Jalkapallon Portugalin ensi kesän EM-kisojen lohkojen arvota suoritettiin äsken Lissabonissa. Etukäteen isäntämaa Portugali oli jo valmiiksi sijoitettu A-lohkon ykköspaikalle, mutta 15 muuta maata jännittivät, mihin lohkoihin Gerhard Aignerin arpa heidät heittää.

Joukkueet oli sijoitettu koreihin 2002 MM-kisojen ja tulevien 2004 EM-kisojen karsintamenestyksen perusteella. Ensimmäisessä korissa – Portugalin isäntämaana siis ollessa jo valmiiksi sijoitettuna A-lohkoon – olivat Ranska, Ruotsi ja Tsekki. Toisesta korista arvottiin lohkot Italialle, Espanjalle, Englannille ja Saksalle. Kolmoskorissa jännittivät Hollanti, Kroatia, Venäjä sekä Tanska ja viimeisessä korissa Bulgaria, Sveitsi, Kreikka ja Latvia.

Lohkot arvottiin tuhansien kutsuvieraiden ja kansainvälisen median läsnäollessa – heti tunnin mittaisten seremonioiden ja juhlallisuuksien jälkeen – seuraavasti:

A-lohko: Portugali, Kreikka, Espanja ja Venäjä

B-lohko: Ranska, Englanti, Sveitsi ja Kroatia

C-lohko: Ruotsi, Bulgaria, Tanska ja Italia

D-lohko: Tsekki, Latvia, Saksa ja Hollanti

Merkittävänä seikkana on kuitenkin pidettävä sitä, ettei arvonnan tulosta voitu julistaa täysin lopulliseksi, sillä UEFA pitää itsellään oikeuden lohkomuutoksiin, mikäli turvallisuustekijät näin vaativat.

Salibandyn I divisioonan länsilohkossa pelataan Turun-viikkoja, kun lyhyen ajan sisään kaikki kolme kutakuinkin paikkakuntalaista joukkuetta, FBC Turku, SBS Wirmo ja TPS, ovat pelanneet tai pelaavat toisiaan vastaan. Viime viikolla Avokatsomo kävi seuraamassa ottelua TPS–SBS Wirmo, jonka TPS voitti 11–7. Tämän viikon keskiviikkona Avokatsomolla ei ollut edustusta, kun Wirmo palasi Caribiaan. Ottelu FBC Turku–SBS Wirmo oli arvatenkin erittäin mielenkiintoinen, sillä käytännössä koko ajan yhden maalin tappiolla ollut FBC onnistui 5–7-tappioasemasta nousemaan ensiksi varsinaisella peliajalla tasoihin ja lopulta jatkoajalla 8–7-voittoon. Janne Niemi maalasi jälleen hattutempun, mutta tälläkään kerralla se ei riittänyt lohkaisemaan yhtään pistettä Mynämäkeen.

Ensi viikon keskiviikkona pelataan sitten ”titaanien taistelu”, kun on FBC:n vuoro isännöidä TPS:aa Caribiassa. FBC Turku on pelannut 10 ottelua ja saanut niistä 11 pistettä. Sarjataulukossa se pyrkii varmasti kärjen kantaan. Kärkeä pitää Hattelmalan Urheilijat, joka siirtyi yhden pisteen sarjajohtoon Hämeenlinnan paikalliskamppailussa FT Trackersilta ottamallaan 10–3-voitolla. Hämeenlinnalaisjoukkueet ovat 11 ottelun jälkeen 14:ssä ja 13 pisteessä, mutta 13 pisteessä on myös Blue Fox FBC, jolla on pelattuna vain 9 ottelua. TPS yrittää pysyä sarjan keskikastin vauhdissa; 10 ottelusta kerätyt 8 pistettä tälläävät TPS:n sijalle 8, kaksi pistettä SBS Porin ja kolme pistettä SBS Wirmon yläpuolelle mutta kaksi pistettä yhden ottelun enemmän pelanneen, torstaina voiton TPS:sta hakeneen Pirkkojen alapuolelle.

Joulukuu on varmasti ratkaisujen aikaa. Jatketaan seuraamista, joko paikan päällä tai ottelupöytäkirjoista.

Turun Palloseura lähti torstai-iltana hakemaan jo neljättä perättäistä voittoaan, tällä kertaa tähtäimessä oli Pirkkalan Pirkkojen päänahka. Aivan edellisen kotiottelun kaltaisiin yleisömääriin ei päästy, mutta silti 380 henkeä jännitti turkulaissuosikkiensa puolesta. Vertailun vuoksi jälleen todettakoon, että katsojamäärä oli vain kolmisenkymmentä päätä vähemmän kuin samaan aikaan pelatussa miesten salibandyliigan ottelussa Josba–Happee.

TPS aloitti pelaamalla tarkkaa ja rauhallista peliä ja pyrki vältäämään virheitä. Pirkat lähti myöskin avauserässä mittailemaan vastustajaansa. Kotiyleisö sai riemunaihetta neljän minuutin pelin jälkeen, kun Janne Pekkarinen vei turkulaiset 1–0-johtoon. Pirkat saivat kuitenkin ottelun juonesta kiinni ja erän puolivälissä Petri Virtanen toi vierailijat tasoihin. Virtanen oli kuitenkin mukana myös pahassa ja miehen jouduttua istumaan kaksiminuuttista vei Anssi Savilampi TPS:n ylivoimalla 2–1-johtoon. Pirkat kuitenkin kuittasi tasoihin vain puolen minuutin kuluttua edellisestä. Avauserän 2–2-lukemat viimeisteli Arto Kytö.

Ensimmäisessä erässä ei nähty samanalaista maali-iloittelua kuin edellisessä kotiottelussa, jolloin TPS ja SBS Wirmo takoivat ensimmäisessä erässä yhteensä kahdeksan maalia. Molemmat joukkueet olivat aloittaneet kovin verkkaisesti. TPS hallitsi – varsinkin erän alkupuoliskolla – kenttätapahtumia, mutta Pirkatkin kykenivät tekiemään kaksi maalia. Yleisö odottelikin kumpi joukkue onnistuu karistamaan erätauolla unihiekat silmistään tehokkammin.

Toisessa erässä Pirkat sai takaa-ajoonsa unelma-alun, kun ajassa 22.37 Arto Kytö teki ottelun toisen maalinsa ja vei Pirkat ensimmäistä kertaa ottelussa johtoon. Kylmää vettä kaadettiin unessa olevan TPS:n niskaan vain 13 sekuntia myöhemmin, kun Juhani Haapamäki lisäsi Pirkkojen johdon jo 2–4-lukemiin. Hieman ennen erän puoliväliä Aki Halko onnistui toisella yrittämällään lataamaan kolopallon Pirkkojen verkkoon, mutta edes tämä ei saanut kotijoukkuetta syttymään. Pirkat lisäsi johtonsa kahteen maaliin muutamaa minuuttia myöhemmin ja Arto Kytö juhli hattutemppuaan ajassa 33.35 Janne Mikkosen istuessa jäähypenkillä. Molemmat onnistuivat vielä kertaalleen ja toista erätaukoa lähdettiin kuluttamaan 4–6-lukemissa.

Kolmanteen erään TPS vaihtoi maalin suulle Teemu Roinisen ja kotijoukkue heräsikin syvimmästä horroksestaan. Vaikkakin TPS:n viisikkopeli oli jälleen kolmannessa erässä näyttävää ei tulosta saatu aikaan. Pirkat tyytyivät peruuttelemaan ja pitämään huolen, ettei ainakaan omissa enää soi. Hieman ennen viimeisen erän puoltaväliä TPS pääsi pelaamaan ylivoimaa ja Janne Pekkarinen onnistui kaventamaan lukemiksi 5–7. TPS:n pyörityksestä huolimatta lisämaaleja ei ottelussa enää nähty. Ajoittain TPS sortui terveen itsekkyyden puutteeseen, kun palloa jaettiin eteenpäin vielä vapaista maalipaikoistakin.

