Kupittaalla pelattiin eilen Veikkausliigassa Turun paikallisottelu Inter—TPS. Inter voitti 2—0.

Turun Sanomat:

• Inter jatkoi TPS:n alamäkeä
• Inter uskaltaa, TPS tuskailee

Onko itsetutkiskelun paikka, jos kesäkuun 30. päivänä on kauden aikana nähtyjen Veikkausliiga-ottelujen määrä edelleen nollissa?

Meillä näyttäisi täällä Avokatsomossa olevan vilkas päivä, joten lisää löylyä vaan. Kesätoimittaja Koskinenkin virkoaa.

Se maraton, se on lähellä. Työpöytälaskuri sanoo 2 päivää ja 14 tuntia starttiin. Sininen viiva on jo kuulemma maalattu, mutta emme ole vielä kohdanneet. Ehtii sitä sitten lauantainakin tuijotella.

Tässä tapahtuman virallista urheilujuomaa lipitellessäni tahtoisin nostaa esille luvun J.P. Roosin kirjasta Maratonmiehen elämä. Luvun nimi on doping. Seuraa pari tiukkaa lainausta.

Vilppihän on muutenkin suurissa maratoneissa varsin yleistä. New York City maratonissa todettiin että 200 tarkastetusta juoksijasta 3 % huijasi, so. matkusti metrolla, oikaisi tms. Tämä merkitsisi siis jopa 700 huijaria koko juoksussa!

Siinä vaiheessa jossa voidaan osoittaa, että hormonivalmisteiden kohtuullinen syönti on vahingollisempaa kuin alkoholin juominen tai tupakanpoltto, niin olen valmis vastustamaan niiden käyttöä. Sinänsähän on huvittavaa, että positiivinen doping on kielletty, mutta negatiivista saa harjoittaa niin paljon kuin haluaa. Matti Nykänen sai juoda päänsä täyteen kapakassa vaikka joka ilta, mutta kukaan ei häntä sen takia tuomitse tai testaa paljonko alkoholia löytyy verestä ja millaiset ovat maksa-arvot.

Sivusto, jonka arvoa ei pikaisella selaamisella pysty käsittämään: Better Soccer More Fun kertoo jalkapallosta ja hollantilaisesta pelinäkemyksestä.

Haukon henkeäni edelleen, vaikka sain sivustosta vinkin jo muutama päivä sitten. Luettavaa näyttää riittävän silmänkantamattomiin.

Vinkin antoi salibandyvalmentaja, joka kertoi nyt tietävänsä, mitä ja miten joukkueensa ensi kaudella harjoittelee.

Yksi nuoren lajin hauskuuksista on, että pelaajia voidaan hakea korkeallekin tasolle vaikkapa keskustelupalstalla.

Salibandyliiton foorumilla on liikkeellä latvialaisen salibandyn yhdysmiehenä tunnettu Juha Kinanen, ja paikkoja osaaville naisille olisi avoinna gotlantilaisen Endre IF-joukkueen riveissä. Endre ylsi viime kaudella Ruotsin Elitserienissä pudotuspeleihin ja etujakin luvataan.

Niklas Hovivuori ja Marko Länsman ovat Salibandyliigassa vielä tuntemattomia nimiä, mutta ulkomailla uraa urkenee. Hyökkääjä Hovivuori siirtyy Norjan liigan Öreåkerista Sveitsin NLA:n Kloten-Bülach Jetsiin ja Norjaa valloittava puolustaja Länsman vaihtaa Harpstad IBK:n maan mestarijoukkue Sarpsborg Sharksiin.

Suomen liigoissa testaamattomia suomalaisia huippuja on nähty muitakin. Rickie Hyväristä testattiin kahdessa maaottelussa ja Piritta Äärelä kokeili naisten maajoukkuepaitaa. Balrogin Markus Palokangas puolestaan viiletti ykkösketjussa Lauri Kapasen ja Jani Kukkolan kanssa, kun Suomi valtasi poikien maailmanmestaruuden Prahassa syksyllä 2003.

Ja hei, puukkovieraskirja potkii taas. Emäsivuineen.

K niin kuin keskiviikko ja k niin kuin koripallo. Ei voi olla sattumaa.

