Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2003

Portugali ja Espanja samaan lohkoon

Jalkapallon Portugalin ensi kesän EM-kisojen lohkojen arvota suoritettiin äsken Lissabonissa. Etukäteen isäntämaa Portugali oli jo valmiiksi sijoitettu A-lohkon ykköspaikalle, mutta 15 muuta maata jännittivät, mihin lohkoihin Gerhard Aignerin arpa heidät heittää.

Joukkueet oli sijoitettu koreihin 2002 MM-kisojen ja tulevien 2004 EM-kisojen karsintamenestyksen perusteella. Ensimmäisessä korissa – Portugalin isäntämaana siis ollessa jo valmiiksi sijoitettuna A-lohkoon – olivat Ranska, Ruotsi ja Tsekki. Toisesta korista arvottiin lohkot Italialle, Espanjalle, Englannille ja Saksalle. Kolmoskorissa jännittivät Hollanti, Kroatia, Venäjä sekä Tanska ja viimeisessä korissa Bulgaria, Sveitsi, Kreikka ja Latvia.

Lohkot arvottiin tuhansien kutsuvieraiden ja kansainvälisen median läsnäollessa – heti tunnin mittaisten seremonioiden ja juhlallisuuksien jälkeen – seuraavasti:

A-lohko: Portugali, Kreikka, Espanja ja Venäjä

B-lohko: Ranska, Englanti, Sveitsi ja Kroatia

C-lohko: Ruotsi, Bulgaria, Tanska ja Italia

D-lohko: Tsekki, Latvia, Saksa ja Hollanti

Merkittävänä seikkana on kuitenkin pidettävä sitä, ettei arvonnan tulosta voitu julistaa täysin lopulliseksi, sillä UEFA pitää itsellään oikeuden lohkomuutoksiin, mikäli turvallisuustekijät näin vaativat.

Länsilohkokatsaus

Salibandyn I divisioonan länsilohkossa pelataan Turun-viikkoja, kun lyhyen ajan sisään kaikki kolme kutakuinkin paikkakuntalaista joukkuetta, FBC Turku, SBS Wirmo ja TPS, ovat pelanneet tai pelaavat toisiaan vastaan. Viime viikolla Avokatsomo kävi seuraamassa ottelua TPS–SBS Wirmo, jonka TPS voitti 11–7. Tämän viikon keskiviikkona Avokatsomolla ei ollut edustusta, kun Wirmo palasi Caribiaan. Ottelu FBC Turku–SBS Wirmo oli arvatenkin erittäin mielenkiintoinen, sillä käytännössä koko ajan yhden maalin tappiolla ollut FBC onnistui 5–7-tappioasemasta nousemaan ensiksi varsinaisella peliajalla tasoihin ja lopulta jatkoajalla 8–7-voittoon. Janne Niemi maalasi jälleen hattutempun, mutta tälläkään kerralla se ei riittänyt lohkaisemaan yhtään pistettä Mynämäkeen.

Ensi viikon keskiviikkona pelataan sitten ”titaanien taistelu”, kun on FBC:n vuoro isännöidä TPS:aa Caribiassa. FBC Turku on pelannut 10 ottelua ja saanut niistä 11 pistettä. Sarjataulukossa se pyrkii varmasti kärjen kantaan. Kärkeä pitää Hattelmalan Urheilijat, joka siirtyi yhden pisteen sarjajohtoon Hämeenlinnan paikalliskamppailussa FT Trackersilta ottamallaan 10–3-voitolla. Hämeenlinnalaisjoukkueet ovat 11 ottelun jälkeen 14:ssä ja 13 pisteessä, mutta 13 pisteessä on myös Blue Fox FBC, jolla on pelattuna vain 9 ottelua. TPS yrittää pysyä sarjan keskikastin vauhdissa; 10 ottelusta kerätyt 8 pistettä tälläävät TPS:n sijalle 8, kaksi pistettä SBS Porin ja kolme pistettä SBS Wirmon yläpuolelle mutta kaksi pistettä yhden ottelun enemmän pelanneen, torstaina voiton TPS:sta hakeneen Pirkkojen alapuolelle.

Joulukuu on varmasti ratkaisujen aikaa. Jatketaan seuraamista, joko paikan päällä tai ottelupöytäkirjoista.

