Akateeminen urheilublogi

20. sijoitettu Naomi Osaka (JPN) voitti naisten kaksinpelin Yhdysvaltain mestaruuden lauantaina New Yorkissa. Loppuottelussa hän päihitti turnauksen kuusinkertaisen mestarin, 17. sijoitetun Serena Williamsin (USA) suoraan kahdessa erässä 6-2, 6-4. Osakasta tuli historian ensimmäinen japanilainen Grand Slam -turnauksen kaksinpelin voittanut pelaaja. Loppuottelun jälkipuinnissa ei kuitenkaan olla keskitytty historialliseen voittoon vaan päähuomion vei Williamsin – monen mielestä epäoikeudenmukainen – kohtelu.

Itse olen pelannut, valmentanut ja tuomaroinut tennistä kilpatasolla toistakymmentä vuotta. Pohjois-Amerikassa asuessani olen loppukesän seurannut tiiviisti Yhdysvaltojen avoimia sekä sitä edeltäviä Washingtonin, Toronton, Montrealin ja Cincinnatin turnauksia. Kommentoin seuraavassa tapahtunutta filosofin analyyttisestä näkökulmasta. En lähde arvelemaan pelaajien tai tuomareiden motiiveja. Keskityn siihen, olivatko ottelun tuomiot sääntöjen mukaisia, ja oliko sääntöjen soveltaminen oikeudenmukaista. 

Ottelun kulku 

Osaka vei ottelun ensimmäisen erän häviämättä syöttöään 6-2. Hän pelasti Williamsin molemmat murtopallot ja voitti omalla syöttövuorollaan yli kaksi kolmasosaa pisteistä. Optimaalisen hyökkäävä palautustaktiikka mahdollisti kaksi Williamsin syötön murtoa. Osaka oli lähes kaikilla mittareilla vastustajaansa parempi, ja näin ensimmäinen erä päättyi alle 40 minuutissa.  

Ottelun toisen erän alku oli tasainen. Williams teki erässä kuitenkin yhteensä kolme rikettä (tenniksen kumuloituvan pisterangaistusjärjestelman mukaisesti ensimmäinen rike on suullinen varoitus, toinen pistemenetys, kolmas pelin menetys ja neljäs ottelun menetys). Erän alussa Williams sai varoituksen valmennuksen vastaanottamisesta. Hänen valmentajansa Patrick Mouratoglou teki eleen, joka tulkittiin neuvoksi liikkua enemmän eteenpäin ja hyökätä verkolle (hän myönsi ottelun jälkeen valmentaneensa).  Neuvominen on sääntöjen vastaista, ja ottelun erotuomari Carlos Ramos varoitti Williamsia. Hetkeä myöhemmin Williams sai pisterangaistuksen rikottuaan mailansa heitettyään sen voimakkaasti kenttään. Tilanteessa 3-4, Osakan syöttövuorolla Ramos antoi hänelle pelirangaistuksen tämän protestoitua painokkaasti aikaisempaa pistemenetystään. Williams piti pelirangaistuksesta huolimatta syöttönsä, mutta Osaka jyräsi omalla syötöllään erä- ja otteluvoittoon ja näin turnauksen mestaruuteen. Ottelun jälkeen kisajärjestäjät määräsivät Williamsille yhteensä 17 tuhannen taalan sakot, jotka vähennetään hänen turnauksen palkintosummastaan, 1,85 miljoonasta USA:n dollarista.

Niin ottelun aikana kuin sen jälkeenkin Williams arvosteli tuomaritoimintaa. Hän ei hyväksynyt ensimmäistä rikettä vaan vaati (toisen riketuomion saatuaan) Ramokselta anteeksipyyntöä. Hänen mielestään tuomio vihjasi tämän huijanneen ottelussa, minkä Williams jyrkästi kielsi. Pelirangaistusta hän arvosteli vielä voimakkaammin, pyytäen kentälle ottelun erotuomariston. Tässä yhteydessä hän kiinnitti huomion epätasa-arvoon: miehet saavat yleensä rangaistuksetta arvostella tuomioita. Myöhemmin lehdistötilaisuudessa Williams kertoi kokeneensa tilanteessa seksististä kohtelua. 

