Aamun Helsingin Sanomat kertoo pestanneensa kolumnisteiksi salibandyn entisen liigapelaajan Sami Strömstenin ja koripallosta tutun Kari-Pekka Klingan.

Klingan kirjoittajan kykyjä en tunne, mutta ainakin Strömsten ehti ilahduttaa sabaväkeä monella hykerryttävällä tekstillä HIFK:n sivujen edesmenneessä Ströba’s Cornerissa. Sieltä tuttu sisäpiirityyli ei sellaisenaan toimisi HS:ssa, mutta toivottavasti ”Strö” säilyttää vahvuuksiaan myös suurelle yleisölle kirjoittaessaan.

Hyvin itseään ilmaisevat huippu-urheilijat ovat lukijalle (ja toimituspäällikölle) aarre. Heillä on tietoa ja etenkin tarkkailupaikka, jollaiseen yhdelläkään toimittajalla ei ole pääsyä.

Ruotsissa Balrogin tähti Thomas Brottman kirjoitti aikanaan Innebandymagazinet -lehteen palstaa, josta aitiopaikan lisäksi huokui elämää pohdiskelevan ihmisen ote. Suomessa ainakin Tapanilan Erän Sasu Heino ja Timo Mäkynen kirjoittavat seuransa sivuille lupaavia MikroBitti-kolumneja. Joensuun Josballa on oma Elämää rapakon takana -palstansa, joka on varattu ulkomailla pelaaville ex-josbalaisille Esa Jussilalle, Otto Moilaselle ja Markus Suntilalle.

Vinkki pelaajille, valmentajille, huoltajille ja joukkueenjohtajille, joilla on sanottavaa: lukijoita olisi. Ottakaa yhteyttä lajinne medioihin.

Kaikessa mediahiljaisuudessa Suomen Hattrick-maajoukkue otti menneissä Espanjan MM-kisoissa upeasti pronssia. Arvokisamitali on Suomen toinen Hattrickissä kautta aikain.

Näin maajoukkuevalmentaja Tex_Miller päätti valmennusurakkansa menestykseen. Seuraavaksi maajoukkueemme vetovastuun ottaa gooFI, joka voitti Suomen Hattrick-managereiden äänestyksen lähes 100 äänen erolla seuraavaksi tulleeseen -sam-:iin.

HT-Suomen haastattelussa gooFI kertoo kuulumisistaan ja valottaa myös maajoukkueen valmistautumista tällä viikolla alkavaan seuraavaan MM-urakkaan.

Tuleeko pelaajamateriaali vaihtumaan paljon?
— Tarkoitus on rakentaa joukkue, jossa jokaista pelajaa treenataan ainakin seuraavat kaksi kautta, ja sitä varten osa pelaajista pelaa enemmän, jotta heidän kokemuksensa kasvaa siedettävälle tasolle.

Tehtävää on varmasti paljon. Nyt kun päästän sinut takaisin hommiin, mistä aloitat?
— Olen jo aloittanut pelaajakartoituksen ja pyrin selvittämään jokaisen ehdokkaan kahden seuraavan kauden treeniohjelman.

Avokatsomossa ei tämän formula- ja rallikauden aikana ole juurikaan puhuttu moottoriurheilusta, vaikka meillä on pärinäporinalle jopa oma aihealue varattuna. Kerätäänpä edes vähän hyvää karmaa ja linkataan Viimeisellä rannalla -blogiin ja sosiaaliformulan kauden 2004 lopputuloksiin.

Sosiaaliformulan tarkoituksena on löytää kauden huonoin kuljettaja ja talli.

Ensimmäinen keskeyttäjä saa 10 pistettä, toinen 8, kolmas 6, neljäs 5, jne. Samalla kierroksella keskeyttäneistä eniten pisteitä saa se, joka oli alimpana lähtöruuduukossa.

Ylivoimaiseksi ykköseksi päätyi Gianmaria Bruni 93 pisteellä. Kimi Räikkönen sijoittui kuljettajien sarjassa neljänneksi, ja samalle sijalle päätyi myös hänen McLaren-tallinsa tallien välisessä kilpailussa. Huonoin talli oli ylivoimaisesti — arvasit oikein — Minardi.

Monen muun tavoin viikon IS Veikkaaja haikailee kiekkoliigasta puuttuvia persoonallisuuksia.

Samalla IS Veikkaaja näyttää, kuinka vaikeasti tavoitettava käsite sellainen persoonallisuus on. Esimerkiksi valittu ja Uuno Turhapuroksi maskeerattu Jesse Niinimäki on lehden mukaan persoona, koska hän esimerkiksi nukkuu usein pommiin, sai B-juniorina potkut Tapparasta, jätti ammattikoulun kesken, kyllästyi työpaikkaansa ensimmäisen päivän jälkeen, ei viitsi laittaa ruokaa vaan käy äidin luona syömässä eikä ole tehnyt rikoksia paitsi kortitta ajoa ja näpistyksiä.

Lähimmältä ostarilta sentään löytyy vielä riittämiin tuollaisia persoonallisuuksia.

Kainalojutussa lähes jokainen haastatelluista pitää syynä persoonien katoamiseen tuloskeskeistä juniorivalmennusta, jossa painotetaan kurinalaisuutta ja puolustusvoittoista pelitapaa. Luovuutta sidotaan peruskouluissa ja lukioissakin, pohtii Jukka Koivu, jonka suhtautumisesta kurinalaisuuteen ja puolustusvoittoiseen pelitapaan minulla on aavistus.

Onneksi edes Ville Nieminen tietää syylliset.

Ja tämä kaikkihan johtuu tietysti juniorikiekkoilun Nuori Suomi -projektista.

Selvä.

Toivoa kuitenkin on. Kyllä tosipersoona Jere Karalahti vielä katoaa.

TPS Salibandyn naisten edustusjoukkue yllätti liigajoukkue SB Pron Suomen Cupin kolmannella kierroksella. Voitto irtosi mitä makoisimmalla tavalla - vieraskentällä ja jatkoajalla, voittomaalin viimeistelijänä Eliisa Alanko. Loppulukemat olivat 6-7. TPS-uutiset kertovat lisää. Tämä naisten II-divisioonaa pelaava joukkue onkin sitten ainoa Cupissa jatkava joukkue Turusta AFC Campuksen miesjoukkueen hävittyä ottelunsa itärajalla.

Avokatsomoa kohtasi maanantai-iltana ikävä kommenttispämmihyökkäys, kun Avokatsomon kirjoituksiin tuli satakunta aiheetonta roskakommenttia, joissa mainostettiin netistä löytyvää kuvamateriaalia.

Kommentit poistettiin välittömästi.

