SSV:n sivujen Amerikan-kolumnisti Miikka Kaira on inspiroitunut naisten salibandysivujen vieraskirjan keskustelusta. Siellä kun väitellään, pitäisikö innokkaiden pelaajien etsiytyä liigajoukkueisiin vai pitäisikö liigan tulla pelaajien luo.

Myös maijamaisia Matteja ja mattimaisia Maijoja riittää, mutta kyllähän Kairan teksti pistää nyökyttelemään.

Kultaiset Kuukkelit, nuo suomalaisten blogien oscarit ja emmat, jaettiin eilen Helsingissä vuoden 2004 ansioituneimmille blogeille. Vuoden 2003 Kuukkeleista Avokatsomolle myönnettiin parhaan harrasteblogin Kuukkeli, mistä muistamme muistuttaa varmasti hämärästä aamunkoittoon saakka.

Tällä kertaa emme olleet ehdolla, mutta olimme paikalla seremoniamestareiden apulaisina jakamassa Kuukkelin parhaan erikoisalablogin kategoriassa, joksi harrasteblogisarja oli muuttanut nimensä täksi vuodeksi.

Onnea valokuvablogi Kuukauden kuville ja sen ylläpitäjälle Niklakselle! Kuukkeli meni oikeaan osoitteeseen sarjassa, joka oli (jälleen) erittäin kovatasoinen.

Onnea myös sukulaissielullemme, Hockey-lehden HockeyBlogille, joka voitti parhaan vähän tunnetun blogin Kuukkelin. Kuten tilaisuudessa luettu päätoimittaja ”Päätoimittaja” Pakarisen kiitospuhe mainitsi, toivottavasti paino siirtyy palkinnon myötä vähästä kohti tunnettua.

Parhaan blogin Kuukkeli meni tamperelaiselle nimimerkille Mealle ja hänen Menopaussilleen. Onnittelut sinnekin suuntaan sekä tietenkin myös kaikille muille Kuukkeli-voittajille. Tuokoon Kuukkelinne teille kaikkea sitä samaa hyvää, jota se on tuonut tänne meille Avokatsomoon.

Gaalaväelle kiitos mukavasta seurasta.

TV1:n Uutismix-ohjelmassa kerrottiin Tansanian salibandysta. Halli näytti sen verran lämpimältä, että sen katossa pyörivistä tuulettimista huolimatta kotikatsomossakin tuli hiki.

Yleisö ryntäsi laitojen yli kentälle, kun ratkaisumaali napsahti tolppaan ja siitä maalivahdin kautta verkkoon.

”Pamela A. Anderson” lausuu painavia sanoja urheilusta ja väliin naisistakin ja näiden kahden hyvän asian kohtaamisesta blogissaan sekä Korvensuoran Jesuiittayliopiston mielipidepankissa.

Jos löytäisin jostain sähköpostiosoitteen, anelisin häntä kirjoittamaan Avokatsomoonkin.

(Vaikken tosin tiedä, onko minulla kirjeenvaihtajajäsenenä aneluvaltuuksia)

Täytyy myöntää, että Avokatsomon puhutuin pakki Juha Kivilehto oli Tshekkiä vastaan pieni pettymys. Pallon kanssa tuli paineen alla virheitä, ja välillä numero 21 oli arviointivirheen tai hitaan lähdön takia myöhässä tilanteesta.

Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi Kivilehtoa ei ole kokeiltu maajoukkueessa enkä vielä viime viikonlopun perusteellakaan suostu vaihtamaan mielipidettäni. Liigan ratkaisupeleissä hän oli erinomainen eikä vauhti Tshekkiä vastaan ollut niin paljon kovempi, että se selittäisi havainnot.

Katsotaan vielä.

Tuoreessa IS Veikkaajassa Tomi Auremaa pistää Salibandyliigan parhaat järjestykseen, ja pakin paikalle hänen valintansa on Happeen Mikko Lehto haastajanaan SSV:n Timo Toivonen.

Nappikausi Lehdolta, mutta itse en vielä nostaisi häntä ihan monipuolisempien Toivosen, Kari-Matti Ratsulan ja Tarmo Kirjosen kastiin, mielestäni liigan parhaasta pakista puhumattakaan.

Ai kukako?

Josban Tatu Väänänen.

Ronskisti yhteenliimattu vaakapyyhkäisy tänään ajetuista TS-kortteliajoista. Kuvassa Itäisen Rantakadun maalisuora taittuu Rettiginrinnettä ylämäkeen Hämeenkadulle.

Kärkinelikko karkasi nopeammin kuin ehdin haukata markkinavohvelin, mutta ainakin tunnelma oli kolea tai keväinen, riippuen vähän siitä millaiselta paikalta kisoja seurasi. Marek Salermo voitti.

