Salibandyn perjantaisen Maajoukkue - Tähdistö -ottelun lämmittelyksi Pasilassa pelattiin toinen haasteottelu, jossa kirjoittavat toimittajat kohtasivat sähköisesti viestivät kollegansa. Toki ottelun alla käydyt salamyhkäiset pelaajakaupat olivat siirtäneet joitain pelaajia yli rintamalinjojen. » Lue koko juttu

Perjantai-iltana oli Yleisradion teksti-tv:n ääressä paikallaan pieni tanssi: ykkösdivarin länsilohkossa ihmeellinen tapahtui, kun SB Vaasa nylki toisesta liigakarsintapaikasta kynsin ja hampain kiinni pitävät siniketut maalein 9—5. Blue Fox hermoili, kertoo SB Vaasan otteluraportti.

Pro Fur! Meillä Turussa kannatetaan ketunmetsästystä ainakin runkosarjan loppuun saakka.

Tänään Caribiassa nähdään, miten TPS vastaa annettuun mahdollisuuteen. Liigakarsinnat, täältä tullaan?

Mainita täytyy sekin, että lauantaina Avokatsomon pääkonttorista Turusta lähetetty edustaja kävi Salibandyliigan ottelussa Pasilassa paitsi skouttaamassa SSV:n ja Josban päivän kunnon, myös lyömässä kättäpäivää Helsingin-toimistomme toiminnanjohtajan, Mikan, kanssa. Samalla tuli seurattua vierestä salibandyliiga.fi-otteluraportin syntyä: SSV väänsi voiton Josbasta.

Tepsin uutispalsta vinkkaa Turkulaisen juttuun Pirkka-peluri Veli-Matti Koivusesta. Tämän näköinen kaveri jos joltakulta salibandyn länsilohkoa seuraavalta on sattunut jäämään huomaamatta.

Ensimmäinen ”pyhä” on Salibandyliitto ja Salibandyliiga. Tuo Sauronin torni, jonka päämaja sijaitsee Myllypurossa ja sivupisteitä löytyy sitten ympäri Suomea olennaisimmin ovikilvistä päätellen. Toki päämajan toiminnassa on kehitystä vuosien mittaan tapahtunut, mutta liian kaukana se kuitenkin käytännön tasolta edelleenkin on.

HIFK:n ja SSV:n naisjoukkueissa joukkueenjohtajana komeasti ansioitunut Miikka Kaira on SSV:n sivujen uuden kolumnipalstan ensimmäinen kirjoittaja.

Itselleni, jäävihkönä, tuli lukiessa tunne, että vuosien mittaan hampaankoloihin kertyy kaikenlaista ja että seura-aktiivi kurkkii maailmaa omasta avaimenreiästään.

Mutta teräviä kolumneja ja hyvää keskustelua on aina liian vähän, joten suosittelen lämpimästi.

Eilisen Alpo Suhos -lainan suuren suosion vuoksi lainaamme tänäänkin Suhosen kirjaa Kirje urheilijalle.

Taito on — — yksilöllinen ominaisuus. Sellaista asiaa kuin ”kollektiivinen taito” ei ole olemassa. Esimerkiksi kesällä 2002 jalkapallon maailmanmestaruuden voittaneesta Brasiliasta monet sanoivat, että se oli loppuottelussa Saksaa ”taitavampi joukkue”. Ei ollut, vaan brasilialaiset pelaajat, yksilöt olivat saksalaisia pelaajia taitavampia. Puheet ”paremmasta joukkueesta” ovat paitsi näköharhan synnyttämiä sisällöttömiä lauseita, myös sellaista urheilukieltä, jonka takaa kuuluu ”järjestelmien” ääni.

Kun luodaan järjestelmää, esimerkiksi pelijärjestelmää, edellyttää se viime kädessä yksilöiden taidon uhraamista tehokkuudelle. Näin se, mihin alun perin on tähdätty kuoleentuu — kuten kävi kyseisissä jalkapallon MM-kisoissa esimerkiksi huippuluokan yksilöitä vilisseelle Italian joukkueelle. Italian valmentajan Giovanni Trapattonin pelisysteemi yksinkertaisesti tukahdutti joukkueelta löytyvien yksilöiden osaamisen, yksilöllistä osaamista alihyödennettiin — ja paradoksaalisesti alihyödyntämisen, jos minkä, luulisi olevan talouselämän etiikalla toimivalle huippu-urheilulle jopa häviämistä suurempi synti.

Tehokkuuden ja voittamisen vaatimukset ovat ristiriitaisia yksilöllisen taidon ja pelin dynamiikan suhteen. Yksilöllistä taitoa on mahdoton hallita. Esimerkiksi jääkiekko perustuu kiekon kaoottiseen, järjestäytymättömään ja irrationaaliseen liikkeeseen. Nämä ovat eri suuntiin vetäviä komponentteja. Miten ”valmennat”, kun pitäisi voittaa, olla joukkueena tehokas kuitenkaan menettämättä loppujen lopuksi pelin ratkaisevaa yksilöllistä taitoa ja ulottuvuuksia — ja kiekko voi koko ajan pompata mihin suuntaan tahansa, ja suurimman osan aikaa kiekko on vielä ei-kenenkään hallussa?

