Kun kerran parjasin taannoin SSV:tä, lienee paikallaan ”oikaista” – vaikkakin melkein viikon myöhässä –, että ihan hyvinhän heidän harjoittelukautensa on ilmeisesti sujumassa. SSV voitti ensimmäisenä ulkomaalaisjoukkueena Uppsalassa pelattavan Cupernas Cupin.

Ai niin. Myllykosken Pallo teki sen mitä kaipailin eli pelasi hyvin vieraissakin ja meni jatkoon UEFA Cupin ensimmäiselle (oikealle) kierrokselle, jossa asettuu vastaan ranskalainen FC Sochaux Montbéliard.

Sochaux oli viime kaudella Ranskan mestaruussarjan viides, joten pelaajiensa nimettömyydestä huolimatta se on varmasti kova joukkue.

Näytön paikka, taas kerran.

Valhalla Pro Wrestling on tuomassa vapaapainia Suomeen. Innokkaimmat voivat osallistua enää vain kilpaan päivästä ammattilaispainijana, sillä haku koulutukseen on umpeutunut heinäkuun lopussa. Painijat ovat paitsi ammattilaisurheilijoita, myös viihdetaiteilijoita, mistä kertoo esimerkiksi se, että painiopiskelijoiksi haluavilta hakijoilta vaadittiin essee.

Kaikkien hakijoiden täytyy kirjoittaa yhden sivun pituinen essay aiheesta ”minä itse”, kertoen myös kolme (3) syytä miksi sinua kiinnostaa aloittaa vapaapainijan ammatti.

Kukapa urheilija ei toisaalta olisi viihdetaiteilija?

Blogilistan Ilkka Kujansivu vaasalaiskavereineen on streetgolfin uranuurtajia.

Streetgolfsivuja selatessani tuli mieleen vihtiläisen Liikuntasammon kehittämä rollingbandy, joka ei ilmeisesti ole kehittynyt aivan sellaiseksi lajiksi, mitä Vihdissä on toivottu. Ehkäpä syynä on esimerkiksi Absoluuttisen Massan keväällä 2001 voittama SM-pronssi.

Minusta idea kaksi vastaan kaksi -sählypelistä squash-kentällä on kuitenkin niin loistava, että ihan harmittaa, etten ole päässyt harrastamaan lajia sittemmin.

Täytynee käydä ostamassa rautavitonen, sillä ehkäpä tilat streetgolfin harrastamiseen löytyvät helpommin.

Hernan Crespo siirtyy huomenna Inter Milanista Chelseaan, kertoo ESPN Soccernet.com, ja suomalainen jalkapalloyleisö jää odottamaan, milloin ja mihin Mikael Forssell lähtee täksi kaudeksi lainaan.

Viime kaudella Miklu availi suomalaisten tietä Saksan Bundesligaan Borussia Mönchengladbachissa, ja täksi kaudeksi Saksaan siirtyikin sitten peräti kolme Suomen maajoukkuepelaajaa: Mika Nurmela Kaiserslauterniin, Joonas Kolkka Borussia Mönchengladbachiin ja Janne Saarinen TSV München 1860:een. Neljän pelikierroksen jälkeen triolla on pelattuna neljä peliä kullakin, joten sikäli alku lupaa hyvää. Joukkueilla on kuitenkin jonkin verran petraamista: TSV 1860 on sarjassa kuudentena, Mönchengladbach kolmantenatoista ja Kaiserslautern pitää perää kahdeksantenatoista.

Jospa Forssell palaisi ”siihen oikeaan” Borussiaan Kolkan ja Otto Fredriksonin seuraksi.

Tänään kello kahden aikaan rikkoutui tuhannen näytön raja blogissamme. Rajan rikkonut henkilö on jo paikannettu ja hänelle on tarjottu kahvit ja makaronilaatikot. Kuin tätä tapahtumaa juhlistaakseen Avokatsomo myös paransi sijoitustaan Blogien top-listalla nousten 17 pykälää. Sijoitus oli 138. tätä kirjoitettassa. Olethan sinä muistanut tilata Avokatsomon Päivän Pamaukseesi?

Yliopistonmäen Keskiviikon sivuilta on viime viikkoina saanut lukea YyKoon upeaakin upeammasta menestyksestä – ja mitä ilmeisemmin myös pelifiiliksestä – Viking Line Kimppaliigan peleissä. (Pysyviä linkkejä YyKoon juttuihin ei valitettavasti ole olemassa [toistaiseksi].)

<henkkohtainen ruikutus>
Potuttaa, ettenkö sanoisi, olla poissa joukoista. Toivottavasti YyKoolle löytyisi talveksi futsalsarja, jossa pelata. Muuten jää jalkapalloni penkkiurheiltavaksi ensi kesään saakka. Tai no, ehdin mukaan vielä viimeiselle sarjakierrokselle. Toinen juttu sitten on, mahdunko kokoonpanoon. Siellä on pelaamassa miehiä, jotka tekevät neljä maalia pelipäivässä.
</henkkohtainen ruikutus>

Eilisen urheilupäivän kruunasivat Yleisurheilun MM-kisojen värikkäät tapahtumat ja formulaykkösten Unkarin GP. Molemmissa katsojat saivat paikoin enemmän paikoin vähemmän urheiluviihdettä nautittavakseen.

Formuloiden kärkikamppailu tiivistyi ennätystasaiseksi eilisen gp:n jälkeen. Unkarissa voiton korjasi - historian nuorimpana osakilpailuvoittajana - espanjan Fernando Alonso. Kimi oli toinen ja Juan Pablo kolmas. Hallitseva maailmanmestari Michael Schumacher värvättiin kierroksella ja jätettiin nauttimaan kahdeksannen tilan oikeuttamasta jämäpisteestään. Neljänneksi ajanut Ralf Schumacher edesauttoi panoksellaan Williamsin nousua tallien MM-sarjan kärkeen. Ferrarin Rubens Barrichello keskeytti takaripustuksen hajottua totaalisesti. Kuljettajien MM-pisteissä Michael Schumacher pitää edelleen kärkipaikkaa 72 pisteellä, toisena on Montoya 71:llä ja kolmantena Kimi 70 pisteellä. Kaikki on siis vielä auki, kun kolme osakisaa on ajamatta.

Varsinaista urheiluviihdettä nähtiin kuitenkin Ranskanmaalla Yleisurheilun MM-kisojen 100 metrin toisissa alkuerissä. Kahdeksikko oli jo ottanut yhden vilppilähdön eikä toisellakaan yrittämällä päästy matkaan. Tämän jälkeen alkoi show. USA:n Jon Drummondin ja Jamaikan Asafa Powellin taakse tuotiin punaiset lätkät liian nopean reaktioajan takia. Drummond ei sulattanut tuomiotaan ja aloitti yksinäisen miehen protestoinnin. Muut erät päätettiin juoksuttaa pois alta, mutta jäljelle jääneitä kuutta juoksijaa ei meinattu saada lainkaan liikkeelle yleisön aloittaessa valtaisan buuauskonsertin aina ”paikoillenne”-komennon jälkeen. Farssi kerrassaan, ja kolaus Pariisin olympiaisännyyshaaveille.

Lauseesta ”I did not move” muodostunee käsite, jolla voidaan osuvasti kuvata - ja tulevaisuudessa muistella - pikajuoksumatkojen uutta upeaa vilppilähtökäytäntöä. Sama lause olisi tosin sopinut eilen myös saksalaisen Michael Schumacherin suuhun, sillä kovin vaisua oli hallitsevan maailmanmestarin meno. Hänen kommenttejaan emme siis kuitenkaan Unkarin GP:n lehdistötilaisuudessa saaneet kuunnella.

Tänään Turussa pelattiin jo aiemmin hehkuttamani Brasilia-USA -ottelu. Mitään huippujalkapalloilua ei tosin nähty. Pelin alkuhetkiltä asti vain toinen joukkue oli pelissä todella mukana. Brasilia loi muutamia hyviä tilanteita heti ottelun alkuun, mutta ei missään vaiheessa unohtanut puolustaa. Ylärimalaukaukset ja komeat lyhytsyöttökuviot värittivät ensimmäisen erän alkuhetkiä.

Brasilia siirtyi ottelussa 1-0 -johtoon, kun Leonardo puski ammattimaisella varmuudella oikealta tulleen keskityspallon ohi USA:n maalivahdin. USA:n puolustus oli laidalla auttamatta hukassa taitavien Brassien kanssa. Ensimmäisessä erässä ei enempää maaleja - eikä juuri muitakaan erityisen vaarallisia tilanteita - nähty.

Toiseen erään USA tuli uudella asenteella. Joukkue panosti selvästi enemmän hyökkäykseen; ensimmäisessä erässä Adu oli välillä kentällä todella yksin. USA pystyi luomaan painetta Brasilian kenttäpäätyyn, mutta tilanteista ei kuitenkaan saatu luotua todellisia maalintekopaikkoja. USA:n toisena kärkenä pelannut texasilainen Jamie Watson oli tontillaan lähes koko ottelun aivan unessa. Mies vaihdettiinkiin kentältä toisen jakson puolen välin jälkeen. Brasilian puolustus oli tänään kuin muuri. Freddy Adu pääsi boksin sisään kahdesti, tuloksetta. Välillä Freddy tosin väläytteli osaamistaan ja myös oivaa pelinlukutaitoaan.

