Pelaajan on mahdollista saada onnistuneesta puolustamisesta yhtälainen nautinto kuin hyökkäyksestä. Hyökkääjän hetken huuma hienosta maalista on hyvinkin kuin se onnellinen hetki, kun erinomaisesti suoriutuneen puolustuksen erinomaisesti suoriutunut puolustaja riisuu varusteita pukusuojassa ja tietää joukkueen eteen tehdyn työn olevan sen kerran onnistuneesti tehty.

Myös valmentaja pitää onnistuneesta puolustamisesta, tietysti.

Joukkueen kannattajakin voi siitä pitää. Pubissa on hyvä hymyillä ja nostaa malja alakerran ahkerille puurtajille, vaikka joukkueen voittomaali olisikin tullut ottelun ensimmäisellä minuutilla vastustajan omasta maalista.

Mutta voiko siitä pitää katsoja, joka vailla tunnesiteitä toivoo näkevänsä hyvää urheilua, taitavia suorituksia ja tulostaululla näkyviä onnistumisia?

EM-kisojen välieräottelussa Kreikka voitti Tshekin 1–0 ja meni loppuotteluun Portugalin seuraksi. Viimeiseen hetkeen asti toivoin itseään huonommin esiintyneen Tshekin venyvän siihen yhteen maaliin, joka riittäisi katkaisemaan Kreikan selkärangan ja lopettamaan — viimeinkin — Otto Rehhagelin taktistet vedot näissä arvokisoissa.

Tshekkiä vastaan Kreikka pystyi vain aivan hetkittäin esittämään sellaisia otteita, mitä EM-finalistin voi toivoa esittävän. Välieräottelun jatkoajan ensimmäisellä puoliajalla Kreikka oli aktiivisempi ja lähempänä voittoa, jonka se lopulta pystyikin nappaamaan. Puolustavia taktiikoita on jaksettu parjata aikojen saatossa riittämiin, mutta ainakin jostakin löytyy joku valmentaja, joka käytettävissään olevista palikoista rakentaa tiukan puolustuksen nimiin vannovan joukkueen. Rehhagel on tehnyt niin Kreikan kanssa, ja jälki on ollut pelottavan tehokasta, jos taitopelin kannattajalta kysytään.

Miksi Ranska sen paremmin kuin Tshekkikään — eurooppalaisen taitopelin suurmaita molemmat — ei pystynyt pelaamaan Kreikkaa ulos kisoista?

Välieräottelu oli erotuomari Pierluigi Collinan viimeinen ottelu kansainvälisen jalkapalloilun ympyröissä. Maailman parhaaksi arvostetuinta erotuomaria on paikoittain pidetty myös maailman yliarvostetuimpana tuomarina. Tähän voisivat kenties yhtyä tshekkiläisistä jalkapallofaneista varsinkin ne, jotka tapaavat syyttää tappioista erotuomaria.

Otteluun sattui useampi vihellys Tshekin kolossihyökkääjä Jan Kolleria vastaan, vaikka mies jopa erittäin kiltisti yritti rangaistusalueella etsiytyä maalintekopaikkaan puolustajien estelyistä välittämättä. Jalkapalloa tuntevat tietävät kyllä, kuinka hyökkääjän puolustajaa suurempi koko kääntyy usein helposti häntä itseään vastaan, kun rehdistikin pelaamalla voi karistaa estelijät kannoiltaan niin, että se saattaa hätäisimmän katselijan silmin rikkeeltä. On kirjoittamaton laki, että hyökkääjä kärsii siitä vähintään yhtä paljon kuin hyötyy. Pitäisikö kokeneen erotuomarin nähdä tällaiset yksityiskohdat?

Collina ei jättänyt itsestään parasta mahdollista kuvaa kansainvälisillä areenoilla, kun päästi Kollerin rehdin pelin kääntymään hyökkääjää itseään vastaan. Ottelun ratkaissut Kreikan puolustuksen lukko, Traianos Dellas, on kyllä pienempi kuin Koller, mutta ei niin paljon, etteikö hän pystynyt jopa liiallisellakin voimalla vastaamaan Kollerin kiertelyyn Kreikan maalilla.

Katkeria mieliä ilahduttaa varmasti sentään se, että kaatumisillaan ja aneluillaan erotuomariin jatkuvasti vaikuttamaan pyrkivä Kreikan keskikenttämies Georgios Karagounis ei varoitustilin täyttymisen takia saa osallistua finaaliin.