Kun nyt kerran edellisessä kirjoituksessa päästiin sivuamaan urheiluelokuvia, niin jatketaan niistä hieman. Any Given Sunday (Minä päivänä tahansa) on Oliver Stonen elokuva, joka kertoo playoffeihin tavoittelevan jenkkifutisjoukkueen ympyröistä niin pelikentällä kuin seuran eli toisin sanoen osakeyhtiön johtoportaassa.

Urheilusta on tehty harvinaisen vähän hyviä elokuvia tai televisiosarjoja. Vaikka Minä päivänä tahansa lainaakin perinteisen lähtökohdan tappioputkeen ajautuneesta joukkueesta, joka pyrkii parempaan, se ei sorru naurettavuuksiin. Pelaajien, valmentajien ja toimitusjohtajien sanat ja teot ovat kuviteltavissa todellisiksi dollariurheilun maailmassa. Tappioputken kääntäminen voitoiksi on jokakautinen tapahtuma urheilukentillä, eivätkä juonesta löydettävissä olevat kliseet haittaa urheilusta kiinnostunutta silmää. Varsinkaan kun ne eivät kestä alusta loppuun saakka.

Tällaisen elokuvan haluaisin nähdä oikeastakin jalkapallosta.

Nopea googletus löysi suomalaisen FilmGoerin arvostelun, mutta sen kirjoittanut R. Miettinen ei tunnu olevan katsonut elokuvaa. Kommentit ”lopuksi joukkue voittaa kaiken” ja ”[p]ääkatsojaryhmäksi muodostuukin juuri vastakkainen sukupuoli (miehet), joka viettää ryyppyiltaansa ennen formuloita” paljastavat sen. Ensimmäinen väittämä on puhdas asiavirhe ja jälkimmäinen on tylsä yksinkertaistus: yli kaksituntista draamaa ei katsota ryyppyiltana. (Montaako formulakisaa sitä paitsi seurataan alkoholinryydittämissä kisastudioissa?)