Seuraavassa argumentoin, että Williams oli väärässä ensimmäisen varoituksen protestissaan, mutta oikeassa vaatiessaan sukupuolittuneiden käytäntöjen kriittistä tarkastelua. 

Tuomio valmennuksen vastaanottamisesta ei ole syyte huijaamisesta 

Ensimmäisen varoituksen saatuaan Williams huomautti Ramokselle, ettei huijaa voittaakseen, vaan mieluummin häviää. Seuraavassa puoltenvaihdossa Williams toisti väitteensä, ja Ramos vastasi: “Tiedän sen [ettet huijaa]”. Williams hyväksyi vastauksen: “OK. Kiitos paljon”. Tässä vaiheessa ottelu vielä sujui ongelmitta. Tilanne muuttui olennaisesti, kun Williams sai pisterangaistuksen mailanheitosta. Rangaistuksen jälkeen Williams lähestyi Ramosta ja vaati painokkaasti tältä anteeksipyyntöä edellisen varoituksen suhteen. Hän väitti, ettei ole koskaan elämässään huijannut. Williams katsoi, että Ramoksen tuomiot olivat henkilökohtaisia: “Jotain on pahasti vialla hyökkäyksessäsi luonnettani vastaan. Se on väärin.” Williams väitti Ramoksen olevan valehtelija ja edelleen vaati anteeksipyyntöä: “Olet valehtelija. Milloin saan anteeksipyynnön? Olet minulle velkaa anteeksipyynnön. Sano se! Sano, että olet pahoillasi.”

Williamsin vaatimus ei ollut oikeutettu. Valmennusrike on voimassa riippumatta siitä, näkeekö pelaaja valmentajan eleet vai ei. Tuomari ei syyttänyt pelaajaa vilpistä vaan antoi tälle varoituksen valmentajan toiminnan perusteella. Williamsin ja Ramoksen väittely aiheesta oli turha, sillä Mouratoglou oli rikkeen alullepanija ja täten siitä vastuussa.

Tuomaroinnin arvostelun ei tule riippua pelaajan sukupuolesta 

Ottelun kiistanalaisin tuomio oli Williamsin pelirangaistus. Puoltenvaihdossa, tilanteessa 3-4, Williams syytti Ramosta varkaaksi: “Veit minulta pisteen. Olet varas.” Ramos antoi Williamsille välittömästi pelirangaistuksen solvaamisesta. Williams pyysi ottelun erotuomariston kentälle. Hän kertoi tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Hän sanoi, että tenniksessä on “paljon miehiä, jotka ovat sanoneet mitä sattuu ja koska he ovat miehiä, heille ei tule siitä mitään seuraamuksia.” Ottelun jälkeen Williams tarkensi, että pelirangaistus tuntui hänestä seksistiseltä ja tämä sai hänet lopullisesti menettämään malttinsa.

Williams saattaa olla oikeassa eriarvoisen kohtelun suhteen. Monet tilannetta ruotineet urheilutoimittajat ovat huomauttaneet, että miehiltä sallitaan kovempi suunsoitto kuin naisilta. John McEnroe, Ilie Nâstase, Jimmy Connors, Andre Agassi, Novak Djokovic ja esimerkiksi Rafael Nadal ovat arvostelleet kovin sanoin tuomarien toimintaa saamatta tilanteista itse rangaistuksia. Andy Roddick kommentoi Williamsin tapausta tuoreeltaan: “Olen sanonut [urallani] pahempia asioita [kuin Williams] ja kadun sitä, mutten koskaan saanut pelirangaistusta.”