My Fake Seasonissa Chicago Bullsin muka-GM Mike Aparicio simuloi NBA-kauden 2005—2006 EA Sportsin NBA Live 2005:llä ja raportoi kauden etenemisestä kuin oikeasta NBA:sta konsanaan. Miten homma toimii, siitä kertoo lisää sivu About My Fake Season.

TrueHoopissa Henry Abbott kirjoittaa oikean NBA:n rasismista. Kirjoituksesta poimiutuu tarkoituksellisen tyylikäs pointti:

No matter what you might have heard elsewhere, the NBA is not a league for black, white, red, blue, or green people. It is a league for winners. — — [H]ere at the top, in the most competitive league in the world, you have to earn it every day. There’s no room for prejudice on winning teams. And if some other guy from some other country with some other skin color is doing it better? Well, then it’s that guy’s time to shine, even if he doesn’t look like you.

Aivan tuossa juhannuksen alla julkaistiin suupieliä nostattanut salibandyuutinen: turkulaiset ykkösdivariseurat yhdistävät voimansa. Kyse ei kuitenkaan ole suuresta linjanvedosta, vaan harjoitus- tai näytösottelusta, miten vain. Ensi lauantaina Caribiaan turkulaisia vastaan saapuu pelaamaan Classic Tampereelta ja Salibandyliigasta.

Heinäkuiseen salibandyotteluun on hyvä lähteä tarkkailumielellä: kuka pelaa ja miten pelaa, millä asenteella ja millä ilmeellä. Tässä pari vinkkiä: Turkulaisten kaksi mielenkiintoisinta pelaajaa tulee TPS:stä. Kolmannen kiintopisteen löydämme AFC Campuksesta.

Jere Jokinen (TPS) on toki varma ja helppo valinta, mutta koska kausi 2005—2006 voi hyvinkin olla Jokisen läpimurtokausi, on mielenkiintoista nähdä, minkälaisessa iskussa mies on näin kesäkuumalla. Fiksu ja tyylikäs pelaaja, joka TPS-valmentaja Ray Backmanin mukaan voi ensi kaudella hyvinkin nelinkertaistaa viime kauden tehopisteensä. Se tekisi silloin 32 pistettä. Riittääkö sekään, kuuluu kysymys.

Lasse Paju (TPS) on nimi, joka tulevaisuudessa voidaan hyvinkin tuntea salibandymaailmassa aina liigatasoja ja kuka tietää kansainvälisiä pelikenttiäkin myöten. Vuonna 1989 syntynyt hyökkääjä on ykkösdivaritasolle tunkeutumisen rajoilla ja on saamassa peliaikaa kesän ja alkusyksyn harjoitusotteluissa. Pajua pidetään yleisesti (?) ikäluokkansa parhaana suomalaispelaajana. Tulee varmasti tutuksi A-junioreiden SM-sarjaa seuraaville.

Mikko Reuna (AFC Campus). Ykkösdivariin ensi kaudeksi Turun Weikoista ja kakkosdivarin ”supertähteydestä” ponnistavaa puolustaja Reunaa ei pidetä järin urheilullisena tapauksena, mutta hänen lahjakkuuttaan kiistää tuskin kukaan. Ensi kausi on näytön paikka: pystyykö nostamaan tasoaan vai osuvatko kriittiset arviot Campuksen heppoisena pidetyn harjoittelukulttuurin sallimasta ykkösdivarineppailusta oikeaan?

Tästä kaikesta muistui mieleeni, että turkulaista salibandyelämää seurafuusioiden näkökulmasta pohtiva merkintä työnimellä ”Jaa, vai fuusio? Turussa?” on kypsynyt Avokatsomon julkaisujärjestelmän sammioissa jo varsin pitkään. Se pitäisi varmaan pullouttaa ulos jossain vaiheessa.

Juhannusviikonlopulta on hyvä palata keveissä tunnelmissa ja linkata kahteen hyvinkin viihdyttävään videonpätkään:

• Kanadan piilosmaajoukkue (Canadian Hide and Seek team)
• Uskomattomia koripalloheittoja

Nolon rajamailla: huomasin vasta eilen, että Urheiluruudun juttu Singaporen MM-finaalista löytyy myös YLEn videosalista.