Brasilia ei luopunut täysin hyökkäämisestä, mutta sai kuitenkin luotua hyviä tilanteita pelkästään tekemällä nopeita vastahyökkäyksiä. Ederson teki Brasseille 2-0 -johto-osuman komean yksilösuorituksen päätteeksi. Hän sai vastahyökkäyksen jälkeen pallon rangaistusalueen vasempaan reunaan, josta pujotteli itsensä vapaaseen tilaan ja chippasi pallon maalivahdin yli takanurkkaan. Brasilia viimeisteli vielä kolmannenkin maalin, kun Evandro teki koko turnauksen 100:nnen häkin USA:n maalivahti Phil Marfuggin eteensä torjuman pallon reboundista. 3-0 on ihan oikeuttu tulos ottelusta. Lukemat olisivat voineet tosin olla rumemmatkin.

Kokonaisuudessaan Brasilia esitti todella itsevarmaa ja taidokasta peliä, joka ei jättänyt kenellekään jossittelun varaa. USA:n joukkueesta muutamat pelaajat pystyivät välillä esittämään taitavia yksilösuorituksia. Minun mieleeni jäivät erityisesti Kyle Heltonin, Corey Ashen ja Danny Szetelan suoritukset. Brasilian joukkueen vasemmalla laidalla pelanneesta Leosta ennustan joukkueen tulevaa Cafua. Brasilian joukkueesta tosin ainoastaan maalivahti Bruno - joka joutui torjumaan vain kaksi laukausta - ei päässyt esittämään henkilökohtaista huippuosaamistaan.

Kaiken kaikkiaan ottelu olisi voinut olla parempikin, sillä Goljat tallasi tänään Daavidin mennen tullen. Hauskaa kuitenkin, että Yhdysvalloissakin aletaan ymmärtää myös oikean jalkapallon päälle. USA:n fanit olivat ajoittain jopa brasilialaisia kollegoitaan äänekkäämpiä Veritas Stadionilla. USA:n ohella minunkin työsarkani MM-kisoissa on nyt ohi. Muistoksi minulle jäi kaksi hauskaa viikkoa ja erinäistä FIFA-krääsää.

Tämä taitaa mennä jo vitsailun puolelle:

Toivottavasti Suomen Palloliitto tekee nyt kaikkensa, jotta Suomi saa poimittua turvapaikkaa hakevat sierraleonelaispelurit pelaamaan suomalaisjoukkueiden – ja ennen pitkää Suomenkin – hyväksi. Vai ei kai FIFA:n maajoukkue-edustusta koskeva ”yhden maan sääntö” ulotu alle 17-vuotiaisiin?

Päivittäiseksi rutiinikseni muodostunut tapa lukea Hesarin ulkomaan uutiset, urheilu-uutiset ja sarjakuvat aamutarpeillani kahvikuppi kourassa on kokenut nuorten MM-kisojen aikaan kovan kolauksen. Itsekin olen - ellen aivan väärin muista - Helsingin Sanomain toimittajien akkreditointeja kisoihin tehnyt. Kuitenkin ”Helsingin Sanomien jalkapallon alle 17-vuotiaiden MM-kisoissa” pelaa vain neljä joukkuetta: USA, Brasilia, Suomi ja Suomen vastustaja.

Eilen saatiin päätökseen MM-kisojen alkusarjat ja Hesari tiesi tänään kertoa, miltä Vintiöistä eilen tuntui. Eilisessä lehdessä käytiin läpi ottelun synkkiä hetkiä. Tänäisessä lehdessä toimitus sentään havahtui kertomaan, että Brasilia matkaa Turkuun pelaamaan USA:ta vastaan. Muutkin puolivälieräparit mainitaan nimeltä. Missä ovat ottelujutut muista otteluista? Eikö Costa Rican arpominen jatkoon ylitä uutiskynnystä? Entäpä Portugalin ja Kamerunin 5-5 -tasapeli?

Eilisessä lehdessä Vintiöiden kisojen päättyminen oli suurin urheilu-uutinen, jos kuva lasketaan palstatilaan mukaan. Ringa Junnila (ent. Ropo) harrastamassa säkkihyppelyä saa yhtä paljon palstatilaa; tosin juttua on Ringasta enemmän, sillä kuvat ovat pienempiä. Tänään suurimman huomion Hesarin Urheilussa saivat eiliset Tanska-Suomi -maaottelut. Eniten palstatilaa toisaalta oli käytetty yleisurheilutuloksiin maailmalta: Finlandia Junior Games Leppävaarassa ja Masokistin Unelma, 100 kilometrin juoksukilpailu läpäisivät seulan. Onneksi Helsinkiläisillä on kattava Paikallispörssi.

Helsingin Sanomien internetpalvelukin muuttui maksuliseksi, joten sinne ei enää voi urheilujuttuja linkittää. Sinänsä ikävää, sillä nettitoimittajat kun usein osasivat käyttää meikäläistä miellyttävää kieltä uutisissaan. Onneksi meillä on vielä muutamia muita lehtiä, joita voi netissä lueskella. Kuten Turun Sanomat.

Maikkarin ja erityisesti Yle:n teksti-tv:t kattavat sopivasti tärkeimmät urheilutapahtumat, vieläpä melko laaja-alaisesti. Yle jopa jaksaa joitakin lajeja seurata ihan ”livenä” ja molemmilla on omat erityisalansa. Osa uutisista täytyy kuitenkin lukea lontoon kielellä - eihän kansainvälisestä jalkapallosta nyt kukaan Suomessa viitsi otteluselosteita kirjoittaa. Tässä auttavat muun muassa FIFA ja UEFA. Turun Sanomien verkkosivuilta löytyy joitakin sellaisia urheilu-uutisia, jotka Hesariin eivät ole mahtuneet. Usein ihan hauskasta näkökulmasta vieläpä.

Muistan kuinka minua joskus turkulaisena on piikitelty siitä, että Turun Sanomat ovat ainoat urheilu-uutiset, joiden perästä löytyvät televisio-ohjelmat ja sarjakuvat. Kuinka kaipaankaan sitä lehteä. Enpä minä juuri muuta tarvitsekaan: tärkeimmät uutisotsikot, asiansa osaavat urheilutoimittajat, sarjakuvat ja kupin kahvia.

Ps. Jos jollakulla on jokin hyvä urheilu-uutislähde (tai jos joku haluaa tilata minulle Turun Sanomat), niin kerro ihmeessä.

Yksi tuoreimmista blogilistan blogeista on Sporttiblogi, jossa tuntuu kerrottavan sähkeenomaisesti suomalaisittain kiinnostavista urheilutuloksista. Väitteistään huolimatta se ei kuitenkaan ole minun urheilublogini. Tuskinpa Maukankaan. (heh heh)

Mutta joka tapauksessa: rehellisesti urheilublogiksi tunnustautuvia blogeja on blogilistalla nyt (ainakin) kaksi.

Lienee hyvä aikaa perustaa Avokatsomon Valitut Palat. Olkoon se jonkin sortin urheilublogilista blogilistan sisällä. Sitä saa käyttää hyväkseen, ja sitä saa päivittää, kunhan muistaa hyvät tavat ja reilun pelin. Linkin sille löytää tuosta sivupalkin Pinserin blogilista -laatikosta. (Blogilista on Pinserin aikaansaannos.)

Vintiöiden tie päättyi MM-kisoissa murskatappioon. Kolumbia oli taitavampi ja hyväksikäytti jok’ikisen paikan, jonka suomipoika hopelautasella tarjoili. Heliskosken Jyrki kertoi ottelun jälkeen sen, minkä katsojat jo tiesivät: ottelu parempaa joukkuetta vastaan hävittiin. Maalilukemat johtuivat hyökkäysvoittoisesta pelistä, väsymisestä ja lopulta pelihuumorin katoamisesta. Kuitenkin sijoitus - 9.–12. - on kuitenkin ihan hyvä saavutus; puhutaanhan nyt sentään jalkapallon MM-kisoista.

Seuraavaksi haluan omistaa kappaleen Costa Rican onnittelemiselle. Paljon onnea Costa Rica! Mielestäni joukkueen otteet ja ennen kaikkea henki on ollut niin hyvää, että jatkopaikka osui oikealle joukkueelle. Toivottavasti pelit paranevat, jotta onnetarta ei enää tarvita.

