Turun Palloseuran A-tytöt saavuttivat maanantaina SM-hopean, kevään ensimmäisen turkulaisen salibandymitalin. Mestariksi kruunattiin Tapanilan Erä, joka voitti Tepsin finaalissa 6—2.
Pitkä pääsiäisviikonloppu oli muutenkin ”mustavalkoinen”. AFC Campus tiputti FBC Turun kakkosdivisioonaan suoraan kahdessa ottelussa ja pani uusiksi ensi kauden turkulaiset asetelmat ykkösdivisioonan länsilohkossa.
Näin AFC Campus vastasi tämän kauden suurimmista yksittäisistä ”turkulaistuloksista” miesten sarjoissa. FBC:n naamaan survottujen pääsiäismämmien lisäksi muistamme, että syksyllä Campus tiputti TPS:n Suomen cupista.
Salibandykeskustelut jatkuvat kiivaina varmasti pitkälle kesään. Mitä FBC:n tippuminen merkitsee seuralle itselleen ja mitä turkulaiselle salibandylle? Miten Campus aikoo vastata ykkösdivisioonan haasteisiin?
Linkkejä:
Tappio Riihilahdelle yhtä raskas kuin Kafkan lukeminen norjaksi, otsikoi Turun Sanomat. Pääsiäisviikonlopun lauantaina Tshekki voitti Suomen jalkapallon MM-karsintaottelussa 4—3.
Sonera Plazan Stadionilla Lauri Hollo kirjoittaa tulosten takaa Taistelusta Teplicessä.
Suomi säilytti kasvonsa loistavan hienolla taistelulla, mutta kylmä fakta on, että me hävisimme. Emme voi piiloutua jälleen sen fraasin taakse, että eteenpäin on menty.
Näissä peleissä on pystyttävä voittamaan, kun tilaisuus tulee. Muuten ei arvokisojen lopputurnaukseen ole koskaan asiaa. Nyt tie Saksan MM-turnaukseen on jo käytännössä liki pystyssä. Tilanne olisi aivan toinen, jos a) Kuqi olisi tehnyt maalin avopaikastaan tai b) Lokvenc ei olisi pystynyt iskemään vastahyökkäyksestä voittomaalia. Peli tällä tasolla on niin hemmetin raakaa.
Onneksi voimme rauhoitella itseämme ajatuksella, ettei Tshekki-ottelun lopputulos merkitse suomalaiselle jalkapalloilulle mitään järin ihmeellistä. On noita MM-karsintaotteluja ennenkin hävitty. Suomi ei olisi tänään yhtään sen varteenotettavampi jalkapallomaa, vaikka Shefki Kuqi olisi puskenut Jonatan Johanssonin keskityksen maalin perukoille.
Ottelun voi analyyseissä purkaa vaikka miten pieniin yksityiskohtiin, joita leikaten ja liimaten asioita voidaan yksinkertaistaa. Viime EM-karsinnoissa Suomen jatkoonpääsy olisi edellyttänyt vain yhden ottelutuloksen muuttamista: jos Suomi olisi kotikentällä voittanut karsinnan avausottelussa Walesin 1—0 eikä suinkaan hävinnyt 0—2, olisi Suomi päässyt lohkokakkosena karsimaan kisapaikasta.
Suomi ei ansainnut tilaisuutta silloin, ja nyt näyttää, ettei tilaisuutta ansaita näissäkään karsinnoissa. Lohkossa on kolme joukkuetta, joiden taito- ja rutiinitasolle meidän maajoukkueemme ei vielä yllä. Ja täytyy muistaa, että Hollannista, Romaniasta ja Tshekistäkin ainakin yhden matka MM-Saksaan jää varmuudella toteutumatta.
Mitä syvemmin suomalainen jalkapallomaailma sisäistää ajatuksen menestyksen ansaitsemisesta, sitä realistisemmasta näkökulmasta voimme seurata maamme taivalta kansainvälisillä jalkapallokentillä.
Avokatsomo ylpeänä esittelee Yhdysvaltain Iowassa asustelevan Miikka Kairan kirjoituksen sikäläisen urheiluelämän perustuksista.
Avokatsomossa kyseltiin viime viikolla baseball-ymmärryksen perään. Ajattelin hieman valottaa paikan päältä urheiluelämää Amerikan maalla, vaikka en baseballista mitään ymmärräkään. Toki näkökantani on ainakin toistaiseksi vielä hyvin suomalainen ja perustuu erinäisiin maassa vietettyihin työviikkoihin ja nyt parin kuukauden vakituisempaan asumiseen. Amerikassa mikään ei ole keskivertoa, joten omatkin kokemukseni perustuvat elämiseen lähinnä kahdessa pikkukaupungissa maantieteellisesti kuitenkin sangen keskellä isoa maata.
Bagdadissa ei ole amerikkalaisia joukkoja ja HIFK juhlii mestaruutta. Onko tässä jotain epäselvää?
Nimimerkki Wertherin repliikki Jatkoajassa kuvastaa kyllä osuvasti IFK-fanien parhaimmillaan hurttia asennetta.
SSV:n sivujen Amerikan-kolumnisti Miikka Kaira läpivalaisee nais- ja tyttösalibandyn tämänhetkisen tilan.
Vuosia toiminnassa mukana olleella Kairalla on kriittistä sanottavaa niin harjoittelun laadusta, pelaajien ja taustaväen sitoutumisesta kuin sarjasysteemeistäkin.
Tällä viikolla on jälleen voinut nauttia curlingista, kun Skotlannin Paisleyssä on käyty vuoden 2005 naisten MM-kisoja. Eurosport on paikalla ja välittää kisojen ratkaisuhetket eetteriin tänä viikonloppuna.
