Ovatko palloilujoukkueesi toverit idiootteja ja mietit kuumeisesti sinulle sopivaa yksilölajia? Etsitkö itsellesi harrastusta, jota muut eivät ole vielä löytäneet? Kaipaatko elämääsi vauhtia ja jännitystä? Oletko 15—75 -vuotias mies tai nainen ja haluaisit käyttää vapaa-aikasi paremmin? Mikäli vastasit johonkin edellisistä kysymyksistä ”kyllä”, on tämä sinun onnenpäiväsi. Avokatsomo nimittäin tarjoaa torstain piristykseksi kuvitetun esittelyn uusista extreme-urheilumuodoista, joista odotetaan seuraavia suuria harrastajamagneetteja.
» Lue koko juttu

Avokatsomon rakenteita muutettiin tänään, kun huoltohenkilökunta otti vaarin Villen ohjeistuksesta linkkien parempaan käytettävyyteen ja muokkasi Movable Type -järjestelmän asetuksia uusiksi.

Testien perusteella kaikki toimii uudistusten jälkeen kuten pitääkin. Vanhojen osoitteiden pitäisi ohjata haetun jutun uuteen osoitteeseen, eli tiedonjanoisen tarve pitäisi tulla tyydytetyksi. Jos jossakin mättää, ole ystävällinen ja protestoi kommenttiosastolla tai sähköpostitse.

Suomen Palloliiton Turun piiri järjestää talvella 2003–2004 harrastesalifutis- eli hotsal-sarjan, joka jatkaa kesäisen Viking Line Kimppaliigan harrastelijafutisperinnettä. Yliopistonmäen Keskiviikko ilmoitettiin eilen mukaan leikkiin, ja seuraksemme ehtii vielä mukaan. Viimeinen ilmoittautumispäivä on maanantai 3.11.

Pelin säännöt suosivat taitavuutta ja hyvää pallonkäsittelytaitoa, mutta se toimii erinomaisesti myös kuntopelinä. Peli sopii myös monen muun lajin oheisharjoittelumuodoksi. Sääntöjen mukaisen 1+4 pelaajan joukkueen kokoaminen on helppoa ja erilaiset pelisovellutukset ja sarjat voi rakentaa vaikka seura- tai joukkuekohtaisesti riippumatta pelaajien tasosta. Pienillä joukkueilla pelattaessa saavat kaikki pelaajat kokea paljon pallokosketuksia ja ”lentävät” edestakaiset vaihdot antavat huonokuntoisillekin mahdollisuuden toimia omien edellytystensä pohjalta.

Lisätietoja löytyy Turun piirin sivuilla olevasta doc-tiedostosta. Ilmoittautumislomake tarjotaan xls-tiedostona.

Jos pelin säännöt ”suosivat taitavuutta ja hyvää pallonkäsittelytaitoa”, voivatko suomalaiset laisinkaan pelata peliä? Miettikääpä sitä.

Klaani on Salibandyliiton ylläpitämä keskustelupalsta. Linkataanpa Avokatsomosta ”wanhan ajan salibandysta” käytävään keskusteluun ja siellä erityisesti Kari Ceballos-Purhosen muisteluun salibandysta, säännöistä ja liitosta.

Poimitaanpa jälleen huomionarvoinen pala tilastoa salibandyn I divisioonan länsilohkosta. Pirkkalan Pirkat saa kiittää Seinäjoen Peliveljistä otetusta 6–3-kotivoitosta maalivahti Matti Tuomirantaa, joka torjui mahtavat 50 laukausta. Vaikka emme Avokatsomossa nähneet ottelua, voinemme turvallisin mielin veikata, että Tuomirantaa ei syyttä valittu joukkueensa parhaaksi pelaajaksi. Kolme maalia pamauttanut Vesa Sorvaniemi olisi varmaankin samaa mieltä.

Mikael Forssell on noussut yhdeksi Valioliigan kuumista nimistä. Birmingham Cityn yhdeksästä valioliigamaalista Miklu on tehnyt neljä. Neljä maalia kuudessa ottelussa on ollut viimeisiä tarvittuja, vakuuttavia todisteita Mikaelin kyvystä ja mahdollisuudesta nousta eurooppalaisen huippusarjassa pelaavan joukkueen ratkaisumaalien tekijäksi.

Ainakin Saksassa ja Englannissa kukin joukkue vuorollaan on puhunut halusta saada Forssell kärkeen. Viimeksi tällaisia toivoita on esittänyt Aston Villan, Birminghamin kaupungin kuuluisamman joukkueen, manageri David O’Leary. Birminghamin johtokunta älähtää: Blues laugh at Villa’s Forssell interest (ESPNSoccernet.com).

Sullivan (Birminghamin omistaja David Sullivan) told the Birmingham Sunday Mercury: ’This is a very silly statement to make. If there is one club Forssell couldn’t play for then it is Villa. The grief he would get in the city is unbelievable. I don’t think David O’Leary can understand how things work in the city.’

Sullivan sanoo Chelsean luvanneen Forssellin lainaan koko kaudeksi Birminghamille ja toivoo, että ensi kesänä seurat voisivat sopia Forssellin pysyvästä siirrosta. Forssell on viimeisimmissä puheissaan esittänyt saman vanhan toiveensa saada näyttömahdollisuus Chelseassa. Miksi ihmeessä? Hänellä on paljon muitakin mahdollisuuksia kuin birminghamilaisjoukkueet tai Bundesliiga. Miksi ihmeessä hän vaihtaisi vakiokokoonpanopaikan Chelsean italialais–venäläiseen rulettiin?

Harri Koskinen kertaa Turun Sanomissa lauantain vastaisena yönä kuolleen hiihdon olympiavoittaja, maailmanmestari ja Suomen mestari Veikko Hakulisen urheilu-uraa. Se onkin tarpeen, sillä olen melkoisen tietämätön suomalaisesta urheiluhistoriasta, enkä ihmettelisi vaikka muutkin sukupolveni edustajat olisivat. Olemme kyllä kuulleet vanhempiemme ja isovanhempiemme muistoja sotienjälkeisen Suomen menestyksistä urheilurintamalla, mutta on kokonaan toinen asia, kuinka paljon olemme niistä ymmärtäneet ja sisäistäneet. Tiedämmekö tarpeeksi, kun tiedämme olympiamatkan voittoajan?

Millainen on ollut aika, jolloin miehet vielä olivat rautaa? Hakulinen on urheillut SM-tasolla myös suunnistuksessa, hiihtosuunnistuksessa, maastojuoksussa ja soudussa. Urheilu on ollut urheilua. Intohimo, vaan ei ammatti.

Täytyneepä mennä kirjastoon ja lukea kirja jos toinenkin Veikko Hakulisen muistolle.

Veikkausliiga päättyi toista kertaa perättäin HJK:n mestaruuteen, niin kuin urheilumediasta olemme varmasti kaikki jo kuulleet. Valkeakosken Haka menetti otteensa liigassa ja tippui kakkoseksi, mutta pronssille nousseen Tampere Unitedin valmentaja Ari Hjelm vaihtaisi vielä oman joukkueensa ja Hakan järjestyksen (Veikkausliiga.com:in lainaus Aamulehdestä — ei siis itse luettua tahi sen kummemmin varmistettua tietoa):

Kun huomioidaan kaikki pelit, United oli Suomen toiseksi paras joukkue tällä kaudella. Heti HJK:n jälkeen. Haka oli meidän perässä. Se lensi heti laulukuoroon Suomen cupissa ja Uefa-cupissa. Ja putosi hopealle tuommoisella joukkueella.

Sarjataulukon toisessa päässä erot kasvoivat lopulta selkeiksi, vaikka pitkään taisto näytti hyvin tasaiselta. Ykkösdivisioonaan tippuu Kuopion Palloseura, joka jäi neljän pisteen päähän liigakarsintaan Rovaniemen Palloseuraa vastaan lähtevästä KooTeePeestä. Pitkään putoamiskurimuksessa kärvistelleet Jazz, FC Hämeenlinna ja Jokerit saivat itsensä ja liigakarsintapaikan väliin muhkeat kuusi pistettä.

Vuoden 2004 Turun mestaruuden voisi jakaa kaupunkimme molemmille joukkueille. Inter, jolta odotettiin vahvaa panosta mitalikamppailussa, sijoittui sarjassa seitsemänneksi. Kahdeksan voitotonta ottelua kauden alussa oli liikaa, sillä vaikka joukkueen peli paranikin, jäi pronssisijaan 12 pistettä. Se on yhtä kuin neljä voittoa. Turun Palloseura jäi kolmen pisteen päähän Interistä, mutta otti paikallisotteluista 4–1-pistevoiton yhteismaalein 3–1. Kautea pohjustettaessa TPS:n odotettiin olevan sarjan hännillä, mutta alussa otetut voitot pitivät seuran hetken liigan kärkipaikalla, josta tie vei kyllä alaspäin, mutta ei sarjan keskikastia alemmas.