Williamsin kolmas rike ei täyttänyt herjaamisen tai solvaamisen ehtoja. Williams syytti tuomaria vihaiseen sävyyn, mutta hän ei uhannut tätä tai käyttäytynyt törkeästi. Tässä kohtaa Ramoksen olisi ollut syytä vain antaa ottelun jatkua. The Washington Postin kolumnisti Sally Jenkins toteaa osuvasti, miten tuomarien työn sydämessä on maltillistaa kiistanalaisia tilanteita. Heidän tulee hillitä turhautumisia. Tuomarin oma ego ei saa vaikuttaa ottelun lopputulokseen. “Tämän sijaan,” Jenkins kirjoittaa, “Ramos teki itsestään naisten loppuottelun pääpelurin.”

Ramos olisi voinut soveltaa niin sanottua ‘pehmeää varoittamista’ ensimmäisen ja kolmannen rikkeen kohdalla. Ennen virallista varoitusta hän olisi voinut pyytää Williamsia sanomaan valmennustiimilleen, että heidän tulee lopettaa valmentaminen (näin tyypillisesti tuomarit toimivat). Vastaavasti, selvästi ennen kolmatta rikettä, hän olisi voinut vielä kehottaa Williamsia varovaisuuteen, ennen pelirangaistusta. 

Ottelun tuomiot olivat sääntöjen mukaisia, ja kansainvälinen tennisliitto ITF myöhemmin lausunnossaan vahvisti ne. Sääntöjen soveltaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista, sillä se edellyttää tuomarin subjektiivista tulkintaa. Tulkinnanvara riippuu asiayhteydestä. Toisen rikkeen kohdalla tulkinnanvaraa ei ollut, koska rike oli niin selvä. Ensimmäinen ja viimeinen olivat huomattavasti tulkinnanvaraisempia. Ramoksen päätökset näiltä osin olivat harvinaisia. Tämä herättää kysymyksen sääntöjen valikoivasta soveltamisesta ja mahdollisista piilevistä vinoumista. Tenniksen ammattijärjestöjen ITF, WTA, ja ATP pitäisi alkaa systemaattisesti tutkia asiaa. Mikäli pelaajia ei kohdella samalla tavalla sukupuolesta riippumatta, tulee tennismaailman reagoida tähän epäkohtaan. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi tarvitaan laajaa empiiristä, tilastotieteellistä tutkimusta. 

Osaka on mestari 

Williams saattaa olla oikeassa epätasa-arvoisesti määrätyistä tuomioista. Ilmaisen tämän varovaisesti, koska haluan odottaa aiheesta tehtyjä tutkimuksia tai selvityksiä ennen yleistämistä. Tennisväen on tärkeä pohtia, toteutuuko tasa-arvo kentällä. Sallitaanko miehiltä voimakkaampi tuomaritoiminnan arvostelu? Jos näin on, tuomaroinnin puolueettomuusehto ei toteudu, ja sääntöjä ei silloin sovelleta oikeudenmukaisesti. Williams viritti tärkeästä aiheesta runsaasti keskustelua. Ongelma on otettu vakavasti. Säännönmukaisen tuomaroinnin ohella on mietittävä, onko säännön soveltaminen tasa-arvoista.

Riippumatta missä määrin Williamsin protestointi ja Ramoksen tuomiot ovat oikeutettuja, loppuottelun erittelyssä on unohtunut se kaikkein tärkein: Osakan mestaruus. Hän oli selkeästi parempi. Vastustajan ja tuomarin väittely vei huomion ottelun voittajasta. Ottelun tuomaroinnista on huomautettavaa, mutta myös Williamsin jankkaamiseksi äitynyt purnaaminen ensimmäisestä rikkeestä sai eri medioissa kohtuuttoman paljon palstatilaa. Kilpaurheilussa paremmuuden tunnustuksen pitäisi olla itsestäänselvyys. Antakaamme Naomi Osakalle, Yhdysvaltain avointen voittajalle, se kunnia mikä hänelle kuuluu. 

 

Matias Slavov on tällä hetkellä eteläisessä Kaliforniassa majaileva filosofian tohtori. Tennispitoisen loppukesän jatkoksi hän odottaa innolla NHL ja NBA kausien alkua.