Akateeminen urheilublogi

perjantaina 14.9.2018

Matias Slavov: Jatkoa edelliseen kommenttiin

Jani Hakkarainen

Yhdysvaltain avointen naisten tennisturnauksen loppuottelusta on keskusteltu runsaasti jo useamman päivän ajan. Jani Hakkaraisen edelliseen kommenttiini linkkaama keskusteluketju Twitterissä poiki joukon hyviä kriittisiä huomioita. Katson voivani vastata niihin, ja myös voivani tarjota vielä muutaman uuden näkökulman (pian kyllääntymispisteen saavuttavaan) keskusteluun.

Pelaajalla ei ole oikeutta protestiin

Kentällä tuomari määrää. Jos pelaaja on eri mieltä sääntöjen tulkinnasta, tällä on oikeus kutsua ottelun erotuomaristo kentälle, mutta päätöstä ei voi enää kumota. Tenniksen säännöt eivät tunne mitään erityistä protestioikeutta. ITF:n hyväksymän sääntökokoelman sivulla 25 todetaan: “Tuomari ei saa koskaan korjata päätöstään pelaajan protestin tai vaatimuksen takia.” Williamsin epäoikeutettu protestointi ja jankkaaminen oli osasyynä kumuloituviin rikkeisiin. Tätä olisin voinut edellisessä kommentissani tuoda paremmin esille. Eräs keskustelija asiallisesti arvosteli analyysiani siitä, että olen ollut puolueellinen. Tuomarin velvollisuuteen ei kuulu selittää ammattiurheilijalle (junnusarjat ovat eri asia) tenniksen sääntöjä. Pelaaja hyötyy tästä, mikä ei ole vastustajan kannalta oikein.

Painotin kuitenkin johtopäätöksessäni sitä, että Williamsin toistuva valitus vei huomion Osakan mestaruudelta. Mielestäni Williams (sekä esimerkiksi hänen tuekseen asettunut Billie Jean King) olisi voinut selvemmin korostaa Osakan ansioita. Sen lisäksi, että hän pyysi yleisöä lopettamaan buuauksen palkintojenjaossa, hän olisi voinut kommenteillaan viedä ottelun jälkipuintia voimakkaammin urheilullisten ansioiden tunnustamiseen. Eli Williamsin protestoinnin ongelma on juuri siinä, että Osaka kärsi sen seurauksena. Minusta tämä on olennaista, ja repostelun Williamsin “raivoamisella” saisi jättää vähemmälle.

Puolueettomuuden tavoittelu ja tasa-arvo

Tenniksen säännöt vaativat tuomarilta ehdotonta puolueettomuutta. Käytännössä tuomiot ovat enemmän tai vähemmän tulkinnanvaraisia. Kolmannen rikkeen kohdalla harkinnanvaraista kommunikointia, mikä ei ole jyrkästi erotettavissa valmentamisen kaltaisesta neuvomisesta, olisi voinut olla enemmän. Englanniksi tuomio oli ‘verbal abuse’. Mielestäni tämä kuulostaa siltä, että Williamsin olisi pitänyt sanoa jotain todella tökeröä tai henkilöä kohtaan hyökkäävää. Hänen lausahduksensa, “Veit minulta pisteen. Olet varas” olivat kuitenkin hallittuja, eikä hän esittänyt niitä “raivokkaasti”. Minulle ne kuulostivat ennemminkin “höyryjen ulospäästöiltä”, kuten Sally Jenkins asiaa tulkitsee.