Tapahtuneen vuoksi kommentointi on toistaiseksi valvottua, eli jätetyt kommentit hyväksytetään ylläpidolla ennen niiden julkaisua. Siksi kommenttien ilmestyminen näkyville saattaa kestää. Tämä on tilapäinen ratkaisu, joka on voimassa siihen asti, kunnes Avokatsomon kommentointijärjestelmän roskakommenttisuodatin on päivitetty tehokkaampaan versioon.

TPS sai kauden ensimmäiset vieraspisteet Vaasasta takkuisenkuuloisin 9—8-lukemin jatkoajalla. Voittomaalin teki hyökkääjä Aki Halko. Turun Sanomien uutisessa käyttää TPS-valmentaja Ray Backman jo varsin selvää kieltä:

— Kaksi ensimmäistä erää olivat katastrofaalisia. Emme voi antaa joka ottelussa kolmea-neljää maalia ensin eteen. Tänään onnistuimme kolmannessa erässä vain koska kokematon nousijajoukkue ei kestänyt paineita, tuumi Backman.

Ennakko-odotuksiin nähden TPS:n kauden alku on ollut pettymys. Kuudesta ottelusta kolme voittoa ei ole paljon, mutta saatuja pisteitä tärkeämpää on keskittyä siihen, miten TPS kauden alkuun reagoi. Viime kaudella huono alku kääntyi lähestulkoon voittamattomuudeksi, jota tällä kaudella on odotettu ensimmäisestä sarjaottelusta lähtien. Kaikista varovaisista puheista huolimatta fiilis on ollut, että TPS marssii liigakarsintoihin helposti. Taito ja kyky sarjan hallitsemiseen on varmasti olemassa, mutta se vaatii oikenlaista henkistä tilaa. Ennakkosuosikin asema voi joskus olla liikaa. Seuraava mielenkiintoinen mittari on tietenkin sunnuntain kotiottelu Blue Foxia vastaan. TPS on voittanut kauden molemmat kotiottelunsa. On kihelmöivää nähdä, miten taapertaminen vieraissa näkyy sarjan toista ennakkosuosikkia vastaan Caribian Ysiysinelosessa.

Uusin TPS-peluri, Renny Niemi, on aloittanut hyvin. Tehot 1+1 Blue Foxia vastaan 4—8-tappiossa lauantaina ja 2+2 Vaasaa vastaan sunnuntaina. Robert Oleniuskin on löytämässä vireen: Vaasaa vastaan 3+0.

Vaasassa tehtiin muuten peräänkuuluttamani Teemu Pekkalan ja Tomi Sairasen maali. Pekkala viimeisteli, Sairanen syötti. Samaa herkkua Caribiassa, kiitos.

SB Vaasan otteluraportista löytyy kuvausta muun muassa Aki Halon viiden minuutin jäähystä.

Arsenalin tappioton putki valioliigassa kesti 49 ottelua. Kunnia putken katkaisusta menee Manchester Unitedille, joka voitti kotiottelunsa Ruud van Nistelrooyn rankkarilla ja Wayne Rooneyn lisäaikamaalilla 2—0. Rangaistuspotkusta on tietenkin tullut ottelun jälkipelien keskipiste. Oliko se oikeutettu? Kalastiko Rooney ManUlle aiheettoman pilkun? Kirjoituksessaan How will the champions react? Sky Sportsin Adam Marshall pohtii, miten mestarit reagoivat tappioon.

Rooney’s injury time clincher failed to lessen Arsenal’s sense of injustice. Thierry Henry and Jens Lehmann seemed most unwilling to accept defeat and Patrick Vieira, as Sir Alex Ferguson noted afterwards, has developed the irritating habit of spending most of the 90 minutes and its aftermath cajoling the referee.

Yet perhaps this failure to lose gracefully is what makes Arsenal such a formidable force.

Marshall jatkaa:

So it is up to Arsenal to simply start off on another stretch of unbeaten games, which they are more than capable of doing.

Jyväskylän Happeen puolustaja Vesa Koirikivi pelaa huomenna Tapanilan Erän vieraana 300. salibandyn liigaottelunsa. Kukaan nykyisistä pelaajista ei ole ollut mukana yhtä kauan kuin 39-vuotias Koirikivi.

Itse asiassa otteluita on vielä enemmän. Salibandysta kun on säilynyt ottelutilastoja vasta vuodesta 1990, ja Koirikivi pelasi pääsarjaa jo ennen sitä.

Koirikivi on tehnyt 54 liigamaalia, joista ainakin yhden näin aika läheltä. Silloin Blue Eyes Teamissa pelannut Koirikivi nousi oikean pakin paikaltaan pari askelta ja täräytti pallon takatolpan juureen. Muistaakseni sain vähän sormea väliin, mutta pallo löytyi verkosta.

Ne olivat toisia aikoja. SM-sarja pelattiin kaksipäiväisinä turnauksina. Mailanvarret olivat Etolasta, kaukolaukaukset ammuttiin lakaisulla ja maalivahdeilla oli omatekoiset polvisuojat.

Uskomatonta, että joku sen ajan pelaaja pelaa yhä.

Mika kirjoitti aiemmin tänään futaajanaistemme pääsystä EM-lopputurnaukseen ja siitä, kuinka IS Veikkaaja pääkirjoituksessaan puhuu futisnaisten olevan Palloliitolle riippakivi. Kirjoittelin tätä kirjoitustani aluksi sen merkinnän kommenttiosastolle, mutta päätinpä kuitenkin lohkaista tästä ihan oman merkinnän.

Minulla sattui olemaan hyllyssä Ilta-Sanomien IS Futis -erikoisliite tältä vuodelta. Sitä ei ole valitettavasti päivätty, mutta se on ajalta ennen Veikkausliigan ja naisten SM-sarjan alkua. Lehdessä on Mitri Pakkasen juttu Vapauden kaipuu, jossa kerrotaan suomalaisista futiksenpelaajanaisista, ja vaikka jutusta itsestäänkin voisi kirjoittaa — sen sana- ja kuvavalinnoista ja sen sellaisista —, poimin kuitenkin vain Palloliittoa koskevia kohtia.

Aloitan lainaukset kohdasta, jossa haastatellaan tähtipelaaja Laura Kalmaria:

— Kymmenen vuoden maajoukkuekokemukseni on opettanut, että olemme kehittyneet enemmän yksilöinä kuin joukkueena. Maajoukkuetoiminnan kehittäminen on käytännössä olematonta.
— Naisten maajoukkue tuntuu olevan Suomen Palloliitolle pelkkä taakka, hyökkääjä lataa.

Sitten puhutaan satsauksesta:

Suomen maajoukkue kokoontuu harvoin. Liian harvoin. Maajoukkue viettää vuodessa noin kolmekymmentä yhteistä vuorokautta. Päävastustajista esimerkiksi Italia leireilee yli tuplasti enemmän.
— Kehitymme yksilöinä, mutten ainakaan itse pysty aistimaan liiton satsausta naisfutikseen, (maajoukkuepelaaja Minna) Mustonen pamauttaa.

