Tiedoksi vain, että Paavo Nurmi Marathon juostaan jo reilun kuukauden kuluttua lauantaina 2.7. ja mukana nähdään itseään säästelemättä myös Avokatsomon pitkien matkojen toimitus.

Ainakin osallistumismaksu on hoidettu, pitkiä lenkkejä treenattu, sykemittaria vilkuiltu, lenkkarit uusittu ja kannustuksestakin on ollut puhetta. Yksi viidennes Avokatsomon toimituksesta taisi lupautua hurraamaan kahdesti ohitettavaan kotiristeykseensä ja heti korttelin päässä on luvassa tiukkaa kestävyysurheilun vastaista sanomaa sählyjoukkueen lyhyiden matkojen ja anti-kestävyysekspertiltä. Niillä main saattaa olla tiukkaa päänsisäistä vääntöä toisen kierroksen alkaessa.

Toistaiseksi mieleenpainuvin hetki harjoittelun lomasta oli viime kesänä kyseisen maratonin selvittäneen onnenpyörämiehen kohtaaminen lenkkipolulla Helsingin moottoritien kupeessa. Tuolla kertaa Porkka tosin kuritti itseään kävelysauvoilla, mutta Elixirin juttusarja maratonille valmistautumisesta ja itse suorituksesta on suositeltavaa katsottavaa jos uusintojen ääreen sopivasti sattuu.

Loppuun kaksi viittausta muinaisiin juoksutapahtumiin:
Tekno-Kekon mielekäs maailmanhistoria: 1904: Värikkäin olympiamaraton.
Puolimaraton viime kesältä.

Suomen avauspeli Sveitsiä vastaan salibandyn naisten MM-kisoissa oli takkuinen paitsi kentällä myös pressihuoneessa. Eikä pelkästään sen takia, että kyljessä kiinni työskenteli hihkuva ja ylävitosia lyövä Sveitsin pressiväki. » Lue koko juttu

Sonya ”Musta Leski” Thomas on maailman toiseksi paras kilpasyöjä. (via Kottke)

SF Gaten artikkeli kertoo mukavan pitkästi 45-kiloisesta syöjättärestä ja kansainvälisen kilpasyönnin nykytilasta. Mukana on myös roimasti linkkejä, esimerkiksi Thomasin kotisivuille sekä Kansainväliseen kilpasyöntiliittoon.

On erittäin helppoa ottaa epäonnistuneita urheilukuvia. Huonosta kulmasta otettuja, huonosti rajattuja, teknisesti epäonnistuneita… Hetken tunnetta pahasti aliarvioivia.

Kuvassa lauantaina Uudessakaupungissa pelatun Pikku Pohjola Cupin ratkaisuhetki vuonna 1990 syntyneiden sarjassa. Tällä sekunnilla Turun ja Kaarinan joukkue voittaa rangaistuslaukauskilpailussa Satakunnan 2—0 (varsinainen peliaika 3—3). Vasemmalla kuvan ulkopuolella Arttu Mutasen vauhdikas jalkakikka tehoaa ja pallo painuu maaliin. Viidensiä vetäjiä ei tarvita. Murto-osia myöhemmin keltapaidat ryntäävät yhtenä massana tuulettaen ja huutaen kentälle.

Ja tässä on kuva.

Salibandyaiheisessa keskustelussa esiin noussutta:

Jalkapallon ja jääkiekon puolelta me suomalaisetkin tunnemme varmasti ainakin muutamia esimerkkejä huolellisesti rakennetuista joukkueista, joissa pelaajien rekrytointi ja roolitus on osunut nappiin. Sellaisilla joukkueilla on voitettu Stanley Cupeja Amerikoissa ja eurocupeja vanhalla mantereella.

Huippuhyvän maalintekijän lisäksi on ollut puolustustehtävien erikoismies. On ollut karvaajaa, kyttääjää ja varmistajaa. Uransa huipulla olevan 28-vuotiaan pelimiehen seuraksi on otettu 34-vuotiasta kokemusta ja 19-vuotiasta nuoruuden intoa.

Onko salibandyssä kasattu joukkueita samalla kaavalla? Onko joukkueeseen otettu nuorukaista kartuttamaan kokemusta ja ajateltu ”kerää tällä kaudella 5, ensi kaudella 15 ja seuraavalla kaudella 35 tehopistettä”?