Turun Palloseuran kauden 2005—2006 avannut tiedotustilaisuus pidettiin iltapäivällä M/S Pikku Pekalla, jolla risteiltiin Caribialta Aurajokea pitkin Vaakahuoneelle kahville.

Pikku Pekan liukuessa jokea pitkin kyseltiin, missä TPS on menossa.

» Lue koko juttu

(Etenkin nais)urheilijain ulkonäöstä löytyy mietittyä mietettä ja laadukasta kommenttia Andersonin blogista. Hyvä huomio on myös tuo väkivallan käyttäminen markkinoinnissa.

Sveitsiläinen kaupallinen unihockey.ch -salibandylehtihän lähti jo keväällä hehkuttamaan myös ulkonäköpuolta. Keskipisteeksi valittiin tällä kaudella maan tyttö- ja naismaajoukkueissa nähty Ramona Gabathuler, jota sveitsiläiset tarjosivat Singaporessa Miss MM-kisoiksi.

Moottoriurheilua, joo.

Mutta ilmoittiko Michelin tosiaan, ettei pysty takaamaan renkaidensa turvallisuutta? Jos tosiaan, aika ryhdikäs veto kovassa paikassa. Joku olisi vain pitänyt kaksi tuntia käsiä ristissä toivoen, ettei mitään satu.

Näittekö, miten Perpat Hetemaj peippaili kolmen vastustajan ohi boksiin syöttämään HJK:n tasoitusmaalin KooTeePeetä vastaan? Harmi, ettei Klubin sivuilla ole maalikoosteita.

Suomen nousu yleisurheilun Euroopan Cupin Superliigaan lienee merkittävä tapaus. Minun tuorein yleisurheiluintoiluni on vuodelta 1977. Istuin Olympiastadionin kaarteessa katsomassa, kuinka DDR:n Rosemarie Ackerman ylitti 197. Eugen Ray juoksi siihen aikaan kovaa.

…kriketissä.

Bangladesh teki sen mihin moni ei ole pystynyt ja tuskin kukaan uskoi: voitti Australian. » Lue koko juttu

Minullakin on mukavia muistoja jaostoristeilyiltä. Jollei taso ole viime vuosina pudonnut, yhteinen risteily heti kesän alussa on mainio tapa kokoontua palkitsemaan kauden kunnostautujia, käymään jälkipelit vielä kerran ja muuten vain rentoutumaan.

Vieläköhän ne käyvät Tukholmassa? Ja miten valtava Ransun malja nykyään kuljetetaan laivaan?

Entä toimisiko moinen koko maan lajiväen yhteisinä päättäjäisinä?

Että missäkö naisurheilijain ulkonäöstä puhuttiin?

Lennart Johanssonin alustamana taas esimerkiksi Hesarissa ja Aftonbladetissa. Jolla muuten on jalkapallosta - tietenkin blogi.

Mutta pääasia on EM-finaali Saksa-Norja TV2:ssa sunnuntaina klo 17.10. Maat kohtasivat alkulohkossa, jolloin Saksa voitti 1-0. Anderson oli paikalla.

”Voiko yleisurheiluennätyksiin luottaa?” kysyy (ja vastaa) Slate.

The Jamaican sprinter Asafa Powell set a new world record for the 100-meter dash on June 14, with a time of 9.77 seconds. The previous record, set by American Tim Montgomery, was 9.78 seconds—just one-hundredth of a second slower. How accurate are the devices used to time these events?

Ja nyt puhutaan siis (pääasiassa) juoksumatkoista.

Miksi YLEn ruotsinkielisen urheilun verkkosivut vaikuttavat niin paljon mielenkiintoisemmilta kuin suomenkielisen?

Jennifer Wegerup kirjoittaa Aftonbladetille naisten EM-kisoista ja pukkaa samalla tuotteliasta blogia.

Naisten EM-kisoista.

Jalkapallon EM-kisoista.

Mainio koriskenkiin ja lenkkareihin keskittynyt kicksology.net lopetti aktiivisen julkaisemisen viime vuoden lopulla vaan kuinkas kävikään. Signal vs. Noise uutisoi kicksologyn ihmismoottorina häärineen Prof. K:n avanneen uuden sivuston - Solecollector.comin.