HJK          26   17   6   3    51 - 15   57
Haka         26   16   5   5 	54 - 16   53
Tampere Utd  26   14   5   7 	39 - 21   47
MyPa         26   13   4   9 	46 - 29   43
Lahti        26   11   8   7 	40 - 31   41
Allianssi    26   10   6  10 	43 - 44   36
Inter        26   10   5  11 	43 - 41   35
Jaro         26    9   8   9 	36 - 38   35
TPS          26    8   8  10 	30 - 35   32
Jokerit      26    7   7  12 	29 - 37   28
Hämeenlinna  26    7   7  12 	25 - 48   28
Jazz         26    7   7  12 	31 - 55   28
KooTeePee    26    6   4  16 	28 - 53   22
KuPS         26    4   6  16 	25 - 57   18

Tällä kaudella pohjoisin veikkausliigakaupunki oli Pietarsaari Jaroineen, mutta ensi vuonna liiga pohjoissuomalaistuu. Ykkösestä suoraan liigaan nousi Tornion Pallo -47, joka voi saada, kuten edellä mainittiinkin, sarjatasojen väliseen hissiin seurakseen vielä Rovaniemen Palloseuran.

Liigan maalikuningas vuonna 2004 on Myllykosken Pallon Saku Puhakainen 14 maalilla. Hänestä maalin pääjän jäi KooTeePeen Gabor Szilagyi. Tehokkain peluri oli Hakan Valeri Popovits, joka 11 maalinsa lisäksi sai 13 syöttöpistettä ja yhteensä siis 24 tehopistettä. Interin Aristides Pertot punnersi tehot 12+9=21. Syöttöpörssissä Popovitsin jälkeen olivat 11 syötön Piracaia Jazzista (7+11=18)ja Fredrik Svanbäck Jarosta, joka nousee tehotilastosta henkilökohtaiseksi suosikikseni tyylikkäillä tehoilla 3+11=14. TPS:n tehomies Mikko Hyyrysen tehot olivat 9+2=11. Kauden alussa supertähtimäisiä vapareita Töölön stadionilla Jokereille laukoneen virolaisen Konstantin Nahkin tehot olivat kauden päättyessä 6+3=9. Poimitaanpa pelaajista vielä FC Lahden tulevaisuudenlupaus Njazi Kuqi (juu, sukua on), joka pamautti Nahkin tapaan kuusi maalia. IS-tähtiä keräsi ylivoimaisesti eniten Valeri Popovits, jonka 48:aa tähteä seurasi Alexei Eremenko Jr. 24 tähdellään.

Tehopörssin ”TOP 10″:

 1. POPOVITS Valeri     Haka  	    11+13=24
 2. PERTOT Aristides    Inter 	    12+ 9=21
 3. PUHAKAINEN Saku     MyPa 	    14+ 4=18
 4. ALVAREZ Luciano     Inter 	    12+ 6=18
 5. PIRACAIA            Jazz 	     7+11=18
 6. KOTTILA Mika        HJK 	    11+ 5=16
 7. BOTHA Ryan          MyPa 	    10+ 6=16
 8. MÄKELÄ Juho         HJK 	    12+ 3=15
 9. SZILAGYI Gabor      KooTeePee   13+ 1=14
10. RISTILÄ Sami        Haka 	    10+ 4=14
11. SVANBÄCK Fredrik    Jaro 	     3+11=14

Laukaustilastot kertovat Svanbäckin tarinan hieman toisenlaisesta näkökulmasta: kohti maalia 52 kertaa, ohi maalin 37 kertaa. Nuorukainen tietänee, mitä harjoittelee talvella. Kolme kovinta maalia kohti laukonutta liigapelaajaa: Svanbäck 52, Puhakainen 43, Ryan Botha (MyPa) 42. Kolme kovinta ohilaukojaa: Tero Koskela (Tampere Utd) 41, Svanbäck 37, Oscar Geagea (Hämeenlinna) 31.

Linkitetäänpä lopuksi vielä AC Allianssiin, jonka kausi jatkuu yhden ottelun verran cup-finaalissa mestari-HJK:n kanssa. Lauantaina 1.11. kello 17.00 alkaen.

TPS–SBS Pori -ottelun jälkimainingeissa mainittu SBS Wirmon ja FT Trackersin kohtaaminen jäi avokatsomolaisilta näkemättä ennakko-odotusten mukaisesti Pikku-Torren lauantaisen brittifutisiltapäivän takia.

Joukkueiden taisto olisi kyllä eittämättä ollut mielenkiintoista nähtävää: 9–9-tasapeli, kolme epäonnistunutta rangaistuslaukausta ja Wirmon Jussi Lännistön yhdeksän torjuntaa jatkoajalla.

Salibandyliigassakin pelattiin, ja Salibandypörssin ensimmäinen pelijakso pyörähti käyntiin. Tässä salibandyhuumassa täytyy pitää huolta, että Veikkausliigan päättyminen saa ansaitsemansa huomion. Mutta katseltakoon sitä kirkkaammassa päivänvalossa. Avokatsomon kello näyttää juuri siirtyneen talviaikaan.

Sunnuntaitreeneihin menijät, muistakaahan siirtää kello oikeaan aikaan!

Joskus aikanaan Salimafia taisi olla salibandyjännärin ykköspaikka netissä. Sisäpiiriläisten toimittamaa aineistoa seuraamalla pääsi kurkistamaan lajiin, sen tapahtumiin ja sen ihmisiin. Sittemmin Salimafian jättämää aukkoa paikkaamaan on ilmestynyt muita harrastajia, esimerkiksi Sabaclub.net ja Leidit Kaukalossa.

Kaukalon Leideille täydet pisteet siitä, että se kokoaa alleen niin naisten SM-liigan kuin junnupelitkin. Kaiken kaikkiaan oikein eläväisen oloinen — vaan ei ehkä näköinen — sivusto, ja taitaapa sillä olla myös aika pitkät perinteet, sillä ensimmäiset kolumnit on päivätty syksyllä 2001. Sivustolla pyörii myös Leidiliiga, jossa voi kisailla veikkaustaidoissa naisten Salibandyliigasta, 1. divarista ja tyttöjen A-, B- ja C-junioreiden SM-sarjoista valituissa otteluissa.

Muutenkin selattavaa riittää:

• Salibandylinkit listaa netin salibandy-yhteyksiä.
• Pelaajaporssi.net on paitsi salibandyn, myös jääkiekon ja jalkapallon pelaajille tarkoitettu sivusto, jossa seurat etsivät pelaajia ja pelaajat seuroja.
• Salibandy.org:issa saa salibandykeskustelu soljua.
• #Salibandy @ IRCnet on #Salibandy-irc-kanavalle omistettu sivusto.

Ja lisää on tulossa, mikäli Sabamafiaan on uskominen.

Hyvää salibandyperjantain jatkoa! Täällä Avokatsomossa juhlitaan Avokatsomon sadatta kirjoitusta. Hyvä me!

Salibandyjännäreille ja sellaisiksi haluaville tiedoksi: IS Salibandypörssin syyskausi alkaa lauantaina. Kauden alettuakin ehtii hyvin mukaan, sillä pelivuosi on jaettu kolmeen osaan. Syyskausi, kevätkausi ja play-offit ovat erillisiä kisailuja, jotka jokainen salibandypörssin joukkue aloittaa nollilta. Joukkueen luotsaaminen on maksutonta, mutta halutessaan voi maksaa pelijaksokohtaisen superpelaajamaksun. 1,66 euron maksulla saa esimerkiksi yhden sijasta kolme joukkuetta sekä 12 siirtoa per joukkue, ja jos muistan oikein, koko vuoden voitosta voi kamppailla vain superpelaajat.

Kovaa vauhtia urheiluelämässä nurkkaa valloittava Suurlohjan Torpedo perusti Fantasy Premier League-, UEFA Champions League Fantasy Football- ja Hattrick-franchiseien jatkoksi salibandyorganisaation, joka lähtee tavoittelemaan IS Salibandypörssin ykkössijaa kolmen joukkueen voimin. Iskukyky on kova, sillä esimerkiksi maajoukkuepelurit Tero Karppanen ja Vesa Punkari hädin tuskin mahtuivat Suurlohjan Torpedo 3:een.

Torpedo-organisaation toimitusjohtajana on tullut nähtyä kaikenlaista, ja täytyneekin tässä joskus viitsimyksen sen salliessa lähettää Salibandypörssin meklareille palautetta. Fantasy Premier Leaguesta sopisi nimittäin kaikkien tässä viestissä mainittujen nettimanagerointien ottaa oppia siinä mitä kokoonpanojen hallintaan ja pelaajasiirtojen tekemiseen tulee.

Missä on Suomen paras kotiyleisö? Minkä joukkueen otteluissa on paras tunnelma? — Mitä lajia silloin pelataan?

Avokatsomon suosikkilajeissa — kutsutaan niitä tässä yhteydessä vaikkapa nimillä jalkapallo ja salibandy — kaipaillaan runsaslukuisemman ja eläytyvämmän yleisön perään. Vaikka jalkapalloa on harrastettu Suomessa kutakuinkin sen samat reilut 100 vuotta kuin muuallakin, voidaan niin jalkapallon kuin salibandyn, salibandyn jopa perustellusti, väittää olevan kulttuuriltaan nuoria. Ei siis ihme, että jalkapallo- ja salibandykatsomoissa on enimmäkseen hiljaista: läsnäoleva yleisö ei tiedä miten käyttäytyä.

Jääkiekko on Suomen jalkapallo, sehän on selvä. Suomalaiset osaavat mennä lätkämatsiin, ja vaikka he menisivät sinne vain kerran vuodessa, he tietävät melko lailla tarkalleen, mitä tekevät ja saavat.