Näin keväällä salibandyjoukkueita ensi kautta varten koottaessa useammastakin seurasta kuuluu perinteisesti: haussa on vielä yksi tai kaksi huippuluokan pelimiestä. Onko tämä vielä ainoa järkevä tie onneen — taitavimman mahdollisen pelaajan hankkiminen? Ajatellaanko pelaajien rooleja vasta, kun joukkue on saatu kasaan? Että ”nämä täällä nyt ovat, mitäs näillä tehdään”?

Vai mahdollistavatko perinteiset sopimukset mallia 1 tai 1+1 lainkaan joukkueen rakentamista pitkällä tähtäimellä?

Maanantaina Singaporessa alkavien salibandyn MM-kisojen juoni on sama kuin lajin arvokisoissa aina.

Ruotsi voittaa toisen alkulohkon ja Suomi ainakin Tshekin ja Latvian, joten kaikki on kiinni avausottelusta Sveitsiä vastaan. Sen voittaja vie lohkon, välttää välierissä Ruotsin ja pääsee loppuotteluun. Häviäjän kohtalonhetki aikaistuu finaalista välierään ja Ruotsin kohtaamiseen.

Tosin viime kisoissa kaksi vuotta sitten Suomi voitti avauksensa Sveitsiä vastaan ja vei lohkon, mutta kaavion sotki Ruotsi kompastumalla avauksessaan Norjaan.

Välierässä Suomen kohtalo oli taipua Ruotsia vastaan 4-0-johdosta 4-5-tappioon ja jäädä pronssille hävittyään kisoissa vain kerran.

Ruotsin liiton sivujen kolumnisti Tobias Jansson vihjaa, että Ruotsi voi sortua liian helpon alkulohkonsa takia. Minä taas odotan mielenkiinnolla, aiheuttavatko kuumat kosteat olosuhteet ja saapuminen kisapaikalle jo viikkoa ennen H-hetkeä yllätyksiä voimasuhteissa.

Edit: Kuuma näköjään on.

Pieni viive uutisoinnissa ei ole mitään jos kerrankin puhutaan muusta kuin salibandystä.

Urheilulehden Janne Eerikäinen ennakoi Jarkko Niemisen kukistavan Andre Agassin tenniksen Ranskan avoimissa ja niinhän siinä kävikin. Eerikäisen analyysi on mielenkiintoista luettavaa liikkuen pelirytmin hallitsemisesta aina kalastusvertauksiin.

Nieminen uistelee ja väsyttää kymmenen kilon haukea, Agassi on pilkillä. Tämä pätee sekä yksittäisiin pisteisiin että ottelun pitkään juoksuun. Keskimäärin Nieminen on vahvoilla mitä pidempään piste tai ottelu kestää. Agassi toimii kuin huippupilkkijä: joko minuutissa nykii tai sitten edetään nopealla tempolla ja kairataan heti uutta avantoa.

Tänään iltapäivällä Nieminen kohtaa Venäjän Igor Andrejevin. Näiden omaksumieni tennisoppien pohjalta arvelisin rytmin ratkaisevan ja sitä se Jarkkokin aprikoi:

- Andrejev haluaa pelata tosi aggressiivisesti. Eli, jos sitä en halua, niin minun pitää rikkoa hänen rytminsä.

Norjan salibandynaisten ykkösmaalivahti Kari Hånsnar kertoo kisapäiväkirjansa ensimmäisessä osassa pitkästä, pitkästä matkasta, passiongelmista ja ylikiloista.

Ja kielihän on melkein samaa kuin toinen kotimaisemme.

Hiljaa hyvä tulee. Kainalopallokorneri haastattelee Michael Quarshiea, ja Avokatsomo linkkaa haastatteluun vain reilun viikon myöhässä.

Kornerissa kirjoitetaan myös eilen Urheilukanavalta suorana tulleesta Eurooppa-NFL:n ottelusta Frankfurt Galaxy—Rhein Fire. Quarshien lisäksi Galaxyssa pelaa toinenkin suomalainen, Iiro Luoto.

Kornerin Tuomas miettii, kuinka paljon ottelun tauon Quarshie-haastattelu oli saanut vaikutteita Kornerin esimerkistä. Bloggaajat tulevat varmaankin tulevaisuudessa yhä useammin huomaamaan, että toimittajat käyttävät blogeja tietolähteenä ja inspiraationa omiin juttuihinsa. Toivottavasti toimittajat oppivat myös kiittämään näitä lähteitään julkisesti.

