Oilers ei ole niin nuori ja kokematon kuin voisi luulla, päälle Midas ja Vehkaojan paluu… Uusi kevään 1999 VFT? Kiintoisaa nähdä illalla Tapiolassa, missä mennään. Öljymiesten kotipelin kruunaa hot dog, ja tänään pitää mennä ajoissa jonoon, ettei jää ilman.

Liekö Peliveljillä paineita tänään kotona? Ei kai vielä yhden tappion jälkeen. Sen tason joukkueessa tekee tänään maaleja useampi kuin yksi mies.

Henri Johansson puhkui pelihaluja ja itseluottamusta Tapanilassa eikä ollut Hynysenkään ilme innoton. Samaan kastiin vielä Nordlund ja päälle se silmää räpäyttämätön sipaisunsa yläpeltiin rankkarikisan pakkopaikassa. Ensi erästä jäi mieleen Nokian vahdeilta yhteensä yksi torjunta ja siitäkin pallo putosi maaliviivalle josta Huhtimo lakaisi sen verkkoon.

Nokia helppo vastus, huikkasi Lasse Salminen kaukalosta astuessaan rivissä ihmetelleille valo- ja muille kuvaajille. Tosin terveiset menivät hiukan hukkaan kun en huomannut paikalla ketään, joka olisi väittänytkään Nokiaa helpoksi.

Tilastosivuilla kummitteli Tapanilan tuloksessa jokin ”VL”. Vauhtileikittely? Vartiolaiva? Välitetty viesti? Rangaistuslaukauskilpailu siellä minusta käytiin, lyhenteeltään rl tai rlk tai jotain sellaista.