Ja minkälaisia muita satsauksia, maajoukkueleirien lisäksi, voisi sitten toivoa? Siitä kerrotaan lisää kainalojutussa:

Suomi käyttää yhä miesten peliasuja. Koska Palloliitto ei tilaa erikseen miesten ja naisten malleja, 160-senttinen ja 50-kiloinen tyttö pukeutuu toisinaan yhtä suureen paitaan kuin Sami Hyypiä.

Vähän myöhemmin juttu jatkuu:

Etenkin kastuessaan liian suuren paidat ja housut vaikeuttavat liikkumista. Koska maajoukkuenaisille jaetaan vain yksi vaatekerta, paitoja ei voi vaihtaa tauolla kuiviin eikä liioin ottelun jälkeen vastustajan kanssa. Pelaajat ovat joutuneet liiton säästöpolitiikan vuoksi kiusallisiin tilanteisiin useammin kuin kerran.

Näin siis herran vuonna 2004. Suomen jalkapallomaajoukkueessa.

Niin siinä sitten vain kävi, että TPS hävisi kauden toisessa vieraspelissään HaU:lle 3—5. Sebastian Kurz torjui HaU:n yllätysvoittoon otsikoi Hämeen Sanomat ja TPS hävisi hyvälläkin pelillä otsikoi Turun Sanomat.

— Yleensä häviön jälkeen on syytä katsoa peiliin, mutta tänään olen tyytyväinen joukkueen peliin. Pallo ei vain kerta kaikkiaan pomppinut meille, yllätti yleensä avoimen kriittinen Backman. — Jos pystymme jatkossakin pelaamaan tällä tasolla, kääntyvät tällaiset niukat tappiot voitoiksi, uskoi valmentaja.

Avokatsomo kuuli tänään sivukorvalla Salibandyareenalla, kun toinen TPS-koutseista, Peter Eriksson, yhtyi Backmanin näkemykseen: vastustajan veskari torjui 31 kertaa, minkä lisäksi Jukolan koulun päädyt kärsivät kovasta TPS-tulituksesta. Edustuksessa taidetaan siis olla kaikkea muuta kuin päät painuksissa.

Etukäteisasetelmissa seuraavan pelin merkityksen voisi jälleen nostaa valtavaksi. Mutta jätetäänpä mentaaliotsikoinnit tällä kertaa väliin ja kerrotaan mielenkiintoisesta ilmiöstä: jännityksestä. Avokatsomossa tunnettiin nimittäin eilen ihan oikeaa jännitystä sormenpäissä, kun television kaukosäätimellä näppäiltiin auki Yleisradion teksti-tv:n sivua 239. HaU—TPS-ottelun lopputulosta odotettiin yksinkertaisesti niiiin innokkaasti, että sitä piti oikein jännittää.

Ehkäpä se kertoo sitten siitä, että viimeisetkin näennäiset puolueettomuuden rippeet voidaan heittää suosiolla pois näkyviltä. Meillä digataan TPS Salibandyä.

Ilta-Sanomien urheiluliite vetää futisnaisten selviytymisen EM-lopputurnaukseen viidelle sivulle. Niin pitääkin. Vähintään viidelle.

Kun Suomen menestys miesten puolella on jäänyt vähiin, EM-paikka nostaa pöydälle naisfutiksen aseman. Esimerkiksi Palloliiton puheenjohtaja Pekka Hämäläinen on saanut perustella tarkoin, miksei ollut Moskovassa katsomassa naistemme kohtalonhetkiä. Samaan mustelmaan tökkäsi jo tiistaina IS Veikkaajan pääkirjoitus:

Kisapaikan saavuttamisen jälkeen naisten tuskin tarvitsisi enää olla Palloliiton listoilla hylkiön asemassa. Pitkään naisten maajoukkue on tuntunut olevan liitolle vain pakollinen riippakivi.

En tiedä, ovatko naiset olleet Palloliitolle riippakivi. Salibandyssa eivät ainakaan, mutta sielläkin herättiin kyselemään samantapaisia, kun naiset voittivat 1999 ja 2001 MM-kultaa miesten vaeltaessa samaan aikaan Ruotsin varjossa.

Salibandyllakin on muuten ollut omat Summasensa ja Niinimaansa, kun Latviassa 2001 lähti ensin pelaaja ja sitten päävalmentaja kesken MM-kisojen.

Latvian tapahtumien jälkeen Salibandyliitto nimesi riippumattoman työryhmän, joka perkasi asiat ja antoi aikanaan julki 78-sivuisen raportin. Jotenkin tuntuu, että World Cupin sotkuista ei taida olla tulossa julkista raporttia.

Ai niin, viisi sivua naisfutista tänään ei ikävä kyllä tarkoita, että IS seuraisi esimerkiksi ensi kesän naisten SM-sarjaa entistä tarkemmin. Systeemi ei toimi niin.

Kotimaisen jalkapalloilun kovimmat lyhenteet tämän kauden päätteeksi ja ensi kauden aluksi ovat arvatenkin IFK ja PAF. Maarianhaminan IFK lunasti liigakarsinnassa Porin Jazzin paikan kotimaamme ylimmällä futisportaalla yhteismaalein 3—2 ja olisi tuomassa Veikkausliigaan yhteistyökumppaniaan PAFia eli Ålands Penningautomatföreningiä.

Veikkaus on uhitellut PAFin suuntaan kaikenlaista jo pitkän aikaa, mutta emmeköhän tässä pitkin kauden 2004 vaihtumista kauteen 2005 saa lukea aiheesta taas minkälaista uutista milloinkin. On mielenkiintoista nähdä, mitä asiassa lopulta tapahtuu. En usko, että mitään lopullista on vielä tapahtunut.

Pelillisellä puolella (M)IFK:n nousu mestaruussarjaan on varmasti vain hyväksi jalkapalloilulle Suomessa. Täksi kaudeksi liiga vahvistui joukkueilla Torniosta ja Rovaniemeltä, ja ensi kaudeksi niille tekevät seuraa maarianhaminalainen ja kuopiolainen joukkue. Liigan ei siis ainakaan voi väittää edustavan kovin kapeaa osaa maamme maisemista. Ehkäpä jo ensi kausi on ensimmäinen kotimainen futiskausi, jota jaksaa seurata tiiviisti alusta loppuun asti.

Tai sitten ei. Eihän tämäkään kausi ole ollut, vaikka keväällä olisin voinut niin veikatakin. Tai paffata.

NHL-pelaajat ja muut huithapelit sikseen — syksyn kovin värväysuutinen kuuluu Avokatsomosta. Kuten Anssi jo mainitsi, kirjoittajatiimiimme liittyy Mika, joka tuo mukanaan aimo annoksen urheilukulttuuritietämystä maamme pääkaupungista.

