Haa! Avokatsomon alkumetreille saadaan heti valtakamppailu aikaiseksi kahden kirjoittajan välillä. Miksi ihmeessä Maukka meni kommentoimaan Töölön pelejä noin perusteellisesti, vaikka tiesi minun olevan paikan päällä? Eikö siellä Turussa muka tapahtunut mitään?
Töölön stadionille pitää saada kunnon valotaulu. Nykyinen, peliajan ja ottelutilanteen näyttävä kahden taulun systeemi on naurettava, jos ajattelee, että stadionin pitäisi olla kunnon kansainvälinen stadioni, joka se muilta osin onkin. Keinonurmesta en osaa sanoa muuta kuin että liukkaasti pallo pomppi ja kovin aurinko heijastui. Mutta se siitä. Asiaan:
Kiina oli kova joukkue. Keskiviikkoaamun Hesarissa oli toimittaja Peutere ehtinyt epäillä Kiinan valmentaja Liu Chun Mingin (myös Chunming Liu) asiantuntemusta, kun tämä väitti, että suomalaiset ovat ehkä vähän hitaita; minusta Kiinan peli osoitti suomalaisten hitauden. Kiinalaisten pelaajien liikkuminen ja pallollinen peli oli yksilötasolla nopeampaa, eikä oikeastaan ennen Ümit Meneksen kentälle tuloa Suomella ollut keskikenttäpelistä tietoakaan. Suomi tavoitteli kärjestä Petrescua ja Parikkaa korkein keskityksin laidoilta ja puolustuksesta, mutta Kiinan keskuspuolustus palautteli pallot päillään takaisin. Toisella puoliajalla Suomi toden totta ryhdistäytyi, mutta kyllä minusta Suomen on syytä olla erittäin tyytyväinen lopputulokseen – hyvää onneakin oli apuna.
Pelaajiakin tuli vähän seurailtua. Veikkausliigaotteluun kahdeksan kertaa vaihdosta kentälle tullut KooTeePeen Marko Tyyskä aloitti vähän haparoiden, niin kuin koko Suomen puolustus, ja maalivahti Kiljusella oli venymistä. Suomen keskikentältä ei jäänyt muistiin ketään ennen Menekseä ja Jussi-Pekka Savolaista, toista vaihdosta sisään tullutta vintiötä. Kiinan vikkelistä menijöistä pariin otteeseen vakuuttivat ainakin Junmin Hao, Yongpo Wang ja Chen Jiang, jotka opin tuntemaan helpommilla nimillä numero 8, numero 9 ja numero 11.

Toinen avauspäivän Helsingin-otteluista oli Meksiko–Kolumbia, jolta odotin paljon mutta sain vähän. Pelaajien hyvä tekniikka ei oikein auttanut kumpaakaan joukkuetta pelaamaan tehokkaasti kohti maalia, ja vasta aivan ottelun loppu toi kunnon tilanteita, useimmiten Kolumbian maalille. Meksikolla oli liuta Maradonan-kokoisia pelimiehiä, mutta ketään yksittäistä en heistä enää muutama tunti ottelun päättymisen jälkeen muista. Kolumbian Anthony Tapia eli Tony vaikutti periaatteessa Kolumbian pelintekijältä, muttei hänen menonsa yltynyt kuin pariin otteeseen. Meksikon puolustaja Luis Robles (nro 4, kuvassa oikealla), joka muistuttaa Roy Keaneä, taklasi kovaa koko ottelun ja seurasi Kolumbian vaarallisenoloista hyökkääjä Gustavo Adrian Ramosia kentän jokaiseen kulmaan. 88. minuutin kohdalla Robles pääsi myös erinomaiseen maalintekopaikkaan, mutta ei saanut palloa maaliin. Ramos puolestaan muistuttaa kovin Faustino Asprillaa, ja hänen paidanselkämyksessään oli jokin lempinimi, Adrianho tms. Kolumbialaisista panin muistiin myös puolustaja Pablo Armeron, jonka osaamista vasemmalla laidalla olisi voinut katsoa pidempäänkin: parin vaarallisen nousun jatkoksi olisi toivonut paria vaarallista nousua lisää. Kolumbian topparikalusto näytti järkälemäiseltä, niin että toivottavasti Suomi ei lähde pelaamaan heitäkin vastaan keskityspalloilla.
Seuraavaksi Vintiöt kohtaavat kuitenkin Meksikon. Ottelu pelataan Töölössä lauantaina kello 17.30 alkaen. Saapa nähdä, miten joukkueiden varsin erilaiset pelityylit kohtaavat. Maukka jo vähän veikkailikin, että joukkueet saattavat pelata aika lailla ristiin, eikä se yllättäisi minuakaan. Kiinan odotan voittavan ainakin yhden ottelun, mutta Meksikolta ja Kolumbialta en oikein osaa odottaa mitään. Mikä tahansa taitaa olla mahdollista. Suomi mennee jatkoon, jos yleisö viihtyy tulevissakin otteluissa, sillä tämänpäiväiset kahdeksan ja puoli tuhatta katsojaa olivat selvästi se 12. ja ehkä jopa 13. vintiö.
Vinkki: Töölön stadionin katsomoista kannattaa valita joko pääkatsomo tai pohjoispääty (pääkatsomosta katsottuna vasemmalla). Aurinko paistoi niin maan vimmatusti aina Meksiko–Kolumbia-ottelun alkuminuuteille saakka.
Peli oli kyllä aikamoista pallottelua ja suomella ei ollut mitään peliä. Kiina pelasi ja loi tilanteita. Viimeistely oli vain totutun suomalaista. Suomi oli kuin itsensä vastakohta. Paikkoja oli vähän, mutta maaleja riittävästi voittoon. Jyväskylän poika pelaa asenteella, toivottavasti maali per peli tahti jatkuu. Ei ole Euroopasta kisoissa monta joukkuetta, joten nyt on Suomella mahdollisuus päteä MM-kisoissa. Sitä ei Suomelle yleensä suoda.
Pyydän Samulilta anteeksi ajattelemattomuuttani. Pitäydyn tästedes Turun tapahtumissa: tänään Turussa akkreditoitiin kaksi ihmistä. Lounaaksi FIFA tarjosi minulle sveitsinleikettä. Aamulla satoi.
Avokatsomo 2003—2008