Keväällä 1996 tajusin ensi kertaa, että salibandyottelun liput voivat loppua kesken. Pasilan urheiluhallissa Helsingissä jonotettiin viidenteen loppuotteluun SSV – VFT, ja olin 30 metrin päässä ovesta kun tuli tieto, että kaikki liput on myyty.

Peli jäi näkemättä.

Epätodellinen kokemus oli myös kevät 2003, kun Josba vei loppuottelun Oilersia vastaan Mehtimäen jäähalliin. Kiertelin pelipäivänä Joensuuta ja joka puolella keskustelu kääntyi lippuihin ihmisten kysellessä, mahtaisiko niitä vielä jostain saada. Halli oli illalla niin täynnä, että 5 580 katsojasta taaimmaiset tuskin näkivät paljoakaan.

Jyväskylässä eletään näinä päivinä samoissa tunnelmissa, kun Happee pelaa kaikkien aikojen ensimmäisiä finaalejaan. Jäähallista ei löytynyt tilaa, joten nopeimmat syövät hitaat ja moni innokas jää Monnarin ovien ulkopuolelle. Lipunmyynti lauantain otteluun alkoi keskiviikkona, ja 1 138 lipusta vietiin ensimmäisten kolmen tunnin aikana käsistä 900. Torstaiaamulle jäi myyntiin kahdeksan aikuisten lippua.

Kirjoituksen kommentointi on suljettu.
Kirjoitusten kommentointi suljetaan 30 päivää kirjoituksen julkaisun tai viimeksi jätetyn kommentin jälkeen.