Tomstownin Tomi katsahtaa turkulaisen salibandyn mestaruussarjahistoriaan: 1.10.1994 otti I.K.A. SBS ensimmäisen turkulaisen miesten SM-pisteen 2—2-tasapelillä Happeeta vastaan. Tomi listaa myös kaikki I.K.A. SBS:n liigaotteluiden tulokset.

Kausi 1994—1995 on ainoa kausi, jolloin miesten SM-sarjassa on pelannut turkulainen joukkue.

Näin kotimaan jalkapalloilukauden vedellessä viimeisiään vinkataan mustavalkoisten lehtijulkaisu 1922:een, jossa joukkueen kapteeni Marco Casagrande kirjoittaa pukukoppipelaajista ja mitäänsanomattomista kliseistä (kuten esim. tämänkin jutun otsikko).

Yksilöllisiä rituaaleja on monia, mutta jokaiselta edellytetään koppiraivoa. Erityisesti kapteeniston on oltava äänessä. Valmentaja on aina huolissaan, jos kopissa on liian hiljaista. Turhaan. Hiljaisuus on merkki keskittyneisyydestä, jännityksestä tai ei mistään.

Casagrande merkkauttaa tilastoihinsa 200:nnen liigaottelunsa jos on mukana lauantaina Veikkausliigan päätöskierroksella.

Urheiluruutumainen johdatus aiheeseen: Salibandyn I divisioonan länsilohkon pelikausi 2004—2005 alkaa perjantaina ottelulla TPS — FT Trackers. Millä mielin Tepsissä ollaan kauteen lähtemässä, siitä Avokatsomo kävi ottamassa selvää seuran edustusjoukkueen maanantaisessa lehdistötilaisuudessa.

» Lue koko juttu

Pyörätuolikelaus on ollut viime päivinä näkyvästi urheiluotsikoissa, kun Leo-Pekka Tähti on voittanut kaksi paralympiakultaa Ateenassa.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa Juha-Pekka Tallgren, paralympiauimari Soulin kisoissa vuonna 1988, kirjoittaa mielipidepalstalla paralympialaisten arvostuksen noususta. Hän pitää kehitystä hyvänä ja kiittelee muun muassa uutisoinnin parantumista (mikä todistaa, ettei hän ole seurannut Avokatsomoa — heh —, sillä mehän olemme olleet aivan hiljaa). Urheilullisesti mielenkiintoisin Tallgrenin esityksistä on vaatimus pyörätuolikelauksen siirtämisestä paralympialaisista olympialaisiin:

Pyörätuolikelaus on nostettava olympialajiksi ja myös vammattomille on avattava mahdollisuus osallistua näihin kilpailuihin, jotta oikea ja todellinen tasa-arvo toteutuu. Vammattomillakin on oltava oikeus vammaisten kisoihin.

Jos 50 kilometrin kävely on jotenkin ”teennäinen” laji, koska juoksemalla pääsee matkan nopeammin, niin pyörätuolikelaus ei sitä todellakaan ole, koska tuolilla matka taittuu jopa nopeammin kuin juoksemalla.

Ei välttämättä ollenkaan hullumpi ehdotus.

Tallgrenin loppulauseen innoittamana tehty pikavertaus Leo-Pekka Tähden kelausennätysten ja juoksumatkojen maailmanennätysten välillä kertoo, että lyhyellä matkalla kelaajat jäävät juoksijoiden vauhdista, mutta pitemmällä matkalla ero kääntyy kelaajien hyväksi. Tähden 10 000 metrin Suomen ennätys on melko tarkkaan sekunnin nopeampi kuin Kenenisa Bekelen maailmanennätys, ja maratonin Tähti on painellut vajaat 20 minuuttia nopeammin kuin Paul Tergat.

Avokatsomon suosikkijuoksija Tuomo Lehtinen juoksi Luxemburgissa Viinireitin puolimaratonilla kuusi minuuttia kärkeä hitaammin ja sijoittui 19:nneksi, kertoo päivän Turun Sanomat.

Sami Matikainen yrittää tasoittavaa syöttöä ottelun viime sekunneilla. Maalilla harppoo Aki Halko ja sivureboundia odottelee Ville Veikkolainen.