Ja mikä sitten olikaan blogi? Kainalopallokorneri ja Avokatsomo ovat blogeja. Perusteellisemmin kysymykseen vastaa vaikkapa Myrsky.netin kirjoitus Mikä on weblog? tai Butt Uglyn Mikä on blogi?.

Eilen lauantaina Samppalinnan palloiluhallissa pelattiin kuurojen Suomi—Ruotsi-maaottelut, kertoo Turun Sanomat. AFC Campuksen keskustelupalstalla nimimerkki Toimittaja kirjoittaa samasta tapahtumasta.

Pätkä Toimittajan jutusta:

Ottelun kohokohta oli: miesten pelien jälkeen (Marko) Vuoriheimo, (Pekka) Lääkäri ja (Sami) Särkkinen keskusteli liigan kykyjenetsijän kanssa, joka sivusta katseli maaottelua. Saa nähdä näkyykö näistä viittomakielisistä kavereista liigakentällä ensi kaudella.

Lauantain Ilta-Sanomien mukaan positiivisen dopingnäytteen antanut SSV:n Tommi Ahola saa kilpailukiellon. Lehden haastatteleman Salibandyliiton puheenjohtajan Matti Ahteen mukaan kannabiskäryistä muissa lajeissa määrätty varoitus ei tule salibandyssa kysymykseen.

Salibandyliigan kilpailu-ja kurinpitoryhmä päättää Aholan rangaistuksesta ensi viikolla.

Salibandyn tamperelaiset erotuomarilegendat Tommi Riihimäki ja Juha Sirkka ovat vierailleet Tshekissä, ja raportti löytyy paikallisen erotuomarikerhon TASEen sivuilta.

Taattua tavaraa.

AFC Campus ehti salibandyn ykkösdivarin kolmesta turkulaisjoukkueesta ensimmäisenä julkistamaan joukkueensa keskiviikkona. Campus on sainannut riveihinsä divaritason vahvistuksia, joten jo näin alkukesästä joukkueen Yo-talon toimistossa odotellaan varmaankin tulevaa syksyä innokkaina.

Voisi nimittäin kuvitella, että Campus on keväisten FBC Turusta otettujen divarikarsintavoittojen jälkeen todellakin sotkemassa tutuksi tullutta täkäläisjoukkueiden marssijärjestystä. Tuskin kaudesta Campukselle liian helppo tulee, mutta FBC:llä on varmasti tekemistä sijoittua ensi kauden sarjassa Campuksen edelle.

FBC:n foorumilla linkitettiin Jakobstads Tidningin juttuun Nytt och gammalt i Blue Fox FBC. Sen sisältö on mielenkiintoista luettavaa, mutta kiinnitänpä huomioni hieman ohi maalin: miksei tuollaisia juttuja ole enemmän? Näin keväisin kun huhumyllyt jauhavat eri puolilla Suomea, ja tietenkin netissä, olisi tilausta toimitetuille jutuille pelaajaliikenteestä ja niiden taustoista. Pelaajat, valmentajat ja seurat — rentoutukaa ja ottakaa hyvä asento — mitä teille kuuluu?

Minne olet menossa?

Keitä on tulossa?

Ketä et saanut joukkueeseesi?

Miksi?

Meitä kiinnostaa.

Jatkoaika.comin keskustelijat pohtivat sivustonsa merkitystä kiekkomediakentässä.

Tuosta voisi kehittyä hyvinkin kiintoisa keskustelu.

Avokatsomon toimitukseen juuri saapuneen tiedon mukaan (kiitos Mika) menehtyneeksi raportoitu sorsa selvisikin kuin ihmeenkaupalla tapaturmasta hengissä. KuPS:n ghanalaisvahvistuksen Seth Abladen kulmapotkua torjumaan rientäneen mustavalkoisen sorsalinnun kohtalosta oli aiemmin päivällä liikkeellä ristiriitaista tietoa kansallisessa mediassa.