Mitalitaistossa on mukana vielä Ruotsi, USA, Kanada, Venäjä ja Norja. Kirsi Nykäsen kipparoimalla Suomen joukkueella ei runkosarja mennyt järin hyvin, sillä 11 ottelusta tuli vain yksi voitto. Sen Suomi otti Skotlannista pistein 9—5.
Huumorijulkaisu Lehti sivuaa curlingia jääkiekkoaiheisessa ryöpähdyksessään Ei väkivaltaa kiitos, pelaamme jääkiekkoa.
Otsikoita päivän Turun Sanomissa:
Päivän toinen linkki menee Tomille, joka on saanut vihiä näyttävästä södertäljeläisvideonpätkästä: hyväkään vartaloharhautus ei takaa loistavaa lopputulosta.
The Steroid Hearings: A Reenactment. Vielä kun sattuisi tuntemaan baseballia.
Linkki löytyi Off Wing Opinionin kautta.
Jalkapallon suurseurat eivät ajattele pelaajien etua, kertoo Turun Sanomien välityksellä italialainen Marino Mariottini, joka on työskennellyt toimitusjohtajana Interissä, Messinassa, Udinesessa ja AS Romassa.
— Jalkapallosta kasvoi 1990-luvulla liian suuri bisnes. Raha tärveli ison osan siitä kaikesta, mitä rakennettiin lajin ympärille kovalla työllä usean vuosikymmenen aikana, Mariottini harmittelee ja sytyttää uuden sikarin.
Salibandyn kasvamista seuratessa en ole voinut välttyä ajatukselta, että salibandy on nykyisellään jotenkin rehellisempi tai aidompi urheilulaji kuin vaikka jalkapallo tai jääkiekko. Että kun ammattilaisuutta ei ole tarjolla eikä bisnestä ympärillä, lajin ja ihmisten suhde on terveempi. Pitäkää salibandy pienenä, pyysin joskus.
Toisaalta. Ammattilaisuus tulee urheilussa helposti yhdistettyä huippujen ansaitsemiin miljooniin. Ajatukseen, että uran aikana pitää tienata niin paljon, että eläkkeelle voi siirtyä suoraan jäähyväisottelun loppuverryttelyistä.
Suomessa jääkiekkoilijoiden ja jalkapalloilijoiden palkat eivät ole keulineet ympäri. Jääkiekon SM-liigan pelaajien keskipalkka taitaa olla noin 50 000 euroa vuodessa. Noin 4 200 euroa kuukaudessa. Ei kai sen voi väittää olevan liikaa?
Mikä rahassa muuttaa lajia ja miksi? Miten? Muuttaako raha pelin hengen? Muuttaako raha seurat vai pelaajat? Molemmat? Miten?
Minkälainen laji salibandy olisi, jos liigapelaajien keskipalkka olisi vaikkapa 2 000 euroa?
Sattumoisin olin tuossa parahiksi lueskellut Erkki Liesmäen kirjaa Maalina mestaruus, jossa hän kertoo triumviraatin Pentti Matikainen – Hannu Jortikka – Alpo Suhonen synnystä ja vaiheista. Jostain syystä Liesmäen kuvaus Matikaisen taktiikasta Kärppien valmentajana Ilves-ottelun loppuhetkillä 14.1.85 tuntuu taas ajankohtaiselta.
Ilveksen kenttä tulee P-pistealoitukseen. Harva katselija ehtii rekisteröidä Kärppien vaihtoaitiosta jäälle lipuvia pelaajia: Hannu Jalonen, Tapani Lehto, Ossi Piitulainen, Kai Rautio, Ari Tuppurainen… Koko raskas kalusto! Neljä kookasta pakkia ja joukkueen ”poliisi” Tuppurainen! Kiekko putoaa jäähän ja peli lähtee pyörimään toiseen päähän, josta se aaltoilee keskustaan. Kärppien pelaaja taklaa Ilveksen miestä. Yhtäkkiä jokaisella on painikaveri valmiina!
Nuo käskyttämiset jäävät yleensä aihetodisteiden varaan, kun kamera ja mikrofoni eivät ole paikalla niin sopivasti kuin Ismo Lehkosen noutaja-episodissa.
Se mielenkiintoisin kysymys nousee tietysti yksittäistapausten ohi: onko väkivalta jääkiekon surullinen lieveilmiö vai onko se erottamaton osa lajia omine virallisille säännöille rinnakkaisine moraalikoodeineen?
Mennyt viikonvaihde toi lisää mielenkiintoisia uutisia Turun salibandyrintamalta. TPS:n liigakarsintojen jatkeeksi rytisee divarikarsintarintamalla, jossa FBC Turku ja AFC Campus lähtevät jakamaan tarjolla olevia paikkoja salibandyn ykkös- ja kakkosdivisioonassa. Turkulaisittain olisi tietenkin ollut hienoa, jos divaripaikka olisi tarjolla sekä FBC:lle että Campukselle, mutta nyt joukkueet saavat kaudelleen huikean lopun.
Campus listaa, että pelit pelataan ensi perjantaina ja sunnuntaina sekä tarvittaessa seuraavana lauantaina. (25. ja 27.3. sekä 2.4.)
Puhtaasti henkilökohtaisiin syihin vedoten toivon, että karsintasarja venyy kolmanteen ja ratkaisevaan otteluun. Muuten jää pelit tyystin näkemättä.