Mika on ennen kaikkea salibandymiehiä, mutta aivan niin kuin hänen ensimmäinen kirjoituksensa, Seisomapaikoilla, kertoo, myös jääkiekko ja Nordenskiöldinkadun jäähalli ovat hänelle tuttuja. Silloin kun salibandyväki ei lue Mikan kirjoituksia Avokatsomosta, se lukee niitä esimerkiksi Salibandy-lehdestä. Nyt puhutaan siis todellisesta vahvistuksesta.

Tervetuloa mukaan, Mika!

Näin se Avokatsomon reikäpallojengi vähä vähältä kasvaa. Mikä alkoi jalkapallohenkisenä, yleisesti urheiluun ja sitä ympäröivään elämään keskittyvänä blogina on hyvää vauhtia muuttunut salibandypainoitteiseksi. Kaksi veskaria (Tommi ja Mika), kaksi pakkia (Anssi ja Samuli) sekä yksi kärkikarvaaja (Maukka) eivät vielä tee perinteistä salibandyporukkaa, mutta ehkäpä se ei olekaan tarpeen. Avokatsomossa pelataan omaa peliä ja katsotaan mihin se riittää.

Viikon IS Veikkaaja kertoo jääkiekon Elitserienistä, jossa hallit yhä täyttyvät pelistä toiseen. Aivan erityisesti lämmittää Miikka Kiprusoffin seuran Timrån johtomiehen Thomas Johanssonin kommentti:

Halusimme säilyttää seisomakatsomon tunnelman takia, koska osa ihmisistä haluaa liikkua ja huutaa.

Silloin joskus seisomapaikka IFK:n ja Jokereiden kotipeleihin maksoi viisi markkaa. Hytisimme pakkasessa odottamassa, kunnes koppalakkinen vahtimestari viimein avasi ovet ja juoksimme vakiopaikallemme E2:n sisääntulon yläpuolelle. Siitä näki hyvin ja sai nojata harmaaseen teräskaiteeseen.

Jalkojen alla oli tahraista betonia ja kylkiluiden välissä jonkun terävä kyynärpää, mutta mitäpä siitä. Yläkatsomon pimeydessä tunnelma kiehui ja mielemme oli joka tapauksessa alhaalla, kirkkaissa valoissa kylpevällä jäällä. Siellä Hexi Riihiranta taklasi, Hakki Hagman heitti millintarkan lätyn ja Esa Peltonen viiletti läpiajoon.

Viisitoista vuotta myöhemmin yläkatsomot oli saneerattu istumapaikoiksi ja minäkin istuin päädyssä keltaisessa kuppi-istuimessa. Jos katsoi ylös hämärään oikein tarkkaan, näki, että aivan reunimmaiset lohkot olivat yhä seisomapaikkoja. Siellä punaiset fanipaidat tunkivat toistensa niskaan. Sieltä kajahtivat parhaat letkautukset, jotka saivat istujien päät kääntymään ja suupielet hymyyn.

Nyt seisomapaikat taitavat olla enää muisto.

(Ja Avokatsomolaisille kiitos, on kunnia olla täällä. Samalla lienee hyvä hetki mainita, että hienoja muistoja seisomakatsomosta on Kupittaaltakin.)

Jos kestävyysjuoksun harjoittelu ei vaatisi kohtuuttomia määriä puuduttavan pitkiä tai lyhyitä mutta tuskallisia harjoituksia, lajia saattaisi jopa pystyä harrastamaan. Satunnaisesti juokseminen on nimittäin hauskaa. Siinä vaiheessa kun puolenkin tunnin lenkin jälkeen kiristää reippaasti tahtia ja huomaa yhä jaksavansa, huomaa myös viihtyvänsä lenkkipolulla. Hauskuus vain lisääntyy jos sattuu olemaan jossain juoksutapahtumassa ja puhisevia selkämyksiä tulee vastaan kiihtyvään tahtiin.

Nyt se hiki on jo kuivunut. Ja Avokatsomossa on uusi kirjoittaja, lisätietoja toistaiseksi kirjoittajat-osastolta. Tervetuloa Mika!

Tapanilan Erän kotisivuilla Erän kapteeni Timo Mäkynen kolumnoi humoristisesti Salibandyliigan ja ykkösdivarin eroista.

Mallit
Eivät pelaa liigassa vaan Erässäkin try-outilla käyneen Mikko Malisen kanssa HaU:ssa divaria. Peruste: nelosen ohjelma Huippumalli Haussa. Kulunut vitsikö? Noh, kannattaa lähteä Erän kanssa vieraspeliin ja laskea paikallisten itse keksimät kysymykset aiheesta: ”Jäikö teistä puolet huoltoasemalle?”

Erän kolumnipalstaa sponsoroi MikroBitti, mikä on hienoa. On mukava nähdä, että salibandyä osataan tukea.

Harmi, että kolumneille ei ole vaivauduttu varaamaan kestolinkkejä ja kolumnit ovat luettavissa vain jonkin aikaa.

Artikkeleista on luettavissa va[i]n kaksi viimeisintä, eli jutut kannattaa käydä lukemassa ajallaan.

Nyrkkisääntö verkkosivujen uutisille ja muille kirjoituksille: kestolinkit ovat rautaa. Teksteihin pitäisi pystyä linkittämään ja tekstien pitäisi jäädä arkistoihin luettaviksi. Miksi heittää hyviä tekstejä hukkaan?

Hittolainen kun tulee myöhässä, mutta tulee kuitenkin ja vieläpä ennen seuraavaa ottelua. Kaksi hajaotosta viikon takaisesta divarimatsista:

Sanoo TPS Salibandyn tiedote:

TPS Salibandyn miesten edustusjoukkueeseen on lokakuun alkupuolella liittynyt uusi pelaaja, Renny Niemi (24). Loviisasta lähtöisin oleva Niemi pelasi viime kaudella Loviisan Torin riveissä 14 ottelua saalistaen tehopisteet 9+5. Niemi on voittanut urallaan mm. miesten SM-kultaa (kausi 00—01) ja kaksi A-nuorten SM-kultaa. Niemi on aiempina vuosina pelannut mm. Salibandyliigaa SSV:n, HIFK:n ja Rangersin riveissä.

Avokatsomon saamien tietojen mukaan Niemi on starahenkinen peluri, jolta voi odottaa kentällä monenmoisia esityksiä. TPS:n edarin otteiden seuraamisen kiinnostavuus kasvoi jälleen pykälällä ellei parilla.

Niin ikään Turun toreilla osattiin kiinnittää Avokatsomon huomio siihen, että Niemen signaus henkii vahvasti siitä, että joukkuetta pyritään vahvistamaan nuorella, liigatasoisella pelikyvyllä. Onkohan luvassa vielä muita tulokkaita?

Jäämme odottamaan vierasotteluiden tuloksia.