Campus kesti lopun pyörityksen uhrautuvasti puolustaen ja meni Suomen Cupin neljännelle kierrokselle tuloksella 2-1. TPS:n sivuilla on lyhyt raportti pelistä.

Hattrickissä saatiin lauantaina päätökseen kausi 23, ja seuraavat pari viikkoa ovat HT-managerin arjesta poikkeavat. Mitä kaudenvaihteen aikana tapahtuu, siitä kertoo HT-Suomi.

Eilen ja vielä tänäänkin Tukholman naapurisaarella juostiin perinteinen (40. kerta), mutta allekirjoittaneelle aiemmin tuntematon Lidingöloppet. Vielä puolimaratonin aikoihin olin kovasti menossa juoksemaan tähän tapahtumaan 15 kilometrin reitin, mutta viime aikojen valmistava sairastelu pudotti tavoitteen pelkkään kannustusosallistumiseen. Tarkoitus oli ihan härskisti kävellä reitti läpi, mutta mitä on tehtävissä kun kaikki ryntäävät lähtöpaukulla juoksuun? Juostahan siinä piti itsekin, kevyesti, pätkittäin ja taktisesti aina yleisön läheisyydessä, mutta juosta kuitenkin.

Lidingöloppet on ainakin omien materiaaliensa mukaan maailman suurin maastojuoksutapahtuma ja kyllähän siellä kieltämättä väkeä hölkkäili runsain mitoin pitkin peltoja ja polkuja. Koko viikonlopun osallistujamäärä oli tapahtuman virallisten sivujen mukaan 26 979. Osallistuin Motion 15 km -sarjaan, joka osoittautui sikäli nappivalinnaksi, että 30 kilometrin päämatka olisi ollut aivan liikaa. Maasto oli varsin kumpuilevaa ja arvelisin, että harrastepohjalta tuo täyspitkä juoksu ei jää paljoa maratonin vaativuudesta. Julmetun jyrkkiä mäkiä, jotka vaativat sekä nousu- että laskettelutaitoja.

Loppusijoitukseni oli varsin vähän kunniakas 1735. aikaan 1:55:36, mutta maisemat olivat kyllä komeita ja ehdimme maaliin hyvissä ajoin ennen kilpasarjan kärkeä. Vielä maalialuetta sivutessaan Lahden Ahkeran Jari Matinlauri johti kisaa muutamalla metrillä, mutta joutui lopulta taipumaan selvällä erolla Ruotsin Mustafa Mohamedille, joka voitti kisan toista kertaa peräkkäin.

Urheilullinen lopetuskappale: Oikean kintun jalkapöytä on vähän kipeä ja toista kertaa en lähde maastojuoksentelemaan keskenkuntoisena – täysillä pitää päästä.

No niin, kohta alkaa rytinä! Ensi viikko on odotettu, sillä Salibandyliigan alkujen ja muiden täysin mielenkiinnottomien asioiden jälkeen pääsee todellinen salibandykausi käyntiin: perjantaina Turun Palloseura pelaa sarjakauden ensimmäisen ottelunsa. Mikäs sen hienompaa, kuin päästä Caribiaan katsomaan ottelua TPS — FT Trackers.

Sitä ennen on kuitenkin luvassa muutakin TPS-täyteistä ohjelmaa. Maanantaina TPS pitää tiedotustilaisuuden, johon Avokatsomo on jälleen osallistumassa. Alkukesästä Avokatsomo raportoi pitkän kaavan mukaan edustusjoukkueen tiedotustilaisuudesta, ja nyt olisi luvassa kaiketi kutakuinkin sama homma. Myöhemmin illalla Tepsi kohtaa AFC Campuksen Suomen Cupin kolmannella kierroksella, ja ottelu saattaa toimia Avokatsomossakin kauden alun kenraaliharjoituksena.

Lauantaina TPS nappasi kaksi harjoitusotteluvoittoa, kun SB-Pro kaatui lukemin 7—3 ja M-Team lukemin 5—4.

Voi pojat, kohta se alkaa.

Freddy Adu, 15-vuotias amerikkalainen futiksen suurlupaus, juo olutta, kertoo The Diamondback, Marylandin yliopiston opiskelijalehti.

