Kun TPS Salibandyn jäsenlehti on taas ajankohtainen, ajankohtaista on myös pohtia, millainen olisi täydellinen jäsenlehti. Aihe menee ehkä vähän ohi perinteisimmän Avokatsomo-linjan, mutta menköön.

» Lue koko juttu

Salibandykautta edeltävät kutsuturnaukset ovat päässeet vauhtiin, ja kaltaiseni keskiverto netinkäyttäjä on löytänyt niistä tietoa vaihtelevalla menestyksellä. » Lue koko juttu

Mikä on ratkaisumaali?

On harvinaisen selvää, että kysymykseen ei ole yksinkertaista vastausta. Sallittakoon Avokatsomon kuitenkin typistää hetkeksi vastaus seuraavasti: ”Ratkaisumaaleja ovat kaikki sellaiset ja vain sellaiset pelitilanteen tasoittavat ja tasatilanteesta johtoasemaan vievät maalit, joiden jälkeen vastustaja ei enää onnistu maalinteossa.”

Tämän määritelmän pohjalta tarkastelemme nyt, ketkä osallistuivat TPS Salibandyn ratkaisumaalien tekoon kaudella 2004—2005.

» Lue koko juttu

TPS Salibandyn jäsenlehti X — mustaa valkoisella on ilmestynyt taas, ja tällä kertaa Tepsin sivujen Käytöskakkos-palstalla on näköjään ”tiisereitä” lehdestä.

Sieltä Avokaudion kuuntelijat löytävät mielenkiintoisen poiminnan TPS:n edustusjoukkuetta käsittelevästä jutusta:

Kun lähtijöiden listalta löytyy muun muassa sellaisia nimiä kuin Ville Veikkolainen, Aki Halko, Jussi Lännistö ja Tomi Sairanen, on varmasti pakko myöntää, että lovi on melkoinen.
— Tuskin kovinkaan moni löisi tässä vaiheessa kanssani vetoa nousukarsintoihin selviämisestä, mutta en minä nyt niin huolestunut olisi. Kyllä tässä edelleen nousukarsinnat ovat tavoitteena, kuittaa Ray Backman epäilijöiden puheita…

Tavoitteena nousukarsinnat. Tätä emme Avokaudiosta kuulleet.

Avokatsomolle elokuu merkitsee syntymäpäiviä, ja nyt kahden vuoden kypsään ikään saavuttaessa on tehtävä jotakin uutta.

Avokaudio on uutta.

Avokaudio on puhuttua Avokatsomoa, Avokatsomon äänitallenneohjelma. Avokaudio-”lähetykset” ovat aina ilmestyttyään kopioitavissa MP3-formaatissa kotikoneisiin, työsuhdeläppäreihin ja koko kansan iPodeihin.

Kaikkien aikojen ensimmäinen Avokaudio kertoo yksinomaa salibandystä. Aiheitamme ovat:

1. Tuhannen Taalan Turnaus 2005: Mikä turnaus on ja miten turnaus menee, siihen meille vastaavat AFC Campuksen toiminnanjohtaja Peter Arvidsson sekä Tapanilan Erä III:n päävalmentaja Petri Lindberg.
2. Päävalmentajan kyselytunti: Turun Palloseuran päävalmentaja Ray Backman kertoo TPS:n kesästä ja alkavasta syksystä.
3. Uutisia: Lyhyitä sähkeitä muun muassa Gunnersin Tero Karppasen epäonnesta.
4. Avokaudio-kolumni: Mika pohtii, miten syötön maalivahdille kieltävä sääntömuutos tulee vaikuttamaan alkavaan kauteen.
5. Loppusanat: Salibandystara Esa Jussila kertoo, miltä tuntuu hävitä finaali.

Siispä kopioi ja kuuntele: Avokaudio, osa 1. (MP3-tiedosto, 15,5 megatavua, 64 kbps.)