Eilisen lainauksen kommenteissa Mika kirjoittaa:

Alpon kirjoitukset ovat mielenkiintoisia ja tulee tunne, että jossain siellä kulkee totuuden punainen lanka.

Mutta kun yrittää miettiä samoja asioita sovellettuina käytännön urheilun tilanteisiin, tuntuu, että niitä ei saa venytettyä kohtaamaan toisiaan.

Todellakin. Urheilua ei tunnu millään saavan typistettyä vain-muottiin.

Sehän on vain urheilua? — Hah!

Porin ja Helsingin jäähalleja meillä onkin jo käsitelty, joten jatketaan sarjaa Bisnes.fi:n jutulla Hämeenlinnnan Rinkelinmäeltä: Sikakatsomossa seistään tosiuskovien joukossa.

Ilta Sikakatsomossa -pakettiin kuuluu oma pukuhuone, fanipaidat, mustaa kahvia, kaljaa, makkaraa sekä Sikakatsomo ry:n puuhamiesten tietoisku.

Kerhon fanien toiminta sinällään on hieno juttu, mutta se että bisnesfi-ihmisiä rahdataan paikalle elämysmatkalle, se on jotenkin hönttiä. Sikakatsomon puuhamies Jari Roitto kommentoi ”aatteen myymistä”:

”Kun kerhon toimitusjohtaja soitti ja kertoi tästä ajatuksesta, niin kysyin, että hyötyykö HPK. ’Hyötyy’, se sanoi ja me oltiin heti mukana”, Roitto vastaa ykskantaan. ”Yksityiskohdat on sovittu niin, ettei sinne esimerkiksi tuoda 50 ihmistä kerrallaan. Se ei toimisi.”

Verkossa pyörivä virtuaalijalkapallomanageripeli Hattrick saavutti tänään melkoisen virstanpylvään, kun 500 000. käyttäjälle luovutettiin virtuaalijalkapallojoukkue ohjastettavaksi kohti kultaa ja kunniaa.

Today, on January 27, 2005, Hattrick surpassed 500 000 active users for the first time. Half a million people in the same place, sharing the same interest – that’s not half bad. In fact, it’s pretty much what we could ever have hoped for when Hattrick started way back in 1997!

Hattrickin managerimäärä, 500 000, ylittää 72 maailman valtion väkiluvun ja sivuston kävijämäärät hakkaavat FIFA:n lukemat mennen tullen. Hattrickissä on tällä hetkellä edustettuna 92 eri maata (käyttäjiä lienee vieläkin useammista kansallisuuksista) - uusimpina tulokkaina Andorra, Jordania, Guatemala ja Georgia.

Did you know that … 100 000 messages are posted on our forums – every day? Who would have thought that almost 8 years ago, when the first users stumbled upon the beta version of the Hattrick site…?

Miltäkö Hattrick sitten näytti kahdeksan vuotta sitten? Tuota kokemusta pääsi harva suomalainen kokemaan, sillä peli pyöri alun perin vain Ruotsissa ja ruotsiksi. Käsityksen pelin kahdeksan vuoden takaisesta ulkomuodosta saa kuitenkin pistäytymällä Hattrick-museossa.

Avokatsomo on uutisoinut Hattrick-maailmaan liittyvistä uutista säännöllisen epäsäännöllisesti. Hattrickille on kuitenkin varattu Avokatsomossa oma osionsa ja toivottavasti saamme lisää mielenkiintoisia juttuja virtuaalipallon liikkeistä myös tulevaisuudessa.

Suomalaisia managereitakin muuten löytyy jo lähes 20 000 - tällä hetkellä täsmälleen 19188 ja määrä kasvaa tasaisesti. Mikäli et ole yksi heistä, niin nyt on hyvä hetki aloittaa.

Päivän lainaus tulee Alpo Suhosen kirjasta Kirje urheilijalle:

Laatua ei voi tuottaa elämänalueilla, joissa ollaan tekemisissä ihmisyyden syvimpien ulottuvuuksien kanssa. Laatua on mahdollista tuottaa talojen rakentamisessa, polkupyörissä ja näkkileivissä, mutta ihmistä ei voi laadullistaa. Kaikista maailman potentiaalisista urheilijoista voidaan kehittää hyviä pelaajia, joita tarvitaankin ruokkimaan ammattilaisurheilun koneistoa — ja kuitenkin suurin osa lahjakkuuksistakin päätyy harrastelijoiksi, mikä on sekin hyvä asia. Mutta mistä tulee tämä usko siihen, että rakenteilla, organisaatiolla ja johtamisella tehdään uusia Jari Kurreja? Suomalaisen yleisurheilun puolella on yritetty viimeistään 1970-luvulta alkaen tehdä uutta Lasse Vireniä, eikä sellaista ole näkynyt — ja sitten, kuin systeemien kaikkivoipaisuutta pilkaten, niiden ulkopuolelta nousee maratonin Euroopan mestariksi ahvenanmaalainen muslimi, joka on harjoitellut juoksemalla vanhempiensa kanssa.