Pirkat pysyy sarjataulukossa TPS:n edellä seitsemäntenä, tosin yhden ottelun enemmän pelanneena. 3.12. pelataan Turussa todellinen paikalliskamppailu, kun TPS matkustaa FBC Turun vieraaksi Caribia-areenalle.

Leeds neuvottelee pääsystä velkasaneeraukseen. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Mitä Leedsille tapahtuu? Guardian vastaa parhaan tietämyksensä mukaan.

Q: So how will this actually effect the club?
A: Well, if the plc were to go bust, it wouldn’t stop there being a Leeds United Football Club. But it would mean they’d need to find new owners with better financial savvy than the last. And they’d be stuck with Eddie Gray, because the chances of bringing in another manager have gone from slim to fat. Widely touted favourite Gordon Strachan would cost Leeds £1m in compensation, and most other managers would mean an expense that Leeds simply cannot afford – or justify.

Leedsin valmentajakuvioita on sivuttu Avokatsomossa 23.11.: Kauas pilvet karkaavat.

Arsenalin Dennis Bergkamp on tunnettu lentopelostaan. Hän ei suostu lentämään minnekään. Tämänpäiväiseen Inter–Arsenal-otteluun hän ei osallistu, sillä vaikka hän olisikin ollut halukas ajamaan Lontoosta Milanoon, Arsene Wenger päätti lepuuttaa kauden ensimmäisen liigamaalinsa lauantaina tehnyttä Dennistä.

The Sports Frogissa annetaan Dennikselle hauska lempinimi: non-flying Dutchman. Lentämätön hollantilainen, totta tosiaan.

Kaikista mahdollisista urheilu-uutisista tartun nyt siihen, joka sallii minun tuijottavan omaan napaani: estejuoksija Tuomo Lehtinen juoksi Firenzen maratonilla neljänneksi. Ylen urheilusivuille on vähän ikävä linkittää, mutta tällä kertaa on pakko, koska en löytänyt uutista muualta.

Juniorijalkapalloajoiltani tiedän kaksi nykyistä urheilijaa. Tuomo on heistä toinen ja Örebron Fredrik Nordback toinen. Tuomo oli naapuriseura Virkkalan Tarmon pelureita ja kävipä hän yhden Helsinki Cupin pelaamassa meidänkin joukkueessa. ”Freddalla” oli tapana pamauttaa ottelua kohti kymmenkunta maalia selkäni taakse Hangö IK:n paidassa.

Suomalainen urheilukansa on voinut nähdä Tuomon juoksemassa Suomi–Ruotsi-otteluissa muitakin matkoja kuin 3000 metrin esteitä, mutta Firenzen maraton oli hänen ensimmäinen maratoninsa. Toivotaan, että aluevaltaus tuo uutta myötätuulta Tuomon juoksu-uralle.

Leeds United on upottanut itsensä suohon. Joukkue pitää sarjataulukon perää kahdeksalla pisteellä kolmestatoista ottelusta. Maaliero –22. Eilen tragedia jatkui 0–2-kotitappiolla Boltonille. Levollisena sunnuntaipäivänä on vaikea löytää sanoja perinteisen valioliigajoukkueen kärsimykselle.

Peter Reidin saatua potkut Leedsiä on kaitsinut Eddie Gray, jonka ei uskota saavan vakituisen managerin paikkaa. Gray pelannee omaan pussiinsa, kun hän varoittelee Leedsin manageroimisen tulevan olemaan vaikeaa kelle tahansa. Aikanaan Leedsissä pelaajana loistanutta Southamptonin manageri Gordon Strachania on julkisuudessa istutettu Leedsin uudeksi manageriksi, mutta Southamptonissa siitä ei tykätä. En ymmärrä, miksi Strachan haluaisi lähteä Southamptonista juuri, kun etelärannikolla tehty työ on alkanut näkyä myös Valioliigassa. Viime kauden hyvästä menestyksestä ei ole koitunut kummoistakaan krapulaa, ja Southampton taistelee keskikastissa eurocup-paikoista myös ensi kaudeksi. Jos Strachan lähtee, ”Pyhimysten” manageriksi uskotaan tulevan Walesia valmentanut Mark Hughes, jonka maajoukkuevalmentajauran väitetään olevan katkolla EM-kisoihin pääsemättömyyden vuoksi.

Minulle tarjoutui eilen loistava mahdollisuus päästä paikan päälle seuraamaan salibandyottelua TPS–SBS Wirmo. Huolimatta läheisestä suhteestani urheiluun, en ollut ikinä aiemmin nähnyt salibandyotteluita muualta kuin tv-ruudulta. Näin ollen lähdinkin otteluun tutustumaan lajiin ja selvittämään, miltä miesten I-divisioonan ottelut oikein näyttävät.

Turun Caribia 994-halliin oli saapunut jopa 450 innokasta katsojaa. Mynämäkeläisjoukkueen kannattajat olivat lähteneet Turkuun varta vasten jopa Vehmaalta saakka vain nähdäkseen oman joukkueensa pelaavan. Itse halli ylittää kaikki sille asetetut vaatimukset. Caribiassa voitaisiin ihan hyvin pelata vaikkapa SM-liigaa.

Itse ottelu puhallettiin käyntiin tasan kello 18.30. Kollegani tiesi kertoa, että TPS:lla on usein käynnistymisvaikeuksia ja niin näytti olevan tälläkin kertaa. Wirmo iski kuudessa ja puolessa minuutissa taululle 0–3-lukemat. Tuntui siltä, että lähes tulkoon jokainen laukaus upposi Palloseuran veskarin selän taakse. Wirmon Janne Niemi pääsi yrittämään maalia myös rangaistuskuljetuksesta, mutta tästä ei kuitenkaan lisämaalia syntynyt. Niemi tosin viimeisteli ensimmäisessä erässä vielä yhden ja ottelun ensimmäinen hattutemppu näki päivänvalon. Ensimmäisessä erässä taottiin yhteensä kahdeksan osumaa ja erätauolle siirryttiin Wirmon johtaessa ottelua 3–5. Sain siis heti ensimmäisessä salibandyottelussani nauttia todellisesta maali-iloittelusta, rangaistuskuljetuksista ja hattutempuista.

Toisessa erässä Palloseura lähetti kentälle aivan toisen joukkueen kuin ensimmäisessä erässä areenalla nähtiin. Joukkueen viisikkopeli toimi kuin rasvattu ja TPS hallitsi peliä mielin määrin. Kun joukkue onnistui vielä viimeistelyssään, muuttui peli nopeasti mynämäkeläisten kannalta tukalaksi. Palloseura teki neljässä minuutissa neljä maalia – näistä Anssi Savilampi viimeisteli kolme – ja TPS siirtyi ottelussa 7–5-johtoon. Näissä lukemissa siirryttiin myös jälkimmäiselle erätauolle.

Kolmas erä alkoi Wirmon kannalta shokeeraavasti: vain 19 sekuntin pelin jälkeen TPS lisäsi johtonsa jo kolmeen maaliin. Kuusi minuuttia myöhemmin TPS teki kaksi salamamaalia: Janne Mikkosen kolmas maali syntyi vain viisi(!) sekuntia edellisen maalin jälkeen. 11–5-lukemat ja TPS:n kahdeksannen perättäisen osuman ottelussa viimeisteli jälleen Mikkonen. Wirmo kaunisteli loppuhetkillä numeroita ja ottelu päättyi lopulta – kuitenkin murskaavasti – 11–7.

Kolmannessa erässä Wirmo oli jo antautunut ja paras lataus puuttui myös Palloseuralta, joten pelin taso ei enää ollut kaikkein korkeatasoisinta. Maaleja kuitenkin jälleen nähtiin, mikä tietysti on katsojan kannalta hyvä asia. Varsin ilahduttavaa oli myös se, miten yleisö jaksoi kannustaa omiaan – ja vierastakin – vaikka ottelun voittaja oli ollut selvillä jo pitkään.