A-junioritasolla tuli sunnuntaina Turkuun täysosuma: niin TPS kuin FBC:kin nousivat SM-sarjaan. Ensi kaudella nähdään siis turkulaisjoukkueiden mestaruussarjatason paikalliskamppailuja. Parempaa ei voisi toivoa.
Värväyspoliittiisesti ajatellen olisi kummallekin seuralle ollut tietenkin mielenkiintoista nousta liigaan ainoana turkulaisjoukkueena, mutta nyt ainakin kaupungissa on tarjolla runsaasti pelipaikkoja A-junioreiden korkeimmalla sarjatasolla.
Voiko väittää, että turkulainen salibandy ei olisi nosteessa? Kun junioritoimintaan on saatu tukeva selkäranka, kehitys ei voi olla kehittymättä.
Turkuun ei sitten tulekaan palloiluhallia. Suunnittelumäärärahan deletointi ajaa HC Denniksen ja Aura Basketin pois Turusta, kertoo Turun Sanomat. TPS Salibandy ei ole lähdössä mihinkään, mutta toivoo olosuhteisiin parannusta.
Taitaa olla niin, että yksi jääkiekon SM-liigajoukkue ei riitä Turulle. TuTon pääsy parrasvaloihin on tärkeämpää kuin pienempien lajien paremmat olosuhteet.
Olisikin ollut liikaa toivottu, että Turkuun olisi saatu maan paras salibandyn kotiareena. Sillä sellainen kai palloiluhallista olisi ollut tulossa.
No, onneksi Caribia ei aivan heti käy liian pieneksi.
Kyprokselta leiriltä palanneen HJK:n kapteeni Ville Nylund näkyy julkaisseen matkan päältä leiripäiväkirjaa, ja Klubin sivut ovat muutenkin virkeässä kunnossa ottaen huomioon kauden vaiheen.
Teekkari Ari Varelius puolestaan on koonnut suomalaisen urheilun unohtumattomia synkkiä hetkiä, vinkkasivat miehemme jääkiekon varjossa. Jokin pistää meidät piehtaroimaan näissä hetkissä. Niihin huomaan aina itsekin palaavani.
Ei kai se voi enää talvisodasta johtua?
Pääsiäisviikon alkajaisiksi voisimme vähän verrytellä ja lukea uudestaan viime torstaina Avokatsomossa julkaistun Toni Lötjösen jutun Urheiluseuran nimeämisen perusteet, osa II.
Kirjoittajavahvistuksista sopii nauttia pidempään.
Turun Palloseuran miesten edustusjoukkueen salibandykausi 2004—2005 päättyi perjantaina 18.3. Lappeenrannassa liigakarsinnan ensimmäisen vaiheen neljännessä ottelussa, jossa NST voitti 70 minuutin pelin jälkeen rangaistuslaukauskilpailun 2—1. NST jatkaa karsinnan toiseen vaiheeseen otteluvoitoin 3—1.
Tämän me tiedämme. Tätä me sulattelemme.
Luvassa menneen kauden analysointia ja tulevaisuuden arvuuttelua Avokatsomossa läpi kevään ja kesän. Pysykää kanavalla.
Pienet yksityiskohdat tänään Tapiolassa palauttivat mieleen, miksi pudotuspelit ovat niin dramaattisia.
Aki Seppälä, joka summerin soitua harppoi kasvot jäykkinä pukuhuonekäytävään ja äänestä päätellen löi mailansa päreiksi seinään ennen kuin palasi hallin puolelle TV-haastatteluun.
Punapaitaiset pelaajat, jotka kaikki voimat johonkin valuneina tuijottivat vaihtopenkillä hartiat lysyssä kenkiään.
Kimmo Kinnusen maila, joka raivolla mäjähti tielle eksyneeseen rantapalloon.
Miikka Hulmi, joka istui käytävän lattialla selkä seinää vasten, pää käsissä ja katse porautuen tyhjyyteen.
Vakava Ilpo Tuononen, joka antoi käytävällä haastattelua keskustelun melkein peittyessä Oilersin kopista riemukkaasti pauhaavan musiikin alle.
Käytännön asioitakin. Josban pelaajien vielä peseytyessä joukkueen bussi kyydissään otteluun pukemattomia pelaajia starttasi kiireisen oloisesti hallin pihasta jonnekin. Kello oli 20.50. Viisitoista minuuttia myöhemmin sama bussi palasi sieltä jostakin nyt ilman kiirettä. Toivottavasti ehtivät.
It’s playoff time, sanoi Petteri Nykky.
Salibandyareenan keskiviikkoillassa Turun Palloseura otti tiiviistä tunnelmasta kaiken irti ja voitti kauteensa ainakin yhden ottelun lisää. Liigakarsintahulabaloosta riittää vielä osansa Turun parhaimmalle salibandyjoukkueelle.

This happens because nothing seems to be enough in the modern world. At least traditional things like results, tactics and team performances are starting to bore people. We want always something different. A name. And something happening to that name.
Aki Riihilahti kertoo, kuinka ja miksi urheilujournalismista on tulossa jotain muuta.
Käykö näin muissakin lajeissa ja meilläkin? Vai kävikö jo?
FBC:n ja TPS:n tulisi yhdistyä, vaikkei se helppoa olekaan, sanoo SSV:n manageri Kurt Westerlund.
”Kurren” mietteitä salibandyn nykytilasta löytyy kuunneltaviksi YLEn urheilun mediasalista.
Pidelkäähän kiinni tuolistanne. Nyt kolahtaa.
