Salibandyliigaa tulee perjantaisin Urheilukanavalta. Vinkki: kannattaa katsoa. Tuntuu vähän siltä, että tv-ottelu kuin tv-ottelu tarjoaa viimeistään kolmannessa erässä lajin parhaita puolia eli viihdyttävää peliä, maaleja ja jännittäviä tilanteita.

Espoon Oilersin ja helsinkiläisen SSV:n ottelupari tulee ensimmäisen pelin perusteella olemaan aivan loistava – finaaliainesta: Hintikan veljekset kävivät pamauttamassa erän alkuun kaksi älyttömän hienoa maalia, SSV kavensi, Oilers lisäsi johtoa, SSV kavensi. Toisessa erässä SSV otti pelin haltuunsa pelaamalla ehkä kauden parasta peliään, ainakin tv-kuvien perusteella, ja teki viisi maalia. Kolmannessa pelattiin kunnon pleioffia, Janne Tähkä missasi rankkarin ja Oilers sai kavennettua eroa SSV:hen parilla maalilla. Lisäkavennusta haettiin vielä ilman maalivahtia, mutta verkko pysyi koskemattomana molemmissa päissä. Oijoi mitä herkkua: 5–7. SSV on todella herännyt eloon.

Ääni, jonka juuri kuulitte, kuului olutpulloni korkin avaamisesta.

Terveisiä Mikolle (nyt Myllykoskelle): On hölmö peruste olla katsomatta salibandyä sen takia, ettei tunne pelaajia entuudestaan. Katsomallahan sitä oppii tuntemaan, niin minäkin olen tehnyt. Ihan tietämättömänä aloitin. Mutta tänäänkin Tähkän käsihaltuunotto–maali-yhdistelmää ihaillessa Koulukadun kisastudiossa tehdyt vertaukset Maradonan ”jumalan käteen” olivat täysin paikallaan. Oikeastaan Tähkän elkeineen kaikkineen tuntee jo paremminkin kuin Maradonan. Tai siis tietenkin tuntee.