Hesarin kulttuurisivuilla arkkitehti, Alvar Aalto Akatemian johtaja, jalkapallojuniorin isä Esa Laaksonen kirjoittaa futishalleista. Tai pikemminkin niiden puutteesta. Ainakin Helsingissä päin.

Laaksonen latelee vakioargumentit vähien hallien surkeasta arkkitehtuurista kansanterveyteen, mutta miksi hänen pitää jalkapalloa puolustaakseen lyödä jääkiekkoa?

–onhan penkkiurheilevalle kansalle helpompaa selitellä viidettä sijaa kymmenen joukkueen MM-kilpailuissa kuin jatkuvaa putoamista jo alkukarsinnoissa. Jalkapalloon kuitenkin kannattaisi sijoittaa, sillä sitä seurataan maailmalla aivan eri katsojaluvuilla kuin sangen marginaalista jääkiekkokisaa.

Epäilemättä jääkiekko on maailmalla vähemmän seurattu laji kuin jalkapallo. Siitä, onko jääkiekko jalkapalloa vähemmän sivistynyttä tai tyylikästä tai pelaajaystävällistä, saatan olla Laaksosen kanssa eri mieltä.

Hienoja lajeja molemmat mutta ei saa suuttua, vaikka minä ja monet muut junttisuomalaiset innostuisimme jääkiekosta vielä enemmän. Jotkut tällä pallolla innostuvat myös kriketistä tai sumopainista tai baseballista, vaikka ne eivät koko maailman lajeja olekaan.

Esa Laaksosen haikailemat ympärivuotiset sarjat ja hallit nostaisivat suomifutiksen tasoa ja ehkä maajoukkuekin menestyisi paremmin. Mutta entäpä, jos juniori nauttisi kesällä futiksesta ja pyöräilystä ja uimisesta ja talvella jääkiekosta ja salibandysta ja vaikka hiihtämisestä?