Lainaus on kirjan luvusta 3, Harjoitteleminen, jonka alaotsikossa kysellään seuraavia: ”Oppiiko harjoittelemalla pelaamaan — vai harjoittelemaan? Mikseivät harjoitukset vedä yleisöä? Miksi harjoittelemisesta on tehty hyve?”

Turun Sanomat 25.1.: TPS kasvaa tasaisesti kohti salibandyliigaa.

Ulkopuolelta haettaviin apuihin on toistaiseksi turvauduttava, koska suurin osa oman seuran kasvateista on yhä nuoria ja kokemattomia.

— Pohdimme parhaillaan, miten rakennamme ensi kauden joukkueen. Omille olisi annettava mahdollisuus ja menestyäkin pitäisi. Täyteen omavaraisuuteen menee vielä muutama vuosi, arvioi TPS Salibandyn toiminnanjohtaja Timo Tuominen.

Saako esittää toivomuksia?

Johnny Ojalan varasin tuossa pari päivää sitten, mutta muita… Joni Turunen Rangersistä kolmosen kärkeen, ja… Keitä muita?

Toteuttakaa kerrankin villit unelmanne ja kommentoikaa.

Perjantain pelissä taitaa pelata yhdessä ja samassa ottelussa enemmän maajoukkuetason kavereita kuin Suomessa koskaan ennen. Urheilun viehätys on kilpailussa eikä pelkässä kikkailussa, joten Sonera All Stars vastaan Maajoukkue -ottelun laadun määrää viime kädessä väännön määrä.

Ei tähdistöottelussa kai koskaan ihan veren maku suussa ja terveyden kustannuksella pelata, mutta kaukalossa on pelkästään voitonhimoisia kavereita, joten odotan molempien joukkueiden tulevan tanakasti tilanteisiin.

Lisämausteeksi on NHL-tyyliin luvassa tekniikka- ja nopeuskisoja. Perjantaina klo 18 Urheilukanavalla nähdään, millaisia.

Myös naisten salibandyssa maajoukkuevalintoja vastaan löytyy aina oppositio, joka yleensä avaa suunsa täällä. Siksi olisi hienoa, jos naisissakin saataisiin aikaan jonkinlainen Haastajat vastaan Maajoukkue -tapahtuma. Onnistuisikohan?

Eikö muuten lätkässä ja futiksessa ollut joskus ammoin Maajoukkue vs Lehdistö -perinne?

Tappion jälkeen on vähemmän kerrottavaa.
Tekijöistä on pulaa.
Huumori on vaikea laji.

Oilersin naisten otteluraportti viikonlopulta.

Olen piirrellyt paperille salibandyn ykkösdivarin länsilohkon loppukauden tapahtumia. Mielikuvitukseni ei riitä kuin kovin mielikuvituksettomiin tuloksiin.

TPS, Trackers ja Blue Fox voittavat kaikki loput ottelunsa. Paitsi Trackers, joka häviää kerran TPS:lle, ja Blue Fox, joka häviää kerran Trackersille.

Se tietäisi lohkovoittoa Trackersille ja kakkossijaa TPS:lle. Liigakarsintoja Caribiaan. Kauden jatkumista yli maaliskuun kolmannen päivän.

Nyt vain odotellaan, että maailma toteuttaa odotukset. Sillä eiväthän joukkueet yksinkertaisesti voi menettää pisteitä kuin toisilleen.

Ja TPS:n pitää selvitä voittajana maaliin. Niin voittajana kuin on mahdollista.

Sillä ainahan hyvikset voittavat.

In front of the Madison, a tattered weathered man, maybe forty, maybe sixty, staggers along the sidewalk, here and there raising a brown paper bag to his face and tipping it back. Stopped by traffic, we sit and watch. Finally tipping it back too far, he he loses his balance and stumbles to the sidewalk. ”Hey, must be an old goalie”, a voice shouts and everyone laughs. Several times a season, a spaced-out face singing in an airport, a patron passed out in a bar, anyone whose mental, physical or emotional state seems the slightest bit shaky, it’s always the same thing: ”Must be an old goalie”.

- Ken Dryden: The Game

Josban sivuilla Esa Jussila kirjoittaa joukkueurheilun omituisista tyypeistä: maalivahdeista. Jussilan juttu pyörii vanhan saman vanhan vitsin eli Markus Suntilan erikoisuuksien ympärillä, mutta myytti on liian laajalle levinnyt ollakseen vailla perää.

Itse en muista läheltä näkemiäni maalivahteja mitenkään erityisen omituisina persoonina, mutta se saattaa olla sattumaa.

Pikemminkin muistan ihmetelleeni, kuinka irralliselta taidolta torjuminen joskus tuntuu kaikenlaisen urheilullisuuden rinnalla. Olen nähnyt huippukuntoisia tunnollisen tosissaan harjoittelevia maalivahteja, jotka ovat muuten joka suhteessa aivan loistavia, mutta eivät vain saa palloja kiinni. Ja sitten niitä velton näköisiä haukottelijoita, jotka lintsattuaan harjoituksista pukevat peliin ja hoitavat lämmittelyn kupilla kahvia. Ja ovat pelissä kuin muuri.

