Avokatsomo ylpeänä esittelee kirjoittajavahvistus Toni Lötjösen kirjoituksen Urheiluseuran nimeämisen perusteet, osa II.

Samulin kirjoittamassa Urheiluseuran nimeämisen perusteissa annettiin väkevää kritiikkiä salibandymaailman ”nimihirviöistä” — osittain aiheestakin. FBT Pori ei todellakaan täytä mielenkiintoisen, suomenkielisen, luonteikkaan eikä helposti puhuttavan urheiluseuran nimen vaatimuksia — Karhut olisi ne täyttänyt. Karhut-nimellä olisi tehty selvä hajurako myös Porin toiseen, nykyisin alasarjajoukkueeksi laskettavaan mutta menestyneempään seuraan, SBS:ään. Toimittajalle tällaiset nimet eivät todellakaan anna mahdollisuutta herkullisiin vertauksiin. Karhut-nimellä olisi ehkä ensi kaudella nähty kielikukkasia Satakunnan pääaviisissa: ”TPS jäi otsojen kynsiin” tai ”Caribialla pehmeästi pelanneet nallet…” Kuitenkin nyt on tyydyttävä mauttomiin ja hajuttomiin Äfbeeteehen, Äfbeeseehen ja kaikkeen muuhun siltä väliltä. Mutta ei kuitenkaan niellä kaikkea kritiikkiä.

Samulin I laki

Kauden 2004—05 Salibandyliigan seurat voitaisiin kirjoittaa yksinkertaisesti Joensuu, Jyväskylä, Seinäjoki, Vantaa (Hakunila), Espoo, Kirkkonummi, Oulu, Tapanila, Vuosaari (SSV), HIFK, Classic ja Gunners. Ei kai kukaan oleta, että yli 100 vuotta vanhaa HIFK-nimeä vaihdettaisiin. Ongelmana olisi siis ainoastaan tamperelaisjoukkueiden identiteettien luominen. Vai eikö suomalaiselle penkkiurheilijalle pelkkä Turku tai Pori riitä? Kuten Samuli mainitsee, hyvä urheiluseuran nimi sitoo sen paikkaan tai yhteisöön. FBT Pori siinä kuin FBC Turkukin ilmentää selvästi mistä seura on kotoisin. Pysyäksemme salibandyssa voidaan tehdä vertailu aidan vihreämmälle puolelle — Ruotsin Elitserieniin.

Ruotsissa kaikki seurat AIK:ta, Balrogia ja Pixbota lukuun ottamatta ovat nimeltään kaupunkeja tai kaupunginosia. Seurat ovat nimeltään ”tylsästi” Storvreta IBK (Uppsalasta), FC Helsingborg, Jönköpings IK ja niin edelleen. Sama sääntö pätee myös vähän isommissakin piireissä, jääkiekossa ja jalkapallossa. Allsvenkanissa ainoa seura, joka ei kanna paikan nimeä, on Assyriska (”assyyrit”)! Tämäkin nimi siis täyttää Samulin ensimmäisen lain vaatimukset ilmentäessään seuran perustajien ja pitkälti myös pelaajien alkuperää ja kansallisuutta. Jääkiekon Elitserienissä HV-71 pitää tätä kyseenalaista kunniaa ainoana ei paikkakuntaa ilmentävänä seuran nimenä. Ruotsi on siis erinomainen esimerkki että paikannimi voi toimia nimenä — nimenomaan ilmentääkseen tiettyä aluetta.

Samulin II laki

Samalla kun seuran nimi ilmentää paikkaa, luo se seuralle oman ja tunnistettavan ilmeen. Jalkapallon puolelta Tukholmasta löytyy esimerkiksi työläisten Hammarby Södermalmilta, porvarien Djurgården Östermalmilta ja maahanmuuttajien Assyriska Södertäljestä. Tällaiseen derbykulttuuriin on toki Suomessa pitkä matka lajissa kuin lajissa. Ensi askeliin kuulu se, että jokaisella seuralla on oma kotiluolansa. Turkulaisessa salibandyssa tähän on jo päästy, mutta Helsingissä HIFK ja SSV pelaavat Pasilassa, ja Tampereen liigajoukkueet Classic ja Gunners tahkoavat Metro-Auto Areenalla.