When there is a crowd around the keg, Rob Fitzgerald found out the hard way that 15-year-old soccer phenom Freddy Adu’s cup comes first.

Standing in line for a beer at the keg at what was reported to be a women’s lacrosse party on Dickinson Avenue earlier this month, the freshman letters and sciences major was surprised not only to see Adu, but to be pushed aside as Adu’s cup was rushed ahead of his.

”I was at the keg and someone was like, this is Freddy Adu’s cup, get out of the way,” said Fitzgerald, a freshman letters and sciences major.

Later that night when the police broke up the party, he helped usher Adu to safety and helped the two of them avoid an underage drinking citation.

”The cops came and we were like, ’Get Freddy Adu out of here,’ and we hopped the fence with him,” he said.

Linkki on napattu Off Wing Opinionista.

Ateenassa on paralympialaiset täydessä käynnissä, mutta Avokatsomossa katsahdetaan vielä ajat sitten päättyneisiin olympialaisiin. Australian tilastovirastolla on nimittäin kattava mitalitilasto Ateenan kisoista, ja mikäs se mieltä lämmittäisi enemmän kuin kunnon tilasto?

Mikä tekee tilaston mielenkiintoiseksi on se, että siinä maat on järjestetty paremmuusjärjestykseen periaatteella kultamitalia per kansalainen ja mitalia per kansalainen. Listan ykköseksi nousee Bahamasaaret 317 000 asukkaalla kultamitalia kohti, kakkonen on Norja 910 000 asukkaalla ja kolmantena Australia 1 186 000 asukkaalla per kultamitali. USA on 34. reilulla 8 miljoonalla ja Kiina 53. noin 41 miljoonalla asukkaalla per kulta.

Suomi on kultamitalitta sijalla 63. Kanssamme kutakuinkin samalla tasolla, noin 2,5 miljoonaa kansalaista per mitali, ovat Kanada (sija 38) ja Mongolia (62). USA keräsi yhden mitalin noin 2,9 miljoonaa kansalaistaan kohti.

Menneellä viikolla huitaistiin käyntiin kauden 2004—2005 Salibandyliiga. Vielä lienee liian varhaista repiä jyliseviä otsikoita puoleen tai toiseen, mutta jos silti vähän viritellään. Mitä nimittäin Espoossa tapahtuu?

Vakiosuosikki Espoon Oilers on pelannut kaksi ottelua, jotka molemmat se on hävinnyt. Ei siinä mitään — kyllähän sitä paremmillekin sattuu —, mutta tappioista jälkimmäinen, 5—6 Josballe, on Verkko-Karjalaisen mukaan kirvoittanut Oilers-koutsi Petteri Nykyn mielenkiintoisiin kommentteihin (kursivoinnit Avokatsomon):

Oilersin valmentaja Petteri Nykky kiitti Josbaa taistelusta. Joensuulaisten pelistä näkyi henki ja sydän, joka puuttui espoolaisten puseroista. Joukkue oli Joensuussa 12 miehen voimin.
— Meidän jätkät eivät jaksaneet. Pelaajia oli liian vähän. Sama kävi Happeeta vastaan.
Oilersilta puuttui kymmenen pelaajaa.
— Aksu (Akseli Ahtiainen) rakentaa taloa, Jani Väänänen on loukkaantunut tai sitten häntä vain sattuu, yksi viettää kuherruskuukautta, neljä tai viisi pelaajaa on loukkaantunut. Joukkueen sitoutumisen aste on surkea. Olen yrittänyt suhtautua suvaitsevaisesti siviilielämän asioihin, mutta liberaalia valmentamistani käytetään hyväksi. Tässä on valmennuksella peiliin katsomisen paikka. Kyllä korpeaa. Toivottavasti tämä ja Happee-tappio riipaisee myös pelaajia, Nykky purkautui.

Mitä ihmettä Espoossa tapahtuu? Kuinka monta oilerslaista mahtuu Nykyn ensimmäiseen maajoukkueeseen?

[Verkko-Karjalaisen juttu löytyi Salibandy.netistä, niin kuin moni muukin hyvä linkki löytyy.]