YleX Cup — siinäpä vasta hölmö nimi. Niin hölmö, että typeräksi itseni tuntemisen pelossa en viitsi käyttää sitä, vaan puhun mielummin Suomen cupista. On toki hienoa nähdä, että Yleisradio tukee salibandyä, mutta YleX Cup ei vain miellytä. Harvoin sponsorin nimi kilpailun nimessä tuntuu niin sanotusti hyvältä. Veikkausliiga on yksi positiivisista esimerkeistä. Olisikohan YleX Cupia paremmalta kuulostanut vaikkapa Salibrandy Cup?

Perjantaina kakkosdivisioonan Turun Weikot isännöi suurta ja mahtavaa Itä-Helsingin ihmettä, SSV:tä, cupin neljännellä kierroksella. Ottelun markkinointi oli tehonnut täkäläiseen urheiluväkeen, ja Samppalinnan palloiluhalli oli niin pullollaan katsojia, ettei kaikille löytynyt istumapaikkaa. Katsojia oli vajaat 380, ja yksinkertaisen matematiikan mukaan katsojatulot olivat noin 1900 euroa. Se lienee oikein tervetullut lisäys kakkosdivisioonaseuran budjettiin.

SSV voitti 11—2 ja — kuten Turun Sanomat otsikoi — oli TuWelle pari numeroa liian suuri, vaikka kokoonpanossa oli vain osa SSV:n nimimiehistä. Ykköskenttä Wilhelm Wainio — Mikael Järvi — J.-P. Lehtonen, Kari-Matti Ratsula — Timo Toivonen oli perushyvä. Ensimmäisessä erässä Järven paikalla pelasi Tommi Ahola, eikä Järvi käynyt kentällä kuin pari hassua kertaa keskialoituksessa, mutta toiseen erään Ahola siirrettiin SSV:n toiseen kentälliseen. Lehtonen oli Lehtonen, muttei missään vaiheessa oikein kunnolla perustanut toimistoaan Weikkojen kenttäpäätyyn.

Ensimmäisessä erässä TuWen otteissa näkyi hermoilu ja pelikovuuden hakeminen. Liigan meiningistä ottelu jäi yleisesti ottaen jälkeensä melkoisesti, vaikka tarkkasilmäisimmät huomasivatkin J.-P. Lehtosen jopa tuuppaavaan tasapainonsa menettäneen weikon nurin poikittaisella mailalla. Pariin otteeseen pelin aikana Weikko-pelaaja yritti ottaa mittaa Kari-Matti Ratsulan kulmapelistä, mutta Ratsula näytti pysyvän hyvin pystyssä.

Ottelun tyylikkäimmistä henkilökohtaisista suorituksista vastasi TuWen Mikko Reuna, kun hän harhautteli ja hallitsi palloa keskialueella. Samppalinnan kenttää oli lyhennetty tavanomaisesta parilla metrillä, minkä vuoksi Reunallekin sattui ottelussa useita hyviä vetopaikkoja. Laukaukset painuivat kuitenkin kerta toisensa jälkeen ohi maalin. Toisessa erässä Reuna pääsi läpiajoon, mutta kädet olivat kohmeessa ratkaisuhetkellä. Sen jälkeen TuWe näytti rentoutuvan. Hetken päästä joukkue teki avausmaalinsa 1—5:een ylivoimalla ja tuhosi Janne Fyhrin haaveet nollapelistä. Toiseen tilanteen nähneeseen silmääni ja Turun Sanomiin luottaen Kari Kylä-Kaila viimeisteli maalin edestä Reunan tarjoileman pallon verkkoon. Siitä hetkisen kuluttua Reuna onnistui itsekin maalinteossa. Kahden erän jälkeen tilanne 2—5 ei ollut hullummin kakkosdivarijoukkueelta, mutta kolmannessa sitten repsahti pahemmin.

SSV teki kuusi maalia, joista viimeisen vain kaksi sekuntia ennen peliajan päättymistä. SSV pelasi alivoimalla, kun ajassa 59.50 se sai vapaalyönnin vastustajan päädystä. SSV-koutsi Mika Ahonen otti aikalisän, ja helsinkiläiset hakivat vielä yhden maalin. Maalin jälkeen SSV haki vielä yhtä maalia, kun se otti maalivahdin pois ja haki aloituksesta viidellä pelaajalla kahden sekunnin maalia. Homma ei kuitenkaan toiminut, sillä ensimmäinen aloitusyritys sählättiin ja vaikka tuomari määräsi aloituksen uusittavaksi, soimaan päässyt loppusummeri vei kaikkien keskittymisen jo iltaoluelle. Toinen aloitus olikin sitten vain muodollisuus, eikä pikamaalia päästy näkemään.

SSV:n kakkosessa pelasivat Tommi Ahola, Markku Pitkänen, Joni Hiltunen, Juha Kivilehto ja Jani Kosonen sekä ensimmäisessä erässä myös Felix Fagerström. Kentällinen vastasi illan komeimmasta maalista, kun Kosonen syötti toisessa erässä keskiviivalta ristipäätyyn, josta Hiltunen tai Pitkänen (sori, enpä muista kumpi) kiilasi maalille ja nosti tyylikkäästi takaylänurkkaan.

TuWen ja SSV:n kohtaaminen ei ollut maaginen, mutta se oli silti mukava näyttö siitä, että salibandyssäkin cup on hyvä tapahtuma. Turkulaisyleisö pääsi näkemään maajoukkuepelaajia pelaamassa oma kylän (no okei, kaupungin) kakkosdivarijoukkuetta vastaan. Paraikaa ykkösdivarijoukkue FBC tarjoaa vastaavan mahdollisuuden Halisissa samalla cup-kierroksella, mutta ainakaan tämä Avokatsomon edustaja ei ole lähtenyt paikan päälle. Kovasti kuitenkin mietin, että kelleköhän gunnerslaiselle siellä huudellaan ja mitä, kun perjantaina J.-P. Lehtoselle huudettiin — yllättäen — parturikäynnin puolesta? Huuto kuului tosin vain kerran, mutta sitäkin selvemmin.

Teksti-tv kertoo, että AFC Campus on selvinnyt jatkoon kirkkonummelaisesta PoResta maalein 6—0, joten kävi FBC:lle miten tahansa, Turkuun on vielä mahdollista saada näytille salibrändyn cup-huuman viidennes kierros.

Suomen cupin vähäistä arvostusta pohtii SoneraPlazan Stadionilla Mika Sinisalo.

Mietitäänpä vaikka ottelua MyPa—HJK (pelataan lauantaina 16.00 Anjalankoskella — ei tarvitse kaivaa tietoa). Vastakkain kaksi menestymään tottunutta joukkuetta, joiden liigakausi oli pettymys. Ainoa mahdollisuus paikata kolhiintunutta mainetta on cup. Jos meillä olisi jalkapallokulttuuria myös cupin osalta, olisi tästä pelistä spekuloitu jo monta päivää. Seurat itsekin tuntuvat nostaneen kädet pystyyn, sillä turha MyPan tai HJK:n verkkosivuiltakaan on kovin syvällistä ennakkoinformaatiota ottelusta hakea.