Näin rapakon toiselta puolen kurkistellen en ihan ensi hätään osaa valaista taustoja sen tarkemmin kuin että seitsemänteen numeroon ehtinyt samanniminen paperijulkaisu kuvioon näyttää liittyvän. Tuossa uutisessakin mainitaan sivujen olevan vasta alkuvaiheissaan, mutta tietäen kicksology-menneisyyden odotukset ovat korkealla.

(jälkihuomautus: jutun otsikointi on oma panokseni Avokatsomon kysymysmerkkien kesäsarjaan.)

Äänestä Suomen joukkueen viehättävintä pelaajaa, kutsuu kansaa Ilta-Sanomat. Ehättäen samaan hengenvetoon muistuttamaan, että on toki myös tavattu miesten kisoissa äänestyttää komeinta pelaajaa.

Jatkoajan keskustelupalstalla on nimimerkkien suojasta keskusteltu EM-naisista muutenkin kuin välieräjoukkueena.

”Niin kaunis”, huokaisee valokuvaaja. ”Ihana”

lukee puolestaan Anna Perhon Laura Kalmarista City-lehteen tekemässä jutussa, jonka kuvat on ottanut Ari-Pekka Rautiainen. Erikseen mainitaan vielä Kalmarin olevan mielenkiintoinen myös siksi, että hän ei ole lesbo. Vaikkei suuntautumisen kai pitäisi vaikuttaa ihmisen mahdolliseen ihanuuteen.

Salibandyn MM-kisoissa Singaporessa järjestäjät kyselivät taustatietoja eräästä Suomen pelaajasta, josta paikallinen lehti halusi tehdä jutun. Yhtenä perusteena jotenkin niin, että ”a pretty girl always makes a good story”.

(Suomessa) edesmennyt Slitz-lehti julkaisi keväällä 2001 salibandykoosteen, johon kansa sai silloisten Salimafian sivujen kautta äänestää ulkonäöksellisiä suosikkejaan. Käynti alhaalla arkistossa osoittaa, että silloiset ääniharavat olivat naisissa Henna Johansson, Anna Vartiainen ja Sini Kokko, miehissä Jaakko Hintikka, JP Lehtonen ja Santtu Manner.

Kuinka väärin on, että hyvältä näyttävä urheilija saa enemmän julkisuutta ja joissain lajeissa rahaakin kuin se tavallisen näköinen? Kuinka paljon ulkomuodosta voi kirjoittaa ilman että vähättelee henkilön arvoa urheilijana? Voiko olla ”vain urheilija” kun kuitenkin on ihminen kaikkine puolineen? Onko turvallisinta kirjoittaa vain tehdyistä maaleista, heitetyistä metreistä ja hypätyistä senteistä vaikka näkisi kentällä muutakin? Entä miten valokuvaajat asian miettivät?

Aiheesta on varmaankin keskusteltu. Missä ja mitä?

Luen Turun Sanomia vain verkosta ja vain toisinaan, joten lehdessä tarjoiltua tietoa (hyödyllistäkin) lipsahtaa ohitseni varmasti paljonkin.

Esimerkiksi: en tiedä, miksi Riku Korkki kirjoittaa tänään urheiluosastolla. Kolumni Uutta alkua rakentamassa kertoo salibandyn markkinoinnista ja Turusta.

Korkki on myös käynyt katsastamassa, miltä eilen alkaneella Gatorade-salibandyleirillä näyttää.

Lisäys: Nummelin tuntee pelisilmän ja Turussa ollaan tyytyväisiä nykymalliin.

Mikä runsaudensarvi jostain linkkilähteestä hihaan tarttuikaan, Tshirts365 pursuaa nokkelia ja vähemmän nokkelia, mutta ainakin näyttäviä urheiluhenkisiä t-paitoja.

Collina on kieltämättä sopiva hahmo paitaan, eikä mielestäni tarvitsisi edes tekstiä. Brittien omalle pikku kiukkupussille omistettu Roonaldo-tekstiili puolestaan näyttää olevan selvää sukua näille kotoisille Avokatsomon tekstiileille. Valikoimasta löytyy omansa myös moottoriurheilun ystäville: Hunt (James Hunt) suorastaan alleviivaa että tässäpä sitä virnuileekin melkoinen hulivili. Sellainen kuva ainakin itselläni herrasta on.