Kuten jo Samulille kommentoin, tullaan täällä Turussa näkemään ehkäpä MM-kisojen kiinnostavin ottelu. Espanja kun meni voittamaan USA:n iltaottelussa 0–2 ja näin nappaamaan lohkovoiton jenkkien nenän edestä. Mahtavatko Freddy Adun nilkat olla jo niin rikki potkitut, että miehen piti aloittaa penkiltä? Joka tapauksessa sunnuntaiksi Turkuun matkustavat Brasilia ja USA; joukkueet, joita varmasti moni olisi veikannut finaalin vastakkaisiksi osapuoliksi.

Eurosport viihdytti minua tänään kahdella mielenkiintoisella jalkapallo-ottelulla (ja yhdellä maahockeyottelulla, jossa Australia voitti Saksan ”murskalukemin” 6–1). Brasilian ja Jemenin ottelu vaikutti lähinnä harjoitusmaaottelulta. Brassit eivät näyttäneet parasta osaamistaan, mutta Jemen ei edes saanut peliään käyntiin. Jemenillä sentään olisi ollut teoreettinen mahdollisuus jatkopaikkaan. Brassit tekivät kolme, joista Evandro ensimmäisellä jaksolla kaksi. Aroucan 3–0 -osuma toi edes vähän eloa toisella puoliajalla kovin lässähtäneeseen tunnelmaan. Pojalla on komea kuti. Jemen sai koko ottelussa yhden kulmapotkun, yhden paitsion ja yhden laukauksen kohti maalia. Ottelu Brasilialle 3–0.

Toisessa päiväottelussa, jota siis Eurosport ei näyttänyt, Korea tahkosi 2–3 -voiton Sierra Leonesta. Sierra Leonella olisi ollut Jemenin tapaan pieni teoreettinen mahdollisuus jatkopaikkaan. Korea oli kuitenkin vahvempi.

Iltaottelussa Portugali lähti parantelemaan haavoja, jotka 5–0 -tappio Yhdysvalloille oli aiheuttanut. Ikävän välikäden asemaan joutui Kamerun. Portugalille olisi riittänyt tasapeli, Kamerun oli pakkovoiton edessä. Pakkovoiton tarve ei kuitenkaan näkynyt Kamerunin otteissa ja Portugali sai pyörittää peliä. Vieira - suosittu nimi nurmikentillä - vei Portugalin 1–0 -johtoon parinkymmenen minuutin pelin jälkeen komealla oivalluksella. Vieira lähetti puolesta kentästä kierteisen putoavan lehden omalta maaliltaan hieman liikaa vastaan tulleen maalivahdin yli. Mistäköhän on poika ottanut mallia? Tämän jälkeen alkoi Manuel Curto -show. Kamerun oli vastaantulija, kun tämä 187-senttinen Benfican mies teki tyylipuhtaan hattutempun kahdeksaan minuuttiin. Joukkueet tepastelivat erätauolle ja minä vaihdoin kanavaa. Mielenkiinto kuitenkin heräsi ottelua kohtaan hetken päästä: mahdetaanko Tampereellakin nähdä kunnon maali-iloittelu? Toisen erän alussa Portugali näytti afrikkalaisille, ettei vauhti ollut jäänyt tauolla pukukoppiin: Bruno Gama niittasi Portugalille 5–0 -johto-osuman. Samat lukemathan olivat komeilleet päätöslukemina taululla - tosin toisin päin - Portugali–Brasilia -ottelussa.

Juonenkäänteet ovat kuitenkin myös jalkapalloilun suola. Portugalin turvallisen tuntuinen johto koki ensimmäisen kovan kolauksen, kun Tiago Costa teki kisojen upeimman oman maalin nostamalla palautuspallon oman maalivahdin ylitse verkon perukoille. Jokin tässä huvittavassa kommelluksessa kuitenkin herätti Kamerunin. Serge Ngal näytti joukkueelleen mallia ja teki kaksi häkkiä. Tilanne taululla jo 5–3. Joel Nguemo sai runtattua pallon Portugalin verkkoon vain kaksi minuuttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä. Ottelun yliajalla portugalilaispakki syötti pallon omalle maalivahdilleen. Hollannin Eric Braamhaar tuomitsi epäsuoran - harvinaista herkkua katsojalle. Kamerun pelasi pallon takaviistoon poikki rangaistusalueen ja Etoundi Mbia tälläsi sydämensä kyllyydestä ohi yksitoistamiehisen portugalilaismuurin. Tiesittekö muuten, että sanonta vaikenee kuin muuri ei ole peräisin jalkapallokentiltä. Sen verran tiuhaan kävivät nimittäin eurooppalaisten leipälävet. Kamerun teki tästä ottelusta ottelun. Aika tosin loppui kesken. Vai olisiko parempi sanoa, että aiemmissa otteluissa afrikkalaisten olisi vain pitänyt menestyä paremmin, silä tänään kyettiin vain tasapeliin. Toisaalta tällaisia nousuja näkeen nykyään vain Suomi–Ruotsi -jääkiekko-otteluissa. Kamerun kuitenkin pelasti 45 minuuttia arvokasta katseluaikaa. Siitä kiitos heille. 5-5, harvoin jalkapallo-ottelussa sentään kymmentä maalia per ottelu tehdään, saati sitten perättäisinä päivinä.

Ai niin, Suomikin pelasi tänään. Alle kaksykköset menivät ensin häviämään Tanskalle 2–1 ja perään miehet kävivät pelaamassa tasan 1–1 samaista maata vastaan. Suomen tasoituksen vapaapotkun jälkitilanteesta viimeisteli kollegamme Aki Riihilahti. Em-kisojen karsinnoissa Serbian–Montenegron löyhä valtioliitto yllätti Walesin Tiikerit 1–0. Walesin ensimmäinen tappio karsinnoissa muuten.

Suomi on urheilija-filosofien luvattu maa, ja urheilija-filosofeista yksi legendaarisimmista on tietenkin Seppo Räty. Seppo Räty, Ilon filosofi. (via Linko)

Karamellin Anssi katsoi Turussa ottelun Nigeria–Argentiina ja raportoi tapahtumista sanoin ja kolmin kuvin.

Illan parhaan uutiskuvan olisi saanut, kun pilkun kalastanut ja loukkaantunutta esittänyt Kolumbian Gustavo Adrian Ramos parantui yhtäkkisesti ja lähti hölkäten tuulettamaan joukkueensa tekemää maalia. Lähes koko Töölön stadionin pääkatsomo tuntui nousevan seisaalleen buuaamaan ja tervehti kärkipelaajaa keskisormi pystyssä.

Muutama minuutti myöhemmin kolumbialainen teki 3–0-maalin, ja maailma näytti suomalaisittain varsin mustalta. Kolumbialaiset olivat epäreiluja pirukkaita ja argentiinalaistuomari Brazenas puolueellinen runqvist. Mielialaa piristi kuitenkin pääkatsomon katolta lentoon lehähtänyt lokkiparvi, joka muistutti erehdyttävästi kyyhkysiä. Hymähtely yltyi osin nauruksi, kun parvi ulosti kentälle, niin että riitti pohtimista, osuivatko kasat Suomen maalivahti Kiljuseen vai eivät.

Kiinan ja Meksikon välisessä kamppailussa syntyi melkoinen käsirysy, kun Kiinan puolustaja Xi Cai potkaisi maassa istunutta meksikolaispelaajaa päähän. Hetken tilanne näytti yltyvän todella pahaksi, mitä ei kuitenkaan tapahtunut. Meksikon vaihtopenkillä istunut maalivahti Oscar Gonzalez hyökkäsi silti vielä Cain kimppuun ja teki ”claudioganiggiat”: sai punaisen kortin pelaamatta ottelussa minuuttiakaan.

Ennustin Suomen pääsevän jatkoon ja Kiinan voittavan ainakin yhdesti, mutta pieleen meni. Kiina jätti kyllä kaikin puolin positiivisen vaikutelman: hyökkäyspeli oli mielenkiintoista seurata, ja joukkue vaikutti joukkueelta mitä suurimmissa määrin. Vaihtopelaajien yhteinen lämmittelykin oli tauolla hauskaa seurattavaa. Pojat verryttelivät rytmikkäästi kuin tanssien.

Lisää MM-futiksesta jokin toinen päivä. Peukut pystyyn, että Freddy Adu tulee katsottavaksi Töölöön.

Lauantaista asti olen jännännyt, haravoiko haravani Vakiosta 11 vai 10 oikein, ja tiliotteeni mukaan se haravoi kerran kumpaakin. 11 oikein tiesi 12,60 euroa ja 10 oikein 3,30.

Olin veikannut viimeksi hyvin kauan aikaa sitten, joskus silloin kouluaikaan, kun kaverini Tuomas jaksoi jakaa systeemimme kymmeniin riveihin parisataasivuinen vakioveikkausraamattu apunaan. Alkuinnostuksen huumassa luulen laskevani haravani vesille tämän kauden aikana useasti, tai ainakin niin monta kertaa kuin voittorahastosta riittää veikattavaksi. Syyskausi on alkamaisillaan, ja uusia harrastuksia on aloitettava.