Helsingin Sanomien sunnuntainumeron sivulta D5, viikon lainoista:

Tuskin pahasti liioitellaan, jos sanotaan, että (Keke) Rosberg on merkinnyt suomalaiselle formula-urheilulle samaa kuin Jaakko Hintikka suomalaiselle filosofialle: analyyttisen järjen voittoa hämärästä spekulaatiosta, kansainvälistä mainetta ja kunniaa sekä todellisten kykyjen nousua paikallisten suuruuksien yläpuolelle.” — Mikko Lahtinen, filosofinen aikakauslehti niin & näin 2/2004

Samaa kuin Jaakko Hintikka suomalaiselle filosofialle? Siis se Espoon Oilersin salibändisti Jaakko Hintikka?

Ei, vaan professori Jaakko Hintikka Bostonin yliopistosta.

Vähän aikaa ehti jo pää kelata, että ketäs tässä oikein pannaan halvalla. Ja vastaus oli, että minun sivistystäni.

Kotimaisen jalkapalloilun lippulaiva, Veikkausliiga, sai mestarinsa viikonloppuna, kun Valkeakosken Haka voitti Myllykosken Pallon ja siirtyi sarjataulukossa tavoittamattomaan johtoon.

Innostuneen alun jälkeen Avokatsomossa on Veikkausliigan osalta pidetty melkoista mykkäkoulua. Onko syy lajin, liigan vai Avokatsomon?

Vain hetki on ehtinyt kulua koko kauden merkittävimmästä jääkiekkotapahtumasta, World Cupista, ja taas meitä suomalaisia hellitään. Kotoinen kiekkoliigamme, SM-Liiga, käynnistyy nimittäin tänään. NHL:n työsulku alkaa muuten samana päivänä…

On erittäin mielenkiintoista nähdä, ketkä ulkomaiden staroista raahaavat itsensä Suomeen markkinamiesten ja yleisön riemuksi. Osa kotoisistakin sankareistamme ovat valinneet pelipaikakseen työsulun ajaksi Amerikan farmisarjojen ja SM-Liigan sijaan Keski-Euroopan. Näin toimivat mm. Niklas Hagman ja Olli Jokinen.

Ville Nieminen on jo solminut esisopimuksen Tapparan kanssa. Ketkä seuraavat Nimon esimerkkiä? KalPa:n osaomistajat Kimmo Timonen ja Sami Kapanen ovat vihjailleet pelaamisestaan Mestiksessä, yllättäen Kuopiossa. Samaan hengenvetoon Teemu Selänne on vihjaillut Kirkkonummen Salamoiden olevan yksi vaihtoehto polven kuntoutuspaikaksi. Entä ketä ulkomaalaisia NHL:n työsulku tuo tullessaan?

Viime työsulun aikana (kausi 1994-1995) näimme mm. Michael Nylanderin, Geoff Sandersonin, Glenn Andersonin, Theoren Fleuryn ja Mariusz Czerkawskin Suomessa. Entä tänä vuonna? IS Veikkaaja maalaili tulevaisuuden näkymiä ja kuvitteli Jokereihin Teemu Selänteen kaverit Paul Kariyan ja Tie Domin. Paulin veli, Steve, liittyi jo aiemmin Tampereen Ilveksen riveihin, mutta Steven sopimus kattaa koko kauden – alkoi NHL jossain vaiheessa tai ei.

Pelimiehiä tipahtanee viikon parin sisällä maahamme useampiakin. Mikäs sen hienompaa? Unohdetaan se ainainen kitinä siitä, että ne vievät muilta pelipaikkoja ja nautitaan jostain harvinaisesta, mitä nuo kyseiset pelimiehet tuovat tullessaan.

Kiekko jäähän – GAME ON!

Kauden ottelut löydät täältä.

Voi syvä huokaus…

Suomi ei sitten onnistunutkaan kaatamaan vielä yhtä isompaansa. Kuten jokainen jo tässä vaiheessa varmasti tietää, Kanada voitti Suomen World Cup-loppuottelussa maalein 3-2.