Kokemuksena eilinen divarimatsi oli oikein miellyttävä. Minua ihmetyttääkin, miten voi olla mahdollsita, ettei salibandy ole lyönyt itseään läpi vielä näkyvämmin. Minähän olin toki seuraamassa divariottelua, mutta huomioitakoon, että SM-sarjan otteluissakin vain harvoin ylletään yli 500 katsojan rajapyykkiin ja divariotteluissa jäädään tämän tästä alle sataan katsojaan. Lähtekääpä nyt muutkin paikan päälle katsomaan kolopalloa, on se aivan erilaista kuin töllöttimestä katsoessa.

Lue Samulin juttu TPS-SBS Wirmo -ottelusta.

Taisivat olla pojat lyöneet vetoa TPS:n ja SBS Wirmon torstaisen paikallisottelun alla siitä, kuka pystyy tekemään hattutempun lyhimmässä ajassa, sillä sen verran railakasta ilotulitusta pääsi reilu 450-päinen salibandy-yleisö seuraamaan. Toisen erän alun TPS-rynnistyksessä Anssi Savilampi pamautti kolme maalia neljään minuuttiin ja jätti Jannet Mikkonen (TPS) ja Niemi (Wirmo) taakseen.

Anssi Savilampi    4.09  (21.47 - 25.56)
Janne Mikkonen     9.25  (40.19 - 49.44)
Janne Niemi       11.36  ( 3.01 - 14.37)
Janne Mikkonen    28.43  (17.38 - 46.21)

Joukkueet lähtivät paikalliskamppailuun erilaisista asemista: TPS:lla oli alla kaksi voittoa, jotka olivat nostaneet joukkueen sarjajumbon paikalta, ja Wirmolla kaksi tappiota, jotka olivat pudottaneet joukkueen täyttämään TPS:lta vapaaksi jääneen sijan. Nämä suuntaukset eivät kuitenkaan näkyneet ensimmäisessä erässä, sillä Wirmo pääsi helposti 3–0-johtoon. Janne Niemi oli joka paikassa, sillä kolmen maalinsa lisäksi hän syötti yhden ja ennätti jopa epäonnistua rangaistuslaukauksessa kuljetettuaan palloa taaksepäin. TPS nousi kuitenkin mukaan peliin, kun illan teemaksi alkoi muodostua The Night of the Living Jannes: Mikkonen ja Janne Pekkarinen tehtailivat kavennukseksi kaksi ylivoimamaalia. Ensimmäisen erän ilotulituksen päätteeksi erätaukoa lähdettiin viettämään Wirmon johtaessa 5–3.

Toinen erä käänsi tilanteen TPS:lle. Puhdas 4–0-voitto sai jatkoa kolmannessa erässä, kun TPS iski vielä toiset neljä maalia. Kahdeksan peräkkäistä maalia on kova teko ottelussa, joka päättyy 11–7. Wirmon ei onnistunut sinnitellä mukana TPS:n tehokkaassa koko viisikon syöttelypelissä, joka tuotti muutamia ”neuvostoliittolaisia” klak-klak-maaleja. TPS teki kahdessa erässä käytännössä sitä mitä tahtoi, eivätkä kolmannen erän lopussa Wirmon tekemät lohdutusmaalit enää auttaneet Wirmoa nousemaan voittokamppailuun.

Jannejen keskinäinen taisto päättyi tasapisteisiin, mutta tehtyjen maalien perusteella herrat saatiin järjestykseen:

Mikkonen    4+0
Niemi       3+1
Pekkarinen  2+2

Caribian 994-hallissa oli paikalliskamppailusta huolimatta rennonoloinen fiilis niin kaukalossa kuin katsomossakin. Pingviini-maskotti oli Avokatsomolle uusi mutta tervetullut tuttavuus. Suurin osa yleisöstä tuntui olevan Wirmon kannattajia, sillä ylivoimatilanteissa Wirmon onnistui herättää yleisö kannustamaan kovaäänisemmin kuin TPS:n. Kaukalossa pelaajien ”mopot” pysyivät hyvin hallinnassa, eikä Trackers-ottelun kaltaista rikkonaista kolmatta erää jouduttu onneksi todistamaan.

Sarjataulukossa Lounais-Suomen joukkueet miehittävät alemman puoliskon sijoja, kun I divisioonan länsilohkossa on pelattu joukkueesta riippuen 7–9 ottelua. Kuudentena ja kahdeksantena majailevat FBC Turku ja TPS ovat vain kolme pistettä kärkeä jäljessä, mutta Wirmo ja SBS Pori näyttävät jäävän muista jälkeen. Molemmat joukkueet ovat keränneet neljä pistettä yhdeksästä ottelusta.

Jatkot:
Valokuvia ottelusta TPS:n kotisivuilla

Lue myös Maukan juttu ottelusta.

Jalkapallon EM-karsinnat saatiin päätökseen, eikä jatkokarsinnassa voittajien joukkoon päässyt kuin yksi yllättäjä: Latvia. Kroatia, Hollanti, Espanja ja Venäjä olivat etukäteen vastustajiaan vahvempia, eikä edes Skotlannin Hollannista ensimmäisessä ottelussa ottama 1–0-voitto riittänyt sekoittamaan soppaa kuin hetkellisesti. Toisen ottelun voitti Hollanti 6–0.

Latvian pääsy EM-kisoihin, ensimmäisiin arvokisoihinsa, on tietysti hieno juttu. Samalla se on myös osoitus Suomelle, että pienikin voi ponnistaa onnistuneesti. Karsintalohko 4:ssä Latvia otti vierasvoitot Ruotsista ja Puolasta ja ratkaisi kisapaikkansa tasapelillä Turkin vieraana. Pieni kateus on aina paikallaan, joten kadehditaanpa ensi kesänä Latviaa.

Pelaajista mainittakoon kroatialainen Dado Prso, joka on viime aikoina esiintynyt näyttävästi eurooppalaisilla jalkapallokentillä. Monacon paidassa mies pamautti neljä maalia Deportivon verkkoon Mestareiden liigassa ja EM-jatkokarsinnassa Sloveniaa vastaan Prso teki Kroatian molemmat maalit, kun Kroatia lunasti kisalippunsa yhteismaalein 2–1.

Käväisin tuossa eilisiltana katsastamassa Turun Elyseellä paikallisen TPS:n ja Helsingin narrilauman, Jokereiden, ottelua. 90-luvun kiekkojännäri näyttää vetävän vuosituhannen vaihteenkin jälkeen väkeä kiitettävästi paikalle. Vanhaa fiilistä tuskin koskaan enää tullaan kokemaan, mutta eilisessäkin pelissä oli jännitettävää ainakin muutamasta syystä: joukkueiden valmentajat Jukka Koivu (TPS) sekä Hannu Jortikka (Jokerit) eivät tunnetusti ole kovin kummoisissa väleissä keskenään, molemmat joukkueet ovat nousseet kovasti sarjataulukossa ja olivat likimain tasoissa (ja ovat sitä muuten vieläkin).

Illan ottelusta tuli periaatteessa aikamoinen pannukakku, sillä ottelu oli käytännössä ohi ensimmäisen kymmenen minuutin pelin jälkeen. Jokerit takoi paluumuuttaja Marko Jantusen ja Timo Vertalan johdolla 3-0 ja det var det då. Loppulukemiksi kaunisteltiin viis-muna.

Muutamia mielenkiintoisia huomioita pelin tuoksinassa osui silmiini.
1. Kai Nurminen oli aivan yössä. Eilisen pelin kaltaisia otteita ei kaivata mihinkään SM-Liigan joukkueeseen. Suorastaan surkea esitys!

2. TPS maalivahti Tuomo Karjalaisesta ei ainakaan eilisen perusteella ole Teemu Lassilan korvaajaksi. Toivottavasti mies todistaa minun olevan väärässä. Joojoo, onhan se joskus hyväkin kassari.

3. Marko Jantunen teki kentällä mitä tahtoi. Hienoimpana esityksenä mies vei ”puikoista” TPS pakki Jiri Vykoukalia. Narrien kultakypärän illan mottona taisi olla ”omat koirat purevat”.