Petteri Sihvonen Urheilulehden (nro 16, 22.4.2005) kolumnissaan:

[O]lisi katkaistava pelaajien ja valmentajien mitään sanomattoman nonsense-puheen loputon virta. Tämä on suuri haaste urheilujournalismille. Avainkysymys on: Mitä journalistit sallivat, että heille puhutaan? Puhumattakaan siitä, että mitä he välittävät television, radion ja lehtien kautta eteenpäin omille katselijoilleen, kuulijoilleen ja lukijoilleen.

Vaikka maaottelu on päättynyt ja kaukalokin on ehditty korjata talteen, pelimiehet ovat vielä paikalla.

Ehkä tunnistatkin heidät. (Kuvanlaadusta huolimatta.)

Syksystä 2006 lähtien Salibandyliigaa pelataan 14 joukkueella, Salibandyliiga tiedottaa. Ensi kauden päätteeksi kaikkiaan neljä ykkösdivariseuraa voi nousta ”sinne kaikkein pyhimpään”.

Turun Palloseuran lehdistötiedotteesta:

TPS Salibandy ottaa päätöksen vastaan mielenkiinnolla.

”Luonnollisesti liigan laajentuminen parantaa mahdollisuuksia turkulaisen joukkueen saamiseksi pääsarjaan, mutta tässä vaiheessa on vielä liian aikaista puhua ensi kauden tavoitteista. Katsotaan ensin miten kevään sopimusneuvottelut sekä kesän harjoittelu sujuu ja sitten syksyllä todetaan millaisessa iskussa TPS on ja asetetaan kaudelle lopulliset tavoitteet”, toteaa TPS:n toiminnanjohtaja Timo Tuominen.

Tuomisen mukaan nouseminen on edelleen kohtuullisen haastava tehtävä, sillä yksikään joukkue ei nouse suoraan vaan jokainen joutuu pelaamaan karsintapelejä.

Lehdistötiedote päättyy muuten jälkikirjoitukseen, jossa kerrotaan tämäniltaisen Suomi—Tsekki-maaottelun ovimyyntiin jääneen huimat 25 lippua. Caribia tulee siis olemaan täynnä.

Meistä sählyhörhöistä aina tuntuu, että media ei noteeraa.

Toisesta suunnasta katsottuna voi olla toisin.

Ainakin hetkittäin.

FBC Turun keskustelufoorumilla nimimerkki (?) Uuno kysyy: minne menet, FBC Turku? Kysymys on eittämättä yksi tämän kesän mielenkiintoisimmista turkulaisessa salibandyelämässä. Onneksemme Uuno vastaa itsekin kysymykseensä, ja hahmottelee FBC:lle kolme eri tulevaisuutta.

Uskoisin, että vaikka juuri tällä hetkellä ei siltä näytä, Turku on tarpeeksi suuri kaupunki kahdelle huippusalibandyjoukkueelle (jos huippusalibandyn kriteerinä pidetään ykkösdivisioonatasoa). Jo brändinsä vuoksi TPS:n voi kuvitella kasvavan ennen pitkää salibandyjättiläiseksi, mutta Uunon tulevaisuuskuvien kohta 2, ”Suuri tulevaisuus”, ei varmaankaan ole FBC:lle mitenkään mahdoton.

Moottoriurheilussa puhutaan paljon imusta. Vastaava ilmiö ei ole harvinainen muillakaan urheilun ja elämän osa-alueilla. FBC voi kasvaa, kunhan muu turkulainen salibandy kasvaa.

Paistaako tästä taas läpi turkulaisen salibandyelämän nousu ja uho? Saattaapa hyvinkin paistaa. Kunhan viimeisetkin junioreiden SM-mitalit saadaan ratkaistua, Avokatsomossa tullaan pohtimaan, millaiselta me turkulaiset salibandyhörhöt mahdamme vaahtoavine suupielinemme vaikuttaa epävarsinaisesta Suomesta katsellen. Innokkuudessamme on varmasti myös humoristiset piirteensä.

IS Veikkaajan futisliite uhraa mukavat viisi sivua myös naisten jalkapallolle.

Osion kolumnissa Rosa Lappi-Seppälä pohtii ansiokkaasti naisfutiksen ongelmia, ja sählyhörhönä en voi olla huomaamatta, kuinka hyvin moni kohta sopisi myös salibandyyn. Miestenkin.

Valitettavasti seurojen välinen kateus, näkemyksen puute ja osaamattomuus ovat systemaattisen ja ammattimaisen toiminnan esteenä.