Veikkausliigan sivujen tarjoaman tuoreimman tiedon mukaan järjestysmiehet saivat kuin saivatkin elvytettyä vesilinnun henkiin kentän ulkopuolella. Sorsan oli lisäksi nähty lentävän silminnähden hyvävoimaisen näköisenä pois stadionalueelta. Avokatsomo pyrkii saamaan sorsalta haastattelun vielä kuluvan kauden aikana.

FC Lahti palasi maanantai-iltana Maarianhaminasta ilman maaleja ja ilman pisteitä. Yhtään parempaa saldoa eivät saa Lahden kannattajat ainakaan Nya Ålandin jutussa.

Valioliigan kärkijoukkueet onnistuivat varmistamaan sijoituksensa jo hyvissä ajoin ennen sarjan päättymistä. Juurikaan jännitettävää ei siis jäänyt kärjen osalta viimeiselle kierrokselle. Häntäpäässä puolestaan neljä joukkuetta taisteli tosissaan viimeisestä sarjapaikasta ensi kauden Valioliigaan - ja tiukkaa olikin. » Lue koko juttu

Yksi turkulaisen jalkapalloilun suurimmista ystävistä menehtyi eilisessä TPS:n ja KuPS:n kohtaamisessa. Puolueettomasti sekä Interin että TPS:n peliesityksiä jäähallin puoleisesta päädystä tällä kaudella seuraillut sorsa tuli tiensä päätökseen, kun KuPS:n Seth Abladen antama kulmapotku osui vesilintuun kohtalokkain seurauksin.

Sorsa-vainaalle ei järjestetty mahtipontista muistotilaisuutta vaan ottelun järjestysmies hoiti hautausmenot siltä istumalta asianmukaisen vaatimattomasti. Ottelua päätettiin jatkaa tapaturmasta huolimatta. TPS voitti ottelun 3-1. Välikohtauksesta uutisoi myös Turun Sanomat.

Puolustaja Sasu Heino saattaa olla siirtymässä Tapanilan Erästä I divisioonaan ja AC HaKiin.

Tai sitten ei.

Mutta väliäkö tuolla. Erän sivujen MB-kolumni aiheesta on joka tapauksessa herkullinen.

Jääkiekon MM-kisat vuonna 2005 on pelattu. Tässä lopulliset sijoitukset aina kisojen kolmosdivisioonan pohjaan saakka:

 1. Tshekki            5  4 0 1	 15- 5   8   (+4)
 2. Kanada             5  3 1 1	 18-14   7   (-1)
 3. Venäjä             5  3 2 0	 13- 8   8   (+7)
 4. Ruotsi             5  4 0 1	 23-13   8   (-2)
 5. Slovakia           5  3 1 1  12-11   7   (-1)
 6. USA                5  2 2 1  14-10   6   (-3)
 7. Suomi              5  1 3 1	 12-13   5   (-1)
 8. Sveitsi            5  2 1 2	  9-10   5   ( 0)
 9. Latvia             5  1 1 3	  9-18   3   (-2)
10. Valko-Venäjä       5  1 0 4	  4-11   2   (+8)
11. Ukraina            5  0 1 4	  5-13   1   (+3)
12. Kazakstan          5  0 0 5	  3-11   0   (+1)
13. Slovenia           3  2 0 1  11-14   4   (+4)
14. Tanska             3  2 0 1  10- 9   4   (-2)
15. Saksa              3  1 1 1  13- 6   3 P (-6)
16. Itävalta           3  0 1 2	  7-12   1 P (-5)
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
17. Norja              5  4 1 0  43- 8   9 N (+3)
18. Italia             5  4 1 0  17- 3   9 N (+1)
19. Puola              5  3 1 1  16- 8   7   (+2)
20. Ranska             5  3 1 1  16- 9   7   (-4)
21. Unkari             5  2 2 1  15- 6   6   (+3)
22. Alankomaat         5  1 3 1  13-11   5   (+1)
23. Viro               5  1 3 1  16-15   5   (-1)
24. Iso-Britannia      5  2 0 3  19-15   4   (+1)
25. Japani             5  2 0 3  14-14   4   (-10)
26. Liettua            5  1 2 2  16-17   4   (+3)
27. Romania            5  0 0 5   7-30   0 P (-1)
28. Kiina              5  0 0 5   5-61   0 P (+3)
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
29. Kroatia            5  5 0 0  46- 6  10 N (+3)
30. Israel             5  4 1 0  21-11   9 N (+8)
31. Australia          5  4 0 1  34- 5   8   (+2)
32. Serbia-Montenegro  5  4 0 1  30-10   8   (-2)
33. Etelä-Korea        5  3 0 2  26- 9   6   (-6)
34. Pohjois-Korea      5  2 1 2  14-17   5   ( 0)
35. Bulgaria           5  2 0 3  22-26   4   (+1)
36. Belgia             5  2 0 3  13-19   4   (-8)
37. Espanja            5  1 0 4   8-15   2   (-2)
38. Islanti            5  1 0 4  12-26   2 P (+3)
39. Uusi-Seelanti      5  1 0 4  14-31   2   (-2)
40. Turkki             5  0 0 5   5-70   0 P (+2)
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
41. Meksiko            4  4 0 0  60- 3   8 N (+2)
42. Etelä-Afrikka      4  3 0 1  47-12   6 N (-2)
43. Luxemburg          4  2 0 2  49-16   4   (-4)
44. Irlanti            4  1 0 3  32-20   2   ( 0)
45. Armenia            4  0 0 4   5-142  0   ( 0)

