Jalkapallon suurseurat eivät ajattele pelaajien etua, kertoo Turun Sanomien välityksellä italialainen Marino Mariottini, joka on työskennellyt toimitusjohtajana Interissä, Messinassa, Udinesessa ja AS Romassa.

— Jalkapallosta kasvoi 1990-luvulla liian suuri bisnes. Raha tärveli ison osan siitä kaikesta, mitä rakennettiin lajin ympärille kovalla työllä usean vuosikymmenen aikana, Mariottini harmittelee ja sytyttää uuden sikarin.

Salibandyn kasvamista seuratessa en ole voinut välttyä ajatukselta, että salibandy on nykyisellään jotenkin rehellisempi tai aidompi urheilulaji kuin vaikka jalkapallo tai jääkiekko. Että kun ammattilaisuutta ei ole tarjolla eikä bisnestä ympärillä, lajin ja ihmisten suhde on terveempi. Pitäkää salibandy pienenä, pyysin joskus.

Toisaalta. Ammattilaisuus tulee urheilussa helposti yhdistettyä huippujen ansaitsemiin miljooniin. Ajatukseen, että uran aikana pitää tienata niin paljon, että eläkkeelle voi siirtyä suoraan jäähyväisottelun loppuverryttelyistä.

Suomessa jääkiekkoilijoiden ja jalkapalloilijoiden palkat eivät ole keulineet ympäri. Jääkiekon SM-liigan pelaajien keskipalkka taitaa olla noin 50 000 euroa vuodessa. Noin 4 200 euroa kuukaudessa. Ei kai sen voi väittää olevan liikaa?

Mikä rahassa muuttaa lajia ja miksi? Miten? Muuttaako raha pelin hengen? Muuttaako raha seurat vai pelaajat? Molemmat? Miten?

Minkälainen laji salibandy olisi, jos liigapelaajien keskipalkka olisi vaikkapa 2 000 euroa?