Avokatsomon ensimmäisenä Kirjoittajavahvistuksena esittelemme Ruotsin Haninge IBK:n maalilla pelaavan Toni Lötjösen, jonka kirjoitus Urheiluseuran nimeämisen perusteet, osa II jatkaa alkuviikosta täällä ’katsomossa esiin noussutta keskustelua urheiluseuran nimistä.
Salibandyväelle Lötjönen on tuttu myös HIFK:sta sekä Suomen maajoukkueesta, jossa Lötjönen on pelannut 6 A-maaottelua.
Tästä lähin Avokatsomon kirjoittajavieraat ovat siis Kirjoittajavahvistuksia. Viimeiseksi ”vieraaksi” jäi Apukatsomo raportillaan Porin jääkiekkokehdosta.
Avokatsomo ylpeänä esittelee kirjoittajavahvistus Toni Lötjösen kirjoituksen Urheiluseuran nimeämisen perusteet, osa II.
Samulin kirjoittamassa Urheiluseuran nimeämisen perusteissa annettiin väkevää kritiikkiä salibandymaailman ”nimihirviöistä” — osittain aiheestakin. FBT Pori ei todellakaan täytä mielenkiintoisen, suomenkielisen, luonteikkaan eikä helposti puhuttavan urheiluseuran nimen vaatimuksia — Karhut olisi ne täyttänyt. Karhut-nimellä olisi tehty selvä hajurako myös Porin toiseen, nykyisin alasarjajoukkueeksi laskettavaan mutta menestyneempään seuraan, SBS:ään. Toimittajalle tällaiset nimet eivät todellakaan anna mahdollisuutta herkullisiin vertauksiin. Karhut-nimellä olisi ehkä ensi kaudella nähty kielikukkasia Satakunnan pääaviisissa: ”TPS jäi otsojen kynsiin” tai ”Caribialla pehmeästi pelanneet nallet…” Kuitenkin nyt on tyydyttävä mauttomiin ja hajuttomiin Äfbeeteehen, Äfbeeseehen ja kaikkeen muuhun siltä väliltä. Mutta ei kuitenkaan niellä kaikkea kritiikkiä.
Avokatsomon torstaipäivä on alkanut kuten keskiviikko päättyi — suoranaisen kävijäryntäyksen alla. Liigakarsinnat eittämättä panevat netin salibandyväen liikkeelle. Toivottavasti avokatsomorakenteet pysyvät pystyssä.
Tämän päivän pidempiä kirjoituksia odotellessa tutustukaamme ”hieman erilaisiin” salibandyn erotuomarinäyttöihin.
Kiitos linkistä, J. J.
Jos tämä oli viimeinen TPS-ottelu tällä kaudella niin jälkimaku on vähintäänkin mainio. Koko kauden parjattu ujo, vaisu ja vain maaleille varovaisesti taputtava turkulaisyleisö oli vaihdettu vähän pienempään, äänekkääseen, kaiulla tehostettuun versioon ja vieläpä rahdattu liigakarsinnoille täysin kelvottomaan vanhaan kutomoon. Samuli kirjoittaa lisää kunhan toipuu otsanahan rypistäneestä live-sessiostaan.
Videota olisi taas. Tällä kertaa Aki Halko onnistuu rangaistustepsutuksessaan Ossi Lahtea vastaan. (video, AVI XviD, 1,6 Mt)
Ja koska hämärät ovat kodekkien tiet, julkaisemme suorituksen myös muodoissa AVI DivX ja MOV. Parempaan en pysty.
No niin, Anssi on päässyt pois vaihtoaitioiden välisestä loukusta, antanut iBookinsa PowerBookinsa Avokatsomon reportterille ja suora lähetys Turun Salibandyareenan ykköskentältä pääsee alkamaan.
Avokatsomo on paikalla kolmannessa liigakarsintaottelussa TPS – NST legendaarisen ahtaalla Turun Salibandyareenalla. Yhteys on kunnossa ja mikäli toimitus pysyy housuissaan, tarkempaa raporttia seuraa…
Tämän illan liigakarsintajännäriä TPS—NST odotellessa voi lukaista SB Vaasan sivuilta nimimerkki K.D:n analyysin ykkösdivarin länsilohkosta. TPS:stä sanotaan seuraavaa:
Kova yritys ja hehkutus liigaan haaveilevalla seuralla, mutta SB Vaasaa vastaan esitetyillä näytöillä saa haaveilla vielä ensi kaudellakin. Ensimmäisessä kohtaamisessa Kauppiksella SB Vaasa muni kauden heikoimman esityksen jälkeen täysin itse voiton viime hetkillä TPS:lle. Myös toisessa kohtaamisessa TPS oli ahtaalla, mutta vei 3-2 voitolla tuostakin pisteet. Kolmannella kierroksella turkulaiset oli jo vakuuttavampia. TPS-pelaajat oli yhtä ylilyöjää lukuunottamatta rehtiä sakkia, sama ei välttämättä päde ammattilaisvalmentajaan.
Selväsanaisia terveisiä Aki Halolle ja Ray Backmanille. Ei ole ihme, että tepsiläisistä juuri Halko huomataan, sillä hän on usein näkyvin niin hyvässä kuin pahassa. Vaasan ja TPS:n kauden ensimmäisessä kohtaamisessa Halko
Mutta miksi tölväistään Backmania?
Päivän Helsingin Sanomien urheilusivuilta (s. B10) saadaan raflaava lainaus Markku Lahden pääasiassa Ruotsin playoffeista kertovasta jutusta Pudotuspeleissä kaikki keinot käytössä:
Länsinaapurissa eivät vastustajan tahalliset vahingoittamiset mahdu yhden käden sormiin. Suurinta huutoa on pidetty maailman eliittiin kuuluvan Peter Forsbergin saamasta aivotärähdyksestä.