Mutta mutta. Tämä on tällaisen henkisesti varhaisnuoren, muka suomalaisesta urheilukulttuurista jotain tietävän pulliaisen höpinää. Uskaltaisinpa veikata, jonkin verran Urheiluruutua katsoneena, että jossain päin Suomea jokin joukkue pelaa jotain lajia ja onnistuu villitsemään paikkakunnan — ehkäpä jopa kaupungin — perinteikkääseen urheilupyhättöön viikosta toiseen saapuvan kotiyleisön.

Olisi hienoa, jos sinä, ja te, arvon sivulle osuneet kävijät, vihjaisisitte vaikkapa tämän kirjoituksen kommenttiosastossa, missä kaupungissa minkä lajin mikä joukkue pelaa Suomen parhaimman yleisön edessä. Oletusarvoisesti kun — sen kummemmin tietämättä — tittelin voisi myöntää jääkiekkoa Helsingforsissa pelaavalle Idrottsförening Kamraternalle.

Ja koska tämä on makuasia, tästä sopii kiistellä.

Milloinkohan Suomessa muuten rakennetaan 35 280 asukkaan kylään 41 649 katsojapaikan jalkapallostadioni niin kuin Ranskassa Lensiin? Ehkäpä sitten, kun meillä on 35 000 asukkaan kyliä.

Totta tosiaan, Avokatsomossa oli suurta urheilujuhlan tuntua, kun TPS:n salibandyorganisaatiosta kuului Karamellista tutun Anssin kutsu saapua seuraamaan salibandyn I divisioonan länsilohkon ottelua TPS–SBS Pori.

Kolmella tappiolla kautensa aloittanut mutta edellisessä ottelussa Seinäjoen Peliveljistä komean 6–4-vierasvoiton ottanut TPS oli ennen ottelua sarjataulukon häntäpäässä tasapisteissä viime kaudella Salibandyliigasta pudonneen SBS Porin kanssa. Porilaisten edellinen ottelu oli ollut Pietarsaaressa Blue Foxia vastaan kärsitty 12–5-teurastus.

Ensimmäinen erä alkoi TPS:n harhasyöttöjen merkeissä, ja Pori pääsi kahdesti kuittaamaan vastahyökkäyksistä. TPS hallitsi kuitenkin oikeastaan koko erää, ja kun syötöt lopulta alkoivat osua paremmin joukkuetovereiden lapaan, onnistui TPS:n tasoittaa peli ensimmäiselle erätaukoon mennessä. Jossiteltavan varaa jäi, sillä Caribian 994-hallin päätymainosten lisäksi turkulaiset osuivat porilaismaalin tolppaan.

Toinen erä oli täysin TPS:n, mutta se ei näkynyt tulostaululla. TPS pyöritti ja pyöritti, mutta laukauksen painuivat jälleen pääosin kokonaan ohi maalista. Joukkueenjohtaja Teppo Vihervä ennusti erätauolla toisen erän menevän TPS:lle 3–1, eikä paremmalla turkulaisviimeistelyllä veikkaus olisi ollut lainkaan hullumpi. Porilaismaalivahti Toni Penttilä torjui erässä 16 kertaa. Maaleja ei vain tullut, ja kun Sami Väre sai riistettyä kertaalleen pallon vastahyökkäykseen, porilaiset voittivat erän onnekkaasti. Erän loppupuolella turkulaisyleisö ehti herätä hetkeksi, kun loukkaantumisesta toipunut tehopistenikkari Mikko Iltanen hyppäsi viltistä kehiin.

Kolmannessa erässä Pori pääsi mukaan TPS:n tahtiin, ja kun porilaisten 4–2-maalin jälkeen turkulaiset istuivat kaksi jäähyä peräkkäin, ei takaa-ajosta tullut oikein mitään. Porilaiset antoivat vielä mahdollisuuden reilut neljä minuuttia ennen pelin loppua ottamalla jäähyn, mutta niin ylivoima- kuin kuuden kenttäpelaajan kentällinen palasi kavennusmaaleitta vaihtoon ottelun loppuun saakka.

Herra Absoluuttinen Massa vihjasi Avokatsomon kommenttiosastolla, että Peliveljiä vastaan hattutempun tehnyt Janne Mikkonen on seuraamisen arvoinen pelimies, eikä ollut väärässä: vaikka tehopisteet jäivät uupumaan, Mikkonen äänestettiin TPS:n parhaaksi pelaajaksi. Ensimmäisellä katsomalla Mikkosen pelaaminen vaikuttaa huteralta, mutta mies pystyy kaivamaan pallon ja pitämään sen itsellään hyvin.

994-hallissa voisi puitteiden puolesta aivan hyvin isännöidä Salibandyliigan otteluja, mikä varmaankin on TPS:n lisäksi mielessä myös FBC Turulla. Yleisöltä voisi odottaa enemmän — Poria vastaan se ei syttynyt oikein missään vaiheessa, paitsi kolmannessa erässä Porin pelatessa ylivoimalla. Rytmikkäästä kannustuksesta vastasivat kuitenkin vierasjoukkueen kannattajat.

Erätauolla VIP-kahvituksessa (krhm!) puhuttiin salibandyn näkyvyydestä turkulaismediassa, mikä sai avokatsomolaisen toimittajan tuntemaan itsensä hetkeksi jo ihan oikeaksi toimittajaksi. Kameraa ei toimittaja-wannabelle tullut mukaan, mutta kuvanälkäisille löytyy kuitenkin purtavaa: (Anssin ottamia) TPS:n virallisia valokuvia ottelusta TPS–SBS Pori.

TPS:n seuraava kotiottelu on 4.11. hämeenlinnalaista nousijaihme FT Trackersia vastaan. Trackersin ovat perustaneet 16-vuotiaat nassikat vuonna 1996, samana vuonna kuin syntyi eräs Absoluuttinen Massa, jonka niin ikään perustivat 16–17-vuotiaat nassikat. AbMan tavoitteena oli pelata Salibandyliigassa viimeistään -79-ikäluokan ollessa 35-vuotiaita, mutta Trackersin ei ehkä tarvitse odottaa niin pitkään. Trackers johtaa I divisioonan länsilohkoa tasapisteissä Tampereen Ilveksen kanssa. Toisaalta ainoa tappioton joukkue on yhden pisteen kärkeä jäljessä seuraava Blue Fox, jossa pelaa sellaisia Salibandyliigasta ja Suomen maajoukkueesta tuttuja salibandykuninkaita kuin Erno Tyni (10 maaottelua) ja Jori Isomäki (35 maaottelua), joten kokemattomammilla saattaa olla tekemistä pitää nämä jättiläiset takana myös sarjan päättyessä.

TPS:n ja Trackersin kohtaaminen on sikälikin mielenkiintoinen, että viime kaudella divarikarsinnoissa Trackers nousi pudottamalla nimenomaan TPS:n II divisioonaan. TPS säilyi kuitenkin, kun se Salibandyliiton päätöksellä sai vapaaksi jääneen divaripaikan itselleen.

Mutta että. Nyt Avokatsomo on tullut hieman tutummaksi turkulaisen salibandyelämän kanssa — tästä on hyvä jatkaa. Ottelussa näkyi yllättävän paljon tavalla tai toisella tuttuja naamoja, ja muutaman pystyi bongaamaan TPS:n kausijulkaisustakin. Kiitokset Anssille kutsusta ja mukavasta juttuseurasta. Salibandyelämän seuraaminen jatkuu Avokatsomossa varmasti. Eri aikaan, ehkä, mutta samalla kanavalla.

Onko olemassa salibandyraporttia ilman viittausta Absoluuttiseen Massaan? Miettikääpä sitä.

Kuvassa TPS:n Aki Halko, Avokatsomon Samuli ja SBS Porin Jarmo Mattila. (Kiitos, Anssi.)

Englantilainen Middlesbrough on houkutellut 16-vuotiaan Paul Gerstenbergerin kasvamaan valioliigajoukkueen pallokouluun. Gerstenberger on Planet Footballin mukaan yksi lupaavimmista yhdysvaltalaispalloilijoista, joten ei asiassa sinänsä ole mitään ihmeellistä. Vai onko? Annetaanpa Paulin kertoa itse (lihavointi minun):

I didn’t concentrate on what was going to happen later. I figured, I’d stay here and play. Then they e-mailed me. They said they wanted me to come over for tryouts. I was shocked.

Tästä oppia Suomeen!

HEI OLEN PASI VAKKILA JALKAPALLOJOUKKUE JOKERIEN PALLOSEURAN VALMENTAJA JA JALKAPALLOJOUKKUEESSAMME ON TILAA JALKAPALLOSTA INNOSTUNEELLE NUORUKAISELLE. TOIVON ETTÄ TULET SUOMEEN NÄYTTÄMÄÄN TAITOSI SILLÄ HALUAN SINUT JOUKKUEESEENI. VASTAA SÄHKÖPOSTIIN NIIN LÄHETÄN PALUUPOSTISSA TRYOUT SOPIMUKSEN ALLEKIRJOITETTAVAKSESI.

Kyllä niihin aina joku vastaa!

Aki Riihilahti kertoo, miksi jalkapalloilijat laukovat haastatteluissa latteuksia:

People say footballers are stupid and can hardly speak anything else than ready learned clishes. I say it is the moral of journalists that has made it so. It seems like speaking your heart have only disadvantages. And that is sad, because people are missing lot of good things.

Me avokatsomolaiset olemme joskus pohtineet oluttuopposen ääressä, milloin meille tulee oikeita keikkoja – milloin meidät voi ottaa toimittajista. Sitä odotellessa vastaamme kutsuun ja lähetämme edustuksen huomiseen salibandyn I divisioonan otteluun TPS–SBS Pori.