4. Jokereiden maalilla seisoi Pasi Häkkinen. Mies paikallaan ei voi muuta sanoa. Turhaan taisi Hjallis sen NHL-sällin tuoda penkille ihmettelemään. Parempi oli tulessa…

5. Sami Helenius. Hohhoijaa. Iso ja hidas, mutta kankea. ”Gentle Giant” pelasi enemmän jaloillaan kuin mailalla (kulmaväännöt). Ehkä hyvä niin. Ottelun yksittäisenä huippukohtana Heleniuksen hieno ”heittäytyminen” 2-1 -tilanteessa. Iso mies rojahtaa korkealta. Ei edes hyviä ”pommeja”.

Kaiken kaikkiaan viihdyttävää kiekkoa ei siinä mitään, mutta se jokin puuttui. Se groove. Ai niin…Ilves voitti 7-1 kotonaan Bluesin. Kyllä sydäntä lämmittää.

The Sports Frog on erinomainen urheilublogi, jossa blogataan baseballista, basketballista, footballista, hockeystä mutta ennen kaikkea soccerista.

Sports Frog vinkkaa, että kesällä Avokatsomossakin hehkutettu USA:laisen jalkapalloilun suuri lupaus, Freddy Adu, on solminut kuusivuotisen sopimuksen Major League Soccerissa pelaavan Washingtonin D.C. Unitedin kanssa. Sports Frogin foorumi The Swampissa käydään mielenkiintoista keskustelua Freddyn pelaamiseen liittyvistä asioista: mitä riskejä 14-vuotiaalla pojalla voi olla miesten pääsarjassa pelatessa, kuinka tärkeää MLS:lle oli tehdä sopimus Freddyn kanssa ja niin edelleen.

”Not being a soccer fan I can tell you that iIm 70% more likely to see a soccer match now than I was before”, sanoo nimimerkki (?) baltgeep.

Freddy Adu tulee olemaan nuorin MLS:ssa ottelussa esiintynyt pelaaja. Toistaiseksi nuorin on ollut 16-vuotiaana debytoinut Adun joukkuetoveri Santino Quaranta.

Sports Frogissa pohditaan myös Ronaldon nykykuntoa.

Niin ne vain salibandistit yksi kerrallaan pyörtävät lopettamispäätöksensä: Ruotsin lahja suomalaiselle salibandylle, Esa Karjalainen, jatkaa kuin jatkaakin viime kauden päätteeksi mukamas päättynyttä peliuraansa. Ja tästä on tiedetty jo viime torstaina, 13. päivä. Voisi kysyä, ollaanko täällä Avokatsomossa ollenkaan hereillä. Ollaanhan sitä oltu mahottomia Esa-faneja siitä lähtien, kun Esa myi tulevalle avokatsomolaiselle salibandymaalivahdinvarusteita Tapiolan Arena Centerissä joskus kuluvan vuosituhannen alussa. Tai paremminkin ohjasi toiselle myyjälle: ”Mä en oikeestaan tiedä näistä juurikaan, että jos vaikka toi [nimi] vois auttaa paremmin.” Eihän sitä Esan tarvitse maalivahdinvarusteista mitään tietäkään, riittää että laukaukset painuu yläbyyriin!

Urheilukanavan salibandylähetyksissä on muutamaan otteeseen ääneen kaivattu Salibandyliigaan staroja ja suuria nimiä, suoranaisia kehäkettuja, ja siitä näkökulmasta Esan paluu on enemmän kuin tervetullut. Yeah, Esa, yeah.

Viime viikon lopulla oli jännittäviä asioita sattunut myös Tapanilan Erälle pelimatkalla Jyväskylään. Kuusi eräläistä oli jäänyt matkasta huoltoasemalle hedelmäpelien äärelle, kun valmentaja päätti antaa opetuksen myöhästelijöille ja määräsi bussin liikkeelle. Liftaten kotiin! Kiitos vinkistä Tomstownille.

FuckedSports bloggaa urheilua ympäröivän elämän nurjasta puolesta. Enimmäkseen siellä konttaavat jenkkifutaajat sekä base- ja basketballistit, mutta myös yleisurheilijat ja (oikeat) jalkapalloilijat kantavat kortensa kekoon.

Bloggaaja Buddy meuhkaa aika tavalla, mutta niin meuhkaavat kommenttiosastolla vierailevat tähdetkin aika suorasanaisesti jutuista, Buddysta ja toisista kommentoijista.

Sopivina annoksina nautittuna FuckedSports on hyvää urheiluläppää. Varastinpa sieltä yhden linkinkin: Kansainvälinen olympiakomitea sallii sukupuoltaan vaihtaneiden urheilijoiden osallistua olympialaisiin.

Yksi asia on varma: Juan Pablo Montoya ei voita formula ykkösten maailmanmestaruutta vuonna 2004. Williams ei anna henkilökohtaisen mestaruuden lipua loikkarille, väitän. Väitän myös, että siirtyminen McLarenille on kuitenkin ”askel ylöspäin”, niin Juan Pablon kuin McLareninkin kannalta.

Samaan syssyyn voisi kysyä, miksei Kimi Räikkösen vahvistettu olevan toinen McLaren-kuljettaja vuonna 2005. Olisikohan niin, että Kimi kyttää Ferrari-korttia niin pitkään, kunnes McLaren suostuu palkkavaatimuksiin? En tiedä aiheesta yhtään mitään, mutta veikkaisin Kimin luonteesta saamani kuvan perusteella, että McLarenia ei sopimusneuvotteluissa tulla päästämään helpolla. Mutta, kuten sanottu, minä en ole ollenkaan kärryillä formulamaailman uutisista.

Richard Burnsin sairaus pitää hänet poissa ensi kauden MM-ralleista. Parhaat paranemiset Richardille. Mitenköhän on, ajaako Tommi Mäkinen sittenkin vielä yhden kauden?

Peluuttaako Muurinen Tainiota väärällä pelipaikalla? Pitäisikö Turun Interin panostaa enemmän juniorityöhön? Miksei Suomesta löydy eurooppalaiset mittapuut täyttävää jalkapallostadionia? Harmittaako, kun et pysty tekemään jalkapallosta mielestäsi? Usko tai älä, mutta kaikki tämä on mahdollista, virtuaalisesti.
» Lue koko juttu

Päivittelin taannoin TPS:n kotiyleisön eleettömyyttä, mutta korjattakoon sen verran, että ainakin TPS -92 Monstersin otteluita tänään Nunnavuoren palloiluhallissa seurannut yleisö oli enemmän kuin mukana ottelun tapahtumissa. Myönnän sille toistaiseksi paras näkemäni salibandy-yleisö -palkinnon.

Jos jollekin suomalaiselle pitäisi sovittaa salibandymaailman kiistellyimmän henkilön viittaa, voisi Kai Ahlstedt olla vahvoilla. Häntä toisaalta kutsutaan Midaaksi, mutta toisaalta tapahtumat naisten MM-kisoissa 2001 taitavat varjostaa edelleen Ahlstedtin julkisuuskuvaa.

Nyt Ahlstedt antaa taas näyttöjä kultaisesta kosketuksestaan: yhdeksän peräkkäisen tappion jälkeen Salibandyliigan pohjamudissa lillunut nurmijärveläinen SB-Pro palkkasi ”Midaan” konsultiksi taustajoukkoihin. SB-Pron verkkosivuilla Ahlstedt kertoo tehtävikseen seuraavaa:

[E]nsimmäisenä käydään läpi joukkueen nykytilanne, pelaajien ja myös valmennuksen ominaisuudet, heikkoudet ja vahvuudet. Tehdyn selvityksen perusteella asetetaan yhteinen tavoite ja suunnitellaan sen toteuttamiseen tarvittavat toimet. Ei mitään poppakonsteja vaan raakaa työtä ja uskoa omiin kykyihin.

SB-Pron manageri Aape Laitalainen lisää:

[N]ykyisellä valmennuskaksikolla Mika Santosella ja Antti Koposella on ollut täysi luottamus ja tuki koko ajan, Nyt tehdyllä konsulttisopimuksella tuetaan nykyistä valmennusta tuomalla joukkueeseen uutta väriä ja rautaista kokemusta Ahlstedtin persoonan muodossa. Joukkuetta herätellään uusilla toimintatavoilla joiden todellinen luonne paljastuu lähiviikkoina.