Suomalaisen blogikansan yhteen kokoamalla Pinserin blogilistalla ei toistaiseksi ole intouduttu puhumaan urheilusta kovin laajalti. Lienee selvää, että urheilusta on mukavampi puhua porukalla oluttuopit kourassa kuin näppäimistön ääressä (yksikseen).

Verkossa, eritoten blogilistalla, urheiluhullut ovat pieni mutta toivon mukaan kasvava joukko. Erinomaisen esimerkin urheilukirjoittamisesta antaa Aki Riihilahti, joka kirjoittelee mielenkiintoisia juttuja elämästään jalkapalloilijana.

Urheiluelämän vaikuttaja on arvatenkin myös Näkymä rannalta -blogin kirjoittaja, nimimerkki Khilou, joka muun muassa raportoi keväällä salibandyn MM-kisoista omalla annostelevalla tyylillään. Viime viikolla hän kommentoi Avokatsomon aukeamista ja vihjasi, millaista otetta kaipaa meiltä tulevaisuudessa. Uskaltaudun vastaamaan Avokatsomon kirjoittajien puolesta, että odotamme itsekin innokkaina, millaisiin suorituksiin yllämme meneillään olevan harjoituskauden päätyttyä. Kuntomme taitaa riittää toistaiseksi juuri ja juuri B-rajan kieppeille.

Khilousta vielä sen verran, että hän paikkaa aukon Avokatsomossa ja huomioi myös Urheiluruudun 40-vuotisjuhlat.

Mitään sen tarkempaa aihetta valitsematta käyn läpi muutamia viikonlopun tapahtumia.

Tänään Mika Kallio ajoi ratamoottoripyöräilyn 125 kuutioisten kisassa komeasti neljänneksi. Mika oli ensimmäistä kertaa itävaltalaisen KTM-tallin ajokin puikoissa ja sijoitus oli kerralla komea. Mikalla on kuitenkin muutakin pähkäiltävää, sillä pikkurilli murtuneena ajanutta suomalaista saattavat uhata oikeustoimet, kun hänen entisen tallinsa Ajo Motorsportin pomo Aki Ajo uhannee Kalliota oikeustoimilla sopimusrikkomuksesta.

Eilen Suomen Vintiöt menivät häviämään alle 17-vuotiaiden jalkapallon MM-kisoissa Meksikolle 2-0. Suomi onkin ensi viikon tiistaina pakkovoiton edessä Kolumbiaa vastaan. Kolumbia kun meni voittamaan Kiinan eilisessä ottelussaan samoin lukemin kuin Suomi avausottelussaan eli 2-1. Turussa pelattavassa B-lohkossa Argentiina oli tiukilla Costa Ricaa vastaan, mutta terästäytyi ja teki kaksi maalia ottelun viimeisen kymmenen minuutin aikana. Australia puolestaan teki Nigerian olon entistäkin tukalammaksi siirtymällä ottelun ensiminuuteilla 1-0 -johtoon. Nigeria kuitenkin taisteli itsensä rinnalle ja ohi, joten Nigeria ja Argentiina ratkaisevat B-lohkon voiton keskinäisessä ottelussaan tiistaina.

Englannin Valioliiga pyörähti käyntiin eilen. Kierroksen, jonka viimeiset kolme ottelua pelataan tänään, vahvimmin pelasivat Manchester United ja Blackburn. ManU kaatoi kotonaan Boltonin 4-0 ja Blackburn Wolvesin 5-1. Kotikenttä näytti olevan eilen päivän sana, sillä vierasvoittoja ei nähty. ManU:n ja Blackburnin lisäksi voittoihin selvisivät Birmingham, Arsenal, Fulham ja sarjanousija Portsmouth. Leicester ja Southampton pelasivat 2-2 -tasapelin.

Kotoisessa Veikkausliigassa TPS yllätti - positiivisesti ainakin minut - ja voitti vieraissa FC Hämeenlinnan 0-1. Mustavalkoisten maalin viimeisteli Jarno Auremaa. Toisessa ottelussa Tampere United kiusasi kotonaan HJK:ta ja otti kolme pistettä Jari Niemen maalilla.

Tänään - tälläkin hetkellä - junnujen MM-kisoissa pelataan C- ja D-lohkojen otteluita ja Valioliigan ensimmäisen kierroksen päättävät kolme sunnuntain ottelua. Veikkausliigassa pelataan tänään neljä ottelua. Jalkapalloa siis ihan riittävästi tiedossa.

Ghanalaissyntyinen USA:n 14-vuotias ihmepoika Freddy Adu näytti eilen ottelussa Etelä-Koreaa vastaan, että hänestä ei aivan turhaan puhuta. Poika pamautti hattutempun, kun USA voitti joukkueiden MM-avauksen 6–1. Freddystä kertoo lisää vaikkapa ESPN Soccernet.comin juttu. Kaverista odotetaan suuria. Täytyy toivoa, että Freddy kestää paineet ja elää omaa elämäänsä ja kasvaa omia aikojaan muista turhia välittämättä.

Eipä hehkuteta tässä yhteydessä Freddy Adua, vaan Oili Kemppaista, joka on Vintiöiden FanZone-toimittaja alle 17-vuotiaiden MM-kisoissa. Oilin juttu Etelä-Korea–USA-ottelusta on mukavaa urheiluluettavaa. FanZonen toimitukseen on valittu parisenkymmentä alle 19-vuotiasta mutta yli 13-vuotiasta nuorta lauraruoholaa ja viiviavellania. Yhteenkään villeklingaan tai rikuriihilahteen en ehtinyt törmätä.

Suomi oli kuin itsensä vastakohta. Paikkoja oli vähän, mutta maaleja riittävästi voittoon. Näin kommentoi nimimerkki (?) Tuosu MM-kisojen avausottelua Suomi–Kiina Avokatsomon ensimmäisessä ihkaoikeassa, varsinaisessa ja virallisessa kommentissa (mistä kiitos).

Suomalaisella jalkapallolla on ollut kansainvälisillä kentillä mielenkiintoinen viikko. Tiistaina Valkeakosken Haka voitti UEFA Cupissa Hajduk Splitin 2–1 nousemalla tappioasemasta kahden maalin turvin ohi, ja keskiviikkona Suomen alle 17-vuotiaiden maajoukkue teki saman Kiinan kustannuksella MM-kisoissa. Tänään, jälleen UEFA Cupissa, Myllykosken Pallo teki avausmaalin, kuittasi sveitsiläisen Young Boysin molemmat tasoitukset ja voitti 3–2. Tulokset kertovat hyvää, jos niistä voidaan vetää isompia johtopäätöksiä. Suomalaiset joukkueet ovat oppimassa voittamaan, ja ehkä se ennen pitkää johtaa tuloksiin myös miesten maajoukkueen peleissä.

Omilta peliajoilta muistan, että me LoPan seiskaysit tunnuimme kovin usein pelaavan kovin, kovin hyväonnista vastustajaa vastaan ja että meillä ei ollut juuri lainkaan tuuria, koskaan. Koska sama ongelma on tuntunut olevan suomalaisilla huippujoukkueilla, joiden pelaajat ovat periaatteessa juuri heitä, jotka olivat kaatamassa junnuaikoina meitä erinomaisen tuurinsa avulla, voisi päätellä, että kyse on nimenomaan siitä, kuinka hyvä on pelaamaan jalkapalloa. Vähän paremmalla joukkueella on onni useammin myötä – tai siis onnea ei ole, on vain parempaa pelitaitoa.

Suomen miesten maajoukkue kaatoi Olympiastadionilla kesäkuussa Serbia–Montenegron ja hävisi muutama päivä myöhemmin Italialle. Suomalaisen kansainvälisen jalkapallon taso oli silloin siinä. Jos Haka ja MyPa onnistuvat hyvin myös UEFA Cupin 1. karsintakierroksen toisissa osaotteluissa ja pääsevät jatkoon, suomalaisten jalkapallo-osaamisen voisi katsoa kehittyneen taas pykälän eteenpäin. Valkeakosken ja Anjalankosken joukkueilla on nyt mahdollisuus ottaa HJK:lta palanen euromaineesta ja -kunniasta, ja sitä suomalainen jalkapalloilu kovin kaipaisi. Saisimmepa konkreettisia todisteita siitä, että suomalaiset osaavat pelata jalkapalloa joukkueena.

Avokatsomoliigan alkuun on enää kaksi yötä: kun Valioliiga pyörähtää käyntiin Birminghamissa lauantaina Suomen aikaa kello 14, alkaa myös ensi toukokuun 15. päivään kestävä fantasiamanagerointikausi.

Torstai-iltapäivään mennessä Avokatsomoliigaan on ilmoittautunut kahdeksan joukkuetta, kun Aateliset turjakkeet, BK Hallis Haka, Laitilan Stamina, Nightmare, Partizan Port Arthur, Petomaanit, Suurlohjan Torpedo ja Virkkalan Työväen Urheilijat ovat päättäneet lähteä tavoittelemaan menestystä niin Avokatsomoliigassa kuin myös sen isäntäsarjassa, Fantasy Premier Leaguessa. Koko FPL:n voittajalle on luvassa mielenkiintoinen palkinto:

VIP trip for two to a Barclaycard Premiership game (the identity of which is determined by The F.A. Premier League) featuring a team of the successful player’s choice. This Prize includes travel, two nights’ hotel accommodation, two match tickets, pre-match meal and £250 spending money.

Koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä mukaan. Avokatsomoliigaan, siis!

Haa! Avokatsomon alkumetreille saadaan heti valtakamppailu aikaiseksi kahden kirjoittajan välillä. Miksi ihmeessä Maukka meni kommentoimaan Töölön pelejä noin perusteellisesti, vaikka tiesi minun olevan paikan päällä? Eikö siellä Turussa muka tapahtunut mitään?

Töölön stadionille pitää saada kunnon valotaulu. Nykyinen, peliajan ja ottelutilanteen näyttävä kahden taulun systeemi on naurettava, jos ajattelee, että stadionin pitäisi olla kunnon kansainvälinen stadioni, joka se muilta osin onkin. Keinonurmesta en osaa sanoa muuta kuin että liukkaasti pallo pomppi ja kovin aurinko heijastui. Mutta se siitä. Asiaan:

Kiina oli kova joukkue. Keskiviikkoaamun Hesarissa oli toimittaja Peutere ehtinyt epäillä Kiinan valmentaja Liu Chun Mingin (myös Chunming Liu) asiantuntemusta, kun tämä väitti, että suomalaiset ovat ehkä vähän hitaita; minusta Kiinan peli osoitti suomalaisten hitauden. Kiinalaisten pelaajien liikkuminen ja pallollinen peli oli yksilötasolla nopeampaa, eikä oikeastaan ennen Ümit Meneksen kentälle tuloa Suomella ollut keskikenttäpelistä tietoakaan. Suomi tavoitteli kärjestä Petrescua ja Parikkaa korkein keskityksin laidoilta ja puolustuksesta, mutta Kiinan keskuspuolustus palautteli pallot päillään takaisin. Toisella puoliajalla Suomi toden totta ryhdistäytyi, mutta kyllä minusta Suomen on syytä olla erittäin tyytyväinen lopputulokseen – hyvää onneakin oli apuna.

Pelaajiakin tuli vähän seurailtua. Veikkausliigaotteluun kahdeksan kertaa vaihdosta kentälle tullut KooTeePeen Marko Tyyskä aloitti vähän haparoiden, niin kuin koko Suomen puolustus, ja maalivahti Kiljusella oli venymistä. Suomen keskikentältä ei jäänyt muistiin ketään ennen Menekseä ja Jussi-Pekka Savolaista, toista vaihdosta sisään tullutta vintiötä. Kiinan vikkelistä menijöistä pariin otteeseen vakuuttivat ainakin Junmin Hao, Yongpo Wang ja Chen Jiang, jotka opin tuntemaan helpommilla nimillä numero 8, numero 9 ja numero 11.

Toinen avauspäivän Helsingin-otteluista oli Meksiko–Kolumbia, jolta odotin paljon mutta sain vähän. Pelaajien hyvä tekniikka ei oikein auttanut kumpaakaan joukkuetta pelaamaan tehokkaasti kohti maalia, ja vasta aivan ottelun loppu toi kunnon tilanteita, useimmiten Kolumbian maalille. Meksikolla oli liuta Maradonan-kokoisia pelimiehiä, mutta ketään yksittäistä en heistä enää muutama tunti ottelun päättymisen jälkeen muista. Kolumbian Anthony Tapia eli Tony vaikutti periaatteessa Kolumbian pelintekijältä, muttei hänen menonsa yltynyt kuin pariin otteeseen. Meksikon puolustaja Luis Robles (nro 4, kuvassa oikealla), joka muistuttaa Roy Keaneä, taklasi kovaa koko ottelun ja seurasi Kolumbian vaarallisenoloista hyökkääjä Gustavo Adrian Ramosia kentän jokaiseen kulmaan. 88. minuutin kohdalla Robles pääsi myös erinomaiseen maalintekopaikkaan, mutta ei saanut palloa maaliin. Ramos puolestaan muistuttaa kovin Faustino Asprillaa, ja hänen paidanselkämyksessään oli jokin lempinimi, Adrianho tms. Kolumbialaisista panin muistiin myös puolustaja Pablo Armeron, jonka osaamista vasemmalla laidalla olisi voinut katsoa pidempäänkin: parin vaarallisen nousun jatkoksi olisi toivonut paria vaarallista nousua lisää. Kolumbian topparikalusto näytti järkälemäiseltä, niin että toivottavasti Suomi ei lähde pelaamaan heitäkin vastaan keskityspalloilla.

Seuraavaksi Vintiöt kohtaavat kuitenkin Meksikon. Ottelu pelataan Töölössä lauantaina kello 17.30 alkaen. Saapa nähdä, miten joukkueiden varsin erilaiset pelityylit kohtaavat. Maukka jo vähän veikkailikin, että joukkueet saattavat pelata aika lailla ristiin, eikä se yllättäisi minuakaan. Kiinan odotan voittavan ainakin yhden ottelun, mutta Meksikolta ja Kolumbialta en oikein osaa odottaa mitään. Mikä tahansa taitaa olla mahdollista. Suomi mennee jatkoon, jos yleisö viihtyy tulevissakin otteluissa, sillä tämänpäiväiset kahdeksan ja puoli tuhatta katsojaa olivat selvästi se 12. ja ehkä jopa 13. vintiö.

Vinkki: Töölön stadionin katsomoista kannattaa valita joko pääkatsomo tai pohjoispääty (pääkatsomosta katsottuna vasemmalla). Aurinko paistoi niin maan vimmatusti aina Meksiko–Kolumbia-ottelun alkuminuuteille saakka.

Suomen Vintiöt avasivat historialliset alle 17-vuotiaiden MM-kisat komeimmalla mahdollisella tavalla. Kiina siirtyi jo neljän minuutin pelin jälkeen johtoon, mutta Jarno Parikka tasoitti vain kaksi minuuttia myöhemmin Eetu Muinosen komeasta keskityksestä näyttävästi takakulmaan. Jostakin kumman syystä tasoitusmaali ei vielä herättänyt Vintiöitä, sillä Kiina hallitsi pelikentän tapahtumia koko ottelun ensimmäisen puoliajan. Suomea piti paikoin pystyssä vain komeisiin torjuntoihin venynyt Aapo Kiljunen.

Heliskosken Jyrki toi kuitenkin pukusuojista toiseen erään lähes eri joukkueen. Suomi otti ohjakset käsiinsä heti toisella jaksolla ja loi tilanteita Kiinan puolustusalueelle. Toista puoliaikaa oli ehditty pelata hieman reilu kymmenen minuuttia, kun Vintiöt saivat vapaapotkun vasemmalta puolelta, noin kahdestakymmenestäviidestä metristä. Tomi Petrescu lähetti korkean ja kierteisen pallon takanurkkaa kohti. Kukaan ei palloon yltänyt, ei liioin Kiinan maalivahti Xu Tian, ja leicesteriläisen vapari pysähtyi vasta kiinalaisten veräjän verkkoihin. Erä jatkui tasaisissa merkeissä. Kiina nosti hyökkäystään, mikä antoi myös Vintiöille useita maalintekopaikkoja. Muun muassa vaihdosta kentälle tullut Ümit Menekse pääsi muutamaankin otteeseen yrittämään suomalaisten johdon lisäämistä. Myös kiinalaisilla olisi ollut muutamakin tilaisuus tasoittaa ottelu. Eivät tasoittaneet: 2-1.

Lohkon toisessa ottelussa Meksiko ja Kolmubia pelasivat maalittoman tasapelin, joten Suomi otti tämän ennalta kisojen tasaisimman lohkon kärkipaikan haltuunsa. Nyt jos alamme heti spekuloimaan, niin tilanne on Suomen kannalta paras mahdollinen, sillä joukkueet saattavat tässä lohkossa pelata pahastikin ristiin. Nyt täytyy vain toivoa, että Vintiöiden hyvät otteet jatkuvat ja onnikin on myötä. B-lohkossa Turussa muuten ennakkosuosikit pitivät ja Argentiina voitti Australian ja Nigeria pelasi tasan Costa Rican kanssa.

Tuskin tarvitsee erikseen mainita, mutta mikäli Eurosport tai digi-tv ei kotona näy, lehtiä et osaa lukea, mutta netin kuitenkin omistat ja jalkapallo kinnostaa, niin FIFA:n sivuilta löytyy ajankohtaisia uutisia ja muutakin kattavaa tietoa kuluvista kisoista.