Muutenkin Avokatsomossa tapahtuu, mutta minä olen hys-hys. Pysykää kanavalla.

Ratamoottoripyöräilyn Australian osakilpailun alla oltiin odottavaisissa tunnelmissa, kun Mika Kallio starttasi 125 ksm:n luokassa eturivistä, kolmannesta lähtöruudusta. Kallion vauhti ei kuitenkaan riittänyt märällä radalla kärkiryhmälle ja heikosti alkanut kisa päättyi lopullisesti kaatumiseen kymmenennellä kierroksella. Suomalaisjuhlaan oli silti aihetta, kun suomalaistalli Ajo Motorsport nappasi kilpailussa kaksoisvoiton. Nopeimmin ruutulipulle ehti Italian Andrea Ballerini, joka nousi ensimmäistä kertaa urallaan palkintopallille. Ballerinin paras sijoitus ennen tätä kilpailua oli ollut viides tila. Toiseksi Philip Islandin radalla kaasutteli Japanin Masao Azuma. Azumalle palkintopallitila oli uran kahdeskymmenes.

Mika Kallio on MM-sarjassa kymmenentenä ennen kahden viikon päästä Espanjassa ajettavaa kauden päätöskilpailua. Kalliolla on kasassa 88 pistettä.

Kuka kirjoittaisi salibandyn, kysyy Khilou ja alkaa kirjoittaa.

Urheilu on silmänräpäyksellisiä tunteita ja ajattomia tiloja. Niiden taltioiminen ei ehkä ole helppoa, mutta tärkeää, totta tosiaan. Eikä helppoa pidä ollakaan.

Illan salibandyottelussa Josba ei Oilersin vieraana pystynyt vastaamaan kotijoukkueen peliin kuin hetkittäin. Oilers pelasi järkyttävän hyvin, teki pari järkyttävän hienoa maalia ja voitti ei-niin-kovin järkyttävästi maalen 7–3. Espoon Jaakko Hintikka ja Tero Karppanen ovat järkyttävän hyviä salibandisteja.

Salibandykulttuurissa on minusta monia hienoja piirteitä, ja yksi sellainen on maalin tehneen joukkueen ryntääminen vilttiketjua myöten kentälle tuulettamaan yhdessä kasassa. Se on minusta hyvän joukkuepelin ja -hengen merkki. Vastaavaa näkee harmittavan vähän alasarjoissa, eikä edes jokaisessa mahdollisessa välissä hehkuttamani Absoluuttinen Massa yltänyt moiseen tsemppiin. Mitä nyt muutama hassu peluri jaksoi kömpiä vaihtopenkiltä mukaan pelanneen kentällisen juhliin.

Toinen Oilers–Josba-ottelussa silmiini pistänyt asia oli reilu peli. Katsomosta, etenkin kotikatsomosta käsin, ei pelifiilikseen tietenkään pääse täydellisesti mukaan, mutta TV-kuvien mukaan espoolaiset ja joensuulaiset tulivat keskenään ihan hyvin toimeen. Välillä rymisteltiin ja kolisteltiin, mutta sitten paiskattiin kättä eikä soitettu suuta. Tokihan joukkueet tuntevat toisensa hyvin kahdesta edellisestä SM-finaalista, ja kovin monet pelaajista puolin ja toisin tuntuivat pelanneen aiemmin vastustajan riveissä, mutta minkäänlaista ManU–Arsenal-henkeä ei tuntunut olevan ilmassa.

Kauhistelin aikanaan Pasilan urheilutalossa erään salibandyn SM-liigaottelun kovuutta ja rumuutta, mutta sittemmin en onneksi ole todistanut pelottavia kenttätapahtumia. Olen aina toivonut, ettei salibandysta tehdä jääkiekonoloista lajia, mikä jossain vaiheessa tuntui olevan uhkakuvana. Näyttäisi siltä, ettei pelkoni ole aiheellinen.

YLE:n teksti-tv tietää kertoa, että Yhdysvaltain dopingtoimikunnan (USADA) mukaan useiden amerikkalaisten huippu-urheilijoiden testinäytteistä on löydetty tetrahydrogestrinone-steroidia (THG). THG on johdettu kielletystä gestrinoni-steroidista, mutta molekyylirakenteensa takia ainetta ei ole aiemmin havaittu dopingtesteissä. Kyseisen aineen valmistamiseen tarvitaan laboratorio-olosuhteet, ammattitaitoa sekä ennakkovalmistelua ja USADA:n johtaja Terrence P. Madden toteaakin tapauksen mittasuhteiden viittaavan urheilijoiden ja kemsitien salaliittoon. Asiasta enemmän tietävät lisäksi kirjoittaa muun muassa National Post ja Rocky Mountain News. Asiasta varmasti lisää myös Avokatsomossa.

Piti syventymäni jalkapallomaa Ruotsiin, mutta mitä enemmän tutkin tilastoja ja niin pois päin, sitä enemmän pääni höyrysi ja naamani vihertyi. Ruotsi on sikamaisen kova jalkapallomaa, vaikkei ensimmäinen mielikuva niin ehkä anna ymmärtää.

Ruotsin naiset voittivat juuri MM-hopeaa. MM-hopeaa. Sitä ajatusta sopii maistella. MM-hopeaa… nam. Miehet voittivat EM-karsintalohkonsa ja pelaavat EM-Portugalissa, jonne Sven-Göran Erikson valmensi Englannin kotimaansa seuraksi.

Perinteissä riittää. Ruotsi on miesten MM-kisojen maratontaulukossa yhdeksäntenä: 42 ottelua, 15 voittoa, 11 tasapeliä, 16 tappiota, 71 tehtyä maalia, 65 päästettyä, 56 pistettä. Kymmenen MM-turnausta, vuonna 1958 kotikisat. Kotikisoista hopeaa, Yhdysvalloista pronssia 1994. EM-kisoissa kahdesti. Kotikisat 1992, tappio Saksalle puolivälierässä, pronssiottelua ei pelattu.

Tässä vaiheessa muistin Tanskan, toverimme pohjoismaan, ja huomasin olevani niin kateellinen, että päätin keittää teetä ja palata oikeiden töiden pariin.

Mutta eittämättä Pohjoismaiden jalkapallohistoria on mielenkiintoinen aihe, jonka vaikka Maukka saa aivan hyvin varastaa. Esimerkiksi viime lauantaina kisastudiossa keskenämme pohtima miksi Suomi ja Ruotsi ovat kohdanneet toisensa (ulkokentillä) viimeksi vuonna 1993? -kysymys on erittäin mielenkiintoinen. Ruotsi voitti MM-karsinnassa Suomen kahdesti maalilla (0–1 ja 3–2), lensi Yhdysvaltoihin ja voitti Bulgarian pronssiottelussa 4–0.

Niin, ja Maukkaa voisi painostaa siltäkin osin, että Haluatko futisselostajaksi? -selostusnäytteestä olisi oikein mukava kuulla edes pätkä.

Vääräksi osoittautunutta lausumaani on syytä oikoa. Seuraavia MM-karsintalohkoja arvottaessa Suomi on neloskorissa yhdessä Slovakian, Islannin, Norjan, Israelin, Bosnia–Herzegovinan, Walesin ja Unkarin kanssa. Ihan arvoiseltamme seuralta tuntuu, eikö?

Meikäläisen valinnat tulevien MM-karsintojen unelma- ja kauhulohkoksi Suomen maajoukkueen kannalta:

Unelmalohko
Portugali
Irlanti
Itävalta
Suomi
Pohjois-Irlanti
Färsaaret
Luxemburg

Kauhulohko
Ranska
Hollanti
Romania
Suomi
Latvia
Albania

Joukkueet jaetaan koreihin niin, että kunkin joukkueen kahden edellisen karsinnan (EM-karsinta, MM-karsinta) otteluissa kerätyistä pisteistä lasketaan ottelukohtainen keskiarvo, jonka mukaan maat jaetaan kahdeksan joukkueen koreihin. Suomi on 26. sijalla pelattuaan 16 ottelua pistekeskiarvolla 1,38. Ykkössijan Ranskan keskiarvo on 3,00, ja mainitsemisen arvoinen on myös EM-karsintojen yllättäjä Latvia, joka 16 viimeisessä karsintaottelussaan on kerännyt yhteensä 18 pistettä. Suut ammolleen loksauttavaa Latvian saaliissa on, että pisteistä 16 on tullut juuri loppuun pelatusta EM-karsintalohkosta. Latvia pompannee siis vitoskorista ylöspäin, jos sama tahti jatkuu vastaisuudessa.

Suomalaisen jääkiekon tulevaisuus ja kai myös nykyisyys, Tuomo Ruutu, kirjoittaa nettipäiväkirjaa.

27.9.2003:

Meidän jengi on pelaamassa Kansas Cityssä tällä hetkellä ja siellä on kuulemma halli ihan tupaten täynnä, joten varmaan hyvä matsi tiedossa. Minä en ole vielä pelannut yhtään vierasmatsia ja jätkät ovatkin puukottaneet, et mulla lukee sopimuksessa että pelaan ainostaan kotimatsit. Ei nyt sentään, kyllä mä aion sarjassa pelata sekä koti- että vierasmatsit.

Tieto Tuomon sivuista on varastettu Karamellista.