Joukkueen pisteiden jälkeen N-kirjain tarkoittaa, että maa nousee ensi vuodeksi ylempään divisioonaan. P puolestaan merkitsee maan putoamista ensi vuodeksi alempaan divisioonaan. Suluissa maan sijoituksen muutos edelliseen vuoteen verrattuna.

Viime vuodeksi kisoihin mukaan tulleet Armenia ja Irlanti uusivat jumbosijansa. Huomattavaa on, että Irlanti onnistui nostamaan maalisuhteensa nollasta positiiviseksi (+12), kun taas Armenia notkahti ja reilusti.

Vuonna 2004 Armenia hävisi neljä ottelua yhteensä maalisuhteella 2—73, mutta nyt suhteeksi repsahti 5—142. Armenia hävisi Etelä-Afrikalle 1—33, Irlannille 1—23, Luxemburgille 3—38 ja Meksikolle 0—48.

Kunkin vastustajamaan parhaat pistemiehet Armeniaa vastaan olivat:

Adrian Cervantes (MEX) 13+ 9=22
Robert Beran (LUX)      7+10=17
Gareth Martin (IRL)     6+ 5=11
Michael Fraquet (RSA)   4+ 6=10

Armenian maalivahti Armen Lalayan pelasi joukkueensa kaikki 240 peliminuuttia ja torjui kohtaamistaan 315 laukauksesta 173. Torjuntaprosentiksi se tekee 54,92.

Lähteenä käytetyn IIHF:n MM-kisasivuston lisäksi linkitettäköön myös Armenian MM-kokemuksista kertovaan urheilukerho RC Eemelin tietopakettiin, joka löytyi haettaessa Googlella tietoa Armen Lalayanista.

IS Veikkaajan viimeisellä aukeamalla on kolumnipalsta, jossa Juhani Tamminen tapaa mainostaa brändiä nimeltä Juhani Tamminen ja kertoa, että SM-liigan etu olisi nostaa Vaasan Sport liigaan. Mikäs siinä, Solkungen kirjoittaa tarttuvasti ja vastuuhan on lukijalla.

Tällä viikolla äänessä oli koripalloguru Henrik Dettmann, joka vaatii rahaa huippu-urheilijoiden suorituspaikkoihin. Jotta juoni ei olisi turhan tuttu, hän nikkaroi pienen Troijan hevosen ja livauttaa huippu-urheilijat osaksi luovaa luokkaa. Kun kerran Saksakin satsaa MM-kisojen alla miljardi euroa stadionien uusimiseen ja pesäpallostadionitkin nostivat sen lajin kukoistukseen ja uusi baseball-stadion pääsi oikein Cincinnatin historiikkiin. Ja nykyiset kisapaikat ovat ihan huonoja. Finnair Stadiumilla, perkele vieköön, tuulee kuin Harmajalla.

Valtiovallan olisi tunnustettava, että luova toiminta, kuten kaikki kulttuuri, vaatii menestyäkseen kehittyneen infrastruktuurin.

Totta. Mutta onneksi valtiovalta muistaa, että kaikki muukin tarvitsee menestyäkseen kehittyneen infrastruktuurin.