Urheiluseuran hallituksessa konjakki päilyy jalkapallon kokoisissa laseissa, sikarit röyhyävät ja käytävillä leijailee vallan juovuttava tuoksu?

Ei ihan.

Antti O. Arponen kertoo NST-Lappeenrannan näkökulmasta, miten karua työtä hallituksissa tehdään ja miksi niihin on niin mahdottoman vaikea saada jäseniä.

Mukavampaa ja helpompaa on istua koneelle ja heittää nimettömänä vähän puukkoa.

Hävittyään ensiksi Englannille yhdellä maalilla jalkapallon EM-kisoissa pelaava Suomen maajoukkueemme lunasti pisteen Ruotsilta ja lopuksi voitti alkulohkon päätöskierroksen jännärissä Tanskan.

Ensi viikon keskiviikkona Suomi saa EM-välierässä vastustajakseen Saksan tai Ranskan.

Kuulostaako hienolta?

No totta kai kuulostaa. Kuulostaa erinomaiselta!

Tämä kaikki samaan aikaan, kun miesmaajoukkueemme MM-karsinta-”taaperrus” on pannut keskustelut suomifutiksen ahdingosta porisemaan.

Päivän Turun Sanomissa naistemme menestyksestä innostunut Jari Welling kirjoittaa, että Palloliitossa on turha paukutella henkseleitä — sen resurssienjako kun tunnetaan.

Vielä keskiviikkona sikariporras istui käytännössä kokonaisuudessaan Helsingissä miesten Hollanti-ottelussa, kun samanaikaisesti naiset pelasivat Blackpoolissa Ruotsia vastaan. Jopa naisten maajoukkueen tiedottaja oli määrätty Helsinkiin hoitamaan miesten ottelun tiedotustehtäviä.

Osansa kurmootuksesta saa myös Olympiakomitean valmennuspäällikkö Kari Niemi-Nikkola.

SubTV haluaa oman jalkapallojoukkueen. Siksipä FC Nörtit etsii pelaajia.

Imagen kesänumerossa 2005 seitsenottelija Maija Kovalainen kertoo lajeista hirveimmästä:

En tiedä pahempaa olotilaa elämässä kuin lähdön 800 metrin juoksuun. Itse sanon, että olen silloin koomassa - minua pelottaa, pulssini on nopea, menen vetkuksi, jalkani makaroniksi. En tekisi elämässäni mitään muuta kuin urheilisin, mutta se hetki vie nautintoa urheilusta.

Olen käynyt urheilupsykologilla asian takia. Se on minun korvieni välissä. Kun se jokin päivä lähtee aukeamaan, minulla ei ole mitään hätää.

Olen kyllä kuullut ottelijoista, jotka vihaavat ottelun päättävää kestävyysmatkaa yli kaiken (ja eihän se sulavalta ikinä näytä), mutta tällaisesta pelosta en ole aiemmin kuullut.

Ja jos juoksusta puhutaan niin näinä aikoina minä en voi olla viittaamatta siihen 22 päivän ja 14 tunnin kuluttua starttaavaan tapahtumaan. Tänään olen valmistautunut keilaamalla ja lukemalla J.P. Roosin Maratonmiehen elämää.

TPS Salibandyn jäsenlehti X — mustaa valkoisella on ilmestynyt. Tänään. Ensimmäistä kertaa koskaan.

Kahdeksan sivua salibandyä, Turun Palloseuraa, Turkua ja vähän muutakin. Ensimmäisessä numerossa esimerkiksi J.-P. Lehtosta.

Omat näppini ovat varsin syvällä lehden tekemisessä, tunnustan. Lehdestä löytyvään Avokatsomo-kolumniin minulla ei kuitenkaan ole ollut mitään osaa eikä arpaa. Kenelläkö sitten on?

Hankkikaa Äksä käsiinne ja ottakaa selvää. Lehti on jaossa esimerkiksi Turun Salibandyareenalla.