Seurat elävät kädestä suuhun. Jokainen vetää omaan suuntaansa, joka vaihtuu päivittäin. Harva osaa kuvata tulevaisuuden näkymiä tai tavoitteita.

Sarjajärjestelmää rukataan vuosittain. Tämä on pelkkää kosmetiikkaa. Pitäisi puuttua todellisiin ongelmiin, jotka elävät syvällä. Pelaajien urakaarta olisi pidennettävä, uutta sukupolvea kehitettävä niin määrällisesti kuin laadullisesti. Vallalla oleva henki on, että 27-30-vuotiaat ovat liian vanhoja. Nuoruus on IN eikä ”vanhojen” kokemuksia haluta hyödyntää. Ei ihme, että vain harva uransa lopettanut naisfutaaja päätyy valmentajaksi tai taustatoimijaksi.

Jotta ämpäri ei kaatuisi ainakaan niiden innokkaiden kengille, jotka tosiaan tekevät asioita, siteerattakoon myös tärkein kappale:

Kokonaisuutta ei hallitse kukaan. Hallinnollisista resursseista on pulaa. Toiminta on muutamien harteilla. Onko heillä mahdollisuuksia tai motivaatiota hallita kaikkea?

Minäkin olen huolissani seuraihmisten jaksamisesta.

(Rosa Lappi-Seppälä oli muuten tekijänainen paitsi jalkapallossa myös salibandyssa. Neljä liigakautta, Suomen mestaruus VFT:ssä 1998 ja seuraavana talvena Euroopan Cupin hopeaa samassa joukkueessa)

Ollilla on jalkapalloaiheinen ongelma: jalkapalloinnostus on puraissut, mutta omaa suosikkiseuraa ei ole.

Koska olen aloittanut fanittamisen vasta 25 vuoden kypsässä iässä, minulta puuttuu historia lajin ja ennen kaikkea seurojen kanssa. En oikein tiedä, ketä kannattaa tai miksi.

Siispä pyydän sinua, hyvä lukija, ehdottamaan minulle suosikkiseuraa.

Kertakaikkisen täydellinen asenne. Käykää auttamassa miestä mäessä. Mutta muistakaa kunnon perustelut.

Eilisen B-tyttöjen SM-lopputurnauksen tapaan Avokatsomolla oli kaksoisagentti tänäisessä Salibandyliigan tiedotustilaisuudessa, jossa pohjustettiin perjantaina Turun Caribiassa pelattavaa maaottelua Suomi—Tshekki.

Kuvassa JP Lehtonen ja Petteri Nykky kuvattavina Turun Sanomiin.

Nykyn esittelemä maajoukkue tuo todella mielenkiintoisia pelaajia turkulaisten tarkkailtaviksi. Toiveeni nähdä salibandyn Tupu—Hupu—Lupu-ketju toteutunee, sillä Markus Bollström, Lauri Kapanen ja Jani Kukkola ovat joukkueessa. Mukana ovat myös pudotuspeleissä huomiota kiinnittäneet SSV-pelurit Santtu Manner ja Juha Kivilehto, joiden puhkeaminen kukkaan kansainvälisellä tasolla odottaa toteutumistaan. Suurista suomalaista Turussa esiintyvät Tero Karppanen, Esa Jussila ja JP Lehtonen, mutta Mika Kohosta ei loukkaantumisen vuoksi nähdä.

Maaotteludebyyttiään joukkueessa jännäävät Happeen ”karkkipistooli” Lasse Riitesuo sekä Oilers-veskari Henri Korhola.

Cool Huntingin Josh Rubin on päässyt koelenkille Adidas_1-juoksukengillä. Tossujen rakenteista löytyvät mm. tuikitarpeelliset jäykkyyttä säätelevät pikku moottorit ja niitä ohjaavat prosessorit. Jos aion toteuttaa aikeeni maratonin juoksemisesta kesällä, joudun luultavasti itsekin panostamaan kenkiin, mutta en ehkä näin isosti. Tänään harjoittelin kestävyyttä katsomalla Paula Radcliffen tunnistettavan tuskaisen näköistä etenemistä Lontoon maratonilla. Saatoin vain todeta kuntoni olevan vielä pahasti keskeneräinen - en jaksanut katsella kuin ehkä minuutin verran.

Juttukeikalta riitti kuva Avokatsomoonkin: TPS:n B-tytöt rynnivät seuransa ensimmäisen suomenmestaruuspokaalin kimppuun.

Tänään Caribialla pelatussa loppuottelussa TPS voitti Tampereen Classicin 4—1.

Viime kesänä Stanley Cupin kohtalo tuli puheeksi Avokatsomossakin. Pokaali nimittäin saatetaan ottaa pois NHL:ltä, kun sarjaa ei pelata.