Alle 17-vuotiaat pojat ovat vielä melkoisia vintiöitä, ja hauskasti on Palloliitossa hoksattu myös nimetä MM-kisoihin valmistuva U17-maajoukkue Vintiöiksi. Mahtaa pojilla olla mukavat elokuun viikot edessä, kun koko jalkapalloileva Suomi keskittyy seuraamaan joko paikan päällä tai televisiosta, kuinka kotikisoissa käy. Liput on hinnoiteltu mielestäni aika mukavasti: kalleimmillaan liput maksavat puolivälierissä ja välierissä 10 euroa ottelulta (paikkakunnasta riippumatta), kun pronssiottelua ja finaalia pääsee seuraamaan Helsingissä alkusarjan tapaan yhteensä 15 eurolla. Turussa, Tampereella ja Lahdessa yhden ottelupäivän kahta ottelua pääsee seuraamaan 8 eurolla, ja halvimmat liput ovat Töölön stadionin päätyihin, vain 5 euroa. Puolivälieriä ja välieriä lukuun ottamatta lipun hintaan sisältyy todellakin ottelupäivän kaikki (molemmat) ottelut.

Itse menen keskiviikkona Töölöön, katsomo Plus Silver 126:n riville 5, mistä seuraan ensiksi kello 17.30 alkaen ottelun Suomi–Kiina ja sen jälkeen kello 20.00 alkaen ottelun Meksiko–Kolumbia.

Yritin tuohon edelliseen kommentoida, muttei tullut noista taulukoista yhtä kivan näköisiä kuin Samulilla, joten piti ihan oma topikki tehdä. Avokatsomo voi varmaankin myös julkaista F-ykkösten vastaavanlaisen sarjataulukon, eli mikä olisi MM-tilanne, jos pisteitä saisi vanhaan malliin. Laitetaanpa nyt se samanlaiseen muotoon kuin Samulikin esitti tuossa edellä, jottette hämmenny. Sitähän emme suinkaan tahdo.

1. Schumacher, M  57 (71) -14 (4)
2. Montoya        51 (65) -14 (2)
3. Räikkonen      46 (62) -16 (1)
4. Schumacher, R  38 (53) -15 (2)
5. Barrichello    34 (49) -15 (1)
6. Coulthard      27 (41) -14 (1)
7. Alonso         26 (44) -18 (0)
8. Fisichella     10 (10)   0 (1)
9. Trulli         10 (22) -12 (0)
10. Button         3 (12)  -9 (0)
 =  Frentzen       3  (7)  -4 (0)
12. Panis          2  (6)  -4 (0)
 =  Webber         2 (12) -10 (0)
 =  Da Matta       2  (8)  -6 (0)
15. Villeneuve     1  (3)  -2 (0)

Tällä rintamalla erot ovatkin sitten jo kauden tässä vaiheessa melkoisesti tasoittuneet eli juuri kukaan ei ole toista enempää hyötynyt, jälkipään kuskeja lukuunottamatta.

Täksi kaudeksi rallin MM-sarjassa siirryttiin, aivan kuten F-ykkösissäkin, antamaan MM-pisteitä kuuden sijasta kahdeksalle kunkin osakilpailun parhaiten sijoittuneelle kuljettajalle. Entisen 10–6–4–3–2–1-jaon on korvannut jako 10–8–6–5–4–3–2–1.

Marcus Grönholm on ehtinyt kirota uutta järjestelmää, sillä hän katsoo sen vähentävän voittojen merkitystä, mikä pitääkin paikkansa. Tämän kauden maailmanmestaruus on menossa näillä näkymin Richard Burnsille, joka Avokatsomon tekemän vertailun mukaan on hyötynyt uudesta järjestelmästä kaikkein eniten. Seuraavassa taulukossa esitetään, mikä olisi MM-sarjan tilanne Jyväskylän MM-rallin jälkeen, jos osakilpailujen sijoitukset pisteytettäisiin samaan tapaan kuin edellisinä kausina. Suluissa on ensiksi kuljettajan oikeat pisteet, sitten ”varjopisteiden” ja oikeiden pisteiden erotus ja lopuksi kuluvan kauden aikana napattujen osakilpailuvoittojen määrä.

1. Grönholm      36 (38) (-2)  (3)
2. Burns         33 (49) (-16) (0)
3. Sainz         32 (44) (-12) (1)
4. Loeb          29 (37) (-8)  (2)
5. Märtin        29 (37) (-8)  (2)
6. Solberg       27 (38) (-9)  (1)

Suomalaisnäkökulmasta tarkastellen uusi järjestelmä tietysti haisee – ainakin tällä kaudella – mutta kilpailullisesti ajatellen on ehkä täysin järkevä ratkaisu, että tasaisuudella ja toimivuudellakin on mahdollista pärjätä MM-sarjassa. Toisaalta olisihan tuo kilpa tiukka vanhankin systeemin pohjalta: ensimmäisen ja kuudennen sijan väli olisi 9 pistettä nykyisen 12 sijaan.

Toivoa sopii, että jos maailmanmestaruuden voittaa Richard Burns, voittaisi hän rosbergilaisen uskottavuuden nimissä edes yhden osakilpailun tällä kaudella, niin kuin hän voitti maailmanmestaruusvuonnaan 2001. Sen jälkeen Burns siirtyi Peugot’lle eikä ole voittanut kilpailuakaan. Kauden 2001 alusta Jyväskylän 2003 jälkeiseen hetkeen Marcus on voittanut 11 MM-rallia siinä missä Richard vain 1. Eikä olisi kovinkaan suuri ihme, että kauden päätyttyä maailmanmestaruudet olisivat Richardille samassa ajassa 2–1.

Hyvä että meille Marcus-faneille jää jossiteltavaa, jos kauden 2003 viisi viimeistä osakilpailua eivät käännä taistoa Marcuksen hyväksi.

Jo useampaan otteeseen mainitussa Fantasy Premier Leaguessa (FPL:ssä) jokaisella managerilla on alussa käytettävissään 100 miljoonan punnan budjetti, jolla pelaajia sitten ostellaan. Jotkut ovat kuitenkin vieneet tämän hieman pidemmälle…

Chelsean uusi omistaja Roman Abramovich on ottanut tämän leikin ihan tosissaan. Viimeisimpinä merkittävinä hankintoina Roman osti Juan Sebastian Veronin ja Joe Colen Chelsean miehistöön.

Käytettyään puolustus- ja keskikenttäpelaajiin vaatimattomat 60 miljoonaa puntaa Abramovich alkoi hankkia Chelskiin luonnollisesti hyökkääjiä. Viimeisimpinä siirtohuhujen kohteina ovat RCD Mallorcan Samuel Eto’o ja Inter Milanin Christian Vieri.

Ei kai siinä, jos rahaa löytyy. Pelaajatulva Chelsean suuntaan on jo niin vauhdikas, ettei juuri mikään enää yllätä, mutta luulen, ettei Roman ole vielä paljastunut kaikkia ässiään. Odotellaan innolla.

Hanki maksuton harrastus kaudeksi 2003–2004: Fantasy Premier League on Valioliigan virallinen mielikuvitusliiga, jossa halukkaat voivat koota oman mielikuvitusjoukkueen kaikki valioliigapelaajat kattavasta valikoimasta. Joukkueet saavat pisteitä pelaajiensa oikeiden peliesitysten perusteella, ja tavoite on tietysti kerätä niin paljon pisteitä kuin suinkin on mahdollista.

Liigassa kisaillaan kokonaissarjan lisäksi pienemmissä sarjoissa, kuten vaikkapa tietyn joukkueen kannattajien tai tietystä maasta kotoisin olevien managereiden kesken, sekä yksityisliigoissa.

Avokatsomo kutsuu kaikki halukkaat mukaan jalkapallohulabaloohon kaudeksi 2003–2004. Avokatsomon yksityisliigaan voi liittyä, kun saa kasattua oman FPL-joukkueen ja liittää sen liigaan nimeltä Avokatsomoliiga. Liittymiseen tarvitaan liittymistunnus salauk@opl_107792.

Tätä kirjoitettaessa liigassa on (vasta) kaksi joukkuetta: Maukan Partizan Port Arthur sekä minun Suurlohjan Torpedoni. Hyvä lukija, kokoa oma joukkue ja liitä se Avokatsomoliigaan! Valioliigan, FPL:n ja Avokatsomoliigan ensimmäinen pelipäivä on elokuun 16. päivä, mutta oman joukkueensa voi kasata milloin vain: tänään, huomenna tai ensi keväänä. Tervetuloa! Rakastu fantasiamanagerointiin!

Avokatsomossa tullaan raportoimaan Avokatsomoliigan tapahtumista viikottain.

Legendaarinen tietokilpailukysymys kuuluu: Kuka on vanhin koskaan Veikkausliigassa pelannut pelaaja? Vastaushan on tietysti Turun Palloseuran oma poika Martin Saarikangas, joka oli TPS:n avauksessa 57-vuotiaana ottelussa HJK:a vastaan 14. 8. 1994. Kuten jo monet arvaavatkin, kyseessä oli jonkinlainen pr-tempaus.

Briteissä kuitenkin osataan laittaa aina paremmaksi. Englannin kakkosessa pelaava Plymouth Argyle nimittäin hankki riveihinsä kokeneen Michael Footin. Ikää tällä vasemman laidan konkarilla on 90 vuotta (HS).