Kisoista palattua luetaan viikon aikana kertyneet lehdet ja vilkuillaan, minkä verran materiaalia meni läpi. » Lue koko juttu

Hockey-lehden päätoimittaja Risto Pakarinen osallistuu (poikkeuksellisesti, kuten itse toteaa) tämän kevään kuumaan jääkiekon mediapeliin kirjoituksellaan Jättiläisiä kääpiöiden maassa.

Vaikka salibandyn ykkösdivarin länsilohkon ensi kauden voimasuhteet ovat kaikkea muuta kuin selvillä, on keskustelu ja veikkailu siitä, miten kausi tulee menemään, jo alkanut. Netissä siihen voi tutustua vaikkapa Kirkkonummen Rangersin ja FBC:n foorumilla.

Poimitaanpa FBC:n foorumilta palanen nimettömäksi jäävän osallistujan kirjoituksesta:

Blue Fox: Viime kauden pitkään liigakarsintapaikassa kiinni ollut joukkue on kevään aikana kokenut kovia. Joukkueen piti lähteä tavoittelemaan liigapaikkaa, mutta pakka rupesi repeilemään tuloksena katastrofi. Joukkue menettänyt viime kauden divarin parhaat pelaajat Ojalan (SPV), Tynin (lopettaa divaritasolla) ja Isomäen (SPV). Lisäksi joukkueesta lähteneet/lopettaneet Paloaho (Nibacos), Wargh (Ruotsiin), Högstedt ja Knutar. Joukkueesta lähtee 274 pistettä (141+133)!!! Viime vuonna joukkue teki 177 maalia, joten ihmeen täytyy tapahtua, jotta joukkue säilyy.

Mikään ei tietenkään ole yhtä epävirallista kuin kesäkuiset siirtouutiset ja -huhut salibandyssä, mutta länsilohkon kovimman muuttotappiopaikkakunnan palkinto taitaa olla jo jaettu.

Kuvavihje #1.

Happeen Kimmo Rantamäen musikanttikollegoineen joukkueensa kannustimeksi laatima Pelimies soi keväällä YLEn jääkiekon MM-lähetyksissä, ja kesän aluksi Pelimiestä kuultiin myös Singaporessa.

Kappaletta antaumuksella bussissaan luukuttanut Suomen MM-joukkue sai myös hallin dj:n soittamaan suosikkiaan.

Lievällä huolella kuitenkin todettiin, että kappaleen innolla omaksuneet Happee, Tapanilan Erä III ja Suomen naisten MM-joukkue päättivät kaikki kautensa samaan sijoitukseen.

Ex-kiekkoilija ja Karjalaisen kesätoimittaja Arttu Käyhkö sijoittelee isommalle kartalle Petteri Sihvosen näkemyksiä kiekkomaajoukkueen valmentamisesta.

En tiedä asiasta tarpeeksi osatakseni arvioida kolumnin osuvuutta. Mielenkiintoinen joka tapauksessa.

Suomen avausottelu jalkapallon naisten EM-kisoissa oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Englanti voitti jännittävien vaihdeiden jälkeen 3—2, mikä veti naamat vakavaksi, Turun Sanomat kertoo. Tiedä sitten oliko se tunnetilan puutetta vai mitä, mutta ottelu oli minusta viihdyttävä. Oli mukava katsoa Suomea jalkapallon arvokisoissa.

Kuuntelemisen suhteen onkin sitten ollut vähän vaikeampaa. Eilistä tv-lähetystä ja nyt näitä jälkipelejä rytmittää toistuvat pelot ja voivottelut virheistä, epäonnesta ja kertakaikkisesta kamaluudesta.

”Virheitä ei saa tehdä.”
”Virheitä ei saa tehdä.”
”Virheitä ei saa tehdä.”
”Virheitä ei saa tehdä.”
”Mitä tahansa tehdäänkin, virheitä ei saa tehdä.”

Miesten puolella Hollantia vastaan pelattavan MM-karsintaottelun alla samanlaisia kommentteja on kuulunut kaikkialta aina päävalmentaja Antti Muurista myöten. Ja. Mitäpä muuta kuin virheitä pelkäsi ja julisti jääkiekon MM-kisojen aikaan Antero Mertaranta, tuo televisioidun urheilun moderni ruumiillistuma.