”Midaan” opit ovat kääntäneet SB-Pron suunnan saman tien. Ensiksi tuli 3–1-vierasvoitto Kirkkonummen Rangersista ja sitten 8–5-kotivoitto Tampereen Gunnersista. Voittojen myötä joukkue on jo noussut sarjajumbon paikalta. Perjantaisen TV-ottelun SB-Pro–Gunners katsoneet voivat yhtyä Avokatsomon mielipiteeseen: SB-Pro on matkalla sarjataulukossa ylöspäin. Joukkue ei näyttänyt lainkaan siltä, että se olisi vastikaan hävinnyt yhdeksän ottelua peräkkäin.

Silloin kun Ahlstedt ei ole kääntämässä nurmijärveläisen liigajoukkueen kurssia, hänet voi nähdä kakkosdivisioonan kakkoslohkossa pelaavan SB Vantaan pelaaja-valmentajana. Puolustaja Ahlstedt johtaa joukkueensa pistepörssiä tehoilla 5+4, jotka oikeuttavat lohkon pistepörssissä 23. sijaan. Lohkon sarjataulukossa SB Vantaa jakaa toisen sijan neljän muun kuudessa ottelussa kahdeksan pistettä keränneen joukkueen kanssa.

Lähestulkoon näillä sanoilla alkoi tänään postiluukustani tipahtanut kakkospostina lähetetty kirje Nordisk Film & TV Finlandilta. Pikkulinnut olivat tosin jo alkuviikosta livertäneet, ettei Avokatsomo saa omaa selostajaansa paikan päälle Mestareiden Liigaa selostamaan, mutta nyt tästä on mustaa valkoisella.

Kirjeen henkilökohtaisessa, selostusta ruotivassa osassa kiiteltiin selkeyttä, ääntä ja kieltäni yleensä. Myös taukojen aikana höpöttelystäni olin saanut plussaa. En kuitenkaan ollut ollut selostaessani yhtä luonteva kuin haastatteluosiossa. Tämä pitää täysin kutinsa.

Toisaalta pääsin sentään kymmenen finalistin joukkoon, nyt ei tarvitse enää jännittää yhtään mitään ja homma on minun kohdaltani ohi, mutta silti valehtelisin, jos väittäisin ettei yhtään harmita. ”Puheviestinnän ammattilaisena” täytyy jopa hieman hävetä omaa ”lukkiutumistani” selostustilanteessa. Sinänsä olisin toki pettynyt koko kisan tasoon, jos tuolla – omasta mielestäni melko onnettomalla – selostuksella olisi selvitty aina yleisöäänestykseen saakka. Noh, jossitella voi aina – ja pitää – mutta olipahan ainakin hauska reissu ja mieleenjäävä kokemus kaiken kaikkiaan.

Haluankin kiittää erityisesti Emmiä, Miraa, Samulia ja broidiani Anttia, jotka auttoivat minua pyrkimyksessäni päästä oikotietä urheilujournalismin pääkallonpaikalle. Lisäksi kiitokset Mirellalle emännöinnistä ja onnea kaikille viidelle finalistille; varsinkin teille, jotka luette Avokatsomoa.

Takaisin studioon.

Tämä on mainitsemisen arvoinen siirto: Gabor Szilagyi pelaa ensi kaudella TPS:ssa.

Gaborilla on erinomainen viesti nuorille jalkapalloilijoille. Seuraava pätkä on Turun Sanomista, lihavointi on Avokatsomon:

Szilagyi on ollut siirtomarkkinoiden kuumimpia nimiä KooTeePee:n pudottua Ykköseen. Unkarilaisen valinta osui kuitenkin hieman yllättäen turkulaisseuraan.
— TPS:n organisaatio vakuutti minut. Olen vasta 22-vuotias ja haluan mennä askel kerrallaan urallani eteenpäin, perusteli Szilagyi ratkaisuaan.

Juttu jatkuu Turun Palloseuran toimitusjohtaja Petri Jakosen kommentilla:

Jos haluaa kehittyä, pitää saada iso rooli joukkueessa. Esimerkiksi Gaborin kanssa Unkarin nuorten maaotteluja pelannut Lazlo Fekete on erinomainen pelaaja, mutta istuu silti HJK:n vaihtopenkillä.

Tulee välittömästi mieleen kaksi suomalaislupausta, joiden olisi pitänyt omia ratkaisuja tehdessään muistaa samat asiat: Mikael Forssell ja Daniel Sjölund. Mikael on suomalaisten futisfanien onneksi – ja varmaan myös omaksi onnekseen – saanut siirroista uuden startin ammattilaisuralleen, mutta kaltaiseni epäluuloiset voisivat pelätä Danielin junnanneen liian kauan paikoillaan. Siirto Djurgårdeniin on toki ollut askel oikeaan suuntaan, mutta pitäisikö hänen sittenkin etsiä itselleen seura, jossa olisi tarjolla enemmän vastuuta?

Aloittakaa pienestä, hyvät jalkapalloilijanalut.

Hienosti sujuneen Karjala-turnauksen jälkeen joukkueet pukivat jälleen hokkarit jalkoihinsa ja jään huurteiset sotisovat ylleen, kun jääkiekon SM-Liiga jatkui maaottelutauon jälkeen. Tiistain kiekkokierros tarjosi ”peruslätkää” yhden ottelun maali-ilottelua lukuunottamatta.

Maajoukkue muuten vei edellisviikonlopun Karjala-turnauksen nimiinsä komeasti kolmella puhtaalla voitolla Tsekistä, Venäjästä ja (ahhh…) Ruotsista. Uuden päävalmentaja Raimo Summasen ja hänen valmennustiiminsä opit näyttävät purevan ainakin näin alkukaudesta uuteen Leijona-ryhmään enemmän kuin mainiosti. Kevättä odotellessa keskitytään kuitenkin kotimaan kiekkoiluun.
» Lue koko juttu

Jos lähdettäisiin kilpailuttamaan suomalaisten salibandyseurojen kotisivuja, turkulaisen AFC Campuksen sivusto pärjäisi erinomaisesti. Se saattaa kaikkinensa olla Suomen paras. Seuralla on tällä kaudella kahdeksan joukkuetta, joista jokaisen tiedotus hoituu saman sivuston kautta, ja itse asiassa sivusto näyttää sitovan koko seuran yhteen.

Jos selaajaa kiinnostaa seuran kaikkien joukkueiden keskinäinen pistepörssi tai Absoluuttista Massaa kaksi kautta edustaneen Mikko ”Jocke” Loikkasen peliesitysten statistiikka ja statistiikan kehittyminen, selaaja ei varmasti tule pettymään surffatessaan Campuksen sivuilla.

Uutiset, keskustelupalsta ja kuvapankki ovat perinteisiä urheilujoukkueen sivustojen elementtejä, jotka Campus on toteuttanut hyvin. Nyt seura on lähtenyt toteuttamaan myös aivan ehdotonta tappajaideaa: AFC Manageria. Kuin IS Salibandypörssissä konsanaan AFC Managerissa saa kasata oman fantasiajoukkueensa, mutta AFC Managerissa joukkue kasataan Campuksen joukkueiden pelaajista. Erittäin uraauurtavan kuuloista. Onko mikään muu seura tehnyt tätä?

Oman AFC Manageri -joukkueensa ehtii käydä valitsemassa joulukuun alkuun mennessä. Käykäähän.

Aivan, kuten nokkelimmat jo arvasivatkin, viittaa otsikko vallinneeseen epätietoisuuteen maamme jalkapallojoukkueen luottopelaajan Jari Litmasen osallistumisesta 16.11. pelattavaan Honduras-otteluun. Litmanen pelasi viime sunnuntaina ensimmäistä kertaa tällä kaudella avauksessa Ajaxin kokoonpanossa, mutta venähdytti ottelussa takareitensä. Antti Muurisen suojatit saavatkin nyt matkata Yhdysvaltojen Houstoniin ilman Littiä. Takaiskuihin varautunut Muurinen ei kuitenkaan joudu nimeämään joukkueeseen uusia pelaajia, sillä joukkueen suurus ilman Litmastakin on 18 pelaajaa.

