Viimeisin korviini kantautunut urheiluseurannimeämisuutinen tulee salibandyn I divisioonan länsilohkosta, jossa ensi kaudella nähdään uusi porilaisjoukkue, FBT Pori, kun Karhujen ja Sharksin edustustoiminta yhdistetään yhteen seuraan. FBT Porin tiedotteesta:

— — ensi syksynä Karhujen edustusjoukkue sekä A-juniorit tulevat pelaamaan nimellä FBT Pori. Kaikki muut juniorit jatkavat edellen Karhujen ja SB Sharksin seurojen alla, eli olemme jatkossakin kaksi eri seuraa vaikka meillä onkin yhteinen edustusjoukkue ja toivottavasti yhteistö välillämme lisääntyy salibandyn parissa. Jossain vaiheessa nimeämme tullaan muuttamaan muotoon FBT Sharks ja FBT Karhut — —.

FBT Pori? Ei järin mieliinpainuva eikä mielenkiintoinen nimi.

Urheiluseuroja — aivan kuten vauvoja, liikeyrityksiä tai valtamerilaivoja — nimettäessä on syytä pitää mielessä, että kantajansa julkisivuna nimi näkyy ja kuuluu aina, kun kantajasta puhutaan tai kirjoitetaan. Siksi ei olisi pahitteeksi, että nimi olisi — anteeksi typistetty ilmaus — hyvä.

Millainen sitten on hyvä nimi urheiluseuralle? Tutkitaanpa hieman salibandyjoukkueiden nimiä ja pohditaan aiheesta lisää.

Hyvä nimi urheiluseuralle on varmastikin sellainen, joka

1. sitoo seuran paikkaan tai yhteisöön,
2. luo seuralle oman, tunnistettavan ilmeen ja
3. on mukava ja helppo niin
   • sanoa kuin
   • kirjoittaa.

Uusia seuroja nimettäessä nämä ohjeet olisi syytä pitää visusti mielessä.

Porissa ei taidettu huomata, että kun uusi seura nimettiin FBT Poriksi, jätettiin kaupungin tyylikkäin joukkueennimi samalla yksinomaan junioriorganisaation kannettavaksi. Tarkoitan tietenkin nimeä Karhut, siis Porin Salibandykarhut.

Karhut on täydellinen nimi urheiluseuralle: suomenkielinen, ytimekäs, luonteikas. Karhuista on helppo puhua ja kirjoittaa. Karhuja ei liene mahdoton markkinoidakaan. Jalkapallon puolelta tutuksi tullut ”FC-tauti” näytti kuitenkin voimansa, ja niinpä uusi seura on Floorball Team Pori.

FBT Pori, FBC Turku, SB Vaasa, SB Savo, SBS Pori ja muut saman kaavan nimet ovat tylsiä. Ne sitovat kyllä seurat paikoilleen kaupunkiin ja kyliin, mutta eivät luo persoonallista ilmettä. Niistä ei ole mukava puhua. Plussaa ei saa edes suomenkielisistä SBS- eli salibandyseura-virityksistä.

Suomalaisessa urheiluperinteessä kirjainyhdistelmillä on aina ollut paikkansa joukkueiden nimistössä. Salibandyssä tuttuja ovat muun muassa SSV, SPV, HIFK, OLS, TPS, HaU ja NST. Näistä yhtäkään tuskin on mukava sanoa tai kirjoittaa, mutta ainakin ”Hifkin”, ”Olssin” ja ”Tepsin” tapauksissa nimi sitoo seuran osaksi paljon vanhempaa perinnettä kuin salibandyssä sinänsä lajin nuoruuden vuoksi voi ollakaan. Syyskaudella HIFK oli Suomen toiseksi ja TPS neljänneksi seuratuin salibandyjoukkue, vaikka HIFK uiskenteli liigassa epätasaisen harmaana ja TPS pelaa ykkösdivisioonassa. Näille seuroille perinteikkyys tuo varmasti korvaamattoman arvon seuran ilmeeseen.

SSV:llä, SPV:llä ja NST:llä sen sijaan on kaikilla taustallaan kätevä ja käyttökelpoinen nimi, jota jostain (erinäisestä) syystä ei vain (enää) käytetä. Viikingit, Peliveljet ja Nakkisormet — siinä sitä olisi hyviä salibandyjoukkueiden nimiä.

SB Sharks, Salibandy Club Classic, Tampereen Gunners, Espoon Oilers, Kirkkonummi Rangers, FT Trackers, Blue Fox FBC, M-Team, Westend Indians, Top Team ja AFC Campus ovat esimerkkejä englanninkielisistä tai englanninkielisten ja suomenkielisten nimien yhdistelmistä (FC-taudin yhteydessä mainittujen lisäksi). Näistä ainakin Classic ja Oilers taipuvat kyllä sujuvasti etenkin salibandyä tuntevassa suomenkielisessä suussa, mutta kyllä silti voisi kysyä: what were they thinking? Englanniksi tuskin on saavutettavissa mitään sellaista, mihin hyvin mietityllä suomenkielisellä nimellä ei voisi päästä.

Mutta palataanpa Nakkisormiin. Tuntematta seuran tai sen nimen historiaa sen kummemmin voisi veikata, että nimi vaihdettiin NST:ksi, jotta seurasta tulisi niin sanotusti vakavammin otettava. Salibandy on nuori laji, jonka kulttuuriin vieläkin kuuluu — osin lajin ”pienuuden” takia — pilke tukevasti silmäkulmassa. Etenkin liiton alasarjat ovat pullollaan vitsikkäästi nimettyjä seuroja. Voisiko olla, että salibandyn piirissä nimi Nakkisormet olisikin täysin hyväksytty, jopa tavoitteelliselle kilpaseuralle? Mikä jottei?

Salibandyliigassa niin miehissä kuin naisissakin pelaavalla Happeella on hupaisa, erinomaisesti urheiluseuralle sopiva nimi. Jyväskylän nimitäysosuman täydentää ykkösdivarin itälohkon O2, joka tosin ”käytettävyydeltään” on kömpelö. Itälohkon toinen vitsikkään makoisasti nimetty ”kakkosjoukkue” on Joensuun Lihamylly.

Jos kuitenkin otetaan piirun verran vakavampi ilme naamalle ja etsitään lisää ”täydellisiä” nimiä, löytyy huippusalibandykentiltä toki niitäkin. Liigassa Tapanilan Erä on kaikin puolin loistava nimi. Siihen sisältyy Tapanilan kaupunginosan perinteitä aina 1930-luvulta lähtien ja se sopii kielenkäyttöön kuin nakutettu. Josba on hieman Erää kokeilevampi, mutta sekin toimii sanana ja jopa pitää sisällään aineksia niin Joensuusta kuin salibandystäkin.

Ykkösdivarin länsilohkon ”seksikkäimmän nimen” palkinnosta kamppailevat Pirkkalan Pirkat ja Tampereen Ilves. Molemmat ovat yksinkertaisia, mutta toimivat kuin sata jänistä. Itälohkossa samasta palkinnosta kamppailee Lihamyllyn kanssa Tikkurilan Tiikerit.

Eli tiivistetäänpä asia pariksi palluraksi: Urheiluseuraa nimettäessä on hyvä pitää mielessä, että nimi on parhaimmillaan, kun se

• muodostuu kokonaisesta sanasta tai sanoista ja
• on suomea tai muistuttaa sitä suhteellisen sujuvasti.

Urheiluseurojen nimistä aiemmin Avokatsomossa:

• Kansallinen Hokiliiga
• SB Naantali