Syötimme Avokatsomon supertietokoneeseen F1-kauden osakilpailujen tulokset ja laskimme, miltä kuljettajien MM-pistetaulukko näyttäisi, jos pisteet laskettaisiin vanhan 10–6–4–3–2–1-järjestelmän mukaan.

Taulukossa on kuljettajan nimen jälkeen vanhan kaavan mukaiset pisteet, sitten vanhan ja uuden kaavan pisteiden erotus ja lopuksi suluissa kuljettajan sijoitus uuden kaavan mukaisessa taulukossa, jos sijoitus on eri kuin vanhan kaavan mukaisessa taulukossa.

 1. Michael Schumacher       77   -16
 2. Juan Pablo Montoya       62   -20   (3.)
 3. Kimi Räikkönen           61   -30   (2.)
 4. Rubens Barrichello       48   -17
 5. Ralf Schumacher          41   -17
 6. Fernando Alonso          36   -19
 7. David Coulthard          33   -18
 8. Jarno Trulli             15   -18
 9. Giancarlo Fisichella     10   -2    (12.)
10. Heinz-Harald Frentzen     7   -6    (11.)
11. Jenson Button             6   -11   (9.)
12. Mark Webber               3   -14   (10.)
13. Jacques Villeneuve        2   -4    (16.)
--. Cristiano da Matta        2   -8    (13.)
--. Olivier Panis             2   -4    (15.)
--. Marc Gene                 2   -2    (17.)
--. Nick Heidfeld             2   -4    (14.)
18. Takuma Sato               1   -2

Pisteittä olisivat jääneet vain Ralph Firman ja Justin Wilson, jotka sijoittuivat kerran kahdeksanneksi ja saivat siitä uuden pistelaskun mukaan yhden MM-pisteen.

Vanhan kaavan mukaan laskettuna kärkipään järjestys poikkeaa toteutuneesta MM-taulukosta vain suomalais-kolumbialaisella akselilla. Kun voiton merkitys kasvaa merkittävästi kakkos- ja kolmossijoja paremmaksi, Kimi ei yhdellä voitollaan voi mitään Juan Pablon kahta vastaan. Vanhan kaavan mukaan Kimin kakkossijat olisivat olleet paljon hyödyttömämpiä kuin ne oikeasti olivat, ja Michael olisi porskuttanut maailmanmestaruuteen helposti.

Kauden 2003 sääntömuutokset hyödyttivät siis eniten Suomen Kimi Räikköstä. Meidän on syytä unohtaa katkera tilitys ja sen sijaan olla tyytyväisiä, että FIA, F1 ja Bernie Ecclestone pitävät huolta pohjoisesta moottoriurheilukansastamme.

F1-kausi 2003 onnistui olemaan kiinnostava loppuun saakka, aivan niin kuin räätälöityjen sääntöuudistusten myötä odotettiinkin. Vaikka kauden päätteeksi Ferrari ja Michael Schumacher korjasivat päävoitot, sarja sykki uusia asetelmia, jollaisia formulakansa on odottanut. Kolme kuljettajaa nousi ylitse muiden: Michael Schumacher, Kimi Räikkönen ja Juan Pablo Montoya. Kolmikko pokkasi MM-mitalit 93:lla, 91:llä ja 82 pisteellä. Neljänneksi jääneen Rubens Barrichellon erotti pronssista 17 pistettä.

Palkintopallisijoitukset ja voittotilastot vihjaavat, että kauden lopputulokset ovat melkolailla oikeutetut. Taulukko kärkikolmikon palkintopallisijoituksista näyttää seuraavalta:

                1  2  3   yht.
------------------------------
1. Michael      6  0  2     8
2. Kimi         1  7  2    10
3. Juan Pablo   2  5  2     9

Suomalaisten on nyt hyvä sanoa, että voittaja-autolla Kimi olisi ollut ylivoimainen maailmanmestari, kun kerran menneen kauden traktori-McLareninkin sai kiitämään MM-hopeavauhtia.

Kauden voittotilasto tukee hyvin valmistajien MM-taulukkoa, jossa tallien neljä parasta ovat Ferrari, Williams, McLaren ja Renault.

Michael Schumacher     6
Rubens Barrichello     2
Juan Pablo Montoya     2
Ralf Schumacher        2
Fernando Alonso        1
David Coulthard        1
Giancarlo Fisichella   1
Kimi Räikkönen         1

Saksa korjasi naisten jalkapallon maailmanmestaruuden juuri äsken päättyneessä loppuottelussa. Saksa eteni finaaliin voitettuaan - asiantuntijoiden mukaan yllättäen - ennakkosuosikki USA:n. Ruotsi puolestaan yllätti ylipäätään selviämällä neljän parhaan joukkoon. Finaalissa länsinaapurimme laittoikin kunniakkaasti kampoihin Saksalle ja johti ottelua ensimmäisen erän jälkeen 1-0. Saksa tuli kohennetulla asenteella toiseen erään ja tasoitti ottelun heti toisen erän alkuminuuteilla. Toisella jaksolla ei lisämaaleja nähty ja ottelun ratkaisua lähdettiin hakemaan jatkoerästä. Jatkoajalla oli mukana enää yksi joukkue, kun Saksa painosti taukoamatta Ruotsia ja joukkueiden tasoerot olivat valtavat. Hyökkäävä peli tuotti noin seitsemän minuutin pelin jälkeen tulosta ja Saksa kukisti Ruotsin kultaisella maalilla. Saksa oli MM-kisoissa pelillisesti aivan omaa luokkaansa. Saksan ykköspyssy Birgit Prinz onkin ainakin minun valintani kisojen parhaaksi pelaajattareksi. Hävetä ei ruotsalaisten kuitenkaan tarvitse. MM-hopea on kova suoritus ja Pohjolan naisjalkapalloilun kuningattaruus onkin ottanut askeleen idemmäs, kun Ruotsi syrjäytti Norjan toistamiseen. MM-pronssia voitti USA, joka kukisti pronssiottelussa Kanadan.

Pinserin blogilistalta löytyi jälleen uusi urheiluaiheinen blogi, kun surffailijan silmiin osui Blogien top-listan tyvipäässä majaileva squash.nu. Jari Tuomi kirjoittelee blogissaan squashista ja Matias Tuomen edesottamuksista kössiareenoilla, mutta myös muusta maailmanmenosta blogissa on tarinaa. Katsastamisen arvoinen tuttavuus.

Avokatsomon aikakone paljastaa, miten kesän 2004 EM-kisat Portugalissa menevät.
» Lue koko juttu

Kuten olemme Avokatsomossa laskeneet, Suomen ensimmäisen EM-karsintaottelun Walesia vastaan voidaan katsoa ratkaisseen Suomen karsiutumisen EM-Portugalista. Sen lisäksi Walesin tiikerit menivät vielä häviämään Serbia–Montenegrolle viimeisen karsintaottelunsa ja passittivat Suomen karsintalohkon neljännen sijan kautta huonompaan ryhmään seuraavien MM-karsintalohkojen jaossa. Suomi ei siis ole kolmantena Israelin, Romanian, Itävallan, Puolan, Islannin, Ukrainan, Slovakian, Belgian ja Irlannin kanssa, vaan tulee verratuksi sellaisiin jättiläisiin kuin Kypros, Bosnia–Herzegovina, Moldova, Unkari, Liettua, Armenia, Makedonia, Viro ja Albania.

No, mikäpä siinä on ponnistellessa, kunhan vain ykkösmiehistö saadaan kasaan eivätkä tuomarit ole puusilmiä (vrt. Suomi–Kanada-ystävyysottelu).

Pohjoismaiden menestys EM-karsinnoissa oli varsin hyvä, erinomainenkin jopa. Tanska ja Ruotsi voittivat lohkonsa, ja Norja jäi kakkoslohkossa toiseksi pisteen päähän Tanskasta. Islanti sijoittui lohkossaan kolmanneksi pisteen päähän karsintapaikan napanneesta Skotlannista. Suomi oli neljäs kolmen pisteen päässä Walesista, ja jätti huonoimmaksi Pohjoismaaksi Färsaaret, jonka ainoaksi pisteeksi jäi avausottelun 2–2-tasapelillä hankittu piste Skotlannilta.

Tasaisimman EM-karsintalohkon titteli menee kakkoslohkolle, jossa Tanska, Norja, Romania ja Bosnia–Herzegovina voittivat kaikki neljä ottelua ja antoivat tasapeleillä kerättyjen pisteiden ratkaista keskinäisen järjestyksensä. Karsintapaikka meni Norjalle, jonka onnistui kotitasapelin lisäksi voittaa Romania vieraissa 1–0.

Karsintojen kuningas oli hallitseva Euroopan mestari Ranska, joka voitti ykköslohkon järkyttävästi kahdeksalla voitolla kahdeksasta pelistä. Panivat poijjaat pallon maaliin 29 kertaa ja päästivät omiin vain 2: kerran Kyproksen ja kerran Israelin vieraana.

Suoraan kisoihin:
Ranska, Tanska, Tshekki, Ruotsi, Saksa, Kreikka, Englanti, Bulgaria, Italia ja Sveitsi.

Jatkokarsintaan:
Slovenia, Norja, Hollanti, Latvia, Skotlanti, Espanja, Turkki, Kroatia, Wales ja Venäjä.

Urheiluselostus on aivan liian aliarvostettua hommaa. Henkilökohtainen mielipteeni on, että mistä tahansa urheilusta saa hyvällä selostuksella aikaan nautittavaa viihdettä. Minusta on ainakin tullut pyöräilyn ja tenniksen ystävä, kiitos Eurosportin asiansa osaavien ja innostavien selostajien.