TPS—Pirkat

Turun Palloseura lähti torstai-iltana hakemaan jo neljättä perättäistä voittoaan, tällä kertaa tähtäimessä oli Pirkkalan Pirkkojen päänahka. Aivan edellisen kotiottelun kaltaisiin yleisömääriin ei päästy, mutta silti 380 henkeä jännitti turkulaissuosikkiensa puolesta. Vertailun vuoksi jälleen todettakoon, että katsojamäärä oli vain kolmisenkymmentä päätä vähemmän kuin samaan aikaan pelatussa miesten salibandyliigan ottelussa Josba–Happee.

TPS aloitti pelaamalla tarkkaa ja rauhallista peliä ja pyrki vältäämään virheitä. Pirkat lähti myöskin avauserässä mittailemaan vastustajaansa. Kotiyleisö sai riemunaihetta neljän minuutin pelin jälkeen, kun Janne Pekkarinen vei turkulaiset 1–0-johtoon. Pirkat saivat kuitenkin ottelun juonesta kiinni ja erän puolivälissä Petri Virtanen toi vierailijat tasoihin. Virtanen oli kuitenkin mukana myös pahassa ja miehen jouduttua istumaan kaksiminuuttista vei Anssi Savilampi TPS:n ylivoimalla 2–1-johtoon. Pirkat kuitenkin kuittasi tasoihin vain puolen minuutin kuluttua edellisestä. Avauserän 2–2-lukemat viimeisteli Arto Kytö.

Ensimmäisessä erässä ei nähty samanalaista maali-iloittelua kuin edellisessä kotiottelussa, jolloin TPS ja SBS Wirmo takoivat ensimmäisessä erässä yhteensä kahdeksan maalia. Molemmat joukkueet olivat aloittaneet kovin verkkaisesti. TPS hallitsi – varsinkin erän alkupuoliskolla – kenttätapahtumia, mutta Pirkatkin kykenivät tekiemään kaksi maalia. Yleisö odottelikin kumpi joukkue onnistuu karistamaan erätauolla unihiekat silmistään tehokkammin.

Toisessa erässä Pirkat sai takaa-ajoonsa unelma-alun, kun ajassa 22.37 Arto Kytö teki ottelun toisen maalinsa ja vei Pirkat ensimmäistä kertaa ottelussa johtoon. Kylmää vettä kaadettiin unessa olevan TPS:n niskaan vain 13 sekuntia myöhemmin, kun Juhani Haapamäki lisäsi Pirkkojen johdon jo 2–4-lukemiin. Hieman ennen erän puoliväliä Aki Halko onnistui toisella yrittämällään lataamaan kolopallon Pirkkojen verkkoon, mutta edes tämä ei saanut kotijoukkuetta syttymään. Pirkat lisäsi johtonsa kahteen maaliin muutamaa minuuttia myöhemmin ja Arto Kytö juhli hattutemppuaan ajassa 33.35 Janne Mikkosen istuessa jäähypenkillä. Molemmat onnistuivat vielä kertaalleen ja toista erätaukoa lähdettiin kuluttamaan 4–6-lukemissa.

Kolmanteen erään TPS vaihtoi maalin suulle Teemu Roinisen ja kotijoukkue heräsikin syvimmästä horroksestaan. Vaikkakin TPS:n viisikkopeli oli jälleen kolmannessa erässä näyttävää ei tulosta saatu aikaan. Pirkat tyytyivät peruuttelemaan ja pitämään huolen, ettei ainakaan omissa enää soi. Hieman ennen viimeisen erän puoltaväliä TPS pääsi pelaamaan ylivoimaa ja Janne Pekkarinen onnistui kaventamaan lukemiksi 5–7. TPS:n pyörityksestä huolimatta lisämaaleja ei ottelussa enää nähty. Ajoittain TPS sortui terveen itsekkyyden puutteeseen, kun palloa jaettiin eteenpäin vielä vapaista maalipaikoistakin.

Pirkat pysyy sarjataulukossa TPS:n edellä seitsemäntenä, tosin yhden ottelun enemmän pelanneena. 3.12. pelataan Turussa todellinen paikalliskamppailu, kun TPS matkustaa FBC Turun vieraaksi Caribia-areenalle.

Lisää Leedsiä

Leeds neuvottelee pääsystä velkasaneeraukseen. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Mitä Leedsille tapahtuu? Guardian vastaa parhaan tietämyksensä mukaan.

Q: So how will this actually effect the club?

