Minulle tarjoutui eilen loistava mahdollisuus päästä paikan päälle seuraamaan salibandyottelua TPS–SBS Wirmo. Huolimatta läheisestä suhteestani urheiluun, en ollut ikinä aiemmin nähnyt salibandyotteluita muualta kuin tv-ruudulta. Näin ollen lähdinkin otteluun tutustumaan lajiin ja selvittämään, miltä miesten I-divisioonan ottelut oikein näyttävät.

Turun Caribia 994-halliin oli saapunut jopa 450 innokasta katsojaa. Mynämäkeläisjoukkueen kannattajat olivat lähteneet Turkuun varta vasten jopa Vehmaalta saakka vain nähdäkseen oman joukkueensa pelaavan. Itse halli ylittää kaikki sille asetetut vaatimukset. Caribiassa voitaisiin ihan hyvin pelata vaikkapa SM-liigaa.

Itse ottelu puhallettiin käyntiin tasan kello 18.30. Kollegani tiesi kertoa, että TPS:lla on usein käynnistymisvaikeuksia ja niin näytti olevan tälläkin kertaa. Wirmo iski kuudessa ja puolessa minuutissa taululle 0–3-lukemat. Tuntui siltä, että lähes tulkoon jokainen laukaus upposi Palloseuran veskarin selän taakse. Wirmon Janne Niemi pääsi yrittämään maalia myös rangaistuskuljetuksesta, mutta tästä ei kuitenkaan lisämaalia syntynyt. Niemi tosin viimeisteli ensimmäisessä erässä vielä yhden ja ottelun ensimmäinen hattutemppu näki päivänvalon. Ensimmäisessä erässä taottiin yhteensä kahdeksan osumaa ja erätauolle siirryttiin Wirmon johtaessa ottelua 3–5. Sain siis heti ensimmäisessä salibandyottelussani nauttia todellisesta maali-iloittelusta, rangaistuskuljetuksista ja hattutempuista.

Toisessa erässä Palloseura lähetti kentälle aivan toisen joukkueen kuin ensimmäisessä erässä areenalla nähtiin. Joukkueen viisikkopeli toimi kuin rasvattu ja TPS hallitsi peliä mielin määrin. Kun joukkue onnistui vielä viimeistelyssään, muuttui peli nopeasti mynämäkeläisten kannalta tukalaksi. Palloseura teki neljässä minuutissa neljä maalia – näistä Anssi Savilampi viimeisteli kolme – ja TPS siirtyi ottelussa 7–5-johtoon. Näissä lukemissa siirryttiin myös jälkimmäiselle erätauolle.

Kolmas erä alkoi Wirmon kannalta shokeeraavasti: vain 19 sekuntin pelin jälkeen TPS lisäsi johtonsa jo kolmeen maaliin. Kuusi minuuttia myöhemmin TPS teki kaksi salamamaalia: Janne Mikkosen kolmas maali syntyi vain viisi(!) sekuntia edellisen maalin jälkeen. 11–5-lukemat ja TPS:n kahdeksannen perättäisen osuman ottelussa viimeisteli jälleen Mikkonen. Wirmo kaunisteli loppuhetkillä numeroita ja ottelu päättyi lopulta - kuitenkin murskaavasti - 11–7.

Kolmannessa erässä Wirmo oli jo antautunut ja paras lataus puuttui myös Palloseuralta, joten pelin taso ei enää ollut kaikkein korkeatasoisinta. Maaleja kuitenkin jälleen nähtiin, mikä tietysti on katsojan kannalta hyvä asia. Varsin ilahduttavaa oli myös se, miten yleisö jaksoi kannustaa omiaan - ja vierastakin - vaikka ottelun voittaja oli ollut selvillä jo pitkään.

Kokemuksena eilinen divarimatsi oli oikein miellyttävä. Minua ihmetyttääkin, miten voi olla mahdollsita, ettei salibandy ole lyönyt itseään läpi vielä näkyvämmin. Minähän olin toki seuraamassa divariottelua, mutta huomioitakoon, että SM-sarjan otteluissakin vain harvoin ylletään yli 500 katsojan rajapyykkiin ja divariotteluissa jäädään tämän tästä alle sataan katsojaan. Lähtekääpä nyt muutkin paikan päälle katsomaan kolopalloa, on se aivan erilaista kuin töllöttimestä katsoessa.

Lue Samulin juttu TPS-SBS Wirmo -ottelusta.

Kirjoituksen kommentointi on suljettu.
Kirjoitusten kommentointi suljetaan 30 päivää kirjoituksen julkaisun tai viimeksi jätetyn kommentin jälkeen.