Voihan tietysti olla, että Henrik Dettmann tarkoittaa luovalla luokallaan esimerkiksi futiksesta, lätkästä, koriksesta ja salibandysta innostuneita pikkujunioreita, työmatkapyöräilijöitä ja kuntoaan kohottavia tuulipukuisia sauvakävelijöitä.

Siinä tapauksessa olemme samaa mieltä.

Luovaa luokkaahan me kaikki.

Torstaina se päätettiin: FBC sai paikan salibandyn ykkösdivarista HaUn edustusjoukkueen vetäydyttyä sarjasta. AFC, FBC, TPS — divariherkkua on tarjolla riittämiin.

Taannoin lupailemiani ”analyysejä” turkulaisesta salibandystä odotellessa kääntykäämme FBC:n foorumin puoleen. Siellä FBC:n divaripaikkaa käsittelevässä keskusteluketjussa mennään ennen pitkää syvälle kysymyksiin Turun salibandyn menestymisen mahdollisuuksista ja toivotaan muun muassa seurojen yhdistymistä ja pelaajien parempaa sitoutumista tavoitteisiin.

Esiin nousee myös seurarajojen yli tarkastellen lupaavat juniorit vuosimallia -87, -88 ja -89. Taitaa olla melko perusteltua uskoa, että nimenomaan noiden ikäluokkien pelaajat ovat turkulaisen salibandyn suunnannäyttäjiä. Heistä on kasvamassa oikeita urheilijoita, ja jos he sitoutuvat täkäläisiin tavoitteisiin, tavoitteet tulevat toteutumaan.

Mutta entäpä yhden turkulaisjoukkueen tavoite liigapaikasta 2006? Se on jäämässä vielä vanhempien pelaajapolvien harteille. Rami Lehtolan paluu TPS:ään kertoo varmaankin siitä, että ainakin yksi liigapeluri uskoo TPS:n mahdollisuuksiin, mutta minkälaiset ovat joukkueen muut palaset? Liigajoukkueiden kuten Trackersin ja Tapanilan Erän ilmoitellessa lukuisista vahvistuksistaan TPS on monen muun ykkösdivarijoukkueen tapaan ollut hiljaa. Kirjaimellisesti mustavalkoisin silmälasein salibandymaailmaa tarkastelevana sanoisin, että jopa pelottavan hiljaa.

Vaan ehkä pikavoittojen odotteleminen ei olekaan mielekästä. Protestanttinen työmoraali, rauhassa kypsyminen jne., jne.

Päättyvän viikon IS Veikkaajassa Vesa Rantanen ihmettelee Suomen kiekkomaajoukkueen maalivahtipolitiikkaa. Maalivahtien itseluottamus on kuulemma liian huteralla pohjalla, kun yhtä molaria ei nimetä jo ennalta selkeästi ykkösvahdiksi. Kun Kanadallakin Martin Brodeur voi hörppiä helppoja ja mennä silti hyvällä mielellä nukkumaan tietäen, että luottoa löytyy myös seuraavana iltana.

Herttaista huolta lehtimiehiltä. Jotka ovat ensimmäisinä päävalmentajan kurkussa tivaamassa peluutuksen perusteita sitten kun se yhdessä pelissä hörppinyt ykkösmaalivahti hörppää seuraavassakin.

Suomella on skarpattavaa siinä, miten vahteja tuetaan, Rantanen päättää kolumninsa.

Toivottavasti myös tiistaina ilmestyvä IS Veikkaaja jaksaa edelleenkin tukea heitä.

Yksi. Tuntui melkein nostalgiselta nähdä liukasta luistelua, ovelia harhautuksia, vielä yhden syötön naatiskeluja ja jalkakikkaa jatkoajalla. Venäjällä riittää taitavia jääkiekkoilijoita.

Kaksi. Suomalaiset taiturit ovat harvassa.

Kolme. Maalit lasketaan.

Neljä. Yllä oleva ei silti vähennä pelianalyysin ja maalipaikkojen laskemisen tärkeyttä.

Viisi. Aravirta oli sujuvasanainen päävalmentaja. Westerlund ei ole. Valmentamiseen verrattuna ne ovat toissijaisia asioita.

Plus yksi. Tolppien välissä on kentän yksinäisin paikka. Ainakin silloin kun menee huonosti.

Elämme jännittäviä aikoja.

