Hopeiselle maalille käy kuten kultaiselle, kun hopeisen maalin säännön soveltamista ei jatketa seuraavissa jalkapallon arvokisoissa eli Saksan MM-kisoissa. Jalkapallo palaa takaisin täyden 30 minuutin jatkoaikaan.

On valitettavaa, että jalkapallon sääntöuudistukset keskittyvät lähes yksinomaan pilkunviilailuun — ja enimmäkseen sen viilailuun edestakaisin. Jalkapallopäättäjät tapaavat olla sitä mieltä, että jalkapallolla on kasassa toimiva paketti, jonka kehittämiseen tähtäävän työn voi antaa olla pelkästään kosmeettista, lajin harvinaisempien ulottuvuuksien tökkimistä.

Onneksi rangaistuspotkukilpailuun ei olla kajoamassa. Sanotaan mitä sanotaan, rangaistuspotkukilpailu on paitsi jännittävä ja mielenkiintoinen, myös urheilullinen ratkaisu jalkapallo-ottelulle. Se vaatii taitoa niin teknisesti kuin henkisestikin, ja kruunaa siten ratkaisemattomaan päättyneet peliesitykset sopivasti. Myös kultainen maali sopii rangaistuspotkukilpailun lailla jalkapalloon, ja sen olisin suonut saavan pitää paikkansa jatkoajan ratkaisijana.

Näitä ”harvinaisempia ulottuvuuksia” tärkeämpää olisi yrittää kehittää varsinaisesta 90 minuutin pelistä, siis jalkapallosta, itse lajista, jotain uutta. Parin viimeisen arvoturnauksen yhteydessä olen kaivannut peliin uutta särmää. Jostain syystä olen varsin vakuuttunut, että peliä pitäisi kehittää erityisesti tuomaritoiminta mielessä. Suurimpia harmeja jalkapallossa ovat erotuomaria filmaten ja valittaen häiritsevät pelaajat sekä erotuomarien väärät tuomiot. Lisäksi joidenkin lajin olennaisimpien sääntöjen voisi väittää peräti häiritsevän pelin sujumista. Esimerkiksi paitsion.

Erotuomarille pitäisi antaa lisää työkaluja. Pelaajien rankaisemiseen keltainen ja punainen kortti eivät riitä. Toisinaan jalkapallonkin yhteydessä puhutaan jäähyistä (tai maahuista, kuten minä pikkupoikana), eivätkä ne olisikaan ollenkaan hullumpia kokeilla. Arvokisoissa esimerkiksi keltaisen kortin heikkoudet näkyvät, kun vapaapotkun ja keltaisen kortin välinen ero on merkittävä: keltainen kortti on saajansa haittana myös jatkopeleissä. Rikkeitä pitäisi pystyä rankaisemaan ottelun aikana pelkästään ottelukohtaisesti, siis ilman että erotuomarin (väärällä) päätöksellä on merkitystä myös ottelua seuraavissa otteluissa. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä turhemmalta rangaistukselta ”varoitustilin täyttyminen” minusta tuntuu. Se ei palvele lajia siten miten sen ajatellaan palvelevan. En ole edellenkään antanut jalkapallolle anteeksi sitä, että Pavel Nedved ei pelannut Mestareiden liigan finaalissa viime vuonna.

Mitkä sitten olisivat sellaisia uudistuksia, jotka esimerkiksi

• parantaisivat pelaajien asennetta pelaamiseen ja erotuomarin ratkaisuvaltaan (siis pakottaisivat lopettamaan filmailun ja valittamisen),
• vähentäisivät erotuomarien tekemiä virheitä ja
• lisäisivät pelaamisen käytettyä peliaikaa?

Minkälaisia radikaaleja sääntöuudistuksia voisi tehdä samalla pitäen jalkapallon kuitenkin jalkapallona?

Jäähyjen lisäksi en panisi vastaan erotuomaritoiminnan helpottamiselle tekniikan avulla. Huippujalkapallossa ei olisi ollenkaan hullumpaa myös erotuomaritoiminnan olla huipputasolla. Mikä ettei teknistä kehitystä voisi viedä myös pelikentälle, pelitapahtumiin, eikä jättää vain televisioyhtiöille uusien televisiointikikkojen kehittelyyn?

Kirjoituksen kommentointi on suljettu.
Kirjoitusten kommentointi suljetaan 30 päivää kirjoituksen julkaisun tai viimeksi jätetyn kommentin jälkeen.