Ja tässähän oli siis kyse jalkapallosta. Salibandyssä on viikonloppuna paljonkin cup-huumaa tarjolla. Ainakin tällä suunnalla. SSV ja Gunners viikonloppuna Turussa, kertoo Turun Sanomat. Joukkueet ovat hävinneet tämän kauden Salibandyliigassa yhteensä yhden ottelun. Että siltä pohjalta.

Championship Manager -pelisarjalla maailman valloittanut Sports Interactive julkaisee seuraavan manageripelinsä, Football Manager 2005:n, marraskuun 5. päivänä kuluvaa vuotta.

Pelillä on uusi nimi, koska CM-nimihän kuuluu Eidosille, pelisarjan julkaisijalle, kuten Avokatsomossa viime vuonna kerrottiin.

”Mitäs ihmettä?” purskutti ääneen lisäkseni varmaan moni muukin teksti-tv:n katsoja lauantaina, kun SBS Porin ja TPS:n välinen ykkösdivarikamppailu oli merkattu päättyneeksi 6—2 Porin hyväksi. Eikä se edes ollut virhe: TPS tosiaan hävisi Porille. Ylilyönteihin mielellään taipuvainen Avokatsomon mentaaliotsikko-osasto heitti välittömästi löylyä kiukaalle: TPS henkisessä lamassa! Divarin kärki pääsi karkuun! Tästä suosta ei nouse edes Myllylän Mika!

Kauden alla TPS:n hyvyydestä ja suosikkiasemasta on puhuttu tarpeeksi, jotta jotain hehkutuksesta on kantautunut myös TPS-pelaajiston kuuluville. Liigakarsintapaikkaa Tepsille veikkaavat Avokatsomon nimettömät lähteet eivät pidä minään ihmeenä sitä, että TPS:n pahin vastus ei tulisi sen paremmin Pohjanmaalta kuin Hämeestäkään, vaan Turusta ja nimenomaan Turun Palloseurasta. Kuinka saadaan pidettyä keskittyminen pelaamisessa eikä huhuissa ja haaveissa — siinä on jokaisen ylöspäin mielivän joukkueen pulma.

Porin reissun jälkeen olikin mukavaa, että TPS pääsi pian Caribiaan kertomaan kotiyleisölle, mikä on joukkueen tila. Vastustajaksi maanantaiseen kamppailuun tuli Pirkat Pirkkalasta.

» Lue koko juttu

Suomen Cupin neljännen kierroksen pelipaikat ovat FBC Turku - Gunners -ottelua lukuun ottamatta selvillä ja kakkosdivarin Turun Weikot saa kuin saakin puhtaalla pelillä liigaa johtavan SSV:n vieraakseen Samppalinnan palloiluhalliin ensi perjantaina. Oiva vaihtoehto penkkiurheilijalle Urheilukanavankin näyttäessä jotain muuta lajia perjantai-illassaan.

FBC:n sivuilla kerrotaan tulevista yhteistyökuvioista Paraisten Salibandyn kanssa ja viitataan myös toistaiseksi avoimeen Suomen Cupin ottelun FBC Turku - Gunners pelipaikkaan:

FBC Turun edustusjoukkue tutkii tällä hetkellä mahdollisuutta seuraavan Suomen cupin ottelun pelaamista Paraisilla.

En minä kyllä Paraisille asti lähtisi, mutta onhan tuokin tapa esitellä lajia uudelle yleisölle.

(lisäys: TuWen foorumilta löytyi lisätietoa tulevasta SSV-pelistä.)

Jääkiekkojoukkue Ilveksen sivustolla on luettavissa ennakko lauantain SM-liigaottelusta Ilves—TPS.

Ennakon kirjoittajan nimi tuntuu jotenkin tutun kuuloiselta. Tommi… Tommi… Missäköhän siihen on tullut törmättyä aiemmin?

Allekirjoittanut käväisi eilen illalla Expertin ja Iltasanomien vieraana tähtiraadissa ottelussa Ilves-JYP. Koska kovasti keltamustavihreävalkoinen veri suonissain virtaa, olen luonnollisesti erittäin tyytyväinen tupsukorvien saavuttamiin kolmeen sarjapisteeseen, mutta ei nyt puhuta siitä.

Muutamia ottelun herättämiä ajatuksia:

1. Paljon puhuttu ja parjattu kahvakiekko ei ainakaan eilisessä ottelussa mielestäni ollut mitenkään poikkeuksellisen vahvasti esillä. Kyllä siellä kentällä roikutaan, muttei ehkä kuitenkaan nyt ihan niin paljoa kuin mitä julkisuuden luoma mielikuva antaisi ymmärtää. Sitäpaitsi, kahvakiekon poistaminenhan on tuomareiden - ei median tehtävä.

2. Tuomareiden tehtävästä päästäänkin mielenkiintoiseen aiheeseen. Eilisen Tampereen taiston tuominnut päätuomari, Teemu Salminen, teki todellisen limbosuorituksen ottelussa. Salminen ei löytänyt missään vaiheessa linjaa tuomioilleen, jollei juuri linjattomuutta lasketa sellaiseksi. Molemmat joukkueet istuivat 6×2min.

Pelaajien joka vuotinen toive: ”antakaa poikien pelata”, kaikui jälleen kerran kuuroille korville. Taklauksista ei tällä kertaa rangaistu, joskaan sellaisia ei juuri nähtykään, mutta suurin piirtein kaikesta muusta pääsi ”boksiin”. Toki joukkoon mahtui selviäkin jäähyjä, mutta välillä tuntui pilli olevan seepran suussa yhtenään ja välillä se tuntui unohtuneen pukukopin syövereihin. Mikä näitä tuomareita vaivaa?

Vanha totuushan on, että tuomari on parhaimmillaan ollessaan mahdollisimman näkymätön kentällä. Eilisen ottelun IS-tähtiä miettiessäni, kysyin meitä isännöinneeltä urheilutoimittajalta, voiko tuomarille antaa tähtiä, johon toimittaja totesi: ”valitettavasti ei, säännöt kieltävät, vaikka kieltämättä kentän näkyvin luistelija olikin”.

3. Erikoistilannepelaaminen. JYP rankaisi Ilvestä kaksi kertaa ylivoimalla. Sitä voitaneen pitää hyvänä suorituksena, jos yksittäisen ottelun ylivoimaprosentiksi muodostuu 33%. Ilves onnistui kertaalleen kuudesta yrityksestä. Se valitettavasti on selkeästi parempi onnistumisluku kuin koko kauden tilasto antaa ymmärtää. Ilveksen yv% on 6,06%.

