Salibandyaiheisessa keskustelussa esiin noussutta:

Jalkapallon ja jääkiekon puolelta me suomalaisetkin tunnemme varmasti ainakin muutamia esimerkkejä huolellisesti rakennetuista joukkueista, joissa pelaajien rekrytointi ja roolitus on osunut nappiin. Sellaisilla joukkueilla on voitettu Stanley Cupeja Amerikoissa ja eurocupeja vanhalla mantereella.

Huippuhyvän maalintekijän lisäksi on ollut puolustustehtävien erikoismies. On ollut karvaajaa, kyttääjää ja varmistajaa. Uransa huipulla olevan 28-vuotiaan pelimiehen seuraksi on otettu 34-vuotiasta kokemusta ja 19-vuotiasta nuoruuden intoa.

Onko salibandyssä kasattu joukkueita samalla kaavalla? Onko joukkueeseen otettu nuorukaista kartuttamaan kokemusta ja ajateltu ”kerää tällä kaudella 5, ensi kaudella 15 ja seuraavalla kaudella 35 tehopistettä”?

Näin keväällä salibandyjoukkueita ensi kautta varten koottaessa useammastakin seurasta kuuluu perinteisesti: haussa on vielä yksi tai kaksi huippuluokan pelimiestä. Onko tämä vielä ainoa järkevä tie onneen — taitavimman mahdollisen pelaajan hankkiminen? Ajatellaanko pelaajien rooleja vasta, kun joukkue on saatu kasaan? Että ”nämä täällä nyt ovat, mitäs näillä tehdään”?

Vai mahdollistavatko perinteiset sopimukset mallia 1 tai 1+1 lainkaan joukkueen rakentamista pitkällä tähtäimellä?