A: Well, if the plc were to go bust, it wouldn’t stop there being a Leeds United Football Club. But it would mean they’d need to find new owners with better financial savvy than the last. And they’d be stuck with Eddie Gray, because the chances of bringing in another manager have gone from slim to fat. Widely touted favourite Gordon Strachan would cost Leeds £1m in compensation, and most other managers would mean an expense that Leeds simply cannot afford – or justify.

Leedsin valmentajakuvioita on sivuttu Avokatsomossa 23.11.: Kauas pilvet karkaavat.

Kutsumanimi

Arsenalin Dennis Bergkamp on tunnettu lentopelostaan. Hän ei suostu lentämään minnekään. Tämänpäiväiseen Inter–Arsenal-otteluun hän ei osallistu, sillä vaikka hän olisikin ollut halukas ajamaan Lontoosta Milanoon, Arsene Wenger päätti lepuuttaa kauden ensimmäisen liigamaalinsa lauantaina tehnyttä Dennistä.

The Sports Frogissa annetaan Dennikselle hauska lempinimi: non-flying Dutchman. Lentämätön hollantilainen, totta tosiaan.

Melkein kaveri julkkikselle

Kaikista mahdollisista urheilu-uutisista tartun nyt siihen, joka sallii minun tuijottavan omaan napaani: estejuoksija Tuomo Lehtinen juoksi Firenzen maratonilla neljänneksi. Ylen urheilusivuille on vähän ikävä linkittää, mutta tällä kertaa on pakko, koska en löytänyt uutista muualta.

Juniorijalkapalloajoiltani tiedän kaksi nykyistä urheilijaa. Tuomo on heistä toinen ja Örebron Fredrik Nordback toinen. Tuomo oli naapuriseura Virkkalan Tarmon pelureita ja kävipä hän yhden Helsinki Cupin pelaamassa meidänkin joukkueessa. ”Freddalla” oli tapana pamauttaa ottelua kohti kymmenkunta maalia selkäni taakse Hangö IK:n paidassa.

Suomalainen urheilukansa on voinut nähdä Tuomon juoksemassa Suomi–Ruotsi-otteluissa muitakin matkoja kuin 3000 metrin esteitä, mutta Firenzen maraton oli hänen ensimmäinen maratoninsa. Toivotaan, että aluevaltaus tuo uutta myötätuulta Tuomon juoksu-uralle.

Kauas pilvet karkaavat

Leeds United on upottanut itsensä suohon. Joukkue pitää sarjataulukon perää kahdeksalla pisteellä kolmestatoista ottelusta. Maaliero –22. Eilen tragedia jatkui 0–2-kotitappiolla Boltonille. Levollisena sunnuntaipäivänä on vaikea löytää sanoja perinteisen valioliigajoukkueen kärsimykselle.

Peter Reidin saatua potkut Leedsiä on kaitsinut Eddie Gray, jonka ei uskota saavan vakituisen managerin paikkaa. Gray pelannee omaan pussiinsa, kun hän varoittelee Leedsin manageroimisen tulevan olemaan vaikeaa kelle tahansa. Aikanaan Leedsissä pelaajana loistanutta Southamptonin manageri Gordon Strachania on julkisuudessa istutettu Leedsin uudeksi manageriksi, mutta Southamptonissa siitä ei tykätä. En ymmärrä, miksi Strachan haluaisi lähteä Southamptonista juuri, kun etelärannikolla tehty työ on alkanut näkyä myös Valioliigassa. Viime kauden hyvästä menestyksestä ei ole koitunut kummoistakaan krapulaa, ja Southampton taistelee keskikastissa eurocup-paikoista myös ensi kaudeksi. Jos Strachan lähtee, ”Pyhimysten” manageriksi uskotaan tulevan Walesia valmentanut Mark Hughes, jonka maajoukkuevalmentajauran väitetään olevan katkolla EM-kisoihin pääsemättömyyden vuoksi.

Kolopallo korkattu

Minulle tarjoutui eilen loistava mahdollisuus päästä paikan päälle seuraamaan salibandyottelua TPS–SBS Wirmo. Huolimatta läheisestä suhteestani urheiluun, en ollut ikinä aiemmin nähnyt salibandyotteluita muualta kuin tv-ruudulta. Näin ollen lähdinkin otteluun tutustumaan lajiin ja selvittämään, miltä miesten I-divisioonan ottelut oikein näyttävät.