Eilen alkamatta jääneiden NHL:n pudotuspelien kunniaksi Stanley Cup on jälleen ajankohtainen. Kanadan Torontossa kiekkoharrastajat hakevat oikeutta asialleen saada Stanley Cup jaettua tänäkin vuonna.

They’re seeking a court order declaring that:
— The Stanley Cup is being held in trust for hockey’s benefit;
— The trustees are under obligation to award the Cup every year;
— The NHL does not own the Stanley Cup.

If they get their way, they want trustees Brian O’Neill and Ian (Scotty) Morrison to decide on a format to determine a Stanley Cup winner, despite the NHL season’s cancellation in February.

Linkki Toronto Globe and Mailin artikkeliin Battle for Stanley Cup begins löytyi — tietenkin — Off Wing Opinionista.

Keväällä 1996 tajusin ensi kertaa, että salibandyottelun liput voivat loppua kesken. Pasilan urheiluhallissa Helsingissä jonotettiin viidenteen loppuotteluun SSV - VFT, ja olin 30 metrin päässä ovesta kun tuli tieto, että kaikki liput on myyty.

Peli jäi näkemättä.

Epätodellinen kokemus oli myös kevät 2003, kun Josba vei loppuottelun Oilersia vastaan Mehtimäen jäähalliin. Kiertelin pelipäivänä Joensuuta ja joka puolella keskustelu kääntyi lippuihin ihmisten kysellessä, mahtaisiko niitä vielä jostain saada. Halli oli illalla niin täynnä, että 5 580 katsojasta taaimmaiset tuskin näkivät paljoakaan.

Jyväskylässä eletään näinä päivinä samoissa tunnelmissa, kun Happee pelaa kaikkien aikojen ensimmäisiä finaalejaan. Jäähallista ei löytynyt tilaa, joten nopeimmat syövät hitaat ja moni innokas jää Monnarin ovien ulkopuolelle. Lipunmyynti lauantain otteluun alkoi keskiviikkona, ja 1 138 lipusta vietiin ensimmäisten kolmen tunnin aikana käsistä 900. Torstaiaamulle jäi myyntiin kahdeksan aikuisten lippua.

Salibandyn ensimmäinen dopingkäry osui SSV:n juonikkaaseen hyökkääjään, Tommi Aholaan, ja hänen näytteestään löytyneeseen kannabiksen aineenvaihduntatuotteeseen. Ahola kertoo tapauksesta Urheilulehden nettisivustolla sekä avoimessa kirjeessä, jota eri tiedotusvälineet ovat lainailleet maanantai-iltapäivästä lähtien.

Turun Sanomissa aiheesta kirjoitettiin eilen otsikolla Salibandyn maine ryvettyi, eikä lehti ole ainoa, jossa on moista väitetty.

Salibandyn maine ryvettyi. Olkoon sitten niin. Minä kyllä aluksi luulin, että Tommi Ahola jäi kiinni kannabiksen käytöstä.

Tapauksen kenties kaikkein eniten ajatuksia herättävä yksityiskohta on se, mitä Ahola vastaa Urheilulehden kysymykseen:

Milloin olet käyttänyt kannabista?
”Josba-peliä edeltävänä keskiviikkona olin juhlimassa kaverin synttäreitä. Baari-illan jälkeen päädyin jatkoille. Tästä eteenpäin muistikuvat ovat jokseenkin sekavat. Aamulla oli todella huono olo. Myöhemmin ystäväni kertoivat, että olin käyttänyt kannabista. Itselläni on asiasta vain hämäriä muistikuvia.”

Kyseinen Josba-peli pelattiin Pasilassa perjantaina 4.3. Josba voitti 7—5. Tommi Ahola tehotti pisteet 2+1 ja sai kaksi IS-tähteä. Kaksi iltaa aiemmin Ahola oli kertomansa perusteella ollut niin sanotusti aivan naamat ja edellisenä aamuna pahassa krapulassa.

Jos tämä kirjoitus jatkuisi pidemmälti, heittäisin ilmaan varmaankin seuraavanlaisia kysymyksiä (onnistumatta vastaamaan niihin itse): Mitä urheilijoilta odotetaan ja vaaditaan? Mitä on perusteltua vaatia urheilijalta? Miten Suomessa suhtaudutaan alkoholiin huumausaineena? Miten alkoholiin tulisi suhtautua huumaavana aineena? Minkälainen rangaistus kannabiksen käytöstä on sopiva? Ja niin edelleen.

Nyt kuitenkin täältä tähän.

Vuosi sitten SSV:n Markus Neimo teki uudeksi Salibandyliigan pudotuspelien maaliennätykseksi 19 osumaa.