Liioittelen, mutten paljon. Älkää kertoko tästä junioreille.

Avokatsomon Amerikan-yhteydet muistuttivat, että Super Bowl on taas tulossa. Viime vuonna homman hoiti New England Patriots, joka on jälleen tavoittelemassa voittoa — kolmatta kertaa neljän vuoden sisään.

Maanantaiaamuyön (7.2.) valvomiseen valmistautumisen voi aloittaa vaikka lukemalla Vic Caruccin jutun Patriots look ready to make dynasty official.

Tänä vuonna Patriotsilla on vastassa Philadelphia Eagles.

Tuolla Mikan Ahvenanmaa-jutun kommenteissa lupailin tarkempaa tilannekatsausta saarivaltakunnan salibandyn tasosta. Lauantaina IBK Hammarland ja Team-17 kohtasivat toisen kerran vuoden ensimmäisessä kolmosdivariturnauksessa ja itsekin uskaltauduin paikalle. Vankan kokonaiskuvan saavuttamiseksi hankkiuduin paikalle myös sunnuntaina pelattuun naisten Superykkösen otteluun AFC Campus - PAF Elit. Nyt sitä tietoa siis olisi. Tai ainakin havaintoja.

» Lue koko juttu

Sunnuntainen Nelosen IS Urheilu-uutiset oli varta vasten laskeutunut Kirkkonummen väestönsuojaan ihmettelemään ”yhtä palloilusarjojen huonoimmista joukkueista”, Salibandyliigan Kirkkonummi Rangersia.

Kuvausryhmä sai juttunsa, kun jumbo merkkautti 14. perättäisen tappionsa kumartamalla sarjakärki Classicille 4-11.

Nyrkkeilystäkin tunnettu Joni Turunen myönsi, ettei tiedä, mistä kiikastaa. Juha Vehkaoja vakuutti, että usko ei ole mennyt. Valmentaja Tero Sipilä vertasi joukkuetta sukellusvene Kurskiin, joka ”ei ole enää pinnalla mutta ui periskooppisyvyydessä ja koettaa välttää ihan pohjakosketuksen”.

Nykytahdilla tarinan jatko on helppo kuvitella. Jumbotila ja suora putoaminen. Vehkaojan veljesten paluu Oilersiin ja muiden hankintojen lähtö kenen minnekin. Kovin monelle tuskin löytyy ottajia liigatasolla. Kirkkonummelaisen salibandyn uusi päivä sarjaa alempana.

Voi olla, että uutta nousua ei ihan heti nähdä.

Ykkösdivarin länsilohkon tuloksia viikonlopulta: Trackers—Karhut 12–4, Blue Fox—HaU 10–3, SBS Pori—TPS 1–4.

Asemat pidettiin.

Tilataan ensi kaudeksi Johnny Ojala Tepsiin.

Eilispäivän Turun Sanomissa Kalle Virtapohja kirjoittaa Veli-Pekka Ketolan viime aikojen kuulumisista sekä sivuaa Porin roolia suomalaisessa urheiluelämässä otsikolla Mainettaan parempi. Avokatsomoa lähellä olevista urheiluihmisistä yksi, nimimerkki Apukatsomo, oli viikko sitten Porissa katsomassa jääkiekkoa. Tässä tunnelmia turkulaisnäkökulmasta:

Pitkään Turun Palloseuran jääkiekkojoukkueen otteita seurannut Apukatsomo oli elämänsä ensimmäistä kertaa katsomassa kotikaupunkinsa joukkueen vierasottelua. Tammikuisen Porin vierailun yhteydessä suunnistimme isäntäperheen kanssa Porin jäähalliin todistamaan MTV3:n Hockey Night -ottelunakin näytettyä kamppailua Ässät—TPS.

Porissa oli yöllä satanut lunta ja lämpötila oli nollan kieppeillä, kun hemmoteltu turkulaisperhe asteli sisään jäähalliin. JÄÄhalliin. Vanha Kupittaan konkari on Elysee-Areenalla istuessaan pehmennyt. Onneksi oli edes kunnollinen (TPS-)takki päällä.

» Lue koko juttu

Viikko on ollut kamala. Kuulin maanantaina, että sunnuntaiset Tepsin B-junnujen tyylikkäät voitot HIFKistä ja Erästä SM-sarjan ensimmäisessä turnauksessa tulivat kotikentällä, täällä Turussa.

Enkä ollut katsomassa.

Miten ihmeessä se voi harmittaa vielä torstaina?

Ampparit.com kokoaa viiden minuutin välein salibandy- ja muutkin uutisotsikot linkeiksi, joista pääsee suoraan alkuperäisille saiteille. Huomaan alkaneeni seurata uutistulvaa ahkerasti sen kautta.

Päivän toinen mustakeltainen on AIK, joka on tehnyt melkoisen kaappauksen kiinnittämällä kolmen vuoden sopimuksella tällä hetkellä Sveitsin Grasshopper-Club Zürichissä pelaavan Niklas Jihden.