Turun Caribia 994-halliin oli saapunut jopa 450 innokasta katsojaa. Mynämäkeläisjoukkueen kannattajat olivat lähteneet Turkuun varta vasten jopa Vehmaalta saakka vain nähdäkseen oman joukkueensa pelaavan. Itse halli ylittää kaikki sille asetetut vaatimukset. Caribiassa voitaisiin ihan hyvin pelata vaikkapa SM-liigaa.

Itse ottelu puhallettiin käyntiin tasan kello 18.30. Kollegani tiesi kertoa, että TPS:lla on usein käynnistymisvaikeuksia ja niin näytti olevan tälläkin kertaa. Wirmo iski kuudessa ja puolessa minuutissa taululle 0–3-lukemat. Tuntui siltä, että lähes tulkoon jokainen laukaus upposi Palloseuran veskarin selän taakse. Wirmon Janne Niemi pääsi yrittämään maalia myös rangaistuskuljetuksesta, mutta tästä ei kuitenkaan lisämaalia syntynyt. Niemi tosin viimeisteli ensimmäisessä erässä vielä yhden ja ottelun ensimmäinen hattutemppu näki päivänvalon. Ensimmäisessä erässä taottiin yhteensä kahdeksan osumaa ja erätauolle siirryttiin Wirmon johtaessa ottelua 3–5. Sain siis heti ensimmäisessä salibandyottelussani nauttia todellisesta maali-iloittelusta, rangaistuskuljetuksista ja hattutempuista.

Toisessa erässä Palloseura lähetti kentälle aivan toisen joukkueen kuin ensimmäisessä erässä areenalla nähtiin. Joukkueen viisikkopeli toimi kuin rasvattu ja TPS hallitsi peliä mielin määrin. Kun joukkue onnistui vielä viimeistelyssään, muuttui peli nopeasti mynämäkeläisten kannalta tukalaksi. Palloseura teki neljässä minuutissa neljä maalia – näistä Anssi Savilampi viimeisteli kolme – ja TPS siirtyi ottelussa 7–5-johtoon. Näissä lukemissa siirryttiin myös jälkimmäiselle erätauolle.

Kolmas erä alkoi Wirmon kannalta shokeeraavasti: vain 19 sekuntin pelin jälkeen TPS lisäsi johtonsa jo kolmeen maaliin. Kuusi minuuttia myöhemmin TPS teki kaksi salamamaalia: Janne Mikkosen kolmas maali syntyi vain viisi(!) sekuntia edellisen maalin jälkeen. 11–5-lukemat ja TPS:n kahdeksannen perättäisen osuman ottelussa viimeisteli jälleen Mikkonen. Wirmo kaunisteli loppuhetkillä numeroita ja ottelu päättyi lopulta – kuitenkin murskaavasti – 11–7.

Kolmannessa erässä Wirmo oli jo antautunut ja paras lataus puuttui myös Palloseuralta, joten pelin taso ei enää ollut kaikkein korkeatasoisinta. Maaleja kuitenkin jälleen nähtiin, mikä tietysti on katsojan kannalta hyvä asia. Varsin ilahduttavaa oli myös se, miten yleisö jaksoi kannustaa omiaan – ja vierastakin – vaikka ottelun voittaja oli ollut selvillä jo pitkään.

Kokemuksena eilinen divarimatsi oli oikein miellyttävä. Minua ihmetyttääkin, miten voi olla mahdollsita, ettei salibandy ole lyönyt itseään läpi vielä näkyvämmin. Minähän olin toki seuraamassa divariottelua, mutta huomioitakoon, että SM-sarjan otteluissakin vain harvoin ylletään yli 500 katsojan rajapyykkiin ja divariotteluissa jäädään tämän tästä alle sataan katsojaan. Lähtekääpä nyt muutkin paikan päälle katsomaan kolopalloa, on se aivan erilaista kuin töllöttimestä katsoessa.

Lue Samulin juttu TPS-SBS Wirmo -ottelusta.

TPS—SBS Wirmo

Taisivat olla pojat lyöneet vetoa TPS:n ja SBS Wirmon torstaisen paikallisottelun alla siitä, kuka pystyy tekemään hattutempun lyhimmässä ajassa, sillä sen verran railakasta ilotulitusta pääsi reilu 450-päinen salibandy-yleisö seuraamaan. Toisen erän alun TPS-rynnistyksessä Anssi Savilampi pamautti kolme maalia neljään minuuttiin ja jätti Jannet Mikkonen (TPS) ja Niemi (Wirmo) taakseen.