Salibandyn siirtyessä Urheilukanavalta Maikkarille lähetyksiä tulee harvemmin ja ne ovat tähänastista lyhyempiä.
Se ei välttämättä ole pelkästään paha asia, sillä, kuten tiistain tiedotustilaisuudessa kuultiin, kyseessä on laji, joka on suurelta yleisöltä vielä suurelta osin näkemättä. Moni MTV3:n katsoja saa ensi kaudella ensivaikutelmansa salibandysta.

Me sählyhörhöt olemme tuijottaneet perjantaiset lähetykset alusta loppuun, mutta en minäkään yritä väittää, että jokainen TV-ottelu olisi ollut Tapahtuma. Sekaan on mahtunut myös pitkän runkosarjan tavanomaisia otteluita, joissa pääkameraa vastassa on ollut iso tyhjä seinä tai puolityhjiä penkkirivejä.

Ensi kauden lähetykset toteuttavan Blue Median tuottaja Heikki Nisonen väläytteli tiistaina, että Kuukauden Otteluiksi luonnehdittujen TV-pelien ympärille rakennetaan tavallista isompia iltoja. Liigajoukkueet on haastettu rakentamaan kunnon tapahtumia ja tuotantoyhtiö valitsee yhdessä liigan kanssa parhaiten ruutuun sopivat hallit ja hulabaloot.

MTV3:n väki ei salaillut sitä, että alkava yhteistyö on salibandylle näytön paikka. Rohkaisevana vertauksena mainittiin alppihiihto, joka on noussut hyvään liitoon ja nyt katsotaan, onko myös salibandysta liidokkien joukkoon. Jos ilmaa siipien alle löytyy, on MTV3:lla valmiudet säätää lisää potkua dieseliinsä.

Haastetta riittää niin liigajoukkueille kuin meille lajifaneillekin, mutta joskus on uskaltauduttava suuren yleisön eteen mittauttamaan suosionsa. Olen mitä jäävein sanomaan, mutta itse odotan syksyä positiivisen uteliaana.

Jääkiekon SM-liigan siirtyminen Canal+:lle on osoittautumassa hyväksi siirroksi — Salibandyliigalle. Kuten uutisia seuranneet tietävät, huippusalibandy saa ensi kaudella näkyvyyttä MTV3:lla. Olisiko näin käynyt, jos HockeyNight olisi jatkunut?

Mutta että. Nyt pelottaa.

Blue Media Oy ja MTV Oy ovat 29.4.2005 allekirjoittaneet sopimuksen Salibandyliigan televisiointi- ja esitysoikeuksista. Blue Media tuottaa Salibandyliigasta ”Kuukauden TV-ottelun”, joka televisioidaan ja esitetään MTV3-pääkanavalla.

Kauden 2005—06 ensimmäinen tv-ottelu esitetään lauantaina 24.9.2005 klo 15.05—16.35. Salibandyliigasta tuotetaan kaudella 2005—06 tv-otteluita yhteensä 10—12 kpl. Sopijapuolten tarkoituksena on lisätä TV-otteluiden määrää vuosittain.

Urheilukanavan pyhät perjantairituaalit taitavat olla mennyttä.

Kuukauden TV-ottelu.

Lauantaina.

10—12 kpl.

Jos pudotuspelit ja etenkin (kaikki) finaalit on laskettu tuohon mukaan, määrä ei kuulosta paljolta. Laskiko kukaan menneen kauden Urheilukanava-lähetykset? Niitä taisi olla 25.

Kaiken kruunuksi Hesarista: ”[T]ulevien tv-lähetysten selostajia ja kommentaattoreita ei ole vielä päätetty.”

Ensi yönä näen painajaisia Mika Saukkosesta ja Timo Jutilasta. Erän alut ja loput ovat tärkeitä salibandyssäkin.

Pääkatsomossa Veikkausliiga oli keväisen koleaa. Vanhaan katsomoon ja kentälle aurinko porotteli mukavasti ja saipa palloseura aikaiseksi kauden avausmaalinkin. Kentän päädyssä makaa purkua odotteleva vanha jäähalli.

(Tämän kirjoituksen numeroksi näytti napsahtavan 900. Aika suuri luku.)