Saa nähdä annetaanko Michaelille mahdollisuus päästä testaamaan nykykuntoaan. Mitäköhän jalkapallosäännöt muuten sanovat siitä, että saako pelaaja käyttää rollaattoria, mikäli ei muuten pysy pystyssä? Sanovat varmaankin että ei.

HJK ei uusinut tälläkään kaudella vuoden 1998 ihmettä, mikä on harmi muttei yllätys. Mestareiden liigaan pääseminen on vaikeutunut niistä ajoista, niin että HJK:n pudottanutta MTK Budapestiakaan siellä tuskin tulemme näkemään. (TS:n uutinen.) Esimerkiksi viime kaudella yllättänyt FC Basel on näihin Suomen ja Unkarin toivoihin nähden kuitenkin aivan eri tasolla.

Eihän HJK:n jatko toisaalta kaukana ollut. Yksi maali enemmän tehtynä tai yksi maali vähemmän päästettynä olisi auttanut eteenpäin. Ja eilen HJK:lla ainakin oli paikkoja. Suomalaiset jalkapallojoukkueet yltävät valitettavan harvoin erinomaisiin suorituksiin.

UEFAn uutinen kolmannesta karsintakierroksesta kertoo, että seuraavaksi MTK Hungariaa (huom. oikea nimi) vastaan asettuu Glasgow Celtic. Celtic oli viime kauden UEFA Cupin finaalissa, ja vaikka Porto voittikin 3–2, voi taivalta kutsua hyväksi menestykseksi. Muun muassa Liverpool taipui Celticille, joten eiköhän Unkarin pojat tule tiputetuksi.

Moottoriurheilua on totuttu seuraamaan sankarillisten suomalaisten ja paholaismaisen hyvien tai leppoisan vaarattomien ulkomaalaisten välisenä kamppailuna. Siksi moottoripyöräilijä Mika Kallion ja hänen suomalaisen Ajo Motorsport -tallinsa välinen kiista on vaikea seurattava. Kumman puolta pitäisi olla: kilpailusuoritustensa parantamiseen ja palkkansa kasvattamiseen tähtäävän, lahjakkaan suomalaisen moottoripyöräilijän vai pienen mutta sisukkaan suomalaisen kilpatallin?

Toivottavasti saavat jutun sovittua, että suomalaisella ratamoottoripyöräilyllä olisi tulevaisuus tulevaisuudessakin.

Turun Sanomat: Mika Kallio siirtyy itävaltalaistalliin.

Suomessa pelattavien jalkapallon alle 17-vuotiaiden MM-kisojen alkuun on aikaa alle viikko. Turnauksen avausottelu Suomi–Kiina potkaistaan käyntiin Töölön jalkapallostadionilla 13.8. kello 17.30. Aion olla paikan päällä.

Avokatsomon kisaekspertti on kuitenkin Maukka, joka toimii kisaorganisaatiossa Turussa. Turussa pelataan toinen turnauksen avausotteluista, kun yhtä aikaa Töölön ottelun kanssa alkaa Kupittaalla Argentiina–Australia.

Kannattaa tsekata tuo FIFA U17 World Championships -sivusto. Siellä on kaikkea mielenkiintoista.

Brittein saarilla pohditaan, voivatko Skotlannin jalkapallon jättilaiset, Glasgow’n pariskunta Celtic ja Rangers siirtyä pelaamaan Englannin Valioliigaan. Asia ei ole järin yksinkertainen. Keskustelun näkökulmiin ja taustoihin voi tutustua esimerkiksi Phil Hollandin kirjoituksessa.

Siirtymistä ajava Celticin puheenjohtaja Dermot Desmond sanoo, että Old Firm -parivaljakko toisi Valioliigaan 100 miljoonan punnan lisätulot, mutta Valioliigan pienemmät joukkueet vastustavat skottien siirtymistä – tiputtaisihan se pari valioliigajoukkuetta 1. divisioonaan ”kepulikonstein”. Phil Holland sanookin:

The only way that Celtic and Rangers will ever be allowed into English football is if they begin on the very bottom rung of the ladder and fight their way up to the Premier League, the suggestion of parachuting these two giants into the Premier League because of the size and stature is simply wrong.

Skotlannin Valioliigalle Glasgow’n suurten siirtyminen olisi arvatenkin kohtalokasta. Tätä mieltä on esimerkiksi Arsenalin manageri Arsene Wenger. Englannin liigan viralliset tahot viestittävätkin pohjoiseen, että mitään mahdollisuutta siirtyä Englantiin ei skoteilla ole. Jalkapalloliitto uskoo, että siirtyminen vaarantaisi kansalliset jalkapallosarjat koko maailmassa. Joukkueet voisivat sopia toisten joukkueiden ja televisioyhtiöiden kanssa kansalliset rajat ylittävien liigojen perustamisesta. Haluaisimmeko esimerkiksi sarjan, jossa toisiaan vastaan pelaavat Boca Juniors, Sao Paulo, Manchester United, Barcelona, Juventus ja Bayern München, jos menettäisimme parhaat kansalliset ja kansainväliset seurajoukkueiden sarjat? Kyllä siinä menisi ennen pitkää usko maajoukkueiltakin.

Vaan onhan se niin, että raha pyörittää huippu-urheilua, ja urheilulliset näkökohdat unohdetaan helposti, jos taloudelliset asiat puoltavat tai jopa edellyttävät toimenpiteitä. Ei välttämättä ole kovinkaan villi veikkaus, jos veikkaa, että muutaman kymmenen vuoden päästä huippujalkapallosarjat ovat kaikki ”keinotekoisia” liigoja.

Uuden omistajansa rahoja tiuhaan tahtiin kuluttava Chelsea murskasi harjoitusottelussa Watfordin 4–1, ja pelipaikan puolesta tiukasti kamppaileva Mikael Forssell teki 1 ja ½ maalia.

ESPNSoccernet.comin mukaan:

It was no surprise when the Premiership side went 1-0 up with 11 minutes on the clock. (Wayne) Bridge dinked a ball into Forssell who, after somewhat fortunate control, fired into the bottom corner from 16 yards.

Ja:

– – through unlucky Hornets defender Neil Ardley. Geremi’s effort hit the post and the ball rebounded to Forssell’s feet. Ardley slid in to tackle the Finn but only succeeded in poking the ball into his own net.

Kuulostaa oikein hyvältä. Sekä Bridge että Geremi ovat alustavasti Fantasy Premier League -joukkueessani Suurlohjan Torpedossa.

Henkilökohtainen syyskauden avausottelu on takana. Epämääräisestä - pääosin kemisteistä - koostuvan joukkueen vahvistuksena minulla oli kunnia olla tänään kaatamassa nimekästä FC Sammakon joukkuetta, joka koostuu pääosin turkulaisista kirjailijoista ja muista taiteilijoista. Tosin joukkueen luottopelaaja Reijo Mäki oli todennäköisesti jo siirtyneet valmistelemaan joukkueen saunailtaa sillä miestä ei kentällä näkynyt.

Joka tapauksessa ottelu oli tasainen ja ennen kaikkea erittäin tekniikkavoittoista pelailua. Nilkoille ei potkittu ja molemmat joukkueet pelasivat siistiä jalkapalloa. Henkilökohtaiseksi saldoksi kertyi yksi maali, yksi syöttö, krampannut pohje ja verille hiertynyt kantapää. Onneksi oluella on ihmeitä tekevä vaikutus myös urheiluvammoihin.

Ensi viikolla alkavat jo todelliset sarjapelit ja sinne voikin lähteä nyt hyvillä mielin, kun on tällainen mukava harjoitusottelu takana. Kunhan vain saisi laskettua sitä hevosenpotkua puolisen metriä alemmas, niin sitten tulee rumaa jälkeä. Sivusuunnassa kuti alkaa jo olla ihan kohdallaan - varsinkin jos pääsee riittävän lähelle. Ai niin, mikäkö oli tänäisen ottelun lopputulos? Minä en laskenut. Taidettiin voittaa 6-5.

Eivät menneet valtio-opin perusopinnot hukkaan, kun osaan näin hienoa sanaa käyttää viestin otsikossakin. Jeps jeps.

Mitä sellaista Lofooteilta löytyy, mitä muualta Norjasta ei? Annan vastauksen itse itseäni korostaen: Lofooteilta löytyy se ainoa norjalainen jalkapallojoukkue, joka pystyi tekemään maalin Rosenborgin verkkoon Norjan Cupin neljän alkukierroksen aikana. Rosenborg siirtyi toisen jakson alussa 0-1 -johtoon, mutta FK Lofotenin Glenn Jensen tasoitti kolme minuuttia myöhemmin tässä Norjan cupin kolmannen kierroksen ottelussa. Ei, tasan peli ei päättynyt, RBK teki vielä viisi ja voitti 1-6.