Anssi Savilampi    4.09  (21.47 - 25.56)

Janne Mikkonen     9.25  (40.19 - 49.44)

Janne Niemi       11.36  ( 3.01 - 14.37)

Janne Mikkonen    28.43  (17.38 - 46.21)

Joukkueet lähtivät paikalliskamppailuun erilaisista asemista: TPS:lla oli alla kaksi voittoa, jotka olivat nostaneet joukkueen sarjajumbon paikalta, ja Wirmolla kaksi tappiota, jotka olivat pudottaneet joukkueen täyttämään TPS:lta vapaaksi jääneen sijan. Nämä suuntaukset eivät kuitenkaan näkyneet ensimmäisessä erässä, sillä Wirmo pääsi helposti 3–0-johtoon. Janne Niemi oli joka paikassa, sillä kolmen maalinsa lisäksi hän syötti yhden ja ennätti jopa epäonnistua rangaistuslaukauksessa kuljetettuaan palloa taaksepäin. TPS nousi kuitenkin mukaan peliin, kun illan teemaksi alkoi muodostua The Night of the Living Jannes: Mikkonen ja Janne Pekkarinen tehtailivat kavennukseksi kaksi ylivoimamaalia. Ensimmäisen erän ilotulituksen päätteeksi erätaukoa lähdettiin viettämään Wirmon johtaessa 5–3.

Toinen erä käänsi tilanteen TPS:lle. Puhdas 4–0-voitto sai jatkoa kolmannessa erässä, kun TPS iski vielä toiset neljä maalia. Kahdeksan peräkkäistä maalia on kova teko ottelussa, joka päättyy 11–7. Wirmon ei onnistunut sinnitellä mukana TPS:n tehokkaassa koko viisikon syöttelypelissä, joka tuotti muutamia ”neuvostoliittolaisia” klak-klak-maaleja. TPS teki kahdessa erässä käytännössä sitä mitä tahtoi, eivätkä kolmannen erän lopussa Wirmon tekemät lohdutusmaalit enää auttaneet Wirmoa nousemaan voittokamppailuun.

Jannejen keskinäinen taisto päättyi tasapisteisiin, mutta tehtyjen maalien perusteella herrat saatiin järjestykseen:


Mikkonen    4+0

Niemi       3+1

Pekkarinen  2+2

Caribian 994-hallissa oli paikalliskamppailusta huolimatta rennonoloinen fiilis niin kaukalossa kuin katsomossakin. Pingviini-maskotti oli Avokatsomolle uusi mutta tervetullut tuttavuus. Suurin osa yleisöstä tuntui olevan Wirmon kannattajia, sillä ylivoimatilanteissa Wirmon onnistui herättää yleisö kannustamaan kovaäänisemmin kuin TPS:n. Kaukalossa pelaajien ”mopot” pysyivät hyvin hallinnassa, eikä Trackers-ottelun kaltaista rikkonaista kolmatta erää jouduttu onneksi todistamaan.

Sarjataulukossa Lounais-Suomen joukkueet miehittävät alemman puoliskon sijoja, kun I divisioonan länsilohkossa on pelattu joukkueesta riippuen 7–9 ottelua. Kuudentena ja kahdeksantena majailevat FBC Turku ja TPS ovat vain kolme pistettä kärkeä jäljessä, mutta Wirmo ja SBS Pori näyttävät jäävän muista jälkeen. Molemmat joukkueet ovat keränneet neljä pistettä yhdeksästä ottelusta.

Jatkot:

Valokuvia ottelusta TPS:n kotisivuilla

Lue myös Maukan juttu ottelusta.

EM-karsinnat pakettiin

Jalkapallon EM-karsinnat saatiin päätökseen, eikä jatkokarsinnassa voittajien joukkoon päässyt kuin yksi yllättäjä: Latvia. Kroatia, Hollanti, Espanja ja Venäjä olivat etukäteen vastustajiaan vahvempia, eikä edes Skotlannin Hollannista ensimmäisessä ottelussa ottama 1–0-voitto riittänyt sekoittamaan soppaa kuin hetkellisesti. Toisen ottelun voitti Hollanti 6–0.