Avokatsomo sai tänään ensimmäisen virallisen kirjeenvaihtajansa, kun lohjalaismenneisyydestään tunnettu turkulainen salibandyharrastaja Tommi ja Avokatsomon päätoimittajat allekirjoittivat vajaan viikon ajan käynnissä olleiden neuvottelujen päätteeksi avustajasopimuksen.

Vapaa-ajallaan Tommi viihtyy AFC Campus M4:n maalivahtina ja Turun Palloseuran E-92 Monstersin valmentajana. Tommin odotetaan vahvistavan Avokatsomon taktista näkemystä ja puolustuksen pitävyyttä erityisesti salibandyssa, mutta Ilves-fanina hänen uskotaan olevan kiinnostunut myös jääkiekosta.

Tommin lisäksi Avokatsomo on seurannut 2–3 nuoren lupauksen otteita, ja siirtomarkkinoilla saatetaankin nähdä liikettä vielä tämän vuoden puolella.

Tommin ensimmäistä kirjoitusta odotellessa terveisin
päätoimittajat

Vaikka Marcus Grönholm oli jälleen paras suomalaiskuljettaja, suomalaisittain rallin maailmanmestaruussarjan ”kauden nimeksi” nousi Tommi Mäkinen, joka lopetti MM-uransa Britannian rallin kolmanteen sijaan. Viimeisen MM-rallivoittonsa Tommi ajoi Monte Carlossa heti Subaru-uransa aluksi kauden 2002 ensimmäisessä rallissa, mutta sen jälkeen menestyksestä ei oikein voinut puhua eikä Tommi pystynyt taistelemaan maailmanmestaruudesta.

Kaudella 2001 Tommi sinnitteli vielä WRC-autojen perässä Mitsubishillä, kun hän jäi hyvin omituisella kaudella maailmanmestaruuden napanneesta Richard Burnsistä kolme pistettä. Vaikka Colin McRae (2.), Tommi (3.) ja Marcus Grönholm (4.) voittivat kukin kolme MM-rallia, keskeytykset kostautuivat, kun Richard pystyi (Subarulla) ajamaan tasaisemmin palkintopallille.

Sunnuntaina oli urheilulähetyksiä mukava seurata, kun pitkästä aikaa sai nähdä Tommin rennosti hymyilevänä ja hyväntuulisena. Me suomalaiset saimme kuulla, kuinka upeasti mestaruuteen ajanut Petter Solberg ylistävän ”valmentajaansa”. Avokatsomoon pesiytynyt toive Carlos Sainzin mestaruudesta tuhoutui jo perjantaina Carlosin keskeytykseen, ja loppuviikonloppu jännitettiinkin sitten Petterin puolesta Sebastien Loebia vastaan. Citroënin raukkamaisen jarruttelukäskyn seurauksena kunnon sekuntitaistoon herrasmiehet eivät yltäneet, mikä oli valitettavaa.

Suomalaisittain kausi oli – kärjistetäänpä ”hieman” – katastrofi. Marcuksen rikkonainen kausi olisi antanut uudelle sukupolvelle, tai vaikkapa Tommille, tilaisuuden ottaa suomalaiskomento sarjassa vaihteeksi toiseen ohjaamoon, mutta kenenkään resurssit eivät riittäneet. Esimerkiksi Jyväskylän MM-rallissa kolme suomalaista kyllä ajoi pisteille, mutta he sijoittuivat kuudenneksi (Tommi), seitsemänneksi (Janne Tuohino) ja kahdeksanneksi (Sebastian Lindholm).

Toivottavasti ensi kaudella on suomalaislla erikoiskokeiden ja autojen teknologian jumalat puolellaan. Kaikki apu on tarpeen pistetaistossa MM-sarjan nuoria lupauksia vastaan: Petter Solberg, Sebastien Loeb, Markko Märtin ja Francois Duval ovat kovia kääntämään rattia. Ja eivätköhän Carlos Sainz ja muut konkarit ole hekin aivan tosissaan mukana.

”Pikkuleijonat” voittivat maailmanmestaruuden, Ruotsi jäi hopealle, Tshekki otti pronssit Sveitsin nenän edestä, Venäjä tippui B-sarjaan ja Puola nousi A:han. Siinä nuorten salibandyn MM-kisat 2003 tiivistettynä. Avokatsomon osaksi jäi seurata kisoja nettisivujen välityksellä, ja alkuhuuma polkeentui valitettavasti muiden huumien jalkoihin. Syytämme onnemme ohi nukkuneita televisioyhtiöitä.

Finaalissa pelasivat salibandyn suurmaat Suomi ja Ruotsi. Ruotsi johti kahden ja puolen erän jälkeen 2–1, mutta ajassa 50.31–59.56 Suomi paukutti viisi maalia ja todisti Suomenkin osaavan voittaa finnkampeneita. Tuntematta laisinkaan Ruotsin joukkuetta voisin rohjeta uskaliaisiin johtopäätöksiin: Suomen pelaajien kokemus kansalliselta huipputasolta on maailman kovin. Kaikkien suurmiesten tavoin Lohjalta kotoisin oleva Markus Bollström on kova. Hyökkääjälupaus Lauri Kapanen on kova. Maalivahtilupaus Jarno Ihme on kova. Hyökkääjälupaus Henri Johansson on kova. Hyökkääjälupaus Jani Kukkola on kova. Puolustajalupaus Aku Inkeroinen on kova. Kovia poikia ovat muutkin. Kovia poikia piisaa.

Viisi ottelua, viisi voittoa. Maalisuhde 55–6. Voitot hopeamitalistista, pronssimitalistista ja neljänneksi sijoittuneesta joukkueesta. Parhaille on lyöty luu kurkkuun. Tästä on hyvä jatkaa.

Hyvää isänpäivää kaikille isille! Erityiset onnittelut ja terveiset ensimmäistä isänpäiväänsä ja kolmattasataaneljättäkymmenettäyhdeksättä päiväänsä isänä viettävälle Maukalle.

Nuorten MM-kisojen alkulohkot pelattiin päätökseen. Suomi voitti Sveitsin 8–2 ja jatkaa lohkovoittajana välierään kisaisäntämaa Tshekkiä vastaan. Hyvä-hyvä!

Poimitaanpa nopeasti yksi suomalaisnimi, joka ottelupöytäkirjojen perusteella on ollut Suomen tärkeimpiä pelaajia: Tapanilan Erän SM-liigajoukkueen tähtihyökkääjä Lauri Kapanen on paukuttanut tehot 10+5 ja jatkaa siis loistamista kotimaan liigan lisäksi MM-kisoissa. Hyvä-hyvä!

Mitalipelipaikat ratkotaan tänään. Kultajahtiin ylsivät alkulohkoista myös Ruotsi ja Sveitsi.

Herranjestas: Suomi voitti Venäjän 23–1. Tasoerot nuorten MM-kisoissa ovat… Niinno, ne ovat.

Eihän tässä jaksa edes alkaa miettiä pelaajien pistepörssiä.

A-sarjan muut tulokset toisena kilpailupäivänä: Norja–Sveitsi 3–9, Latvia–Tanska 4–4 ja Sveitsi–Tshekki 10–3. B-sarjaa: Puola–Georgia 23–0, Unkari–Hollanti 4–6, Viro–Slovakia 5–4 ja Saksa–Japani 4–0.

Jatkot: Khiloun mietteitä ottelusta.

Pitipä oikein tarkistaa salibandykauden alkua pohjustaneesta Salibandy-lehti 4/2003:sta, lopettiko Espoon Oilersin Juho Seppälä viime kauden päätteeksi vai ei. Lehdessä sanotaan kyllä, mutta vierasjoukkueen 8–10-ilotulitukseksi revähtäneen Oilers–HIFK-ottelun pöytäkirja väittää toista: ajassa 6.48, Oilers 2–1, maalintekijä Teppo Rantala, syöttäjänä Juho Seppälä.