Viime keväänä maalin päähän Ruotsin mestaruudesta jääneellä AIK:lla saattaa olla tuollaiseen kaveriin jopa varaa. Joukkueen peleissä riittää yleisöä ja organisaatiokin tuntuu uskottavalta. Ainakin nettisivut ovat liki salibandymaailman runsaimmat.

Tuoreessa IS Veikkaajassa Tomi Auremaa käy melkein koko aukeamalla läpi salibandyn valmentajaväriläiskän Iiro Parviaisen uran. Ihan joka kiveä ei käännetä, mutta mielenkiintoinen pätkä silti.

Kainalojutussa on päälle muutaman lauseen analyysit kaikista Salibandyliigan 12 päävalmentajasta.

Ja FBC Turun foorumilla riittää mielenkiintoista, nyt vuorostaan pelaajapalkkioista ja salibandyjoukkueiden taustoista.

Ja YLEn urheilun nettisivut ovat uudistuneet.

Avokatsomon ylipäällikön päiväkäsky maanantaina 17.01.2005 toteutuu seuraavassa. Allekirjoittaneella tuntuu olevan niin kovasti kiireitä, että on jo pitkään täysin laiminlyönyt velvollisuutensa bloggaamista kohtaan. Joka kuitenkin palavaa halua kirjoituksiani kohtaan tuntee, tutkikoon Tampereen Ilveksen nettisivuja sekä erityisesti vieraspeliennakoita, joista viimeisin tässä.

Kuten Samuli jo osuvasti huomauttikin, Lohjan Salibandy (LoSB) on jäsenmäärältään Suomen 19. suurin seura. Tämä sinänsä on ilahduttavaa, että näinkin pieneltä paikkakunnalta top kahteenkymppiin ponnistaa jonkin lajin erikoisseura, mutta samalla tämä sija 19 myös huolestuttaa Lohjalla, koska lisenssimäärältään seuran jäsenluku on näemmä laskenut viime vuodesta. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä uutta verta on saapumassa mukaan toimintaan mm. salibandykerhojen kautta. LoSB käynnistääkin tammikuussa kerhotoiminnan tytöille 1994- ja pojille 1996-. » Lue koko juttu

Lokakuussa kirjoitin muutamia ajatuksia Hockey-lehdestä, jota olin silloin ensimmäistä kertaa juuri lueskellut. Nyt Hockeyn blogi tarjoaa kauden avauslehden sisällöt pdf-tiedostoina.

Mukana tietenkin myös kommentoimani juttu Jukka Porvarista.

Turun Palloseura on lisenssien määrän perusteella Suomen toiseksi suurin salibandyseura, ilmoittaa Salibandyliitto.

Suurin seura on Tikkurilan Tiikerit, jonka 884 lisenssistä TPS jää jälkeen vain 19:llä.

Entisenä lohjalaisena oli mukava huomata, että Lohjan Salibandy on 293 lisenssillään listan 19. sijalla. Olisi hienoa, jos LoSBin seuratyöntekijä, Avokatsomon ikioma Tommi ehtisi kirjoitella terveisiä. Mitä Lohjalle kuuluu? Mihin LoSB on matkalla?

Viikonloppu kaiken muuttaa voi, pohti Avokatsomo ennen salibandyn ykkösdivarin länsilohkon tiukkaa peliputkea perjantaista sunnuntaihin. Pelit alkoivat ja päättyivät ajallaan, ja nyt onkin hyvä aika ottaa tilastot kouraan ja tarkastella missä mennään. Kaikki ei muuttunut, mutta rintamalinjat elivät. TPS:n ja liigakarsintapaikan ero kaventui kahdesta pisteestä yhteen.

1. Trackers   18  13  1  4  142- 90  27
2. Blue Fox   19  13  1  5  129-102  27
3. TPS        19  12  2  5  114- 90  26

Tepsillä oli mahdollisuudet parempaankin, mutta perjantaista paikallisottelua sarjassa syvemmällä seilaavaa FBC Turkua vastaan ei hyödynnetty täysimääräisesti. Etukäteen jopa varmalta tuntunut helppo voitto ei toteutunut, kun FBC:läiset syttyivät isäntiään paremmin kisaamaan kaupungin henkisestä herruudesta.

» Lue koko juttu

FBC Turun sivuilla managerilegenda H. Tuominen harmittelee markkinoinnin kannalta hukattua (?) Turun paikallisottelua TPS - FBC.

Tuomisen pointeista kolahtaa ihmettely, miksi valmentajat ovat (Turussakin) niin hanakkaita vähättelemään paikallispelien erikoisluonnetta ja hokemaan liturgiaansa ”vain kahden pisteen otteluista”. Sama virsi joka lajissa ja joka kylässä.

Viime keväänä liigassa särähti korvaan, kun mestari-SSV:n valmentaja Mika Ahonen vähätteli runkosarjan pelejä ja totesi, ettei joku J-P Lehtonen viitsi moisissa edes alkaa vielä pelata. No, ehkä ”Amu” kärjisteli joukkueen noustua runkosarjan viitossijalta mestariksi, mutta silti.

Jos runkosarja on pakkopullaa ja paikallispelit vain ihan tavallisia pelejä, miksi katsojankaan kannattaisi lähteä paikalle?