Muutamakin valokuvaaja on ensi kertaa salibandykentän laidalla tähtäiltyään päivitellyt, miten nopeasta lajista on kyse. Mutta pysähtyy se nopeakin laji, kun ammattimies asiaan paneutuu. Työkseen kuvaava ja kuvaamista opettava Peter Forsgård on kuvannut tällä kaudella muun muassa Salibandy-lehdelle, ja on ollut hienoa nähdä, miten hän pelin ikuistaa.

Peter Forsgårdin salibandykuvia löytyy lehden lisäksi hänen omilta sivuiltaan muun muassa osastoista ”special” ja ”what’s new”.

Itävallan MM-kisoissa Suomi hävisi eilen Ruotsille 1—5. HockeyBlog ihmettelee Suomen surkeutta ja päättää kirjoituksen kommenttiin Jarkko Ruudusta:

[K]yllä hävetti katsella Jarkko Ruudun peliä. Jos mies pelaa kuten eilen (lue: tilanteista myöhässä, ryntäilee, kun ei pitäisi, antaa harhasyöttöjä ja filmaa), ei hänellä luulisi olevan tarvetta, intoa ja pokkaa mennä enää huutelemaan vieraisiin vaihtoaitioihin. Erkka, tee jotain.

Kulttuuriblogi Kasassakin on Ruutu huomattu. Ruotsalaislehti Expressen on päästänyt Ruudun uhoamisen valloilleen, mihin Ruudun silmätikkuna ollut Jonathan Hedström vastaa viileästi:

Ruutu tror att han är tuff. Han är en pajas. En mupp. Men det är väl så här när man inte kan åka skridskor, då får man prata i stället.

That’s hockey, kuten Petteri Sihvonen sanoisi.

Vantaalainen Greasers näytti, ettei tarvitse olla liigan kärkiporukka päästäkseen maistelemaan kansainvälisiä tunnelmia. Korsolaiset osallistuivat Ruotsissa kutsuturnaukseen, joka osoitti, että salibandy on veden takana hiukan erilaista.

Ilta-Sanomien Tuomas Nyholm raportoi eräänlaisessa kisablogissaan, mitä tapahtuu jääkiekon MM-kisojen kulissien takana. Ainakin turnauksen alkupäivinä painopiste tuntuu olevan alastomissa ihmisissä.

Toukokuussa 1996 Marko Sompa pelasi Tukholman Globenissa salibandyn MM-finaalia ja loppuunmyydyillä lehtereillä 15 106 katsojaa näki, kuinka Ruotsi pieksi Suomen 5-0. (Minä katsoin pelin TV:stä pienessä pizzeriassa Karlstadissa, mutta se on taas toinen tarina)

Tänä keväänä Sompa vieraili Globenissa Elitserienin finaalitapahtuman katsojana ja kirjoittaa työnantajansa Exelin sivuilla, kuinka mahtavasti kansallinen salibandykausikin voidaan huipentaa.

Mestaruuden ratkaiseminen yhdessä ottelussa takaisi ainakin TV-kamerat paikalle, mutta saapuisivatko salibandyn ystävät joka puolelta Suomea paikan päälle katsomaan peliä? Jäisivätkö he kauden päätösjuhliin? Voiko mestaruutta ylipäätään ratkaista yhdellä ottelulla?

Turun ylioppilaslehti 29.4.2005 (nro 8, s. 5):

Turun ylioppilaslehden uudeksi päätoimittajaksi on valittu valtiotieteen ylioppilas Kaisa Mäkelä. TYYn edustajiston huhtikuun lopulla valitsema Mäkelä aloittaa pestissä ensi syksynä. Uusi päätoimittaja on työskennellyt aiemmin Aamusissa, Salon Seudun Sanomissa sekä Länsi-Uusimaassa.

Mäkelän intressinä on urheilujournalismi, mikä tulee jatkossa näkymään myös Tylkkärin sisällössä.

”Uskon, että urheilujuttuja tullaan jatkossa tekemään, mutta en koe sen olevan muista juttuaiheista pois”, uusi päätoimittaja korostaa.

Voisi kuvitella, että tätä uutista tervehditään ilolla Turun yliopiston ylioppilaskunnan urheiluun keskittyvissä alayhdistyksissä. Näkyvyys Tylkkärissä kelpaa varmasti esimerkiksi salibandyseura AFC Campukselle, jolla on ensi kaudella edustusjoukkue niin miesten kuin naistenkin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.