MoDon valmentaja Kent Forsberg hermostui poikansa Färjestadia vastaan poikittaisesta mailasta päähän saamasta iskusta. Poika-Forsbergille kirjattiin uran seitsemäs aivotärähdys kaukalossa.
”Jos minulla olisi viisivuotias poika, en suosittelisi hänelle jääkiekkoharrastusta”, sanoi valmentaja Forsberg ja totesi Peter-poikansakin harkitsevan jääkiekkouran lopettamista. ”Elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin jääkiekkoilu.”
”Jos minulla olisi viisivuotias poika, en suosittelisi hänelle jääkiekkoharrastusta.”
Mietitäänpä sitä.
Torstaina 25.3.2004 Avokatsomo voitti vuoden 2003 parhaan harrasteblogin Kultaisen kuukkelin.
Nyt ajankohtaisia ovat vuoden 2004 Kuukkelit. Omia blogisuosikkejaan saa äänestää monessa eri sarjassa maaliskuun loppupuolelle asti, minkä jälkeen huhtikuussa raati palkitsee ehdokkaista ne kaikkein parhaimmat.
Suomalaisia blogeja löytyy melkoiset määrät blogilista.fi:n kautta. Valitettavasti urheiluaiheisia blogeja listalla on hyvin vähän. Avokatsomo ja Hockey-lehden jääkiekkoon (luonnollisesti) keskittyvä HockeyBlog taitavat edelleenkin olla internetin suomalaiskortteleiden yksinäiset, yössä seisovat urheilublogimajakat.
Salossa Keilapallo vei miehen mennessään. Kellekään ei onneksi tainnut käydä pahasti.
Viimeisin korviini kantautunut urheiluseurannimeämisuutinen tulee salibandyn I divisioonan länsilohkosta, jossa ensi kaudella nähdään uusi porilaisjoukkue, FBT Pori, kun Karhujen ja Sharksin edustustoiminta yhdistetään yhteen seuraan. FBT Porin tiedotteesta:
— — ensi syksynä Karhujen edustusjoukkue sekä A-juniorit tulevat pelaamaan nimellä FBT Pori. Kaikki muut juniorit jatkavat edellen Karhujen ja SB Sharksin seurojen alla, eli olemme jatkossakin kaksi eri seuraa vaikka meillä onkin yhteinen edustusjoukkue ja toivottavasti yhteistö välillämme lisääntyy salibandyn parissa. Jossain vaiheessa nimeämme tullaan muuttamaan muotoon FBT Sharks ja FBT Karhut — —.
FBT Pori? Ei järin mieliinpainuva eikä mielenkiintoinen nimi.
Urheiluseuroja — aivan kuten vauvoja, liikeyrityksiä tai valtamerilaivoja — nimettäessä on syytä pitää mielessä, että kantajansa julkisivuna nimi näkyy ja kuuluu aina, kun kantajasta puhutaan tai kirjoitetaan. Siksi ei olisi pahitteeksi, että nimi olisi — anteeksi typistetty ilmaus — hyvä.
Millainen sitten on hyvä nimi urheiluseuralle? Tutkitaanpa hieman salibandyjoukkueiden nimiä ja pohditaan aiheesta lisää.
Balrogin viime keväänä salibandyn Ruotsin mestariksi valmentanut Mika Packalén pohtii maailman menoa omassa kolumnissaan, ja suomalaista lukijaa kiinnostaa pari muutakin kohtaa kuin Mika Kohosen 103 pisteen ihastelu.
När ska J-P Lehtonen våga ta klivet över pölen och börja tampas med de bästa i den bästa ligan, Packalén kysyy miehestä, jolla hänen nopean arvionsa mukaan on ”noin 73 Suomen mestaruutta”.
Mestarivalmentaja haikailee myös Ruotsin Elitserieniin nykyisten 22 kierroksen asemesta 33 ottelun runkosarjaa ja pohtii, eikö olisi hienoa, jos joukkueet eivät vaihtaisi joka erään vaihtoaitioita.
Näistähän meillä on Suomessa kokemusta eikä kaikkien mielestä kovinkaan positiivista.
Tapanilan Erän sivujen MB-kolumnissa Erän kapteeni Timo Mäkynen muistelee muutamia vähemmän nappiin menneitä hetkiä pelaajan uralla.
Caribian lauantaiseen salibandyiltaan olisi tuskin voitu lähteä mielenkiintoisimmista asetelmista. Turun Palloseura oli yltänyt seuran historian ensimmäistä kertaa karsimaan paikasta Salibandyliigassa, ja vastaan asettui Lappeenrannan NST, jolle paitsi Salibandyliiga, myös liigakarsinnat ovat vuosien saatossa tulleet tutuiksi. Kevät 2005 on neljäs kevät peräkkäin, jolloin NST pääsee kisaamaan paikasta mestaruussarjassa.
Ykkösdivarilohkojensa kakkosille liigakarsinnan ensimmäinen vaihe ei tarjoa samanlaista takaporttia kuin ykkösille. Siinä missä lännen ja idän kuninkaat, FT Trackers ja Loviisan Tor tietävät, että heille ottelusarjan häviäminen ei vielä sulje liigan portteja, TPS ja NST pääsevät mittaamaan itsensä liigajoukkue AC HaKia vastaan vain ottamalla kolme voittoa ensimmäisen vaiheen vastustajastaan.