Surullista asiaksi ei tee itse tappio, vaan siihen liittyvät oheisasiat:

1. Erinomaisen turneen muutoin pelannut maalivahtimme Miikka Kiprusoff pelasi juuri sopivasti turnauksen tärkeimmässä ottelussa turnauksen huonoimman ottelunsa.

2. Muutoinkin melko kehno ykkösketjumme Lehtinen-Koivu-Selänne pelasi sekin turnauksen surkeimman ottelunsa.

3. Välittömästi turnauksen jälkeen, Teemu Selänne ilmoitti joutuvansa polvileikkaukseen. Mies, kun ei ole pystynyt antamaan itsestään kuin korkeintaan 70%. Minä olen aina pitänyt Teemusta. Teemu on hyvä pelaaja. Teemu ei kuitenkaan nykykunnossaan, polvivaivaisena siis, pystynyt antamaan parastaan. Miksi Teemu kuitenkin pelasi? Kokiko hän itse kuitenkin pystyvänsä auttamaan joukkuetta? Eikö valmennusjohto sittenkään uskaltanut panna Teemua syrjään ja nostaa terveitä jalkoja, mutta huonompia käsiä kaukaloon…

4. Viimeisenä yönä ennen ottelua, Leijonien majapaikassa huusivat palohälytykset useampaan otteeseen – syyttä. Pitääkö amerikkalaisten aina hakea voittoa, jos ei muutoin niin huijaamalla.

5. Suomalaiset ovat jälleen näyttäneet kaksinaamaisuutensa urheilun saralla. Ajojahti päävalmentaja Raimo Summasta kohtaan osoittaa laantumuksen merkkejä. Miksiköhän? Saattaisiko yllättävä menestys vaikuttaa asiaan? Jääkiekkoliiton puheenjohtajan, Kalervo Kummolan, mielipiteet tapaus Raimo Summanen – (J)Anne Niinimaa kohtaan ovat vaihdelleet päivän mukaan. Onkohan Kalella ”paha aika kuukaudesta”?

6. Aiemmin arvostamani urheilutoimittaja, Jari Porttila, on liittynyt äänekkäimpien Summasen erottajien joukkoon. Mitä nyt Jari? Eikö Summanen ole muistanut saunottaa sinua, vai saitko mehua oluen sijaan?

Voivoi. Mitä tekevät päättäjät nyt? Olisiko ehkä sittenkin mietittävä vielä, kannattaako Summasen tilalle ruveta etsimään korvaajaa – vai ei? Mikäli Summasen asema kyseenalaistetaan vielä kerran julkisesti – olisi se erittäin typerä veto kiekkoliitolta. Mies on selkeästi niitä harvoja suomalaisia valmentajia, jotka kykenevät osoittamaan olevansa menestyksentekijöitä kaudesta toiseen.

Samaan hengenvetoon on kuitenkin vielä kerran todettava, että olisihan se kuitenkin aika mukava tietää, mitä Leijonien pukukopissa todella tapahtui…’

Kaikesta huolimatta. World Cup 2004 tarjosi katsojille hienoa kiekkoa. Etenkin, kun huomioidaan alkusarjojen jälkeiset ottelut.

Hopee ei oo häpee! Go Raato! Go Leijonat!

Over and out.

Syyttäkää ajankohtaisuudesta, jos kehtaatte, mutta koska tätä tuli seurattua menneiden olympialaisten aikaan, bloggaanpa tästä vihdoin myös Avokatsomoon: kanadalainen Jonathan Crowe piti Ateenan kisojen aikaan blogia olympialajien viimeiseksi sijoittuneista: DFL (dead f*cking last).

Sivustolla on paitsi paljon tekstiä, myös tilastoihmisten silmiä hivelevä taulukko, miten viimeiset sijat ovat jakautuneet maittain. Kreikalla on kunnia voittaa kotikisansa 13 viimeisellä sijalla. Australia on toinen 8 sijalla ja Puola ja USA jakavat pronssin 7 viimeisellä sijalla.

Suomi ei pärjännyt tälläkään saralla, sillä vikoja sijoja tuli vain yksi. Sen saavutti kaksoistrap-ampuja Joonas Olkkonen.