Mikähän tässä ylivoimapelissäkin voi olla niin vaikeaa? Jos joukkueella on yksi mies enemmän kentällä kuin vastustajalla, kuinka voi olla mahdollista, että vajaalukuinen miehistö pystyy kuitenkin pelaamaan aivan kuten tasakentällisinkin. Entä miksi joukkue pelaa parempaa kiekkoa viidellä viittä vastaan kuin viidellä neljää vastaan? Näihin kysymyksiin tuskin löydetään minkäänlaista vastausta…ikuisuuskysymys.

4. Yleisökato, onko sitä? Eilistä ottelua oli seuraamassa 4792 katsojaa, kun Hakametsän jäähallin yleisökapasiteetti on 7800. Lukema lienee kohtalainen. Vertailukohdaksi voidaan asettaa Ilveksen tämän kauden yleisökeskiarvo 4842 katsojaa.

5. Ottelun 3 tähtiä ansainnutta pelaajaa löytyivät muuten kotijoukkueesta. Yllättävää, eikö totta?

Elokuussa uhittelin tilaavani Hockey-lehden ja niin myös tein. Lehti tuli postiluukusta kotio jokin perjantai takaperin. Hockey on hyvä, suosittelen. Enkä sano tätä vain siksi, että sain Hockeylta pipon.

Syksyn 2004 Hockey-numerossa on haastateltu Jukka Porvaria, minulle aiemmin tuntematonta suomalaista jääkiekkolegendaa. Kun haastattelussa kerrotaan Porvarin olleen Montreal Canadiensin leirillä vuonna 1978, keskellä Canadiensin neljän Stanley Cupin voittoputkea (1976—1979), huomasin lähestulkoon rukoilevani, että Porvari pääsisi joukkueeseen. Vaan mitäpä olikaan mieltä Porvari?

Porvari oli tapansa mukaan hyvässä kunnossa jo kauden alussa, joten hän lähti siinä mielessä luottavaisin mielin leirille. Hänellä ei myöskään ollut suuria paineita, sillä hän oli jo etukäteen päättänyt palaavansa takaisin Suomeen. NHL:ään siirtyminen olisi nimittäin samalla vienyt häneltä amatöörioikeudet — ja mahdollisuuden edustaa Suomea Lake Placidin olympialaisissa.

Ja sitten:

Vaikka Porvari olisi saanutkin sopimuksen, hän pysyi alkuperäisessä suunnitelmassaan ja palasi Tampereelle, kun Canadiens lähti pelaamaan harjoitusotteluita vieraspaikkakunnille.

NHL-ammattilaisuus oli 1970-luvun lopulla varmasti jotain aivan muuta kuin nykyään, mutta huomaan, että ”minun sukupolveni” asennetta on mahdotonta panna taka-alalle: väkisinkin ihmetyttää, ketä ei kiinnostaisi pelata NHL:ssä. Kaikkihan haluavat pelata NHL:ssä. Minäkin haluan.

Ajatella, että joskus on ollut tuollainen aika.

Lake Placidissa Porvari teki kaksi maalia Vladislav Tretjakin taakse, keräsi yhteensä tehot 7+4=11 ja sijoittui viidenneksi turnauksen pistepörssissä. NHL:ään hän lähti vuonna 1981 ja pelasi yhden kauden Colorado Rockiesissa.

Samassa Hockeyssa haastatellaan myös Ville Peltosta, joka ”yhdistetään enemmän leijonapaitaan kuin minkään suomalaisen(kaan) seuran paitaan”.

Isäsi (Esa Peltonen) oli kuuluisa maajoukkuepelaaja. Oliko maajoukkue sinulle luonnollinen tavoite?
Maajoukkue oli aina tavoitteeni, siitä saakka, kun tavoitteita minulla on ollut. Ei minulla sen korkeampia tavoitteita ole koskaan ollutkaan, jos NHL on maajoukkueesta vielä pykälän korkeammalla. Itse olen kasvanut hieman ennen NHL-buumia.

Ville Peltonen ei koskaan onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa NHL:ssä. Olen kuullut häntä pidettävän sen vuoksi jopa epäonnistuneena jääkiekkoilijana. ”Minun sukupolveni” panee NHL:n helposti kaiken muun edelle.

Onko se perusteltua?

Turun Weikot kohtaa Suomen Cupissa liigassa kaksinumeroisia maalilukemia paukuttelevan SSV:n. Turun Sanomat uutisoi aiheesta.

Janne ’Jarmonpoika’ Virta siirtyy FBC Turun riveihin vuokrasopimuksella TPS:sta. FBC kohtaa Suomen Cupissa Tampereen Gunnersin, joka sekin on aloittanut liigapelit lisenssihäslinkiä lukuun ottamatta varsin mainiosti. Gunnersin riveissä pelaa yksi harvoista turkulaisperäisistä liigapelureista - Rami Lehtola.

Cupin pelipaikat ovat vielä auki, mutta toivotaan että länsirannikkokin saisi vieraakseen liigajoukkueita.

Aki Riihilahti 1+1. Nyt ei puhuta uudesta sopimuksesta, vaan tehoista Englannin Valioliigassa. Onkohan Crystal Palacen kauden ensimmäisen otteluvoiton yhteydessä peukutettu ketään?

Palace voitti Fulhamin 2—0. Kaapataanpa surutta uutinen Yleisradion teksti-tv:stä:

Joonas Kolkan esiintymisestä Valioliigan uutinen kertoo myös toisenlaista tarinaa:

Palace should have been out of sight by half-time after creating a glut of chances but Johnson, Michael Hughes and Joonas Kolkka were all guilty of wayward finishing and Dowie will be concerned by the wasted chances.

Turun yliopiston suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestön Kanta ry:n ja vastaavan opinahjon Kemian ja biokemian opiskelijoiden ainejärjestön TYK ry:n yhdistelmäjoukkueen pelit Turun Yliopiston Sammonmaljan jalkapalloturnauksessa päättyivät eilen. Joukkue raivasi jopa hieman yllättäen tiensä jatkopeleihin sijoituttuaan alkulohkossaan toiseksi voittajaa huonommalla maalierolla.

Tämän syksyn jalkapallokoitokset olivat positiivinen kokemus etenkin pelien kannalta. Sen lisäksi että ottelut olivat paikoin korkeatasoisia, ne pysyivät myös melko siisteinä. Perinteisesti näistäkin sarjoista löytyy joukkueita, joiden pelityyli suosii selkään ajamista, tönimistä, repimistä ynnä muita koiruuksia, jotka pitäsi mielestäni tällaisista harrastesarjoista kitkeä tyystin pois.