Juho Seppälän lisäksi kauden alla puhuttiin Timo Ketosen vetäytymisestä omakotitalonrakennuspuuhiin, mutta niin vain on Ketosenkin nimi ilmestynyt takaisin Oilersin pelaajalistaan. Salibandyn vetovoima on valtava.

Tämä menee jo leikittelyn puolelle: 27 A-maaottelun Juho Seppälä on suurelle yleisölle tuttu salibandykuvioita paremmin Nelosen Haluatko miljonääriksi? -ohjelmasta, josta salibandysankari lähti kotiin muistaakseni 8000 euroa voittaneena.

Suomalaisnuoret pudottivat Norjan kyydistä alle 19-vuotiaiden MM-kisojen avausottelussaan: 13–0-voitosta sai makiaa mahan täydeltä.

Tehopisteillä pääsi mässäilemään varsin pitkä lista suomalaisia:

Osmo Reentilä      4+2
Henri Johansson    2+2
Lauri Kapanen      2+1
Lauri Lehtonen     1+1
Markus Palokangas  1+1
Jussi Kosola       1+0
Henri Lehtonen     1+0
Aku Inkeroinen     0+1
Samuli Justen      0+1
Jani Kukkola       0+1
Miikka Linden      0+1
Mikko Manninen     0+1
Miika Mikkola      0+1

Epätasaiset ottelut olivat MM-kisojen avauspäivän vakioantia, kun A-sarjassa Ruotsi voitti Latvian 13–0, Sveitsi Venäjän 12–0 ja Tshekki Tanskan niin ikään 12–0. Tylsää? B-sarjassa Puola voitti Unkarin 19–1, Hollanti Georgian 8–5 ja Saksa Viron — taas niin ikään — 8–5. Slovakia ja Japani tasasivat pisteet maalein 6–6. Vähemmän tylsää.

Kuten sanottu, MM-kisat jatkuvat non-stoppina viikon loppuun asti. Huomenna Suomea vastaan kaukaloon hyppää Venäjä.

Brittifutiksen dopingjutuista on täällä Avokatsomossakin meuhkattu jonkin verran, mutta Italiasta kantautuvia uutisia on kommentoitu vain sivulauseissa. Perugian reservihyökkääjä Saadi Al Gaddafi on liittynyt Parman Manuele Blasin ja Interin Mohamed Kallonin jatkoksi norandrosteronista kärähtäneiden pelaajien listalle. Joukkion B-näytteiden tuloksia odotellessa spekuloidaan, josko Italiassakin viimeinkin annettaisiin kahden vuoden pelikieltoja.

Turun Palloseuran salibandymiesten lähtökohdat tiistaiseen I divisioonan länsilohkon otteluun Hämeenlinnan FT Trackersia vastaan eivät olleet järin herkulliset. Kuudesta ottelusta oli tullut yksi voitto, sekin vieraissa, ja muissa voitot olivat karanneet kai melkolailla huolimattomuuteen. Hattelmalan Urheilijat olivat edellisessä TPS:n matsissa voittaneet vahvan ekan erän 6–2-jyräyksen siivittämänä koko pelin 10–6, mikä oli työntänyt ulkopuolisen silmin tarkasteltuna TPS:n henkisesti syvemmälle sarjataulukon pohjalle. Trackers sen sijaan oli vahvistanut asemiaan sarjan kärkipäässä 6–2-voitolla pietarsaarelais-uusikaarlepyyläisestä Blue Foxista.

I divisioona on, totta kai, tulevien SM-liigajoukkueiden kouliintumissarja, sillä tuskin sieltä löytyy yhtään joukkuetta, jonka tavoite yhtä kautta pitemmällä tähtäimellä ei ole Salibandyliigassa. Tiistaisen ottelun perusteella niin TPS:lla kuin Trackersillakin on paljon harjoittelemista ennen kaikkea pelaamisen henkisellä puolella, ennen kuin Salibandyliigan ovet kannattaa aukaista.

TPS:n otteet ottelun alussa olivat aivan toiset kuin edellisessä kotiottelussa SBS Poria vastaan. Vastaavaa huolimattomuutta hyökkäyspään syötöissä ei ollut, paketti näytti pitävän aikaisempaa paremmin kasassa ja otettuaan johdon ei TPS luovuttanut sitä hetkeksikään. Palkkiona kaksi sarjapistettä 8–5-voitolla.

Ottelu ratkesi paitsi siihen, että TPS:n pelaaminen oli varmempaa ja vakuuttavampaa kuin aiemmin, myös siihen, että toisen erän loppupuoliskolta ottelun loppuun asti joukkueiden tunnelataus kävi turhan kovilla kierroksilla. Trackers saanee odottaa maailmanloppuun saakka, jos se luulee kääntävänsä tappiotilanteet voitoksi keskittymällä kovistellen pelaamiseen ja tuomarille urputtamiseen. Katsomosta tarkasteltuna TPS ei saanut ”sikamarkkinoilla” sen parempaa arvosanaa, mutta tepsiläisten teot tuntuivat olevan enemmänkin reaktiota trackersilaisten peliin.

Trackersin puolustuksessa kolmannessa erässä vaihdosta toiseen seisoneelta Mika Savolaiselta sekä joukkueen kapteeni Mikael Mantilalta olisi voinut odottaa vastuun kantamista peliesityksillä eikä suunsoitolla. Kapteeni voinee vaikuttaa peliin paljon enemmän puhumalla omille pelaajille kuin tuomareille.

Sarjataulukossa Trackers on ottelun jälkeenkin kärjessä ja TPS viimeisenä. Henkisesti peli oli varmasti tärkeämpi TPS:lle, joka osoitti voivansa voittaa pelillisesti ja henkisesti rankan ottelun. Turkulaisittan olisi toivottavaa, että Tepsin kausi kääntyy nousuun. Matkaa kärkeenkään ei kauden vielä ollessa aluillaan ole kuin viisi pistettä, joten jos pelivire saadaan pidettyä, sarjan keskikastin yli nouseminen lienee täysin mahdollista.

Suomen poikien salibandymaajoukkue aloittaa huomenna taipaleensa alle 19-vuotiaiden MM-kisoissa Prahassa. Turnaus pelataan kuin liukuhihnalla: Suomen alkulohkon ottelut Norjaa, Venäjää ja Sveitsiä vastaan pelataan keskiviikkona, torstaina ja perjantaina, ja jos tie vie jatkoon, välierät pelataan lauantaina ja mitalipelit sunnuntaina. Edellisten kisojen pronssia lähtee kirkastamaan joukko Salibandyliigasta tuttuja pelaajia sekä muutama vahvistus muista sarjoista.

Avokatsomossa seurataan MM-kisoja silmä tarkkana, mutta niin taitaa seurata myös Khilou, joka lienee miehemme Tshekissä.

Tänä iltana Avokatsomo seurasi Caribian 994-hallissa salibandyn I divisioonan ottelua TPS–FT Trackers. Ottelusta seuraa avokatsomolainen raportti huomenna.

Enpä tiennyt tätäkään: marraskuun 22. päivänä järjestetään Heritage Classic -tapahtuma, jossa Edmonton Oilers ja Montreal Canadiens kohtaavat NHL-ottelussa Edmontonin Commonwealth Stadiumilla, taivasalla.

The Edmonton Oilers Hockey Club has announced further details of its 25th Anniversary season, which will include the first ever NHL regular season game played outdoors. The game, to be titled ”The Heritage Classic”, will be the centerpiece of a year-long celebration commemorating the Oilers 25 seasons in the NHL, and will take place on Saturday, November 22, 2003, at Commonwealth Stadium. The date of November 22 is significant, as it also marks the 86th Anniversary of the National Hockey League, which was formed in Montreal on that day in 1917.

Ennen NHL-ottelua kohtaavat joukkueiden ”MegaStars”-kokoonpanot. Öljymiehinä nähdään mm. Wayne Gretzky sekä veteraanileijonat Esa Tikkanen ja Jari Kurri.

