tiistaina 1. maaliskuuta 2005

Anoppi, salibandy ja mäkihyppy

Kirjoitti: Mika Hilska. Ajassa: 14.51. Aihe: media, salibandy.

Säännöllisin väliajoin joku meistä innokkaista ihmettelee, miksi lehdet eivät täyty salibandysta ja salibandykatsomot yleisöstä, vaikka lajilla on niin paljon harrastajia.

Se argumentti oli hyvä lajin alkuaikoina kun ongelmana oli selittää sukulaisille ja itse pelaamattomille kavereille, että salibandy ei ole musiikkia soittava joukko ihmisiä. Optimisteina uskoimme, että kunhan ihmiset saisivat tietää, mitä salibandy on, kaikki innostuisivat siitä.

Ei se niin mennytkään.

Kannattaa muistaa, että valtava määrä suomalaisia harrastaa myös kuntokävelyä ja uintia. Silti kävely- ja uimakisojen pääsylipuista tai TV-oikeuksista ei tietääkseni tapella. Anoppini ei harrasta mäkihyppyä eikä jääkiekkoa, mutta hakeutuu taatusti TV:n ääreen kun Janne Ahonen hyppää tai Leijonat kohtaavat Ruotsin.

Minun mielestäni huippusalibandy on loistavaa viihdettä. Pelkkä harrastajamäärän kasvu ei kuitenkaan takaa, että kaikki muutkin innostuvat siitä.

Jotain muuta siinä on painotettava.

Kommentit

  1. 2.3.2005 klo 9.56 Arvid:

    Kuten mitä? ;)

    Olisi tosiaan hauskaa kun joku viisas keksisi, miten lajin statusta ja ilmettä saataisiinkin nostettua siten, että väki löytäisi tiensä myös katsomoihin.

    Toisaalta, Turussahan tilanne on lähestulkoon sellainen, että kun uuden katsojan saa kiskottua Caribialle niin vaikeaa on saada tulemaan uudelleen; uskomatonta, miten hiljaa niin monta ihmistä osaakaan olla. Kokemus on lähestulkoon vaivaannuttava, ainoa ääni joka kuuluu on pallon suhina mattoa vasten…

    Ilmiö taitaa toisaalta kuulua kaikkiin turkulaisiin urheilukatsomoihin. ;)

  2. 2.3.2005 klo 13.55 Päätoimittaja:

    Tarvitaan varmaan myös nuoren polven urheilutoimittajia, jotka ovat kasvaneet sen lajin parissa.

  3. 2.3.2005 klo 13.59 Päätoimittaja:

    … niin, siis niiden huikeiden ja ostovoimaistemn salibandyn ystävien ryhmän lisäksi. Kunhan nykypelaajat ovat nelikymppisiä, parin lapsen isiä ja äitejä, niin alkaa olla luonnollista pohjaa, jolle rakentaa.


Avokatsomo 2003—2008