Kovaa voi ja paikoin jopa pitääkin pelata. Ongelma onkin siinä, kuka osaa pelata kovaa mutta oikein. Hintelänä ja höyhenenkevyenä humanistina olen useimmiten tyytynyt hyödyntämään kentällä muita avujani kuin fyysistä massaani. Massasta kuitenkin olisi paikoin hyötyä, sen olen juuri näissä peleissä oppinut.

Ikäväksi homma menee vasta kun taito pelata kovaa ja oikein loppuu, ja päässä sumenee. Tällaiset tilanteet kehittyvät eritoten, kun kaksi pelaajaa taistelee pallosta tosissaan, mutta sääntöjen puitteissa. Ensimmäisellä kerralla pallon hävinnyt yrittää taatusti seuraavalla kerralla kovempaa ja todennäköisesti keinoin, jotka ovat sääntöjen rajamailla.

Mikäli ottelu ei ehdi päättyä aikaisemmin tai jompikumpi taistelevista metsoista ei jolkota vaihtoon, kulminoituvat nämä tilanteet mitä suurimmalla todennäköisyydellä siihen, että jompikumpi rappaa ja urakalla. Kortti ei kuitenkaan ikinä heilu - koska kyseessä on harrastesarja. Ei edes silloin, vaikka toista yritetään ihan tarkoituksella vahingoittaa.

Minun vältyin suuremmilta kolhuilta tänä syksynä. Sormi tosin venähti toisessa ottelussa eikä edelleenkään taivu normaaliin asentoon. Mitään älytöntä rikkomista tai kiusantekoa ei tänä syksynä esiintynyt. Aina joku joskus ajaa selkään tai tarttuu hihansuuhun, mutta tällaisia pieniä juttuja harvoin muistaa enää pelin jälkeen.

Viimeisessä ottelussa kuitenkin eräs sankari taas osoitti harrastesarjan luonteen. Ottelun ollessa tuloksen kannalta jo ratkennut ja tilanteessa, jossa kummallakaan ei edes ollut palloa, sain yhteiskuntatieteilijän räpylän yhtäkkiä naamalleni. En siis nyrkistä vaan ainoastaan kämmenen kasvoilleni pysäyttämään kulkuni - täysin toisarvoisessa tilanteessa. Tämän jälkeen vielä käytettiin käsiä hieman lisää, tietenkin.

Ottelun jälkeen mietin, mikä mahtoi olla tuon lääppijän motiivi. En keksinyt. Jonkinlaista primitiivistä ylivertaisuuden osoittamista varmaankin - en osaa sanoa. Harrastejalkapallokentälle se nyt ei kuitenkaan kuulunut. Erotuomari ei tilannetta nähnyt, ymmärtänyt tai muuten vaan vaivautunut viheltämään.

Minä voin kyllä omasta puolestani luvata, että osaan minäkin pelata niiden sääntöjen mukaan, jotka ottelun kuluessa luodaan. Se näyttää toisinaan olevan pelin henki ja eihän otteluissa edes jaeta varoituksia. Suosittelen, että ensi kaudeksi kysytte housuvalinnassa neuvoa Riihilahden Akilta. Minä nimittäin lupaan, että peukutan armottomasti jokaista vilpintekijää ensi kaudella. Totisesti.

Koska tuolta hakukoneiden syövereistä Avokatsomon suuntaan huhuillaan niin pitäähän huhuiluun vastata. Viime viikolla päättyneiden Ateenan paralympialaisten mitalitilasto, olkaa hyvä. Tällä listalla Suomen joukkue kunnostautui huomattavasti olympialaisia mallikkaammin, sijoitus listalla on 33. kun olympialaisista kirjattiin jaettu 62. sija.

Kuten täällä jo Samulin toimesta raportoidaankin, TPS avasi kautensa perjantaina ja niinpä kävi myös naksumaan kameran suljin. Illan otoksissa näyttäisi olevan pientä kesäterää, mutta koska kuvia kertyi runsaasti, riittää niistä omansa Avokatsomoonkin. Ajattelin ripustaa tänne puolelle näitä tahattomia ja tahallisia vaihtoehtoisia rajauksia sun muita mielenkiintoisia vahinkolaukauksia. Nämä ovat niitä otoksia, joissa ei välttämättä näy palloa tai toisaalta pallo saattaa olla ainoa näkyvä objekti.

Maalinteon vangitseminen on yksi vaikeimmista hommista näiden matsien kuvaamisessa. Kameraa ei jaksa pitää laukaisuvalmiina koko ottelua ja vaikka laite olisikin valmiina, tilanne saattaa silti livahtaa ohi. Tässä kaksi summittaista osumaa ”sinne päin” verkon heiluessa:

Ja niin alkoi kausi. Ja se oli hyvä.

Kun elokuun lopussa Tuhannen Taalan Turnauksen ottelun TPS — SBS Pori jälkeen Avokatsomon mentaaliotsikot huusivat myrskyvaroitusta — melkein —, voisi nyt, kuukautta myöhemmin, I divisioonan länsilohkon avausottelun TPS — FT Trackers jälkeen jättää jarruttelu muille ja huutaa rehdisti: myrskyvaroitus, huutomerkki! Caribian katsomoon näytti siltä, että TPS pystyy todella toteuttamaan sen, mitä Trackersin valmentaja Karo Kuussaari on kauden alla epäillyt, eli karkaamaan muilta heti sarjan alkumetreillä.

”Tätäkö tämä nyt sitten tulee olemaan?” kysyi innostuneen epäuskoinen turkulaiskatsoja itseltään ja vierustovereiltaan. ”Että TPS marssii vastustajien yli kuusi nolla?”

» Lue koko juttu

Tänään se sitten alkaa, salibandyn I divisioonan länsilohko. TPS kohtaa Caribiassa — kuten tässä vaiheessa kaikki jo varmasti muistavat — FT Trackersin, joka on Tepsin ohella yksi sarjan suosikeista.

Trackersin verkkosivuston valmentajan palstalla Trackers-koutsi Karo Kuussaari kertoo Trackersin valmistautumisesta kauteen ja pohjustaa myös sarja-avausta:

Heti mennään ”suden” suuhun. TPS vei meitä viime kaudella pahasti ja sama linja jatkui nyt syksyllä harjoitusturnauksessa. Uskomme kuitenkin, että olemme valmiita haastamaan heidät omilla vahvuuksillamme ja edessä on tasainen, mielenkiintoinen, sekä ennen kaikkea värikäs kauden avausottelu. He ovat varmasti valmiita ja meillä kaikki on valmista, joten saa nähdä miten käy. Kaikkemme tulemme tekemään ja katsotaan 60 minuutin jälkeen, mihin se riittää. Vveikkaan, että tasaista on. Jatkoaikakin voidaan tarvita?

Lisäys vähän myöhemmin: Ai niin, tämä unohtui: Tepsin sivustolla nimimerkki Kotikatsomo liittyy Trackers-matsin pohjustajiin: Trackers tulee — oletko valmis?