Latvian pääsy EM-kisoihin, ensimmäisiin arvokisoihinsa, on tietysti hieno juttu. Samalla se on myös osoitus Suomelle, että pienikin voi ponnistaa onnistuneesti. Karsintalohko 4:ssä Latvia otti vierasvoitot Ruotsista ja Puolasta ja ratkaisi kisapaikkansa tasapelillä Turkin vieraana. Pieni kateus on aina paikallaan, joten kadehditaanpa ensi kesänä Latviaa.

Pelaajista mainittakoon kroatialainen Dado Prso, joka on viime aikoina esiintynyt näyttävästi eurooppalaisilla jalkapallokentillä. Monacon paidassa mies pamautti neljä maalia Deportivon verkkoon Mestareiden liigassa ja EM-jatkokarsinnassa Sloveniaa vastaan Prso teki Kroatian molemmat maalit, kun Kroatia lunasti kisalippunsa yhteismaalein 2–1.

Grominagei ja Sirkushuvei

Käväisin tuossa eilisiltana katsastamassa Turun Elyseellä paikallisen TPS:n ja Helsingin narrilauman, Jokereiden, ottelua. 90-luvun kiekkojännäri näyttää vetävän vuosituhannen vaihteenkin jälkeen väkeä kiitettävästi paikalle. Vanhaa fiilistä tuskin koskaan enää tullaan kokemaan, mutta eilisessäkin pelissä oli jännitettävää ainakin muutamasta syystä: joukkueiden valmentajat Jukka Koivu (TPS) sekä Hannu Jortikka (Jokerit) eivät tunnetusti ole kovin kummoisissa väleissä keskenään, molemmat joukkueet ovat nousseet kovasti sarjataulukossa ja olivat likimain tasoissa (ja ovat sitä muuten vieläkin).

Illan ottelusta tuli periaatteessa aikamoinen pannukakku, sillä ottelu oli käytännössä ohi ensimmäisen kymmenen minuutin pelin jälkeen. Jokerit takoi paluumuuttaja Marko Jantusen ja Timo Vertalan johdolla 3-0 ja det var det då. Loppulukemiksi kaunisteltiin viis-muna.

Muutamia mielenkiintoisia huomioita pelin tuoksinassa osui silmiini.

1. Kai Nurminen oli aivan yössä. Eilisen pelin kaltaisia otteita ei kaivata mihinkään SM-Liigan joukkueeseen. Suorastaan surkea esitys!

2. TPS maalivahti Tuomo Karjalaisesta ei ainakaan eilisen perusteella ole Teemu Lassilan korvaajaksi. Toivottavasti mies todistaa minun olevan väärässä. Joojoo, onhan se joskus hyväkin kassari.

3. Marko Jantunen teki kentällä mitä tahtoi. Hienoimpana esityksenä mies vei ”puikoista” TPS pakki Jiri Vykoukalia. Narrien kultakypärän illan mottona taisi olla ”omat koirat purevat”.

4. Jokereiden maalilla seisoi Pasi Häkkinen. Mies paikallaan ei voi muuta sanoa. Turhaan taisi Hjallis sen NHL-sällin tuoda penkille ihmettelemään. Parempi oli tulessa…

5. Sami Helenius. Hohhoijaa. Iso ja hidas, mutta kankea. ”Gentle Giant” pelasi enemmän jaloillaan kuin mailalla (kulmaväännöt). Ehkä hyvä niin. Ottelun yksittäisenä huippukohtana Heleniuksen hieno ”heittäytyminen” 2-1 -tilanteessa. Iso mies rojahtaa korkealta. Ei edes hyviä ”pommeja”.

Kaiken kaikkiaan viihdyttävää kiekkoa ei siinä mitään, mutta se jokin puuttui. Se groove. Ai niin…Ilves voitti 7-1 kotonaan Bluesin. Kyllä sydäntä lämmittää.

Freddy, are you ready?

The Sports Frog on erinomainen urheilublogi, jossa blogataan baseballista, basketballista, footballista, hockeystä mutta ennen kaikkea soccerista.

Sports Frog vinkkaa, että kesällä Avokatsomossakin hehkutettu USA:laisen jalkapalloilun suuri lupaus, Freddy Adu, on solminut kuusivuotisen sopimuksen Major League Soccerissa pelaavan Washingtonin D.C. Unitedin kanssa. Sports Frogin foorumi The Swampissa käydään mielenkiintoista keskustelua Freddyn pelaamiseen liittyvistä asioista: mitä riskejä 14-vuotiaalla pojalla voi olla miesten pääsarjassa pelatessa, kuinka tärkeää MLS:lle oli tehdä sopimus Freddyn kanssa ja niin edelleen.