Silti kummallakaan joukkueella ei liene liiemmälti paineita. TPS:n kauden tavoite täyttyi karsintapaikan saavuttamisen myötä, ja vaikka NST:n menestys divaritasolla onkin viime vuosina ollut tasaisen vahvaa, Lappeenrannassa on nuorelle, junioripitoisille joukkueelle tuskin on kasattu hirmuisia vaatimuksia liigaan nousemisen suhteen.
Ehkä voikin väittää, että otteluparissa TPS—NST kohtaa kaksi joukkuetta, joiden tärkeimmät kilpailulliset tavoitteet odottavat toteuttamistaan vasta tulevaisuudessa.
Ilmaisjakelulehti Turkulainen on aloittanut lämmittelyn lauantaina alkavia liigakarsintoja varten ja käynyt haastattelemassa TPS:n tämän kauden maalikuningasta Ville Veikkolaista tämän työpaikalla: Liiga vai tohtorius ensin, kysyy Turkulainen.
— Meidän pelimme näytti vielä hetki sitten siltä, että emme ole valmiita pärjäämään tänä vuonna liigakarsinnoissa, mutta viimeinen FBC-ottelu oli mielestäni kauden paras pelimme, joten olo on taas luottavainen, Veikkolainen huokaisee.
Linkistä kiitokset oikeaan osoitteeseen.
Happeen sivujen legendaarinen Kääpiöpäiväkenttä paljastaa, että Mika Kohonen löytyy Happeen kokoonpanosta myös ensi kaudella. Asiantunteva artikkeli kertoo kaiken olennaisen Happeen tähtiä riepottelevista siirtohuhuista ja enemmänkin.
Kääpiöpäiväkenttä on pienen ihmisen asialla.
Luokkakaveri pelasi lukioaikoina HIFK:n A-junnuissa, ja niitäkin pelejä käytiin ahkerasti Nordenskiöldinkadulla katsomassa. Eräänä iltana punapaitojen vieraaksi saapui SaPKo, ja edelliskesänä Savonlinnasta muuttanut ja kouluumme siirtynyt M kehui, että joukkueessa pelaa joku 16-vuotias Jamo, joka on aivan tajuttoman hyvä maalivahti.
HIFK voitti 8-3, ja me olimme lukioikäisen itsevarmuudella sitä mieltä, että onhan noita maalivahteja nähty.
Jamosta kuitenkin kuultiin vielä.
Se oli kuin eilen. Ja nyt Jamo jo lopettaa.
Toukokuussa Singaporen MM-kisoihin matkaava naisten salibandymaajoukkue hyvästelee kotimaan kamaran kohtaamalla Vantaalla yleisön äänestämän Lady All Starsin.
Naissalibandya 80-luvulta alkaen tarkoin seuranneena kiirehdin totta kai äänestämään. Tässä joukkueeni:
Mv Hanna Sihlman PSS, Porvoo
Vp Cecilia Åhsberg Happee, Jyväskylä
Op Irja Lahtinen Classic, Tampere
Vl Annukka Muuri Tapanilan Erä III, Helsinki
Kh Elina Kujala SB-Pro, Nurmijärvi
Ol Erja Lötjönen SBS Rupu, Huittinen
Valmentaja: Jarkko Rantala, NST, Lappeenranta.
Lokakuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2004 alkanut 27 sarjaottelun rupeama salibandyn I divisioonan länsilohkossa oli Turun Palloseuralle vaiheikas, mutta se päättyi kuten se oli alkanutkin: kotijoukkueen seitsemän maalin iltaan Caribiassa ja tepsiläismielissä kytevään toivoon oman joukkueen noususta Salibandyliigaan.
Kauden ensimmäisessä ottelussa TPS voitti Trackersin 7—1 ja näytti vahvasti olevansa juuri sellaisessa iskussa kuin kaudenaluspuheissa oli pohjustettu. Yllättävät pistemenetykset pylläyttivät kuitenkin ennakkoasetelmat varsin nopeasti nurin niskoin ja siirsivät valttikortit turkulaisilta Hämeenlinnaan Trackersille ja Pietarsaareen Blue Foxille. Toiseksi viimeisellä sarjakierroksella Pirkkalan Pirkkojen Petteri Rantalan Blue Foxia vastaan iskemän jatkoaikamaalin myötä TPS sai kuitenkin tilaisuuden hämmentää karsintapaikkajako mieleisekseen, eikä se jättänyt sitä käyttämättä. Viime torstain 7—3-voitto paikallisvastustaja FBC Turusta merkitsi kauden tavoitteen toteutumista ja lähetti Palloseuran hamuamaan paikkaa Suomen salibandytaivaalta.
Ensi lauantaina TPS ja Lappeenrannan NST aloittavat Caribiassa kisailun siitä, kumpi pääsee liigakarsinnan II vaiheeseen yrittämään AC HaKin, Suomen kuuluisimman sählyjoukkueen, kaatamista.
On aika esittää yksi urheiluelämän perinteisimmistä kysymyksistä: miltä nyt tuntuu?
Otto Moilasen vallankumousjulistus ottaa, toki varovaisesti, kantaa myös Salibandyliigan ottelumääriin ja -ajankohtiin.
Voin sieluni silmin nähdä kuinka yleväksi yleisötapahtumaksi marraskuisessa tiistai-illassa pelattava SSV – Rangers ääriään myöten pullistelevassa Pasilan urheiluhallissa muodostuu.
Ahkerasti Pasilan urheiluhallin katsomoa kuluttaneena en usko tapahtuman ylevyyden riippuvan viikonpäivästä. Arki-illoissa on se etu, että kilpailevia urheilu-uutisia on vähemmän ja myös vedonlyöntilistoilla pienempi tungos.