Eikö niissä tosiaan ole mitään erityistä? Tai jos on, eikö sitä voisi sanoa ääneen? Ja vaikka vähän korottaa ääntäkin?

Ei näistä ottelukuvista ihan eheää sarjaa saanut aikaiseksi, syytän synkkää keskitalvea, mutta jatketaan kuitenkin. Jos vaikka paikallispelistäkin jotain irtoaisi.

Nya Åland kertoo PAF Elitin näkymistä ennen tärkeää Superykkösen peliä KOO-VEEta vastaan.

Lajin alkuaikoina Ahvenanmaa oli suomalaisen salibandyn mahtimaakunta sekä miehissä että naisissa. Oppi oli rantautunut saarille aikaisemmin kuin tänne ”i riket”, joten VÅSC, NGD ja Bolla Bolla näyttivät turnauksissa mantereen väelle mallia.

Lennart ”Ekis” Ekstrand vartioi maajoukkueen maalia ja Peter Wiklöf oli hyökkääjien kärkeä. Hannes Öhmanin ohella muita legendaarisia oolantilaisia ovat EM-kultaa 1995 puolustanut Tom Sarling ja kaksinkertainen maailmanmestari Sussi Simolin.

Keväällä 1990 ahvenanmaalaiset jättäytyivät Suomen sarjoista vedoten siihen, että peli oli mennyt liian kovaksi. Muutamaa vuotta myöhemmin VÅSC ilmoittautui vielä kerran mukaan ja nousi pikavauhtia alimmasta sarjasta liigaan saakka. Vähitellen loppuivat kuitenkin rahat sekä into, ja kunnianhimoiset pelaajat hakeutuivat Ruotsiin pelaamaan ja opiskelemaan.

Naistenkin pudottua pääsarjasta Ahvenanmaan suuruus on muistoja vain.

Se on Suomen salibandylle menetys.

Vaikka Avokatsomossa ei viime päivinä olekaan ollut varsinaista merkintöjen tulvaa, on itse kultakin voinut jäädä huomioimatta jokin mielenkiintoinen juttu. Olethan tutustunut esimerkiksi seuraaviin merkintöihin?

• Mikan kirjoitus Voitonriemua Sveitsissä — ja Suomessa on herättänyt Avokatsomon mittakaavassa varsin kukkivan keskustelun (toistaiseksi seitsemine kommentteineen).
• Vince Lombardi oli menestyksekäs jenkkifutisvalmentaja 1960-luvulla. Ei uskoisi, että hänellä on verkossa vallan mainiot viralliset kotisivut.

Viikonloppuna jytisee salibandyn ykkösdivarin länsilohkossa. Kaikki alkaa perjantaina, kun Turussa pelataan kauden toinen paikallisottelu, tällä kertaa Caribiassa. Viimeksi Samppalinnassa TPS voitti puhtaasti 5–0.

Lohkon kolmella kärkijoukkueella, FT Trackersillä, Blue Foxilla ja Tepsillä, on kaikilla viikonlopun ohjelmassa kaksi ottelua. Lauantaina Blue Fox isännöi SBS Poria ja Trackers vierailee Pirkkalassa, jossa Blue Fox hävisi viime sunnuntaina jenkkifutislukemin 7–14. Sunnuntaina Pohjanmaalla kohtaavat Blue Fox ja Trackers ja TPS lähtee Tampereelle Ilveksen vieraaksi.

Sarjataulukko voi maanantaina näyttää kovasti uudistuneelta.

TPS on salakavalasti imeytynyt aivan kärjen imuun. Seuraavat päivät ovat erittäin mielenkiintoisia.

Blue Foxin tappio Pirkoille vihjasi, että Jori Isomäen poissaolo merkitsee paljon joukkueen tuloskunnolle. Isomäki loukkaantui viime lauantaina ottelussa FBC Turkua vastaan. Jos Isomäki on poissa pidempään, liigakarsintapaikat saattavat ikään kuin itsestään tulla jaetuiksi Hämeenlinnaan ja Turkuun. Valmentaja Isomäen kauden tehot 0+0 ovat merkittävästi vähemmän kuin puolustaja Isomäen 10+20.

FBC:n otteluraportti Blue Fox -ottelusta ei jaa kunniaa sen paremmin Blue Foxille, Isomäelle kuin — yllätys, yllätys — erotuomareillekaan.

Niin kovin usein ovat erotuomarit jutun juurena.

Viime aikoina on tullut mietittyä, josko lähtisin erotuomarikurssille. Menisin sitten viheltämään jotain hallisarjan ottelua ja päättäisin etukäteen, kumpi joukkue voittaa ja kuinka monella maalilla. Tulisi testattua, että onko se sellainen otteluiden pilli suussa ratkaiseminen ollenkaan mahdollista.

Salibandyjuniorit aina välillä valittavat kehittymisen olevan mahdotonta, kun Dexal on liian laimeaa ja grippi väärää sävyä ja kaukalonkin joutui kerran kokoamaan itse.

Meillä vanhuksilla tietysti riittäisi opettavaisia tarinoita siitä, kuinka ennen kaukaloita ei ollut olemassakaan, mailat olivat Etolan putkea ja salivuorojen puutteessa harjoiteltiin parkkiksen asvaltilla.