Kumma kyllä selostajilla ei juurikaan ole omia koti- tai fanisivuja - poisluettuna tietysti Antero Mertaranta, jonka selostuksia löytyy netistä sieltä sun täältä. Samuli kehuikin jo salibandyaiheisessa kolumnissaan kolopallo-otteluiden parivaljakkoa Oskari Saari - Jani Alkio ja tasokkaita selostajia onkin meidän kaikkien urheiluhullujen iloksi pesiytymässä muuallekin kuin juoksuratojen ja hiihtolatujen varsille.

Nelosella tulevaisuudessa alkava Haluatko futisselostajaksi -sarja hakee Suomeen uusia selostajalupauksia. Toivottavasti heitä löytyy. Allekirjoittanutkin vietti yhden vuorokauden selostaen ADO Den Haag - PSV Eindhoven -ottelua ja samalla raiskaten kaunista hollannin kieltä. Saas nähdä, miten äijän käy…

Avokatsomossa jatketaan Urheilukanavan puffaamista. Kello 19.55 alkaa Istanbulista suora lähetys jännittävääkin jännittävämmästä EM-karsintaottelusta Turkki—Englanti. Ottelun alkupalana on nautittavissa Yle 2:lta Suomen ja Kanadan jalkapallomaajoukkueiden välinen ystävyysottelu. Avokatsomossa tätä jalkapalloiltaa vietetään Maukan tupaantuliaiskisastudiossa, ja jos oikein hyvä tuuri käy, kuten toivon, Maukka palaa tauolta katsomoon viiltävine kommentteineen.

Turkki—Englanti-ottelun alla on Brittein saarilla kiehunut, mihin Avokatsomossakin ollaan puututtu. Englannin maajoukkuepelaajat olivat kuin olivatkin kapteeninsa David Beckhamin johdolla panemassa jalkapalloliittoaan koville, mutta vetivät takaisin uhkauksensa olla pelaamatta. Nyt Beckham sanoo ”Rio row will help us” ja kiittää Sven-Göran Eriksonia tuesta. (Ks. Beckhamin kuvaa!)

Rio Ferdinand ja Michael Owen puuttuvat Englannin joukkueesta, mutta Sol Campbell on mukana. Hän sai 20000 punnan sakot, mutta ei pelikieltoa. Ennakkoasetelmista huolimatta Erikson sanoo: ”We won’t play for a draw.” Englannille riittää tasapeli suoraan kisoihin pääsemiseen, ja lisäksi sillä on yksi historiallinen tekijä vahvasti puolellaan: Turkki ei ole koskaan tehnyt Englantia vastaan maalia. Avokatsomon saamien tietojen mukaan joukkueet ovat kohdanneet toisensa yhdeksän kertaa vuosina 1871—2003. Englanti on voittanut kahdeksan ottelua, ja kerran on pelattu tasan. Maalisuhde on Turkin tappioksi 0—31.

Japanin—Etelä-Korean MM-kisoissa läpimurtonsa tehnyt turkkilaispelaaja Hasan Sas lupaa Turkin pelaavan fair play. Joukkueiden edellisessä kohtaamisessa peli ei ilmeisesti ollut ollut erityisen reilua. Nyt myös joukkueiden kannattajilta vaaditaan reilua peliä, sillä UEFA on uhannut niin Turkkia kuin Englantia EM-kisoista sulkemisella, jos joukkueiden kannattajat tekevät typeryyksiä.

Avokatsomon myöhästynyt salibandykauden avaus oli perjantai-illan TV-ottelu SSV—Happee, jossa odotuksiin nähden kauden huonosti aloittanut kotijoukkue sai Pasilan urheilutalolle vieraakseen odotuksiin nähden kauden hyvin aloittaneen jyväskyläläispoppoon. Ottelu oli omiaan potkaisemaan hetkeksi unholaan jääneen salibandyinnostuksen hereille, sillä niin oli ottelussa hyvää menoa. Vaikka asiantuntijat tuskin kehuisivat ottelua pelillisten ansioiden perusteella, yksistään lajin luonne pitää katsojan kiinni ruudussa (tai mikäjottei katsomon penkissä). Ja kun Urheilukanavan selostajakaksikko Oskari Saari—Jani Alkio hoitaa hommansa kuin vanhoista hyvistä Ylen lauantai-iltapäivien brittifutislähetyksistä tutut Antero Mertaranta ja Jukka Rönkä, kannattaa lähetyksiä katsella, jos se suinkin perjantai-illan ohjelmistoon sopii.

Pelilähetysten yhteydessä tutustutaan haastattelujen avulla salibandymaailman ihmisiin, pelaajiin ja valmentajiin tai kuten tänään, Lenni-Kalle Taipaleeseen, joten (meikäläisenkaltaisetkin) lajin ympäristöä ei-niin-hyvin tuntevat pääsevät pikkuhiljaa jyvälle kupletin juonesta. Jani Alkio on entinen maalivahti ja Suomen mestari HIFK:n riveistä sekä nykyinen Salibandyliiton maajoukkuesihteeri, ja Oskari Saaren tiedän olleen aiemmin suuri suomalainen salibandytuomari, joten opastajien tietämys on varmasti kohdallaan. Saarelta kaipaisi muuten joskus hieman vähemmän diplomaattista kommentointia tuomareiden päätöksistä, mutta vanhan kirjoittamattoman säännön mukaan erotuomari ei tuomaroi toista erotuomaria.

Salibandyliitto palkitsi kauden 2002—2003 salibandytekona nimenomaan Urheilukanavan salibandylähetykset. Raadin perustelut käyvät hyvin yksiin omien mielipiteitteni kanssa:

Urheilukanavan jokaviikkoinen salibandylähetys saavutti säännöllisen katsojakunnan ja vankisti lajin tv-näkyvyyttä. Juontajat, Jani Alkio ja Oskari Saari, lanseerasivat salibandylähetyksille mukaansatempaavan ja asiantuntevan, mutta ei-niin-vakavan selostustyylin, mikä poikkeaa totutusta. UTV:n lähetysten kautta niin salibandy kuin liigapelaajat tulivat tunnetuksi yhä useammalle.

Illan ottelusta sitten. SSV:n päävalmentaja Mika Ahonen veikkasi ennen ottelua Alkion haastattelussa, että SSV voittaa 7—4, ja Happeen päävalmentaja Seppo Pulkkinen ennakoi, että Happee voittaa 3—5. Pulkkinen oli oikeassa. Vielä kymmenen minuuttia ennen ottelun loppua tilanne oli Happeelle roimasti 1—4, mutta sitten alkoi hieman uskomattomaltakin tuntunut vierasjoukkueen jäähysuma, ja SSV pääsi yrittämään ylivoimamaalia. Ja voi että kun he sitä yrittivätkin. Laukaukset painuivat enimmäkseen hallin päätyyn, kunnes käytännössä viiden ylivoimaminuutin jälkeen J.-P. Lehtonen nosti oman reboundinsa maalin kattoon. SSV pelasi parhaimmillaan kuudella kolmea vastaan, joten ylivoimatilanteet olisi voinut käyttää paremminkin hyödyksi. Pari minuuttia kavennusmaalin jälkeen Janne Tähkä pääsi kaventamaan vielä lähemmäs, kun Happee oli kärsinyt taas rangaistusta, tällä kertaa tosin vain puolisen minuutta. Jännittävä pelin loppu huipentui ja laukesi Happeen viidenteen maaliin, kun Mikko Kohosen veto painui tyhjän maalin alanurkkaan.

SSV:llä oli ensiksi vaikeuksia paikkojen luomisessa ja sitten maalia kohti laukomisessa, ja Happee sai ratkaisevan etumatkan hyvän ensimmäisen kymmenminuuttisen aikana kolmannessa erässä. Pelin tyylikkäin maali oli toisen erän ainokainen, SSV:n 1—1-tasoitusmaali, jossa Santtu Manner antoi korkean kaarisyötön omalta puolustualueelta Happeen maalille ja Markus Neimo mailan varrellaan ohjasi pallon verkkoon. Muistui mieleen Absoluuttisen Massan pelit, joissa ykkösnyrkin tehokaksikko Laakso—Salmi väläytteli monipuolista pallotaitoaan: Salmi keskitti hyökkäyspäässä pallon kuin jalkapallokentillä konsanaan korkeassa kaaressa maalin toiselle nurkalle, jossa Laakso oli pamauttamassa pallon maaliin. Siinä oli puolustajilla ja maalivahdeilla ihmettelemistä. AbMassa tuota temppua kutsuttiin brassiksi tai brassipalloksi.

Ensi perjantaina TV-ottelussa kohtaavat tähän mennessä kaikki viisi otteluaan voittaneet Oilers ja Josba, jotka ovat myös kahden viime kauden SM-finalistit. Pelin tason pitäisi olla paikallaan, toivottavasti on yleisökin. Joko katsomossa tai TV:n ääressä.

Kanadan jalkapallomaajoukkue saattaa kuulostaa hieman oudolta – onko heillä jalkapallojoukkue? –, eikä syyttä. Kanada ei oikein ole tullut tutuksi jalkapallomaana. Siellähän pelataan enimmäkseen curlingia ja jääkiekkoa. Kanada tulee Tampereelle pelaamaan ystävyysottelun EM-karsintansa päättänyttä Suomea vastaan, joten nyt on hyvä aika alkaa tutustua Kanadaan ja kanadalaisiin.