Illan Sportmagasinetissa aitajuoksijana tunnettu kansanedustaja Arto Bryggare ja Svenska Sportenin asiantuntija Danny Lindqvist puhuivat yleisurheilun ja yleisesti urheilun (heh heh) dopingtilanteesta. Lindqvist nosti esille joukkuelajit, joissa hänen mukaansa on valitettavan huonosti lähdetty muun urheilun mukana dopingin vastaiseen työhön: esimerkiksi kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA on Lindqvistin mukaan aloittanut antidopingkampanjoinnin kunnolla vasta 1990-luvun lopulla.

Italian Serie A:sta on silloin tällöin kuulunut jalkapalloilijan piristekäryjä, mutta ne on kaikki painuneet enemmän tai vähemmän villaisella. Kuuden kuukauden pelikiellot ovat lyhentyneet kolmeksi kuukaudeksi, ja kolmen kuukauden pelikiellot ovat ajoittuneet kesään, jolloin jalkapalloilijat ovat lomalla.

Nyt Rio Ferdinandin tapauksen odotetaan mahdollisesti vetävän uudet suuntaviivat jalkapallon dopingratkaisuissa. Englannin jalkapalloliitto on päättänyt syyttää Ferdinandia tarkoituksellisesta dopingtestistä kieltäytymisestä eikä suinkaan kevyemmin dopingtestiin osallistumattomuudesta. Ferdinand joutuu odottamaan jalkapalloliiton päätöstä parisen viikkoa. Tapauksen tiimoilta spekuloidaan, että Ferdinandista, joka on siirtosummaltaan kallein brittifutaaja, tehdään esimerkki jalkapallomaailman antidopingtyöstä.

Pelaajayhdistyksen epäillään tekevän kaikkensa, ettei Ferdinandista tehdä syntipukkia kaikkiin lajin dopingongelmiin. Täytyy muistaa, että Ferdinand antoi puhtaan näytteen puolitoista vuorokautta väliin jättämänsä testin jälkeen. Hän ei siis ole dopingpalloilija, sen myöntävät antidopingtyöntekijätkin. On toki asianmukaista tutkia, jättikö Ferdinand testin väliin tahallisesti, mutta toivottavasti päättäjät näkevät uhrauslavaa edemmäs. Järjettömät päätökset eivät ole Ferdinandin tai Manchester Unitedin mutteivät myöskään jalkapalloliiton tai jalkapallon edun mukaista.

Eiköhän viesti kuitenkin ole mennyt perille. Jalkapalloilijan on syytä ottaa antidopingasenne tosissaan.

ESPNSoccernet.com:

Independent Manchester United Supporters Association spokesman Mark Longden believes Ferdinand could be made a scapegoat for all the current problems in the game.

Longden said: ’I would say that they’ve got a high profile person that they can make an example of.

’If Watford’s reserve goalkeeper had missed a test, we wouldn’t be talking about it – there’s no point making an example of someone no-one’s heard of.’

Suomalaisten NHL-pelaajien ”yöllisistä seikkailuista” on tullut Suomessa koko kansan huvia, ainakin jos mittapuuna käyttää Helsingin Sanomien verkkoliitteen etusivua, jossa aamusella on aina luettavissa kiekkolähettiläidemme viimeisimmät tehot. Vähän jääkiekkoseuraamisen perusteella Avokatsomossa ollaan valmiita nostamaan esille kaksi alkaneella kaudella hyvin esiintynyttä suomalaispeluria.

Atlanta Trashersin maalivahti Pasi Nurminen on pelannut joukkueensa maalilla 12 ottelusta 10:ssä, joissa otetut viisi voittoa ovat kaikki Atlantan tämän kauden voitot. Viime kaudella Nurminen palasi 52 ottelua, joten Nurmisesta on hyvää vauhtia kasvamassa suomalainen ykkösmaalivahti, jollaista ei oikein ennen ole ollut.

Muuten melko tylsältä näyttävän suomalaispelaajien pistepörssin ilonaihe on Philadelphia Flyersin tulokaspakki Joni Pitkänen, joka kymmenessä pelaamassaan ottelussa on tehnyt kaksi maalia ja antanut syötön viiteen.

Avokatsomon näkökulmasta NHL-kiekkoilu on lähinnä tilastourheilua, sillä mitenkään muuten ei rapakon takaisia jääkiekkotapahtumia tule seurattua. Pitäisi varmaan alkaa lukea enemmän kotimaisia urheilulehtiä.

Avokatsomossa ehdittiinkin jo vihjaista, että Maukka lähetti selostusnäytteen Nelosen tulevaan Haluatko futisselostajaksi? -ohjelmaan, mutta tätä ennen ei ole paljastettu, että J.-P. Jalon arparaattori on ratkaissut Maukan kuuluvan 10 futisselostajaehdokkaan joukkoon. Lauantaina 1.11. Nordisk Film & TV:n tiloissa Helsingin Tehtaankadulla kokelaat, yksi kerrallaan, selostivat puoli tuntia Mestareiden liigan tämän kauden ottelua Porto–Real Madrid.

Maukan perässä koko Avokatsomon toimituskunta oli tervetullut studiolle, mistä kiitos Mirellalle ja Nordisk Film & TV:n väelle. Seurasimme Maukkaa kuin haukka(a) ja kerromme nyt, mitä kaikkea tapahtui.
» Lue koko juttu

Suomen jalkapallokauden lopuksi HJK voitti kyseenalaisella jatkoaikarankkarilla Allianssin Suomen cupin finaalissa 2–1 ja RoPS viimeisteli sarjanousunsa toisessa osaottelussa KooTeePeetä vastaan: 2–3-tappio riitti pitämään kotkalaiset takana yhteismaalein 6–4.

Ensi kaudella Veikkausliigaan saadaan taas pohjoinen–etelä-jännitystä, aivan niin kuin blogilistalta löytyvät Outoa taigaa, Kunzin korneri ja Näkymä rannalta jo virittelevät. Kunzi viittaa myös FutisForumin liigakarsintakeskusteluun.

Ennen Suomen cupin finaalia Töölössä pelattiin Kaikki pelaa -finaali sekä cupin Pikkufinaali. Kaikki pelaa -finaaliin pääsee paras neljännen divisioonan joukkue ja paras ikämiesjoukkue, Pikkufinaalissa kohtaavat kakkosdivisioonan ja kolmosdivisioonan paras joukkue. Finnair Stadiumin (kiistellylle) nurmikolle tahtoisi YyKookin pelaamaan, ja ensi kaudeksi Suomen cupiin osallistumista ehdittiin jo harkita vakavasti lauantaina Pikku-Torressa. Tämän vuoden Kaikki pelaa -finaalissa Voikkaan Potkupallokerho otti 1–0-voiton vantaalaisesta PK-50 JKKI:stä, kun Pikkufinaalissa puolestaan FCK Salamat Kirkkonummelta (II div.) murskasi Järvenpään Palloseuran (III div.) 7–0. FCK:laisista voisi uskaltautua poimimaan Ville Anderssonin jos ei mistään muusta syystä kuin siksi, että hän on vähintään kaima Veikkausliigassakin FinnPan riveissä jokunen vuosi sitten esiintyneelle Ville ”Claesinpoika” Anderssonille.

Avokatsomossa nämä futislauantain hetket menivät kuitenkin ohi cupin finaalin jatkoaikaa lukuunottamatta, sillä toimituskunnan reissu tv-studioille Helsinkiin vei lauantaipäivän yhdeksästä neljääntoistakolmeenkymmeneen. Sitten sisätilat ja oluttuopit veivät voiton Finnair Stadiumin cup-tapahtumasta, ja rynnistys viisitoistanollakolmen junaan onnistui emmekä myöhästyneet kuin pari hassua minuuttia valioliigaottelu Leeds–Arsenalin alusta. Raportti tv-studiosta seuraa hetken perässä, kunhan Port Arthurin porttien digitaalinen kuvankehittämö ja Port Arthurin porttien sekä Haliskylän puppugeneraattorit saadaan käynnistettyä.