DFL:n avauskirjoituksessa Crowe kysyy itseltään:

But why do this, except to be a global prick?

ja vastaa saman tien:

Okay, that’s part of it. But it’s also to celebrate participation — which gets too much short shrift at the Games, except with novelty acts like Eddie ”The Eagle” Edwards and the Jamaican bobsled team at the 1988 Calgary Games — instead of complete and utter triumph. Triumph is sexy, but participation is brave. And therein lies a tale.

Ateenan olympialaisten yhteydessä on kuulunut paljonkin kritiikkiä siitä, että suomalaisurheilijoita ei pitäisi lähettää vain osallistumaan. Että ei ole järkevää, jos vaikkapa juoksijaurheilija alkuerässä karsiuduttuaan on tyytyväinen suoritukseensa. Että sellaisia urheilijoita ei pitäisi lähettää kisoihin laisinkaan.

Enpä tiedä. Ehkä ei ainakaan Suomesta.

Parasta kuvajournalismia 2004, Sports Portfolio of the Year. Painotus on Amerikan mantereella, mutta kuvat ovat komeita. Nettisarjassa palkittu Star Tribunen kuvakertomus vakuuttaa lämpimällä otteellaan ulkojään kylmistä tunnelmista.

Poimitaan TPS Salibandyn keskusteluista Hämeen Sanomien juttu FT Trackersin tulevan kauden aikeista.

Päävalmentaja Karo Kuussaari:

Jokaista ottelua lähdemme voittamaan. Tavoitteena on, että teemme Jukolasta niin inhottavan paikan, että kukaan ei voita meitä siellä.

Toinen länsilohkoaiheinen uutispala löytyy liiton sivuilta, SB Vaasa julkisti joukkueensa. Pelaajavalmentajana tulokkaiden riveissä kirmaa vanha kehäkettu Sebastian Freudenthal.

Torjuntojen määrät ja jakautuminen joukkueille kertovat paljon pelin luonteesta. Esche 10, Kiprusoff 16.

Kisastudio kesti loppuun asti, toisen ja kolmannen erän välinen tauko meni hämärissä merkeissä, mutta kaikki maalit onnistuin näkemään suorana. Voittomaali oli epätodellinen kokemus, kiekon kadotessa hetkeksi näkyvistä ja paikallisen yleisön vaietessa samaan aikaan kun kerrostalon seinien läpi kumisi vaimeita huutoja.

Viiden tunnin päästä ois jotain sählyä ja keskiviikko varmaan mahtava työpäivä.

Ensimmäisen erän puolivälissä Sirkkalankadun kotikatsomo kadotti hetkeksi katseen kiekkoon torkahduksen vuoksi, mutta kumpikaan joukkue ei onnistunut käyttämään tilannetta hyväkseen ja niin erätauolle mentiin tilanteessa 0-0.

Lainaus Jatkoajan seurantapalstalta:

Selänteen uran toinen taklaus maajoukkueessa, olihan se jo jotain minkä takia kannatti valvoa.

Avokatsomo ottaa tehtäväkseen yön lätkämatsiin tähtäävien penkkiurheilijoiden psyykkaamisen ja valvottamisen. Kemiallisin keinoin itseään kello kahteen (mahdollinen jatkoaika saattaakin olla tiukempi paikka) venyttäviäkin varmasti riittää, mutta aina on myös urheilijoita ja harrasteurheilijoita, joilla on ottelu kello 10 lauantaiaamuna. Itseltäni kyseinen paikallissarjan avaus jää väliin terveystilanteen vuoksi, mutta jos vain herätyskello aamulla tehoaa, olen kaukalon laidalla dokumentoimassa oranssien apinoiden otteita.

Mutta niihin ajankulutuslinkkehin… Jari Leppänen kirjoittaa Nettiplarissaan nasevasti Raimo Tihonovista. Sitä minä vaan ihmettelen, että miksi emme ole vielä joutuneet Niinimaa-Summanen -pilkkaliitetiedostovyöryn alle. Vaaditaanko sellaisen käynnistymiseen joukkueen putoaminen?

Myös Jatkoajan keskustelupalstoja kannattaa kokeilla jos tuntuu, että ennakkojutuista ei ole irronnut riittävää annosta puntarointia Suomen mahdollisuuksista. Näitä keskustelupalstoja lukee paljon mieluummin kuin kummankaan iltapäivälehden urheilusivuja tästä aiheesta.

