Ultimatessa puhutaan pelin hengestä, Spirit of the Gamestä. MM-kisojen yhteydessä ilmestyneen The Daily Scooberin päätoimittajan Michael Iacovellan kolme vuotta vanha, yliopistolehteen kirjoittama juttu Spirit of a Game kertoo seuraavaa:

The rules do not include harsh penalties for fouling your opponent — it is assumed that no one will intentionally violate the rules to their advantage. This would be a gross offense against the Spirit of the Game. Spirit, in this explanation, is almost synonymous with sportsmanship. Highly competitive play is encouraged, but never at the expense of the mutual respect between players. The game is played sans-officials; everyone makes his own foul and line judgment calls. If there is a time when your opponent fails to call a foul on you (get this!), you may call a foul on yourself.

Kyllä pelin hengestä puhutaan muidenkin lajien yhteydessä, mutta ultimatessa se näyttäisi olevan jotain aivan ainutlaatuista. Vaikka pelaajat kävisivät pelissä kovilla kierroksilla ja vastustajan huutama tuomio ei miellyttäisi, tilanteesta yksinkertaisesti pitää päästä sopuun, jotta peliä voidaan jatkaa. Kentän laidalle näytti siltä, että ultimaten pelaajat osaavat kunnioittaa pelaamista siten, miten pelaamista tulee uskoakseni kunnioittaa.

Useasti jäin miettimään jonkin pelitilanteen jälkeen, olisinko itse esimerkiksi jalkapallo- tai salibandykentällä valmis nielemään tilanteen yhtä aikuisesti kuin liitokiekkoilijat MM-kisoissa. En usko.