”Pikkuleijonat” voittivat maailmanmestaruuden, Ruotsi jäi hopealle, Tshekki otti pronssit Sveitsin nenän edestä, Venäjä tippui B-sarjaan ja Puola nousi A:han. Siinä nuorten salibandyn MM-kisat 2003 tiivistettynä. Avokatsomon osaksi jäi seurata kisoja nettisivujen välityksellä, ja alkuhuuma polkeentui valitettavasti muiden huumien jalkoihin. Syytämme onnemme ohi nukkuneita televisioyhtiöitä.

Finaalissa pelasivat salibandyn suurmaat Suomi ja Ruotsi. Ruotsi johti kahden ja puolen erän jälkeen 2–1, mutta ajassa 50.31–59.56 Suomi paukutti viisi maalia ja todisti Suomenkin osaavan voittaa finnkampeneita. Tuntematta laisinkaan Ruotsin joukkuetta voisin rohjeta uskaliaisiin johtopäätöksiin: Suomen pelaajien kokemus kansalliselta huipputasolta on maailman kovin. Kaikkien suurmiesten tavoin Lohjalta kotoisin oleva Markus Bollström on kova. Hyökkääjälupaus Lauri Kapanen on kova. Maalivahtilupaus Jarno Ihme on kova. Hyökkääjälupaus Henri Johansson on kova. Hyökkääjälupaus Jani Kukkola on kova. Puolustajalupaus Aku Inkeroinen on kova. Kovia poikia ovat muutkin. Kovia poikia piisaa.

Viisi ottelua, viisi voittoa. Maalisuhde 55–6. Voitot hopeamitalistista, pronssimitalistista ja neljänneksi sijoittuneesta joukkueesta. Parhaille on lyöty luu kurkkuun. Tästä on hyvä jatkaa.

Kirjoituksen kommentointi on suljettu.
Kirjoitusten kommentointi suljetaan 30 päivää kirjoituksen julkaisun tai viimeksi jätetyn kommentin jälkeen.