Ihan oikean pelimiehen sanomisilla on kuitenkin ihan oikeaa painoarvoa. Sveitsin liigan Alligator Malansissa pelaavan Esa Jussilan terveiset tyytymättömille junnuille löytyvät Josban sivuilta.

Pasi Häkkinen torjui 14 kertaa ja päästi neljä maalia, kun Jokerit hävisi maanantaina Pelicansille 3-4. HS:n mukaan valmentaja Hannu Jortikka kertoi mielipiteensä maalivahdistaan heti.

Häkkisen tai hänen agenttinsa ei kannata enää soitella ja itkeä peliaikaa. Nyt oli näytön paikka.

Harvassa työpaikassa esimiehen palaute tulee noin suoraan ja noin julkisesti. Tai totesihan joku NHL-veskari ammoin:

Missä muussa työssä jokaisesta virheestä syttyy punainen valo ja 15 000 ihmistä alkaa huutaa?

Jätetään kielellä kikkailut suosiolla väliin ja annetaan kuvan puhua puolestaan: vähän haastetta futikseen, hei.

Hyvät ystävät! Muistattehan, että tänään sunnuntaina Urheilukanava tekee jälleen tyylikkään urheilukulttuuriteon ja aloittaa Espanjan mestaruussarjan tv-lähetykset.

Ensimmäinen ottelu ei voisi juuri olla lähtöasetelmiltaan hienompi: Madridin paikalliskamppailu Atletico—Real.

Tänään sunnuntaina, Urheilukanavalla kello 19.55. Suora lähetys.

SSV:n nöyrtyminen Sveitsin mestareille salibandyn Euroopan Cupissa on samalla sinivalkoinen arvovaltatappio. Ja jonkinlaista jatkoa Sveitsin dramaattiselle voitolle Suomesta viime kevään MM-turnauksessa.

Naisissa alppimaa on ollut meikäläisille monesti paha pala, mutta miehissä sveitsiläinen joukkue on tätä ennen ollut suomalaisen edellä vain kahdesti. Vuonna 1996 Rot-Weiss Chur kukisti pronssiottelussa SSV:n ja seuraavana vuonna Alligator Malans kepitti VFT:n.

HIFK:n keskustelupalstalla SSV:n mollaaminen on jo vuosia ollut jonkun nimimerkkejä vaihtelevan taiteilijan ikuisuusprojekti. Eilinen tulos on innostanut tämän henkilön todelliseen viestitulvaan. En lähde spekuloimaan kirjoittajan henkilöllisyydellä, mutta jään miettimään, millaisen kuvan tuollainen monologi antaa HIFK:sta seurana.

On mukavaa olla täyskymppi! Turun Palloseuran 10-vuotisjuhlavuosi alkoi torstaina miesten edustusjoukkueen pelillä Porin Salibandykarhuja vastaan. Merkkivuotensa kunniaksi seuran on määrä todistaa kehittyneensä Turun johtavaksi salibandyseuraksi ja nostaa edustusjoukkue lähemmäs paikkaa Salibandyliigassa.

Jo tähän kauteen lähdettäessä Turussa ja ykkösdivarin länsilohkon muilla paikkakunnilla hönkäiltiin veikkauksia TPS:n tulevasta dominoinnista. Kevään 2004 menestys ja sitä seuranneen kesän hankinnat viestittivät, että Turussa ollaan tosissaan liikkeellä.

Kausi ei kuitenkaan ole sujunut ylivoimaisesti. Sarjan viimeisen kolmanneksen koittaessa Tepsistä on tullut haastaja liigakarsintapaikkoja hallussaan pitäville FT Trackersille ja Blue Foxille.

Tällä kertaa yksityiskohtaisen otteluraportin sijaan Avokatsomossa pohditaan, millaisella ilmeellä miesten edustusjoukkue on lähtemässä seuran juhlavuoteen. Miltä näyttää TPS nyt ja tulevaisuudessa huippusalibandyä aktiivisemmin vasta reilun vuoden päivät seuranneen ja TPS:n jäsenkorttia lompakossaan kantavan kirjoittajanne silmin?

» Lue koko juttu

Videopätkä näyttää, kuinka Tapanilan Erä ratkaisi torstain kotiottelun SPV:tä vastaan ajassa 59.59.

Räkäinen tallennehan se on, mutta kertoo, että hyvällä joukkueella on kuvioita takataskussa.

Göteborgs-Posten kirjoittaa salibandyn Euroopan Cupin voittoa puolustavan Pixbo Wallenstamin satsauksesta tämän vuoden turnaukseen.

Pelaajat ovat joutuneet ottamaan palkatonta virkavapaata ja kuka mitäkin eikä palkintorahoja tai muuta kompensaatiota ole luvassa.

Lajin alkuhämärissä oli itsestään selvää, että matkat, välineet ja kaikki muu maksettiin itse, yleensä opintotuesta. Ne, joilla opiskelun ohella oli viikonlopputöitä, joutuivat luopumaan pelien päälle osuvista vuoroista ja tuntipalkoista.

Ehkä turha vertailla: kaikki oli silloin pienempää ja sarjapelejä vähemmän.