Avokatsomon syksy on alkanut vähän laiskanpuoleisesti, kun monen mehevän urheiluotsikon on annettu lipua rauhassa ohi. Ei anneta sen haitata. Odotetaan energiavarastojen täyttymistä, sillä niitä tarvitaan pitkän talven mittaan.

Kommenttiosastolla kysellään, miten Helsingissä alkanut Haluatko futisselostajaksi? -taipale päättyi. Maukka kirjoitti siitä marraskuussa: ”Ikäväksemme joudumme toteamaan…”

Sunnuntaisen Into North Cupin finaalin yhteydessä hyvästeltiin mainio selostajapari Oskari Saari — Jani Alkio, mutta myös esiteltiin lähetysten uusi selostaja. Aleksi Alestalo on miehen nimi, ja tarkkaavaisimmat muistavat hänet Nelosen Haluatko futisselostajaksi? -kisan voittajana.

Samat tarkkahavaintoiset muistavat varmasti myös senkin, että Avokatsomon Maukka osallistui samaan kisaan. Nyt on hyvä hetki muistella menneitä: Futisselostajaksi? Kyllä kiitos!

Apulaiskoutsailemani junnusalibandyjoukkue TPS:n E-92 Monsters on avannut kotisivustonsa, joka on Avokatsomon tapaan weblogmainen, merkintä- eli kirjoitushenkinen sivusto, ja siellä on jo tarjolla herkullista luettavaa. Päävalmentaja Perttu Kytöhonka kirjoittaa valmennus- ja pelifilosofiastaan, jota innokkaimmat (eli minä) ovat kovasti kutsumassa vallankumoukselliseksi suomalaisessa urheilukulttuurissa.

Avokatsomo tuntee vastuunsa virtuaalisten nettimanagerointipelien isännöijänä: tällä kertaa vuorossa on Mestareiden Liiga. Fantasy UEFA Champions League kaudella 2004-05 on nyt avattu ja Avokatsomo isännöi tapojensa mukaan omaa sisäistä sarjaansa, jossa kamppaillaan Avokatsomon herruudesta. Avokatsomon yksityisliigaan voi liittyä, kun saa kasattua oman FUCL-joukkueen ja liittää sen liigaan käyttäen koodia 411-148.

Niille, joille asia on vieras, kerrottakoon hieman taustoja. FUCL:ssa kootaan Fantasy Premier Leaguen tapaan 15 pelaajasta koostuva unelmajoukkue. Virtuaalimanagerilla on käytössään 100 ”rahayksikköä”, joiden puitteissa pelaajahankinnat pitää toteuttaa. Samasta joukkueesta voi valita korkeintaan kolme pelaajaa omaan dream-teamiinsa. Manageri valitsee ennen ottelukierrosta kentälle pelaavan XI:nsä, joka saa pisteitä oikeiden peliesitystensä mukaan. Vaihtopenkille jätetyt pelurit paikkaavat niitä pelaajia, jotka eivät Mestareiden Liigassa saa lainkaan peliaikaa.

Jk. Tarkkasilmäiset huomannevat, että kyseinen uutinen on suora copypaste taannoin julkaistusta Fantasy Premier Leaguen Avokatsomoliigaa käsitelleestä jutusta. FPL:n Avokatsomoliigan tilanteisiin tullaankin palaamaan vielä ennen kauden päättymistä.

Edit: Oli näemmä vähän liiankin tarkka copypaste…

Telkku päälle salibandyväki! Into World/North Cup -salibandyturnauksen finaali AC Haki – Oilers alkoi juuri Urheilukanavalla. Ottelu on myös Jani Alkion ja Oskari Saaren jäähyväiselostus.

Kuten jokainen jääkiekosta kiinnostunut tietää, Suomi kaatoi maanantaina ponnettoman Tshekin maalein 4-0. Tuon ottelun jälkeen lehdet hehkuttivat maalissa kieltämättä hyvin pelannutta Miikka Kiprusoffia ja muutakin leijonalaumaa perinteisin ylisanoin.