Maanantaina SSV:n Santtu Manner teki Happeen verkkoon kaksi maalia ja nousi sivuamaan tällä kaudella Sveitsissä pelaavan Neimon ennätystä.

Neimolla ja Mannerilla on muutakin yhteistä. Kumpikin on pelannut ennätyspleijarinsa JP Lehtosen ja Mikael Järven ketjussa.

Meillä oli siinä toisella laidalla Melametsää, Esa Tikkasta, Iiro Järveä sun muita. ”Hakin” kanssa sanottiinkin, että meille kun tuli toiseen laitaan niin aina lähti seuraavana vuonna ammattilaiseksi.

- Tony Arima HIFK-historiikissa ”Salakuljettajista Suomen mestareiksi”

Anna lehdelle nimi, pyytää TPS.

Nyt etsitään todellisia idea- ja sananikkareita. TPS Salibandy aloittaa tänä vuonna oman jäsenille ja ja salibandyihmisille suunnatun lehden julkaisemisen. Ongelma vain on siinä, että lehdeltä puuttuu menevä nimi!

Lehden sisältö on suunnattu ensisijaisesti TPS:n jäsenille, mutta toki lehti tulee kiinnostamaan myös muita alueen salibandyihmisiä.

TPS Salibandyn miesten edustusjoukkueen kapteeni Tomi Sairanen paketoi Tepsin sivujen Käytöskakkos-kolumnissaan kauden 2004—2005 otsikolla Edelleen oikealla, mutta kivisellä tiellä!

Raportoinnin ja kiitosten lomasta ”Sara” kertoo omasta tulevaisuudestaan:

Olen aina sanonut, että oma pelaamiseni tällä tasolla loppuu silloin, kun muut menevät ohi. Kiitos loistavien junioreidemme, näin on käynyt. TPS-kopissa on jonkun muun aika ottaa kaikkien lajien piirinmestarin rooli ja kertoa lisäksi kokemuksistaan Bostonin NHL-vuosilta. Saran tarinointi jatkuu toisessa loistavassa yhteisössä, TPS Keppanassa.

Vajaan kahden olemassaolovuotensa aikana Avokatsomo on aktiivisesti seurannut Sairasen kipparoiman TPS:n otteita salibandyn ykkösdivarin länsilohkossa ja nauttinut jos ei kaikista, niin ainakin hyvin monista hetkistä. Siksipä kiitos Tomi Sairaselle — ja onnea tuleviin haasteisiin!

IS Urheilun mukaan toistaiseksi nimeämätön Salibandyliigan finaaleissa pelaava liigapeluri on antanut dopingtestissä positiivisen testituloksen, kertoo Helsingin Sanomat.

Avokatsomon aamupäiväisten kävijätilastoiden perusteella Googlea käyttävälla salibandyväellä on yksi, yhteinen veikkaus positiivisen testituloksen antajasta.

Liiga pitää tiedotustilaisuuden tänään pelattavan finaalisarjan kolmannen pelin jälkeen ennen tänään pelattavaa finaalisarjan kolmatta peliä. Kuinkahan paljon Urheilukanavan lähetyksen katsojaluvut poikkeavat aiemmista finaalipeleistä? Voisi nimittäin kuvitella, että dopinguutiset herättävät kiinnostuksen perinteistä salibandykansaa leveämmällä rintamalla.

Tänäkin vuonna taitaa SSV:n mestaruusjuhlissa kummitella ylimääräinen ”kohu”. Viime vuonna viidennen välieräottelun ratkaisuhetket ja Oilersin protestointi, nyt doping. Riippumatta siitä, kumman joukkueen pelaajasta on kyse.

Nettiplarin Jari Leppänen muistelee nyttemmin purkamista ja toteutuskelpoista uutta suunnitelmaa odottelevan Kupittaan jäähallin/tekojääradan kultavuosia kirjoituksessaan Kupittaan jäähalli – muistojen kultaama. Tekstistä tihkuu tunnelmaa. Siellä oli silloin avokatsomo. (via)

Salibandyliiga.fi:tä tänään seuranneille tämä onkin jo tuttu juttu, mutta ei anneta sen haitata urheilukulttuurin taltioimista Avokatsomon arkistoihin: kevään salibandyfinaaleissa on turkulaisväriä, kun Turun Weikkojen kasvatti Valtteri Sainio lähtee tänään torstaina Happeen mukana Salibandyliigan finaaleihin tavoittelemaan Suomen mestaruutta.

Turkulainen salibandyn huipulla on toistaiseksi vielä varsin harvinainen ilmiö.