Rosenborg on siis saanut cupin neljä ensimmäistä kierrosta pelattua ja on tehnyt murskaavaa jälkeä; maalisuhde vaatimaton 43-1. Ensimmäisellä kierroksella Buvik kaatui vieraissa peräti 17-0, toisella kierroksella Clausenengen 15-0. Clausenengen kuitenkin osoitti, etteivät tappiot silloin tällöin haittaa, jos ajatellaan myönteisesti. Kolmannella kierroksella siis kaatui FK Lofoten. Neljännellä kierroksella Rosenborg terästäytyi, heilutti maaliverkkoja viidesti, eikä antanut Lynin tehdä ainuttakaan. Norjan cupin ottelut jatkuvat elo-syyskuun taitteessa.

Muistan internetissä joskus käyneeni keskustelua turhautuneen skotlantilaisen Hearts of Midlothianin fanin kanssa, joka oli harmissaan siitä, ettei kotimaan jalkapallosarjaa voi vain boikotoida siirtymällä seuraamaan toisen sarjan otteluita; siis muuttamatta pois maasta. Hearts-faneilla sentään oli viime kaudella ainakin syytä olla ihan tyytyväisiä, kun sarjassa irtosi se haluttu kolmas tila ja UEFA Cup -paikka.

Salibandykauden tietää olevan tuloillaan, kun SSV kertoo satsauksistaan alkavaa kultajahtia varten. On tullut hankittua jokunen salibandysankari naapuriseurasta, kenties pienen kohunkin saattelemana, ja sitten veikkaillaan, että joukkueella on kaikki mitä tarvitaan kevään pudotuspeleissä pärjäämiseen. Keväällä mietitään, että mites tässä näin kävi, ja sanotaan, että ensi kauteen satsataan enemmän.

Tämä on kateellisten panettelua. Turussahan ei ole yhtään salibandyn SM-sarjajoukkuetta.

Alkavalla kaudella SSV on varmasti mielenkiintoinen seurattava, sillä yksistään Janne Tähkä kiinnostaa salibandyjoukkueellisen verran ja hyviä pelaajia löytyy liuta muitakin. SSV:n soisi nousevan jälleen liigan kärkijoukkueeksi kärkijoukkueiden rinnalle.

Alkava kausi on kiinnostava myös sikäli, että toukokuussa pelataan miesten MM-kisat Sveitsissä. Ruotsi on voittanut kaikki neljä miesten maailmanmestaruutta, ja kahdessa viimeisimmässä turnauksessa Suomi on jäänyt finaalissa kaksi maalia Ruotsia jälkeen. Ei liene epäselvää, että suomalaisen salibandymaailman kilpailulliset tavoitteet tulee asettaa maajoukkueen menestyksen parantamiseen.

Muut tavoitteet ovat, kuten aina, reilussa pelissä ja hyvissä tunnelmissa. Toivottavasti alkava kausi olisi niiltä osin antoisa.

On formulakin urheilua, totta kai, muttei minulla ole siitä sen kummempaa sanottavaa. Ei oikeastaan muuta, kuin että jos olisin ehtinyt ennen Hockenheimia sanoa, että Juan Pablo Montoya voittaa tällä kaudella maailmanmestaruuden, olisin vaikuttanut paljon velhommalta kuin miltä nyt tulen vaikuttamaan.

Vaasalaiset penkkiurheilijakollegani Antti ja Petteri ovat jo pitkään vannoneet toisen moottoriurheilun kuninkuusluokan, MotoGP:n, nimeen. Minen tiedä siitä juuri mitään, mutta vauhdikkaaltahan se näyttää, harvakseltaan seurattunakin. Jonkinmoisena manageripelifanaatikkona voisin kyllä osallistua motoGPmanageriin. Siinähän sitä oppisi sitten lajia tuntemaan.

Viimeisin maalin tehnyt maalivahti taitaa olla Brasilian mestaruussarjassa pelaavan Ponte Pretan veskari Lauro, joka tasoitti 1–1:een pelissä Flamengoa vastaan tuomarin antaman lisäajan 7. minuutilla.

23 pelatun ottelukierroksen jälkeen Brasilian mestaruussarjaa johtaa Cruzeiro kolmen pisteen erolla Santokseen (vai Santosiin?). Kolmantena on Sao Paulo, viisi pistettä kärkeä jäljessä. (Sarjataulukon tarjoaa Gazeta Esportiva Net.)

Niin, ja lajihan siis on jalkapallo.

Skotlantilainen Aberdeen teki Markus Heikkisen kanssa kaksivuotisen sopimuksen, ja niin 24-vuotiaan suomalaispuolustajan mahdollisuudet saada peliaikaa paranivat viime kevääseen nähden huomattavasti. Viime kevätkauden Markus oli HJK:sta lainassa Englannin 1. divisioonasta Valioliigaan nousseessa Portsmouthissa, jossa hän lähinnä istui vaihtopenkillä.

Jos ei mitättömältä, niin ainakin tuntemattomalta kuulostavassa Portsmouthissa pelaa muuten alkavalla kaudella muutama tunnettu pelaaja, joiden esityksiä on hauska päästä seuraamaan. Tsekin maajoukkueen ex-liverpoolilainen Patrick Berger, ex-spursilainen ja ex-manulainen Teddy Sheringham, ex-blackburnrover Tim Sherwood ja ex-nottinghamforestlainen Steve Stone taatusti himoavat tilaisuutta päästä todistamaan pelitaitonsa. Valioliigasta entuudestaan tuttuja nimiä ovat myös Shaka Hislop, Nigel Quashie ja Deon Burton.

Valioliigan sivuilla on muuten listattu kaikkien pääsarjalaisten kesäsiirrot.

Aluksi, koska tämä on ensimmäinen viestini, tahdon kiittää kaikki niitä tahoja, jotka ovat mahdollistaneet tämän blogin avaamisen ja toimintakykyiseksi saattamisen. Tiedätte kyllä keitä olette ja kollegani Samuli ehtikin jo tärkeimmät nimeltä mainita. Kiitokset nyt tietysti Samulillekin.

Sitten itse asiaan. Poudan Pekka kertoi muutama päivä sitten, että kesä alkaa olla kääntymässä ehtoopuolelle. Tämä tarkoittaa piinaavien helteitten päättymisen ohella sitä, että muun muassa britit kaivavat nahkakuulta kaapeistaan ja ryntäävät viheriöille.

Euroopan suurten jalkapallosarjojen alkaminen tarkoittaa myös muutamien, tosin vielä melko harvalukuisten, online-real time-manageripelien käynnistymistä tietoverkossa. Allekirjoittanut innostui kyseisistä ”peleistä” vuosi sitten saatuaan kiinteän internetyhteyden talouteensa.

Ihan lyhyesti muutamia mainostaakseni täytyy nostan ensimmäisenä esille Fantasy Premier Leaguen, jossa joukkue kootaan ihan oikeista brittiliigan palloilijoista, jotka saavat pisteitä sen mukaaan, miten ihan oikeastikin pelaavat (näin kaikessa lyhykäisyydessään).

Toisena mainitsen minulle uudesta managerointipelistä, johon törmäsin sattumalta. Kyseessä on ruotsalainen Hattrick. Tässä pelissä pelaajat ovat keksittyjä ja kaikki muukin on enemmän tai vähemmän sovellettua ”pelattavampaan” formaattiin. Joukkuetta sitten kehitetään, tehdään pelaajahankintoja kotimaasta ja ulkomailta, nostetaan nuoria lupauksia juniorijoukkueesta, tutkitaan vastajoukkueiden profiileja, pelataan cup-otteluita ja niin edelleen. Käyttäjiä tällä pelillä on useasta eri maasta, mikä lisää mielenkiintoa.

Lisäksi kaikennäköisiä muita netistä löytyviä jalkaplloa tavalla tai toisella sivuavia pelejä ja sovelluksia on joka lähtöön. Muun muassa UEFA:lla on Fantasy Premier Leagueta vastaava sovellus. Löytyypä netistä myös hupaisaa ajanvietettä kaikille David Beckham faneille. Vapareitakin on verkossa mahdollista treenata.

Onneksi sentään vielä on kesää sen verran jäljellä, ettei minunkaan tarvitse sammaloitua työtuoliini vaan voin lähteä ihka oikean nahkapallon perässä kirmaamaan.

Avokatsomo on blogi, jossa Maukka ja Samuli kirjoittavat urheilusta. Eritoten jalkapallo on elämä!

Alun lopuksi haluamme kiittää seuraavia tahoja erinäisistä mutta tässä yhteydessä määrittelemättömistä Avokatsomon avaamiseen myötävaikuttaneista asioista:
– Kallio ja Otsamo: FC Palloseura
– Hessun, Kapan ja Pikku-Torren Who’s Got the Ball Now?
– Pinseri ja Pinserin blogilista yhteisöineen
– Kasan Jussi
– Steal These Buttonsin Taylor ja muu poppoo
– Movable Type ja Site Meter
+ he ja ne, jotka tässä jätimme tarkoituksella mainitsematta tai mahdollisesti unohdimme.