Näin elämäni ensimmäistä kertaa käsipalloa paikan päällä ”silmästä silmään”, kun tänään ennen Monstersin harjoitusmatsia Samppalinnan palloiluhallissa treenasi B- tai A-juniori-ikäisten joukkue. Ymmärsin, että seura olisi ollut Åbo IFK.

Laji on omituinen, ja telkkarista sitä katsellessa tulee aina mieleen, miksi ihmeessä ne maalivahdit eivät torju mitään. Että miksi veskariksi pannaan aina joku puujalkakäsisilmä? No, kuten arvata saattaa, poikain pelin tempo oli tyystin toinen kuin televisiossa. Parinkymmenen minuutin katsannon perusteella laji ei ole ollenkaan helppo. Syötöt ja heitot näyttivät paljon vaikeammilta kuin televisiosta, hitaammilta, ja pallo vaikutti raskaalta.

Jossain määrin käsipallolle voi antaa synninpäästön, mutta edelleenkään en ymmärrä, miksi joku haluaa pelata sitä veskarina. Samppalinnassa veskareilla oli enemmän mahdollisuuksia kuin televisiossa, mutta silti… Come on.

Kirjoituksen kommentointi on suljettu.
Kirjoitusten kommentointi suljetaan 30 päivää kirjoituksen julkaisun tai viimeksi jätetyn kommentin jälkeen.