Silti mielenkiintoinen kysymys on, pitääkö urheilusta ja millä tasolla tienata tai ainakin päästä omilleen? Vai tuleeko pelaamisesta, korkeallakin tasolla, varautua maksamaan? Niinhän muutkin mukavat harrastukset maksavat.

Samuli ehtikin jo pureutua ansiokkaasti eilisen Manchester Unitedin ja Tottenhamin välisen ottelun loppuhetkien tapahtumiin. Tapauksesta melkoisen laajasti kirjoittaa myös päivän Evening Standard useine oheisjuttuineen. Sivulta löytyy myös muutama havainnollistava kuva Carrolin torjunnasta.

Avokatsomo on kuitenkin saanut haltuunsa yksityiskohtaista hidastuskuvaa, joka asettaa kiistanalaiseksi, kävikö pallo sittenkään maalissa.

Tottenham tekee maalin, jota tuomarit eivät näe, ja ottelu Manchester Unitedia vastaan päättyy 0–0. Managerit siihen, että: videotarkistukset hetipaikalla futikseen! Vaan entäpä Fifa? Aivan niin: ei onnaa.

”Fifa is strongly against the use of video evidence to decide the referees’ decisions,” he (Fifan tiedotuspäällikkö Markus Siegler) said.

”The only thing that could be considered is the technology to decide whether the ball has crossed the line or not if — and so far it is not the case — a suitable technological solution is found.”

Toivon mukaan jalkapallossa kuitenkin lopetetaan pään seinään lyöminen, kunhan teknologia kehittyy tarpeeksi.

”We obviously recognise that, as technology improves and is being introduced to other areas of the game such as new forms of turf, there is the possibility to change the laws of the game. But there are a wide range of issues to be considered as to exactly how that should be done.”

German ball manufacturers adidas are due to make a presentation to the International Football Association Board in Cardiff on February 26, pointing out the benefits of a ball with a micro-chip that bleeps once it has fully crossed the goal-line. But the Football League’s own sponsorship contract with Mitre means a conflict of interest would in all likelihood prevent the adidas ball being used.

Paitsi palloon ja maaliviivaan, mikrosirun voisi laittaa kaikkiin pelaajiin ja kaikkiin pelikentän viivoihin. Tietotekniikka kertoisi maalien lisäksi esimerkiksi, milloin pallo menee sivurajasta yli tai milloin hyökkääjä on paitsiossa. Erotuomareiden tehtäväksi jäisi rikkeiden viheltäminen, ja tuomareiden määrän voisi muuttaa 1+2:sta salibandyn tapaan kahteen.

Vince Lombardi oli 1960-luvulla amerikkalaisen jalkapallon, NFL:n ja urheiluvalmennuksen historiaan itsensä koutsannut Green Bay Packersin valmentaja ja general manager. Lombardin opit voittivat Green Baylle muun muassa Super Bowlit I ja II. Super Bowlin kiertopalkintopysti on nimeltään The Vince Lombardi Super Bowl Trophy.

Kuuluisa lausahdus ”winning isn’t everything, it’s the only thing” lipsahti aikanaan vahingossa Lombardin suusta ja jäi elämään kenties muistettavimpana yksityiskohtana hänen opeistaan. Lombardi olisi halunnut vetää lausumansa takaisin ja kuten esimerkiksi hänen poikansa Vince juniorin kirjoittama kirja What It Takes To Be #1: Vince Lombardi on Leadership kertoo, Lombardi varoitteli sittemmin muita helposti lainattavien iskulauseiden vaaroista. ”Winning isn’t everything — but wanting to win is”, kuuluu korjattu versio.

Vince Lombardi kuoli syyskuussa 1970. Lähes 35 vuotta sitten. Vieläkin hän saattaa olla monelle valmennuksen ja johtamisen saralla esikuvista kirkkain.

Mutta nyt ylistän Vince Lombardia toisen syyn takia. Hänellä on nimittäin mainio kotisivusto,

1. joka tarjoaa mukavasti tietoa
2. joka on rakenteeltaan selkeän yksinkertainen
3. jonka alasivut ovat mukavasti linkitettävissä ja

joka kaiken kaikkiaan on mainio esimerkki siitä, millaisia kotisivustoja pitäisi kaikilla urheilumaailman merkkihenkilöillä vähintäänkin olla.

Siis: Vince Lombardin virallinen kotisivu.

Paremmaksi saa toki aina panna.

Salibandyn Euroopan Cup alkaa tänään Sveitsissä. Ruotsalainen kolumnisti Tobias Jansson kertoo, miksi turnaus on hänen mielestään turha.

Näkökulmaan saattaa vaikuttaa, että turnauksen voitto on tavannut langeta ruotsalaisille liki automaattisesti. Suomessa EC-kulta kiinnostaa, sillä meikäläisistä siihen ovat pystyneet vain HIFK miehissä sekä Tapanilan Erä III ja Classic naisissa.

Avokatsomon linkkitoimitus virkoaa hissukseen ja tarjoaa ihan mahdottoman vaikeasti pysäytettävän koripalloilijan (video 5,6 Mt).