Liigakarsintojen päätyttyä Avokatsomossa otettiin lehtiöt esiin ja koottiin TPS:n kauden 2004—2005 joukkueesta pelaajakohtaisia muistiinpanoja. Anssin ja minun lisäksi tiimissämme oli asiantuntijajäsenenä Perttu Kytöhonka, jolle Turun Palloseura on tuttu jo usean vuoden ajalta niin katsojan kuin juniorijoukkueiden valmentajankin näkökulmasta.

» Lue koko juttu

HockeyBlog ilmoittaa säästävänsä näin keväisin kukkivan väkivalta jääkiekossa -keskustelun kesään ja muistuttaa, että taitureita tarvitaan aina.

Kulttuuriblogi Kasa erottaa lajikulttuurin pelistä ja huomaa, että jääkiekon säännöissä ei kerrota, miten vastustajaa saa piestä.

Lajin perinteistä puhutaan muuallakin. Turun Sanomien jutussa Urheilija urheilee itselleen käsitellään paineita ja urheilupsykologiaa ja sivutaan samalla jääkiekkoa. Juttu lainaa Vesa Salinia:

— Jääkiekossa on piilonormisto, johon tappelutkin kuuluvat. Jääkiekon piilonormisto on aivan erilainen kuin jalkapallossa. Valmentajalla on iso vastuu havainnoidessaan pelaajistoaan. Hänen on nähtävä kuka käy ylikierroksilla. Hyvä esimerkki on Kanadan maajoukkue. Siellä ylilyöntejä katsotaan MM-kisojen alkusarjassa läpi sormien, mutta pudotuspeleissä tyhmät jäähyt ovat kiellettyjä, tietää Salin.

Urheilulehdessä (nro 13, 1.4.2005) Petteri Sihvonen kirjoittaa pitkästi tästä ”piilonormistosta” otsikolla Pulp fiction — tarinoita väkivallasta. Sihvonen kutsuu sääntökirjan kirjainta täydentävää henkeä lajin eetokseksi.

Ei voisi kuvitellakaan, että jalkapallossa vastustajaa lyötäisiin nyrkillä kasvoihin. Se olisi jalkapallon eetosta vastaan. Jos joku löisi toista pelaajaa kesken ottelun, seurauksena olisi pitkä pelikielto.

Sen sijaan jääkiekossa tappelut kuuluvat lajin eetokseen. Vastustajaa voi pyyhkäistä nyrkillä nenänvarteen ja selvitä jopa ilman rangaistusta.

Sihvonen päättää juttunsa:

Jääkiekon vastustajat ihmettelevät, että mitä siellä vielä nuhjataan, vaikka peli on jo vihelletty poikki — mitä tuo enää hyödyttää? Me vastaamme: That’s hockey!

Peli erikoishengen kategorian raskainta osastoa ovat kahden raavaan miehen kohtaamiset paljain nyrkein ja ilman kypärää.

Jälleen pitsinnyplääjät kysyvät: kuuluvatko nuo tappelut muka jääkiekkoon — eikö nyrkkeily ole erikseen? Me tyydymme taas vastaamaan: That’s hockey!

Tappelut ovat kiinteä traditionaalinen osa jääkiekkoa. Niille ei tule varata pääosaa, mutta sivuosa kuitenkin. Tappelut ovat osa pelin koossa pitävää liimaa. Ne ovat toisaalta lajin sisäistä kontrollia, mutta myös monien pelin kannattajien odottama kliimaksi.

Sihvonen toivoo, että ihmiset, jotka eivät ymmärrä jääkiekkoa riittävästi tai edes auttavasti, eivät kommentoisi jääkiekon väkivaltaisuutta. Siksipä minä en yritä muotoilla asiaan omaa mielipidettäni. Koska en ymmärrä tappeluita enkä hanskalla naamaan sohimisia, en ymmärrä jääkiekkoa.

Suomalaisten urheilublogien harvaan joukkoon on pongahtanut Kainalopallokorneri, jossa seurataan amerikkalaista jalkapalloa. — Great!

Curlingin naisten MM-kisojen jatkoksi käydään paraikaa miesten kisoja Kanadan Victoriassa. Markku Uusipaavalniemen johtama miesten joukkue metsästää kisoissa osallistumisoikeutta Torinon olympialaisiin.

Niinpä Turun Sanomat otsikoikin: Miesten curlingmaajoukkue kamppailee olympiamatkasta.

Eilen Suomi voitti Sveitsin ja Ruotsin. Seitsemän pelin jälkeen Suomella on neljä voittoa ja kolme tappiota.

Torstaina alkavista Salibandyliigan loppuotteluista keskustellaan asiantuntevasti myös Jatkoajassa, toki kohteliaille vieraille sopivasti siellä ovensuussa vapaan keskustelun puolella.