Tasa-arvokeskustelun kannalta olennaista on kysyä, rangaistaanko miesten suunsoitosta samalla tavalla kuin naisten. Onko tuomarointi täysin puolueetonta? Tästä löytyy lista, jossa on luetteloitu viime vuosien aikana tapahtuneita miespelaajien tunteenpurkauksia. Osa näistä on kohdistunut Ramokseen, ja teot pitävät sisällään tuomarin kutsumista ‘kakaksi’ (tämäkuulostaa minusta ‘verbal abuse’ -rikkeeltä), uhkaamista, huoranpenikaksi haukkumista, neljän mailan rikkomista, huutamista, tyhmäksi haukkumista (tai tuomion tyhmäksi haukkumista), tuomarin uhkaamista pallonheitolla, ja jopa pallon potkaisemista tuomarin päähän. Yhteistä näille tapahtumille on, ettei yhdestäkään määrätty piste- tai pelirangaistusta, ja kaikki pelaajat olivat miehiä. Tätä taustaa vasten Williamsin kohtelu oli epätasa-arvoista: pelirangaistus ei ole johdonmukainen verrattuna edellä mainittuihin tapauksiin, joista ei tullut edes pisterangaistuksia. Huomattavaa myös on, että Ramos itse oli useissa tapauksissa päätuomarina.

Tutkitaan ennen kuin hutkitaan

Ramoksen tuomiot loppuottelun rikkeistä olivat sääntöjen mukaisia ja ITF vahvisti ne. WTA:n lausunto ei kieltänyt tätä, vaan lisäsi, että “tunteiden ilmaisun sallimisen standardit” pitää olla samat niin miehillä kuin naisillakin.

Tenniksen saralla aihetta ei tietääkseni ole tutkittu mutta kasvatuspsykologiassa ja opettajankoulutuksessa on kiinnitetty huomiota siihen, että koulussa poikien ja tyttöjen käyttäytymistä arvioidaan eri tavoin. Eli ‘pojat ovat poikia’ -mentaliteettiaon koulumaailmassa. Koulu ei ole irrallinen muusta yhteiskunnasta kuten ei tennistuomarointikaan. Tuomarit saattavat suhtautua suopeammin miesten voimakkaisiin mielenilmauksiin (kuten edellisen luvun listauksesta käy ilmi). James Blake, Andy Roddick ja Novak Djokovic tulivat tässä asiassa Williamsin tueksi julkisesti. Ehkä pelaajatkin aistivat, että kohtelu ei ole aivan tasa-arvoista. Tämä näkyy myös pukeutumista koskevien sääntöjen soveltamisessa. Yksittäisessä ottelussa John Isner vahtoi paitansa yksitoista kertaa, Alize Cornet käänsi epähuomiossa väärin päin laittamansa topin yhden kerran: jälkimmäinen sai varoituksen, ensimmäinen ei.

Toisaalta juuri valmistuneet tilastot eivät kieli systemaattisesta sukupuolivinoumasta. Miehet ovat viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan saaneet noin kolme kertaa enemmän rangaistuksia kuin naiset Grand Slam -turnauksissa. Tämän vuoden Yhdysvaltain avoimissa miehet saivat 86 rikettä, naiset 22. Nämä luvut pelkästään eivät vielä kerro, onko kohtelu tasa-arvoista vai ei: miehet pelaavat enemmän eriä, eikä luvuissa mainita rikkeiden laatua.

Samat säännöt kaikille ja kunnia voittajalle

Alkuperäisessä kommentissani väitin, “että Williams oli väärässäensimmäisen varoituksen protestissaan, mutta oikeassa vaatiessaan sukupuolittuneiden käytäntöjen kriittistätarkastelua.” Tässä jatkokommentissani tarkensin, että tenniksen säännöt eivät tunnusta pelaajan protestioikeutta ja että Williamsin jankkaaminen tuomarin kanssa oli osasyy kumuloituviin rikkeisiin. Toivottavasti toin tässä kirjoituksessa paremmin esille, ettei huono käytös tenniskentällä ole sallittua.

Loppuottelusta seurannut tennismaailman itsekriittinen ja sukupuolisensitiivinen pohdinta on kuitenkin tervetullutta. Aika ajoin on tarvetta tarkastella, miten johdonmukaisesti sääntöjä sovelletaan. Lopulta tärkein tavoite on, että säännöt ovat käytännössä kaikille samat.

Koska tämä jatkokommenti edelleen koskee loppuottelua, niin sanottakoon vielä kerran: onnea Naomi Osaka!