Yhdeksän Suomea vastaan nimettyä pelaajaa pelaa ammatikseen Iso-Britanniassa. Heistä kuuluisin on varmasti Valioliigan Evertonissa maaleja laukova Tomas Radzinski. Valioliigajoukkueessa pelaa myös maalivahti Lars Hirschfeld, joka torjuu Tottenhamin reserveissä, mutta sen jälkeen Englannin liigan puolella kanadalaiset pelaavat joukkueissa kuten Tranmere ja Plymouth. No, on Paul Peschisolido, nimettömämpi kanadalaiskuuluisuus, sentään Sheffield Unitedin ja Jim Brennan Norwichin riveissä. Puolustajat Paul Fenwick ja Kevin McKenna ovat Skotlannin Valioliigaa Hibernianin ja Heartsin joukkueissa Jarkko Wissin ja Tepi Moilasen seurakavereina.

Kanadalaisia pelaa Euroopassa myös Saksassa, Sveitsissä, Itävallassa, Hollannissa ja Ruotsissa. Kovimpaan joukkueeseen on päässyt Paul Stalteri, joka potkii Werder Bremenissä. Muita ”eurooppalais-kanadalaisia” ovat esimerkiksi Rapid Wienin Ante Jazic ja Örebron Chris Pozniak.

Pelaa kanadalaisia myös Pohjois-Amerikassa. Dwayne de Rosario on Major League Soccer -joukkue San Jose Earthquakesin hyökkäyksen pääarkkitehtejä, ja samaan seuraan on viime maaliskuussa siirtynyt A-Leaguessa loistanut maalivahti Pat Onstad.

Hetkinen… A-League? A-League on minulle täysin uusi tuttavuus. Se on yhdysvaltalais-kanadalainen jalkapalloliiga, joka toimii henkisenä ykkösdivisioonana MLS:lle ja samalla mestaruussarjana Kanadalle. A-League on United Soccer Leaguesin liiga, samoin kuin USL Pro Select League, Premier Development League, W-League ja Super Y-League. Liikaan liigojen sekamelskaan tuo apua USL:n lyhyt johdatus heidän liigoihinsa.

A-Leaguessa pelaa yksi Kanadan maajoukkuepelaaja, Charleston Batteryn puolustaja Mark Watson.

No, ei tässä kanadalaispalloilun asiantuntijaksi vielä päästy, mutta alulle ainakin.

Lopuksi on pakko poimia Charleston Batteryn joukkueesta vielä Terry Phelan, jonka joku saattaa muistaa Irlannin MM-joukkueesta vuonna 1994 sekä Wimbledonin, Manchester Cityn, Chelsean, Evertonin ja Fulhamin Englannin pääsarjatason joukkueista. Vuonna 1992 Terry Phelan oli Brittein saarten kallein puolustaja siirtyessään Wimbledonista Manchester Cityyn kahden ja puolen miljoonan punnan siirtosummalla.

EM-karsintalohko 7:ssä on peli yhtä ottelua vaille selvä. Lauantaina Turkki–Englanti-ottelussa ratkaistaan, kumpi joukkueista voittaa lohkon ja pääsee suoraan kisoihin ja kumpi joutuu jatkokarsintaan. Kotonaan Englanti voitti 2–0, ja nyt sille riittää tasapeli lohkovoittoon, joten ehkäpä David Beckhamia joukkuetovereineen voisi pitää ennakkosuosikkeina. Vai voiko?

Manchester Unitedin keskuspuolustaja Rio Ferdinand myöhästyi syyskuussa ManUn harjoitusten yhteydessä pidetystä dopingtestistä, ja vaikka hän sittemmin on jo ehtinyt antaa näytteen, joka todettiin puhtaaksi, on Englannin jalkapalloliiton toimitusjohtaja Mark Palios hyllyttänyt Ferdinandin maajoukkuetehtävistä toistaiseksi. Kolumnisti Dale Johnson osoittaa syyttävän sormensa toimitusjohtajaan kirjoituksessaan Mark of incompetence.

Johnson ihmettelee, miksi Ferdinand on kokenut moisen kohtalon, vaikka aiemmin tänä vuonna dopingtestin väliin jättänyt valioliigapeluri, jonka nimeä ei julkaistu, sai erheestään rangaistukseksi vain 2000 punnan sakon. Myös pelaajayhdistyksen johtaja Gordon Taylor on ihmeissään. Nyt Palios ampuu tarpeettomasti omaa maajoukkuettaan nilkkaan tärkeän EM-karsintaottelun alla. On huhuttu jopa seitsemän englantilaisen pelaajan, mm. Beckhamin, kieltäytyvän pelaamasta Turkissa, jos Ferdinandia ei valita joukkueeseen, mutta ainakin Beckham on jo ehtinyt kiistää väitteet.

Lisäksi Johnson pelkää, mitä tapahtuu puolustuksen toiselle tärkeälle pilarille, Arsenalin Sol Campbellille, joka joutuu jalkapalloliiton kurinpitovaliokunnan eteen päivää ennen Turkin-matkaa selvittämään kaksi kuukautta (!) sitten pelatussa Charity Shield -ottelussa ManUn Eric Djemba-Djembaan kohdistunutta potkuaan. Johnson ei jutussaan mainitse maajoukkuevalmentaja Sven-Göran Eriksonin työpaikan olevan vaakalaudalla Turkissa, mutta Mark Paliosin pallia Johnson heiluttaa.

What if England fail to top their group and then miss out in the play-offs? Can England afford that? Can the Wembley project afford that?

Paljon on siis pelissä Turkki–Englanti-ottelussa. Toivottavasti edes joukkueiden kannattajilla on järki kädessä ensi lauantaina.

Toisaalla: Saksalainen Bayer Leverkusen on tekemässä vaihtokauppaa Chelsean kanssa: brassipakki Lucio Chelseaan, Mikael Forssell Leverkuseniin.

Pinserin blogilistan uusin liikunnallinen tulokas on Alex Niemisen ja kumppaneiden Sukellus.fi, jota tituleerataan Suureksi Suomalaiseksi Sukellusblogiksi.

Jatkamme ESPNSoccernet.com:ista luettujen kolumnien esittelyä Phill Ballin Walking the tightropella, jossa Ball tutkiskelee jalkapallovalmentajien suhdetta mediaan ja toisinpäin. Muilta osin kirjoitus jätti vähän sekavan jälkimaun, mutta Berti Vogtsin suusta lainattu letkautus nosti jutun linkityksen arvoiseksi: ”Jos ihmiset näkisivät minut kävelemässä vetten päällä, joku varmasti sanoisi: ’Katsokaa tuota Berti Vogtsia – eihän hän osaa edes uida.’”

Tuo jopa tosiaan taitaa olla Vogtsin keksimä lausahdus. Tätä tukee Simon Kuper Guardian Unlimited Footballin kolumnissa, jossa hän esittelee Vogtsin lyhyessä historiikissä. Sävy on ehkä vähän ivallinen, kun Kuper vaihtaisi Glasgow Rangersin teknisen johtajan Dick Advocaatin Skotlannin päävalmentajaksi Vogtsin tilalle ja Vogtsin Advocaatin paikalle Rangersiin tekemään sitä, mitä hän tekee hyvin – katsomaan junioreiden pelaavan sateisina iltapäivinä ja olemaan kiltti kaikille. Kuper tituleeraa Vogtsia myös jalkapallon John Majoriksi ja mieheksi ilman karismaa.

Valmentajana Bertin parhaimmat menestykset ovat Saksan 1996 voittama EM-kulta ja 1992 häviämä EM-hopea. Skotlannin puikoissa hänellä on paraikaa jännät paikat, kun vuoden 2004 EM-kisojen karsintalohko 5:ssä on viimeiset pelit pelaamatta. Lohkoykkönen Saksa (!) kohtaa kotonaan lohkokakkonen Islannin, ja kaksi pistettä Islantia jäljessä oleva Skotlanti kohtaa kotonaan kolme pistettä Islantia jäljessä olevan Liettuan. Yltääkseen kakkoseksi Skotlannin pitää voittaa, mutta jos Skotlanti voittaa, Islannin pitää niin ikään voittaa pitääkseen paikkansa. Tasapisteissä Skotlanti menisi Islannin ohi keskinäisten otteluiden perusteella. Liettualla ei ole enää mahdollisuuksia kakkoseksi, joten ehkäpä heillä ei ole intoakaan. Aiemmin lohkon otteluissa Islanti on isännöinyt Saksaa 0–0-tasapelin arvoisesti, ja Liettua on ottanut 1–0-kotivoiton Skotlannista.

Bertillä on muuten Fan-Seite.

En ole vieläkään toipunut Juan Pablo Montoyan MM-tittelin karkaamisesta sivu hänen suunsa, mutta moottoriurheilullista lohtua tuo sentään Sebastien Loebin ja Carlos Sainzin tiukka iskentä Richard Burnsin kantaan rallin MM-sarjassa. Avokatsomossa me olemme toki Marcus Grönholmin puolella MM-sarjan loppuun saakka, vaikka matematiikka alkaakin tehdä pahaa jälkeä taistelussaan Marcuksen MM-voittoa vastaan. On hyvä tietää, että Richardin ”nynnymestaruudella” on uhkaajansa kolmen voiton Sebastienissa ja yhden voiton Carlosissa.