Viime kesänä Turussa pelattiin liitokiekon MM-kisat, joita vietettiin myös täällä Avokatsomossa. Sittemmin laji on tainnut jäädä meiltä varsin vähäiselle huomiolle.

Tänään Turun Sanomat kertoo, että Turkuun tuli liitokiekon tuplamestaruus, kun hallikauden kultaiset mitalit jaettiin niin Turku Terrorin miehille kuin junioreillekin seuran historian ensimmäistä kertaa.

Kuvassa Kupittaan Veritaksella tanssii Kanadan miesten maajoukkue, joka juhlii juuri voittamaansa maailmamestaruutta 7.8.2004. Avokatsomon MM-finaaliraportti kertoo myös, että naisissakin Kanada oli kingi. Suomi oli upeasti hopealla.

Pudotuspelien pohjustaminen mediassa pisti silmään ensi kertaa joskus kauan, kauan sitten, kun Tappara ja HIFK olivat hyviä jääkiekossa.

Aina ennen joukkueiden välistä sarjaa lajin tilasta huolestunut Tapparan Rauno Korpi toivoi, että erotuomarit ovat hereillä ja rumat otteet vihelletään pois. Lajin tilasta yhtä huolestunut HIFK:n valmennusjohto puolestaan toivoi, että erotuomarit antavat pelaajien pelata eivätkä lähde ratkomaan pelejä.

Salibandyssakin valmentajat ovat jo oppineet, että pelin jälkeisissä haastatteluissa viestit lähtevät omille pelaajille, vastustajille ja etenkin erotuomareille. » Lue koko juttu

Suomen ensimmäisestä ja toistaiseksi ainoasta jääkiekon maailmanmestaruudesta tulee toukokuussa 10 vuotta. Sen kunniaksi on piakkoin ilmestymässä Risto Pakarisen kirja Joukkue vailla vertaa, josta kirjan verkkosivu kertoo seuraavasti:

Suomen jääkiekkomaajoukkue, Leijonat, voitti vuonna 1994 sekä olympiapronssia että MM-hopeaa — silti molemmat mitalit olivat pettymyksiä, sillä joukkuetta pidettiin yleisesti maailman parasta jääkiekkoa pelaavana joukkueena. Seuraavan vuoden kisajoukkueessa oli 16 pelaajaa vuoden 1994 MM-joukkueesta, eikä mikään voinut estää heitä voittamasta maailmanmestaruutta. Ja kun kultamitalit ripustettiin pelaajien kaulaan ja joukkueen kapteeni Timo Jutila haki maailmanmestaruuspokaalin, koko Suomen kansa hullaantui ja lähti kaduille juhlimaan.

Joukkue vailla vertaa on tarina pettymyksestä, voitosta, joukkuehengestä, hauskanpidosta, ruotsalaisesta valmentajasta, joka sai suomalaisista kaiken irti ja tietenkin jääkiekosta ja voittamisen vaikeudesta. Kirjaan on haastateltu vuoden 1995 mestarijoukkueen kaikki pelaajat sekä valmentajat Curt Lindström ja Hannu Aravirta. Tämä on heidän tarinansa.

Kirjan verkkosivuilla tarjoillaan näytteitä kirjasta, esitellään kirjailija ja päästetään kiinnostuneet tilaamaan kirja ennakkoon suoraan kotiovelle.

Avokatsomon lukijoille Pakarinen on tullut tutuksi paitsi HockeyBlogista, myös kommenttiosastoltamme, joten mikäs tässä pientä mainostaukoa pitäessä.

Omalla tavallaan karsinnat ovat vielä pudotuspelejäkin dramaattisempi näytelmä.

Play off -sarjan häviävä joukkue nielee pettymyksensä ja saa uuden mahdollisuuden heti seuraavalla kaudella, mutta karsinnoissa pelataan elämästä ja kuolemasta. Etenkin pääkaupunkiseudulla löytyy liigatason pelaajille nopeasti uusi joukkue, joten putoajan osana on yleensä hajota kuin akanat tuuleen. Alkaa syöksykierre, joka ei hevin oikene.

Parhaimmillaan ja kauheimmillaan kaikki on lopulta kiinni yhdestä maalista. Kun voitot ovat tasan ja mennään viidennen ottelun jatkoajalle. Eilen Tikkurilan urheilutalolla yksi onnistunut laukaus räjäytti NST:n valkopaidat taivaaseen samalla kun AC HaKin pelaajat tuijottivat penkillä tyhjyyteen, vetivät pyyhkeen päänsä yli tai makasivat pitkään parketilla.

Voittajan riemun kääntöpuoli on häviäjän murhe. Ilman toista ei olisi toista. Sitä on urheilu.