Nyt eilen taisi Ylen studiossa Keijo Paananen sanoa, että ”maalit tulevat aina virheistä”. Hei haloo, mitäpä jos maalit — osa niistä — tuleekin hyvistä suorituksista?

Kaipaisin näihin urheilupuheisiin enemmän ainesta yrittämisestä, luovuudesta ja nauttimisesta. Eikö urheilu voisi olla astumassa uudelle aikakaudelle, jossa kaupallistumisen vastapainoksi tulosurheilu muuttuu taiteeksi?

Olen nähtävästi sanojeni syöjä. Näytän uhonneen tuossa viimekesäisessä puolimaratonraportissa, että minähän en mitään lenkkimaratoneja juokse, mutta niin vain Paavo Nurmi Marathon koostuu kahdesta lenkistä. Lauantaina kävimme tutustumassa Ruissalon maisemiin pitkän harjoituksen merkeissä. Kilometrejä kertyi n. 26 ja olo on näin seuraavana päivänä jo varsin ketterä. Tänään olen havainnut, että maratonista ja juoksemisesta löytyy aika lailla luettavaa.

Juoksuaika » FlyingFinns -keskustelupalsta » Häjyt ry:n 100+ kerho.

Myös Helsinki City Marathonin sivuilta löytyy kompakti vinkkipaketti ja Juoksija-lehti taitaa olla johtava kotimainen kaupallinen julkaisu. Eiköhän tässä ole kirjalliset eväät kasassa.

”Did You hear”, pressihuoneeseen rynnännyt kisajärjestäjä henkäisi kollegalleen sävyyn, jota täällä ei liene kuultu sen jälkeen kun japanilaisten torpedokoneiden ilmoitettiin upottaneen taistelulaivat Repulsen ja Prince of Walesin.

”What is it?”

”Sweden lost.”

Kainalopallokornerissa kirjoitetaan jenkkifutispeleistä. Mainituksi tulee Madden Footballin lisäksi Blitz: The League.

Kainalopallokornerista:

Blitz: The League pyrkiikin näyttämään lajin sellaisena, jona NFL-lisenssillä varustettu peli ei koskaan sitä saisi kuvata. Jalkapallon pelaamisen lisäksi pelaaja joutuu asemaan, jossa tämän täytyy selvitetellä pelaajien siviilielämän sotkuja ja rikoskuvioita, keskinäisiä kemioita ja terveysasioita ja monesti ilmeisesti liikutaan rehellisyyden osalta vähintäänkin hämärän rajamailla. Tärkeän pelaajan loukkaannuttua vaihtoehtona voi esimerkiksi olla piikittää pelaaja pelikuntoon tällä hetkellä käynnissä olevaan otteluun sillä uhalla, että sen jälkeen pelaajasta ei vähään aikaan olekaan yhtään mihinkään.

It’s so good to be bad, vai miten sitä sanotaankaan?

Aurinkoisen torstaipäivän salibandyaiheiset lainasanat tulevat Verkko-Karjalaisen jutusta, joka kertoo Mika Muukkosen paluusta Josban peräsimeen:

Muukkosen mukaan joukkue ei ainakaan kotiotteluissa tule käyttämään 1-2-2 -puolustusta, joka on tappamassa lajia maalimäärien vähentyessä.
— Haetaan räväkkyyttä ja aggressiivista pelitapaa. Lisäksi pyritään enemmän pallolliseen peliin ja sitä kautta dominoimaan pelejä. Tämän pitäisi tyydyttää myös yleisöä.

Eli siis. Kerrataanpa vielä.

Muukkosen mukaan joukkue ei ainakaan kotiotteluissa tule käyttämään 1-2-2 -puolustusta, joka on tappamassa lajia maalimäärien vähentyessä.

Hetkinen… Eli siis… Tuota, anteeksi… Miten se nyt menikään?

Muukkosen mukaan joukkue ei ainakaan kotiotteluissa tule käyttämään 1-2-2 -puolustusta, joka on tappamassa lajia maalimäärien vähentyessä.

Salibandy kuolemanvaarassa? Maalimäärät vähentymässä?