Suomessa meidän Sebamme, Sebastian Lindholm, voitti kuudennen Suomen mestaruutensa. Enpä tiennyt ennen sunnuntain moottoriurheiluohjelmia, että Sebastianille lukee nuotteja F1-lähetysten selostajaäänenä tunnettu Tomi Tuominen.

Koska minusta ei tullut koskaan serkkuni kartanlukijaa, en tullut opetelleeksi ralliautoilun nuotteja. Nyt otin Kosunen Racingin pikakurssin aiheesta: rallinuottien lyhyt oppimäärä.

F.C. Internazionale Milano on yksi maailman kuuluisimmista jalkapalloseuroista. Se on voittanut Serie A:n mestaruuden 13 kertaa, viimeksi kaudella 1988–1989. Silloin Interin runkomiehiä olivat pelaajat kuten Walter Zenga, Giuseppe Bergomi, Andreas Brehme, Lothar Matthäus, Nicola Berti ja Aldo Serena. Neljätoista kautta myöhemmin Inter metsästää edelleen neljättätoista ykkössijaa, ja vaikka 1990-luvulla seura voitti kolmesti UEFA Cupin, ovat Inter-fanit kyllästyneet. Mihinkään muuhun italialaiseen seuraan ei kohdistu yhtä kova paine kuin Interiin.

Winning ugly – the Inter way, kirjoittaa Roberto Gotta ja erittelee Interin ympärillä pyörivää hässäkkää. Interistit eivät luota muihin eivätkä omiinsa.

Voittaminen tulee tutuksi siinä missä häviäminenkin heti ihmiselämän alkumetreillä, ja ne molemmat myös pysyvät tuttuina iän karttuessa. Muistan, kuinka vanhempani, opettajani ja valmentajani, kuka ikinä minua sitten elämän eri osa-alueilla kasvattikin, puhuivat hyvästä voittamisesta ja hyvästä häviämisestä. Pitää osata hävitä kunniakkaasti, mutta pitää osata myös voittaa kunniakkaasti.
» Lue koko juttu

Ilkka Kokkarinen vinkkasi New Scientist -lehden kysymysten ja vastausten sivulle. Avokatsomo poimii muutamia kysymyksiä ja linkittää vastauksiin.

– miksi oikeakätinen voi urheillessaan olla vasuri?
– miten olympiatulta kuljetetaan lentokoneessa?
– keihäänheittoon liittyvät fysikaaliset ilmiöt
– pallopeleistä tuttu: kierre
– miksi darts-taulu on sellainen kuin on?
– vääriä tennissyöttöjä jäljittämässä
– miten hypätä skeittilaudalla
– pyöräilyn ajanotto
– miksi jalkapallon potkaiseminen kylmällä ilmalla sattuu?
– kaksi melojaa kajakissa
– miten jojo toimii?
– entä miten hyrrä toimii?
– lihassäryt kaksi päivää liikunnan jälkeen
– voisivatko laskuvarjohyppääjät pelata keskenään pallopelejä matkallaan maankamaralle?
– miksi liian täydessä uima-altaassa on vaikeampi uida?

Jarkko Nieminen meni tänään häviämään Moskovan ATP-turnauksessa Georgian Irakli Labadzelle erin 3-6, 6-4 ja 6-2. Nieminen kohosi viimeisimmällä ATP-listalla jo sijalle 30, mutta eteneminen pysähtyi ainakin hetkellisesti georgialaisseinään. Labadze (ATP-sijoitus 83.) onnistui varsinkin syötönpalautuksissaan huomattavasti maskulaista paremmin.

Tuomas Ketola puolestaan taisteli tiensä karsintojen kautta samaiseen turnaukseen. Ensimmäisen kierroksen ottelussaan Ketola (ATP-sijoitus 176.) sai vastaansa argentiinalaisen Juan Antonio Chelan (ATP-sijoitus 44.). Ketola hallitsi ensimmäisen erän tapahtumia, vaikka Chela olikin päästä yllättämään jo 5-2 erää johtaneen Ketolan. Toisessa erässä puolestaan Ketola oli 2-5 -tappioasemassa ja onnistui selvittimään peräti kahdeksan Chelan eräpalloa. Tie-breakissa Chela oli kuitenkin parempi pistein 5-7. Kolmannessa ja ratkaisevassa erässä, Ketolan johtaessa pelein 5-6, oli Chela kahden pisteen päässä uudesta katkaisupelistä (0-30 -johdossa), mutta Ketola pystyi ottamaan neljä pistettä perätysten ja kuittaamaan ehkäpä uransa makeimman voiton erin 6-4, 6-7 (5-7) ja 7-5.

Toisella kierroksella Tuomas Ketola saa vastaansa Ranskan Paul-Henri Mathieun (ATP-sijoitus 47.), joka löi avauskierroksella Espanjan Feliciano Lopezin erin 6-1 ja 6-4.

Jatketaanpa aiemmin tehtyjen lupailujen osittaista pitämistä ja päivitetään tiedot Avokatsomoliigasta. Rohkenimme väittää, että seuraamme liigan tapahtumia viikottain, mutta raportteja ei ole kuulunut. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö liiga olisi pyörinyt aktiivisesti ja herättänyt hulabaloota – ainakin täällä Turussa Fantasy Premier Leaguen etu- ja jälkipelit ovat erittäin suosittua ajanvietettä ”liigavalmentajien” keskudessa.

Ennen ensi viikonloppuna alkavaa kahdeksatta pelikierrosta Avokatsomoliigaan on ilmoittautunut 11 joukkuetta. Liigan kärkipaikat on jaettu maantieteellisesti tasaisesti, sillä johtavaa turkulaisjoukkue Aatelisia turjakkeita jahtaavat niin kirkniemeläinen Virkkalan Työväen Urheilijat (ViTU) kuin vaasalainen Petomaanit. ViTUn voi poimia Avokatsomoliigan esimerkillisimpänä joukkueena sikäli, että joukkueen valmentaja ei ole tehnyt yhtäkään pelaajavaihtoa, vaikka niitä on varattu yksi ”ilmaiseksi” jokaiselle peliviikolle. Vaihtojen määrää ei ole rajattu, mutta jokaisesta yhden ylittävästä siirrosta joukkueen pistemäärää vähennetään neljällä. Avokatsomoliigan kovinta siirtorulettia pyörittänyt Laitilan Stamina löytyykin sarjan hänniltä sijalta 10: vaihdot ovat maksaneet Staminalle 52 pistettä, mikä vastaa kutakuinkin yhden kierroksen kokonaistulosta.

Liigasta ja sen nimestä ei ole ollut antamaan kotietua toimitukselle, sillä joukkueemme Suurlohjan Torpedo ja Partizan Port Arthur löytyvät sijoilta 4 ja 7.

Avokatsomoliigaan ehtii vielä mukaan. Joukkueen kokoamiseen voitte ottaa mallia 7. pelikierroksen Budweiserin viikon joukkueesta. Yli sadan pisteen kierroskohtaisilla saaliilla ottaa muiden etumatkan hetkessä kiinni. Avokatsomoliigan johtaja on kerännyt keskimäärin 49 pistettä per pelikierros.

Okei, jääkiekko. Olen pariin otteeseen lipsauttanut jääkiekon olevan Avokatsomon seurantalistalla, mutta olen tainnut valehdella. Maukasta en tiedä, mutta itseltäni ainakin on SM-liigan alku sujahtanut lähes täysin ohi silmien ja korvien. Kaksi asiaa muistan kuitenkin kuulleeni tai lukeneeni: alkukausi on yllättänyt tasaisuudellaan ja yleisö vähyydellään. Minua voi odottaa lätkäkatsomoon (paikan päälle tai TV:n ääreen) vasta merkityksellisten pelien alla, joten ymmärrän yskän. Jääkiekkoa pelataan maailmalla aivan liikaa, enkä jaksa enää innostua muulloin kuin mitaleita jaettaessa. (Vuosi pari sitten kärsin samanmoisesta ongelmasta jalkapallon kanssa, mutta se on mennyt ohi. Tunnen viiltävää syyllisyyttä, koska en ole käynyt tällä kaudella katsomassa ainuttakaan veikkausliigaottelua. Vaan Veikkausliigassa ollaan silti yltämässä katsojatavoitteeseen.)

Tämän aamun Näkymä rannalta on täyttä asiaa: SM-liigan jatkoaika on munaton. Se pilaa pelin jännityksen, mutta mikä vielä pahempaa, se pilaa sarjataulukon harmonian. Minua on aina kiehtonut katsella kauniita tilastoja, mutta SM-lätkän nykyinen taulukko on epäsymmetrinen ja ruma. Tilastojen kaunistelu olisi paikallaan kabineteissakin.

Näkymä sanoo myös ääneen sen, mitä minäkin olen hiljaa itsekseni ajatellut: blogilistalaisista saisi kasattua kohtalaisen sählyporukan. Olisi hienoa, jos porukka saataisiin joskus kasattua johonkin tapahtumaan, jossa voisimme olla joko joukkueena toisia vastaan tai joukkueina toisiamme vastaan. Salainen unelmani Avokatsomon sählyturnauksesta on elänyt jo jonkin aikaa, mutta pelkään sille käyvän kuten valitettavan monelle idealle: aikapula–toteutus 6–0.

Mitenhän päättyisi sählymaaottelu Suomi–Ruotsi? Tai siis: kuinka mukava tapahtuma se olisi?