Historiaan jäi myös kevään 2003 karsintasarja, jossa Loviisan Tor voitti ensin SB-Pron kahdesti mutta mureni sitten pala palalta ja sai katsoa sivusta nurmijärveläisten nousujuhlia Maaniitun koulun keltaisissa valoissa. Rantapalloja hypistelleiden loviisalaisten joukossa oli silloin myös Johnny Kotro, joka nyt ratkaisi NST:n voiton.

Jotkut harvat pystyvät uuteen nousuun. Jopa suuri ja mahtava SSV kävi divarissa ennen kuin palasi liigaan kaudeksi 1999-2000. Tapanilan Erä suistui aina kakkosdivisioonaan asti ennen kuin sai kierteensä oikenemaan ja rakensi omista lahjakkuuksista uuden joukkueen, joka juhli liiganousua keväällä 2003. Mielenkiintoista muuten, että sekä SSV:n että Erän päävalmentajana hääri liiganousun hetkellä sama mies: Lasse Eriksson.

Niin se sitten meni: Hämeenlinna ja Lappeenranta nousivat Salibandyliigaan, jossa Oulu säilytti paikkansa. Kirkkonummi ja Vantaa tippuivat ykköseen, minne Loviisa ja Turku jäivät aloilleen.

Liigakarsintasarja NST:tä vastaan vahvisti varmasti turkulaistoiveita liigapaikasta ensi kauden päätteeksi. Raja ykkösdivarin ja liigan välillä ei ole mitenkään mahdoton ylittää. Harva NST:n peliä Caribiassa ja Salibandyareenassa nähnyt katsoja pystyi kuvittelemaan, että TPS:llä oli vastassa ensi kauden liigajoukkue.

Tulevat haasteet ovat Tepsille kuitenkin kovat. Seuran tavoite on nousta Salibandyliigaan, ja tietoisuus siitä panee pelaajiston varmasti koville. Jo tällä kaudella ennakkosuosikin paineet näyttivät ajoittain olevan esteenä turkulaisten peli-ilolle. Minkälaiseen iskuun ensi kauden TPS yltyy, kun kaikki odottavat Turun ykkösjoukkueen marssivan ykkösdivision kuninkaana liigaan syksyksi 2006?

Tämän kauden Suomen mestaruuden voittaa joko SSV tai Happee. Hallitseva Suomen mestari SSV saa vastaansa hallitsevan Ruotsin mestarin, maestro Mika Kohosen, sekä maestron lisäksi koko joukkueen voitonnälkäisiä jyväskyläläisiä. Luvassa pitäisi olla hieno finaali. Ei ole epäselvää, etteikö finaalissa pelaisi juuri ne joukkueet, joiden siellä pitäisikin pelata. SSV voitti tyylikkäästi välierässä tyylittömästi pelanneen Oilersin, ja parhaan teränsä runkosarjapeleihin jättänyt Classic ei viidennessä ottelussa Happeeta vastaan pystynyt enää venymään tarvittavien maalien tekemiseen.

Ennen finaalisarjan alkamista mielenkiintoisin liiga-aiheinen kysymys ponnistaa kuitenkin liigakarsinnoista. Mitä tekee maailman parhaaksi maalivahdiksi mainittu Henri Toivoniemi nyt, kun AC HaKi on tippunut ykkösdivisioonaan?

Formula ykkösiä televisioiva MTV3 on kohtelias ja valittaa häiriöitä äänessä. Kyllä sitä Kimiä sitten aina jaksetaankin kiusata. (via Tirbuk Today)

Räikkönen oli tänään kolmas Bahrainin GP:ssä.

Helsingin Sanomien huhtikuun Kuukausiliitteessä Anssi Miettinen ottaa neljä sivua tilaa ja käy käsiksi siihen suomalaisen jääkiekkoilun kysymysmerkkiin, jota kutsutaan Raimo Summaseksi.

Se urheilullisuus, ja ennen kaikkea ne silmät — saatana — ne oli todellakin haukan silmät, kun hän kentälle meni, lainaa juttu Jukka Koivua. Koivu oli kakkoskoutsi, kun Turun Palloseura ja Raimo Summanen voittivat Suomen mestaruuden keväällä 1995.

Lukemisen arvoinen juttu, joten jos lehti ei tule kotio, niin ei kun kirjastoon mars, mars.

Aprillipilat ovat jo vanhanaikaisia, joten alasarjojen laatuseurana tunnettu vantaalainen Greasers tarjoaa huhtikuun alkamisen kunniaksi sivuillaan jotain tyylikkäämpää.

Anna Greasersin generaattorin kertoa, mikä on Sinun salibandynimesi.

Minä olen Taklaava Takatolppamies.