Ilme ja oma tunnistettava tyyli voidaan siis luoda alueellisuudella ja sen yhteisön erityispiirteillä eikä sillä onko joukkue eläin (Karhut, Ilves), luonnonvoima (Salamat) tai joku vastaava. Tietynlaista ”välimuotoa” edustaa nykyinen HIFK jääkiekossa. Uudet ja myyvät ”petopaidat” on otettu vanhan tähden ja kilven tilalle. Hieman samaa edustaa Salibandyliigassa Happeen (myyvä?) hirvi.

Samulin III laki

Loistavassa artikkelissa Kansallinen Hokiliiga oltiin muun muassa HIFK:lle ja TPS:lle antamassa menolippua pääsarjakiekkoilusta. Samaa sääntöä noudattaen Kansallista potkupalloliigaa ei pelaisi nykyisistä Veikkausliiga-joukkueista kuin Haka ja Allianssi. Tosin näidenkin seurojen nimiä koristavat perinteiset FC ja AC.

Takaisin HIFKiin ja Tepsiin. Ei kai Samulikaan varmaan yli 100 vuotta vanhaa HIFK:ta ja 31 vuotta nuorempaa TPS:ää haluaisi nimeltä vaihtaa, vaikka ne eivät Samulin kolmatta sääntöä helposti lausuttavuudesta ja kirjoitettavuudesta täytä. Samaa pätee ruotsalaiseen AIK:hon. Kaikki kyseiset seurat ovat vuosien saatossa luoneet imagonsa, tyylinsä ja identiteettinsä. Ja jota nyt myös uudet lajit jatkavat ja toki myös hyödyntävät.

Täällä urheilukulttuurin Mekkassa, Ruotsissa, on itse asiassa ollut trendinä että perinteiset jalkapallo- ja jääkiekkoseurat ovat havainneet salibandyn kasvavan suosion ja ostaneet oman joukkueen. AIK on tietysti paras esimerkki, mutta alemmista sarjoista on tulossa myös Elfsborg, Djurgården ja Hammarby. Ja jos ei esimerkiksi AIK, Hammarby, Göteborg taivu toimittajan suussa tai kynässä, voi seuraa puhutella myös kaikkien tuntemilla lempinimillä Gnaget (”jyrsijät”), Bajen ja Blåvitt (”sinivalkoiset”).

Yhteenveto

Allekirjoitan Samulin kritiikin seurojen globaaleista nimivalinnoista. Suomennettuna monet seurojen nimet kuulostavat yhtä hyviltä tai toisaalta paljastavat yllättäviäkin ajatuksen kulkuja — tai katkoja. Salibandyliigasta pudonnut Rangers on nimistä kaikkein huonoin. Sanakirja antaa ranger-sanalle muun muassa vastineen metsänvartija. Ja kukapa ei osaisi yhdistää Kirkkonummea metsänvartijaan? Liigaan on tosin nousemassa manttelinperijä. Hämeenlinnasta tulee jäljittäjiä: FT Trackers. Myös öljy ja Espoo kulkevat käsi kädessä? Tamperelaisia väheksymättä vielä en kaupungin nuorempaa salibandyseuraa Klassikoksi kutsuisi.

Tosin suomennettuna seurat kuulostavat ihan hauskoilta.

Kritiikistä ja kritiikin ”vastineesta” siirrymme yhteenvetoon, jossa päädyn Samulin kanssa samaan lopputulokseen. Häntä lainaten urheiluseuraa nimettäessä on hyvä pitää mielessä (ja lukea kyseiset artikkelit), että nimi on parhaimmillaan, kun se

• muodostuu kokonaisesta sanasta tai sanoista ja
• on suomea tai muistuttaa sitä suhteellisen sujuvasti.

Toni Lötjönen pelaa salibandyä Ruotsin Elitserienissä Haninge IBK:n maalivahtina. Rauman Salban kasvatti on peliuransa aikana pelannut myös HIFK:ssa (2001-2004), FBC Turussa (2000-2001) ja SBS Porissa (1997-2000). Lötjösellä on vyöllään 6 miesten A-maaottelua.

Lötjönen tunnustaa olevansa innokas Avokatsomon lukija.

Lötjösestä voi lukea vaikkapa Salibandy-lehti 6/2004:stä, jossa on Petteri Lahden kirjoitus Toni Lötjönen — toipilaslomalta Elitserieniin (s. 24).