Suuri osa potentiaalisista katsojista pelaa itse, joten viikolla he ovat iltaisin harjoituksissa ja viikonloppuisin turnauksissa. Kumpana ajankohtana olisi matalampi kynnys lähteä katsomaan liigapeliä?
Entä pitäisikö runkosarjan nykyisten 33 kierroksen sijasta pelata vain 22 kertaa? Vaikea kysymys. Kun liigassa pelattiin kaksinkertainen sarja, joukkueet halusivat ehdottomasti lisää pelejä. Niinpä runkosarja venyi ensin 27 ja sitten 33 otteluun.
Ainakin jotkut maajoukkuepelaajat ovat tuskailleet ottelumääriä, kun (amatööri)pelaamisen lisäksi pitäisi käydä koulussa tai töissä ja ehkä hoitaa jonkinlaisia ihmissuhteitakin.
Kauden rasitus saattaa vaihdella pelaajasta toisen melkoisesti. Yksi joukkue pelaa vain liigan ja koettaa löytää sen alle sopivia harjoitusotteluita. Tähti tahkoaa liigan lisäksi kauden alla pelattavan kutsuturnauksen, Suomen Cupin, Euroopan Cupin, kaikki kauden maajoukkueleirit ja maaottelut ja vielä toukokuussa MM-kisat.
Viime lauantain ottelussa Classic-Oilers vierasjoukkueen valmentaja Petteri Nykky mittautti Classicin Sami Nymanin mailan epäillen sitä ylikäyräksi. Teko aiheutti perinteisen pienen parranpärinän siitä, onko varusteiden mittauttaminen sääntöjen noudattamista vai ämmien touhuja.
Pari vuotta sitten SalibandyExtra-lehti kysyi Oilersin Petteri Nykyltä, AC HaKin Marko Pajulta, Kirkkonummi Rangersin Tomi Rastaalta ja Tapanilan Erän Lasse Erikssonilta, onko liigassa olemassa herrasmiessopimus, että varusteita ei mittailtaisi.
Kukaan ei ollut kuullut sellaisesta sopimuksesta.
Tuolloin tosin nelikosta jokainen oli kysyttäessä enemmän tai vähemmän vahvasti sitä mieltä, ettei itse turvautuisi mittautuksiin.
Tälläkin palstalla on pohdittu, ovatko maalivahdit jotenkin erilaisia kuin muut pelaajat.
Eivät ole.
Tapanilan Erän sivujen MB-kolumnipalstalla julkaistut otokset osoittavat, että maalivahti on kuin kuka tahansa kadullakulkija.
Josban sivujen ”Elämää rapakon takana” -palstalla nyttemmin Elitserienin Storvretaa vahvistava Otto Moilanen agitoi joukkoja huippusalibandyn vallankumoukseen.
Vallankumousjulistus antaa aihetta useampaankin kommenttiin. Ensimmäinen niistä keskittyköön hallivaatimuksiin täällä pääkaupunkiseudulla.
Moilanen on sinänsä oikeassa vaatiessaan, että salibandy on vietävä isoihin hienoihin halleihin. Ikävä kyllä lapsi saattaa samalla hulahtaa pesuveden mukana. Ainakin täällä, jossa käy helposti niin, että katsojat ja tunnelma jäävät kotilähiöönsä vilkuttamaan muuttokuormalle.
Viikingit ja SSV pelasivat aikanaan kotikulmillaan Vuosaaressa, jossa katsomo, toki todella pieni, täyttyi ja joukkueet olivat kulmakunnan oma juttu. Esimerkiksi SSV:n viimeisellä divarikaudella Vuosaaren Urheilutalolle kannatti lähteä pelkästään tunnelmankin takia. Pelien siirryttyä ei-kenenkään-maalle Pasilaan tunnelma jäi Vuosaareen. Viikingit oli tehnyt saman matkan samoin seurauksin jo aiemmin. Ja suoraan Pasilaan syntynyt liiga-HIFK yrittää vasta rakentaa itselleen yleisöpohjaa.
Oma lukunsa oli VFT, jonka ympärillä Myyrmäen Urheilutalolla kuohui oma juuriaan myöten vantaalainen kulttinsa. Myrtsissä jos jossain nautittiin Helsingin ja Espoon hienostoherrojen nöyryyttämisestä.
Vuosaaren hallissa itse kenttä oli liian pieni ja katsomokin olematon, joten SSV:n ja Viikinkien muutolle ei ollut vaihtoehtoja. Mutta puheet Tapanilan Erän karkottamisesta Mosahallista kylmäävät. Puutteineenkin halli on tämän päivän liigaan riittävä: itse kenttä on huippuluokkaa ja katsomo sopivan kokoinen nykyisille yleisömäärille. Aletaan mieluummin katsella Erälle uutta hallia vasta sitten kun nykyinen myydään jatkuvasti loppuun.
Helsinki tai pääkaupunkiseutu ovat liian isoja paikkoja (salibandy)joukkueen kodeiksi. Ainakin niin kauan kuin se ei ole tienoon ainoa liigaporukka. Vuosaarelainen, mosalainen tai myyrmäkeläinen joukkue on toinen juttu.
Komea maali tai hieno harhautus on esteettinen elämys, mutta ilman taistelua voitosta ne olisivat vain onttoa kikkailua. Panos antaa pelille tarkoituksen.
Salibandyliigan tiistain ottelu AC HaKi – HIFK tarjosi laatupeliä vain satunnaisissa vaihdoissa. Silti satunnaisenkin katsojan kädet hikosivat loppuun saakka, koska pisteet olivat molemmille joukkueille elintärkeät.