”Not being a soccer fan I can tell you that iIm 70% more likely to see a soccer match now than I was before”, sanoo nimimerkki (?) baltgeep.

Freddy Adu tulee olemaan nuorin MLS:ssa ottelussa esiintynyt pelaaja. Toistaiseksi nuorin on ollut 16-vuotiaana debytoinut Adun joukkuetoveri Santino Quaranta.

Sports Frogissa pohditaan myös Ronaldon nykykuntoa.

Yölinjalla

Niin ne vain salibandistit yksi kerrallaan pyörtävät lopettamispäätöksensä: Ruotsin lahja suomalaiselle salibandylle, Esa Karjalainen, jatkaa kuin jatkaakin viime kauden päätteeksi mukamas päättynyttä peliuraansa. Ja tästä on tiedetty jo viime torstaina, 13. päivä. Voisi kysyä, ollaanko täällä Avokatsomossa ollenkaan hereillä. Ollaanhan sitä oltu mahottomia Esa-faneja siitä lähtien, kun Esa myi tulevalle avokatsomolaiselle salibandymaalivahdinvarusteita Tapiolan Arena Centerissä joskus kuluvan vuosituhannen alussa. Tai paremminkin ohjasi toiselle myyjälle: ”Mä en oikeestaan tiedä näistä juurikaan, että jos vaikka toi [nimi] vois auttaa paremmin.” Eihän sitä Esan tarvitse maalivahdinvarusteista mitään tietäkään, riittää että laukaukset painuu yläbyyriin!

Urheilukanavan salibandylähetyksissä on muutamaan otteeseen ääneen kaivattu Salibandyliigaan staroja ja suuria nimiä, suoranaisia kehäkettuja, ja siitä näkökulmasta Esan paluu on enemmän kuin tervetullut. Yeah, Esa, yeah.

Viime viikon lopulla oli jännittäviä asioita sattunut myös Tapanilan Erälle pelimatkalla Jyväskylään. Kuusi eräläistä oli jäänyt matkasta huoltoasemalle hedelmäpelien äärelle, kun valmentaja päätti antaa opetuksen myöhästelijöille ja määräsi bussin liikkeelle. Liftaten kotiin! Kiitos vinkistä Tomstownille.

UrheiluHullut.com

FuckedSports bloggaa urheilua ympäröivän elämän nurjasta puolesta. Enimmäkseen siellä konttaavat jenkkifutaajat sekä base- ja basketballistit, mutta myös yleisurheilijat ja (oikeat) jalkapalloilijat kantavat kortensa kekoon.

Bloggaaja Buddy meuhkaa aika tavalla, mutta niin meuhkaavat kommenttiosastolla vierailevat tähdetkin aika suorasanaisesti jutuista, Buddysta ja toisista kommentoijista.

Sopivina annoksina nautittuna FuckedSports on hyvää urheiluläppää. Varastinpa sieltä yhden linkinkin: Kansainvälinen olympiakomitea sallii sukupuoltaan vaihtaneiden urheilijoiden osallistua olympialaisiin.

Vrruumm, vrruumm

Yksi asia on varma: Juan Pablo Montoya ei voita formula ykkösten maailmanmestaruutta vuonna 2004. Williams ei anna henkilökohtaisen mestaruuden lipua loikkarille, väitän. Väitän myös, että siirtyminen McLarenille on kuitenkin ”askel ylöspäin”, niin Juan Pablon kuin McLareninkin kannalta.

Samaan syssyyn voisi kysyä, miksei Kimi Räikkösen vahvistettu olevan toinen McLaren-kuljettaja vuonna 2005. Olisikohan niin, että Kimi kyttää Ferrari-korttia niin pitkään, kunnes McLaren suostuu palkkavaatimuksiin? En tiedä aiheesta yhtään mitään, mutta veikkaisin Kimin luonteesta saamani kuvan perusteella, että McLarenia ei sopimusneuvotteluissa tulla päästämään helpolla. Mutta, kuten sanottu, minä en ole ollenkaan kärryillä formulamaailman uutisista.

Richard Burnsin sairaus pitää hänet poissa ensi kauden MM-ralleista. Parhaat paranemiset Richardille. Mitenköhän on, ajaako Tommi Mäkinen sittenkin vielä yhden kauden?