Sunnuntaina alkaa naisten jalkapallon EM-kisat Englannissa. Suomi on mukana ja täydessä iskussa, kertoo Turun Sanomat.

Kisoilla on oma UEFAn fantasialiigansakin, joten kyllä nyt kelpaa.

Täällä Singaporessa ei Suomen MM-joukkueella ole käytössään kunnon nettiyhteyksiä, mutta itse pääsen seuraamaan päivittäin naissalibandyn toriparlamenttia, Leidiviekkua.

Maajoukkuevalintojen aina virittämä puukkohippa toistelee tällä kertaa muutamaa teemaa, joista olen eri mieltä.

Maajoukkueessa pelaavat valmentajien suosikit, ja kotiin jäi vaikka kuinka monta heitä parempaa pelaajaa.

Valitettavasti ei jäänyt. Suomessa on mukavasti maajoukkuetason maalivahteja ja laitahyökkääjiä, mutta huutava pula varmoista puolustajista ja senttereistä. Jenni Nikkasen, Niina Valjakan, Terhi Ansion tai Maiju Merikannon mukanaolo ei pudottaisi kisajoukkueen tasoa, mutta vääryys heidän karsiutumisensa ei ole.

Maajoukkueeseen pääsevät aina samat vanhat naamat vaikka tarvittaisiin uutta verta.

Höpö höpö. Jokainen valmentaja tekee parhaansa saadakseen ryhmäänsä parhaat mahdolliset pelaajat. Nuoruus tai uutuus eivät ole avuja vaan uudet otetaan mukaan heti kun he osoittavat olevansa tosipaikassa vanhoja parempia. Viktor Tihonov sanoi, että kahdesta muuten yhtä hyvästä pelaajasta hän valitsee kokeneemman. Se on hyvä periaate.

Minna Isoniemen valinta maajoukkueeseen naisten liigan ulkopuolelta pyllistää koko sarjalle.

Höpö höpö. Varsinkaan pakeiksi tai senttereiksi ei ole niin paljon tarjokkaita, että hyviä pelaajia pitäisi jättää pois keinotekoisilla kriteereillä.

Jos harjoitusasennetta riittää, esimerkiksi Jenni Nikkanen ja Kujalan kaksoset voivat olla keskeisiä pelaajia naisten MM-kisoissa 2007. Suuri osa nykyisestä MM-joukkueesta on kuitenkin vahvoilla myös silloin. Valmensi joukkuetta sitten kuka tahansa.

Joillekin meistä tämä saattaa tulla liian myöhään, mutta Suomen jalkapallomaajoukkueen tukemiseksi pitäisi Urheilulehden välittämän tiedon mukaan kasvattaa viikset. Eivätkös nämä viiksihommat ole yleensä liittyneet itäsuomalaisen salibandyn playoff-kulttuuriin?

Pohjois-Ameriikassa on NHL:n työsulun aikana jääkiekon paikan TV-ruudussa vallannut korttipeli pokeri, joka eetteriin päästyään on saman tien pilaillut NHL:n keräämien katsojalukujen kustannuksella: pokeri on houkutellut TV:n ääreen enemmän väkeä kuin jääkiekko.

Tästä syystä, sekä tietenkin kommenttiosastolla esitetystä toiveesta saada lukea enemmän juttuja Urheilusta isolla U:lla, poimimme linkin Atlantin takaisesta Off Wing Opinion -blogista:

STICKandMOVE:n Jason kertoo, että Star Warsista on opittavissa kaikki, mitä pokerista tarvitsee tietää. Eli esimerkiksi mitä?

’There will be no bargain young Jedi. I shall enjoy watching you die.’ Jabba to Luke after Skywalker offers the Hutt a deal to return Han. We all know what happened to Jabba afterward. Take caution not to underestimate anyone at your table, because that’s a mistake that can prove extremely costly.

’Sir, the possibility of successfully navigating an asteroid field are approximately 3,720 to one!’ C-3PO to Han as Solo is about to bring the Falcon into danger in ’The Empire Strikes Back.’ Han might not ever want anyone to tell him the odds, but you should always have yours down cold, from how likely it is to make your flush draw to what the pot is laying you to draw to your full house.