On mielenkiintoista huomata, miten suomalainen urheilujournalismi poukkoilee suunnasta toiseen omiemme suoritusten mukaan. Kun Ateenan loanheitto ja suomalaisen urheilun rappiotilan vouhottaminen oli vasta saatu alkuun, alkoi siniristilippu jälleen hulmuta korkealla salossa. Pienestä tuntuu olevan kiinni. Balsamia haavoille, sanoi suomalainen urheilutoimittaja World Cupista, vai miten se sananlasku menikään.

Kiprusoff pelasi tosiaan hyvin avausottelussa, mutta joutuiko mies vielä edes pistämään parastaan. Ottaen huomioon viime NHL-kauden huikeat esitykset Calgaryssa – en usko. Tshekki oli todella voimaton, toisin kun eilisessä ottelussaan Ruotsia vastaan – tosin sieläkin vasta 3. erässä. Tshekki voitti tuon erän 0-3, mutta nöyrtyi Tre Kronorille 4-3.

Tänään on siis Suomen toinen ottelu. Vastaan tulee harjoitusottelussa jo kertaalleen kaatunut Saksa. Leijonaluotsi, Raimo Summanen, päätyi jatkamaan täysin samalla miehityksellä kuin avausottelussa. Tämäkin taitaa olla legendaarista urheiluklisee osastoa: ”Voittanutta kokoonpanoa ei kannata muuttaa”.

Henkilökohtaisesti kuitenkin jossain määrin ihmettelen Summasen ratkaisua. Eikö juuri ennalta arvioituna heikointa vastustajaa, Saksaa, vastaan olisi kannattanut päästää esimerkiksi Kari Lehtonen tolppien väliin ja nuoret puolustajat Ossi Väänänen ja Joni Pitkänen irti. Entä pystyvätkö Niklas Hagman, Niko Kapanen ja muut pienet, mutta hintelät leijonat fyysisen pelin nimeen vannovan Saksan käsittelyssä samaan kuin Tshekin takatukkajumalien kanssa? Summanen ilmeisesti luottaa hyökkäysvoimaan niin rutkasti, ettei puolustusspesialistejamme Riku Hahlia, Ville Niemistä ja Antti Laaksosta tarvita lainkaan. Aika miesten ”sisään ajamiseen” vaan alkaa pian käymään vähiin. Toivottavasti loukkaantumisia ei satu ja miehet saavat tyytyä popcornin pureskeluun katsomossa.

Neloselle täytyy antaa tunnustusta jo näin turnauksen alkuvaiheessa hyvin hoidetusta studiotyöskentelystä sekä kommentoinnista. Selostaja J-P Jalo sopii aivan yhtä hyvin kiekon pariin kuin Champions Leaguen futikseenkin ja kommentaattoreina toimivat Hannu Jortikka ja vielä tulikastetta vailla oleva Jyrki ”Sonja” Lumme varmasti omaavat kokemusta kovista peleistä ja kykenevät kenties antamaan samanlaista lisäarvoa varsinaiselle selostukselle kuin mitä esimerkiksi JJ Lehto Maikkarin puolella F1-lähetyksissä.

Putkiradiot ja muut vastaanottimet auki tänään klo 20.30. Leijona vie Kotkaa.

Tiedote palveluntarjoajaltamme:

Torstaina 9.9. klo 8:00 alkaen kaikki INT2000-webhotellipalvelut ovat poissa käytöstä. Toiminnaltaan kriittisiin DELL-palvelimiin joudutaan vaihtamaan emolevyt viallisen valmistuserän vuoksi. INT2000 henkilökunta ei suorita emolevyjen vaihtoa joten huoltokatkoksen kesto on vielä tällä hetkellä epäselvä.

Emme siis välttämättä ole täällä huomenna ensi viikon torstaina.

EDIT: Luetaas niitä päivämääriä. Vähän tuli hätiköityä ilmoituksen kanssa.

Nokitetaan kännykänheittomerkintään taatusti hienhajuisella, mutta samaan aikaan urheilun rajoja rikkovalla lajilla – Miesten kolmosella.

Kilpailuun voi osallistua yksin, sanomatta sanaakaan kenellekään, tai viisimiehisin joukkuein.

(lisäys 14.9., virallinen sivu)