Tänään jos joskus haluaisin olla paikan päällä Turussa, kun TPS:n ja FBC Turun kohdatessa panosta on enemmän kuin tarpeeksi. Molempien olisi pakko saada kaksi pistettä, mutta neljää ei jaossa ole. Mahtava asetelma.
Helsingissä valtalehti kertoo, että yksi kaupungin tärkeimmistä salibandyhalleista, Ruskeasuon Arena Center, saattaa sulkeutua jo ensi vuodenvaihteessa, kun tilat tarvitaan muuhun käyttöön. Korvaavia tiloja ei ole tiedossa, kaupungin liikuntajohtaja Anssi Rauramo myöntää.
Kroonista pulaa liikuntatiloista poteva Helsinki on päässyt salibandyn tilaongelmasta kuin koira veräjästä Arena Center Oy:n perustettua halleja. Haittapuolena harrastajalle ovat sitten hinnat, kun tunti maksaa prime time -aikaan 81 euroa.
Ehkä Helsinki joutuu jonain päivänä vielä nenäkkäin maton alle lakaisemansa ongelman kanssa.
Keni Rautio ja Jani Karonen puolestaan luovat uraa Saksan Bundesliigassa. He eivät kohtaa kentällä Jari Litmasta, sillä kyse on salibandysta.
Aki Halko. Tuntuu melkein siltä kuin muuta ei TPS:n ja Ilveksen kohtaamisesta pitäisi kertoakaan. Ville Veikkolaisen neljä maalia, Sami Vatasen neljä maalia ja yksi syöttö, epätasainen tuomarilinja, Ilveksen protesti, kotijoukkueen tökkivä peli, kaksi loukkaantumista, Jussi Lännistön magean tärkeät torjunnat toisessa erässä…
Mutta Aki Halko. Tuntuu melkein siltä kuin vain Aki Halko osaisi ratkaista TPS:n voitot. Tepsin viimeisistä kuudesta maalista hän kuori itselleen tehopisteet 2+3.
Työn ja urheilun yhdistäminen onnistuu, otsikoi Turun Sanomat. Juttu kertoo turkulaisesta soutajasta, Jaakko Hasusta, joka on mukana Adeccon ja Suomen olympiakomitean projektissa, jolla pyritään helpottamaan urheilijoiden työnsaantia. Kaikille kun ammattilaisuus urheilussa ei ole mahdollista.
Säännöllisin väliajoin joku meistä innokkaista ihmettelee, miksi lehdet eivät täyty salibandysta ja salibandykatsomot yleisöstä, vaikka lajilla on niin paljon harrastajia.
Se argumentti oli hyvä lajin alkuaikoina kun ongelmana oli selittää sukulaisille ja itse pelaamattomille kavereille, että salibandy ei ole musiikkia soittava joukko ihmisiä. Optimisteina uskoimme, että kunhan ihmiset saisivat tietää, mitä salibandy on, kaikki innostuisivat siitä.
Ei se niin mennytkään.
Kannattaa muistaa, että valtava määrä suomalaisia harrastaa myös kuntokävelyä ja uintia. Silti kävely- ja uimakisojen pääsylipuista tai TV-oikeuksista ei tietääkseni tapella. Anoppini ei harrasta mäkihyppyä eikä jääkiekkoa, mutta hakeutuu taatusti TV:n ääreen kun Janne Ahonen hyppää tai Leijonat kohtaavat Ruotsin.
Minun mielestäni huippusalibandy on loistavaa viihdettä. Pelkkä harrastajamäärän kasvu ei kuitenkaan takaa, että kaikki muutkin innostuvat siitä.
Jotain muuta siinä on painotettava.
Seuraa ei välttämättä niin kovin oleellista Avokatsomo-asiaa:
Mennyt helmikuu oli Avokatsomon tähänastisen historian vilkkain kuukausi, kun mittapuuna käytetään yksittäisten vierailijoiden määrää. Vaikka helmikuussa julkaistiin vain 30 merkintää (parhaassa kuussa 92!), Avokatsomossa käytiin 3 971:stä eri IP-osoitteesta. Edellinen ennätys oli lokakuulta 2004, jolloin vierailijoita oli 3 818.
Kaikkiaan nämä 3 971 kävijää vieraili Avokatsomossa 10 055 kertaa. Myös se on yhden kuukauden ennätys. ”Hittejä” kertyi 96 737, mutta kun marraskuussa 2004 paukutettu ennätys on 102 088, sillä saralla uusi ennätys jää seuraavaan kertaan.
Varsin vaatimattomista lähtökohdista uransa urheilublogina aloittanut Avokatsomo on siis saanut houkuteltua ympärilleen jo ihan mukavasti seuraajia. Kiitos siitä kuuluu teille, hyvät lukijat! (Sekä vierailijoita houkuttelevalle Googlelle.) Toivottavasti jaksamme kiinnostaa teitä tulevaisuudessakin.
PS. Tilastomme kertovat, että 60,8 % Avokatsomon vierailijoista käyttää Microsoftin Internet Exploreria. Jos tietokoneenne ylläpitopolitiikka sallii uusien ohjelmien asentamisen, voimme suositella parempia selainohjelmia mukavampaa ja turvallisempaa internetkokemusta varten. Esimerkiksi tällaisesta selaimesta käy vaikkapa Mozilla Firefox. Mozilla-perheen selaimia helmikuussa käyttikin 24,8 % kaikista Avokatsomossa käyneistä.
Avokatsomo 2003—2053