Ohjelman kesto on 33 minuuttia 45 sekuntia. Juontaja ei kangertele aivan koko aikaa, eikä Turun murteen määrä ylitä Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuskomission enimmäissuosituksia.

Kiitokset kaikille Avokaudion syntyyn vaikuttaneille. Toivottavasti te, rakkaat lukijat, olette mahdollisimman moni myös rakkaita kuulijoita.

Ohjelmassa mainittu linkki hevimetallibändi Dienecian kotisivulle löytyy tästä: Dienecia.

Päivitys klo 14.55: Inhimillisen erheen vuoksi palvelimelle oli kopioitu väärä mp3-tiedosto, jossa MP3-tunnisteet olivat virheellisesti Dienecian kappaleesta Hell On Earth. Nyt tiedosto on vaihdettu versioon, jossa MP3-tunnisteiden pitäisi olla kohdallaan.

Samalla kellonlyömällä kirjattakoon pöytäkirjaan, että ensimmäinen Major-luokan asiavirhekin on ohjelmasta löydetty. Ei kuitenkaan kerrota vielä, mikä se on. Löytämisen riemua on turha riistää saman tien kaikilta.

Päivitys klo 15.33: Sama asiavirhe on näköjään eksynyt myös Turun Sanomien turnausraporttiin.

Äiti, äiti, Aki on tuo jolla on maila pystyssä. Aki, milloin tulet takaisin kotiin?

(Aki Halkon joukkue Tampereen Gunners eteni Tuhannen Taalan Turnauksen välieriin voittamalla Tikkurilan Tiikerit 2—1.)

Eilen lauantaina Tuhannen Taalan Turnauksessa TPS hävisi kaikki lohkovaiheen ottelunsa, mutta pääsi lucky loserina jatkoon, sillä toisen lohkojumbon, Blue Foxin, maalisuhde oli heikompi kuin Tepsillä.

Tänään sunnuntaina pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella TPS sai vastaansa ykkösdivarin itälohkoon nousseen SC Bluesin. Ottelun avausmaalin teki eilispäivästä peliään petrannut Jukka Eronen, joka nousi vasemmalta ja laukoi jyväskyläläismaalin etuylänurkkaan. Se jäi TPS:n ottelun ainokaiseksi, ja kun Blues onnistui neljästi, Palloseuran taival päättyi siihen.

Turnauksen jälkeen TPS:ää mitä todennäköisimmin haukutaan susipaskaksi, mutta se on aliarviointia. TTT:ssä esitykset eivät tietenkään olleet lupaavat, mutta suuri osa joukkueen potentiaalista oli sairastuvalla tai junnumaajoukkueleirillä.

Neljännen pelin päätyttyä TPS:n päävalmentaja Ray Backman näki turnauksessa hyvääkin ja sanoi, että ”Michael Fager, Teemu Pekkala ja Jere Jokinen pelasivat paremmin kuin koskaan”. Joukkueensa viimeistelyvoimasta sen sijaan Backmanilla ei ollut kaunista sanottavaa.

Aki Halko on taas ”kotona”.

Voi, Aki, miksi meidät hylkäsit?

Mitä meidän olisi pitänyt tehdä toisin?

(Akin uusi seura Tampereen Gunners voitti TTT:n avausottelussaan FBT Porin 3—0. Akille ei pisteitä.)

Tuhannen Taalan Turnaus on käynnissä Turun Salibandyareenalla. Ykköskentän aamun ensimmäisessä ottelussa kohtasivat FBC Turku ja TPS. Ottelu päättyi FBC:n yllättävän tylyyn 4—0-voittoon, mutta tuskin kukaan voi väittää, että tulostaulu heijasti pelitapahtumia täydellisesti: TPS piti palloa ja pyöritti, FBC iski vastahyökkäyksistä.

Sen tulos tietenkin kertoo todenmukaisesti, että tilanteissaan FBC oli TPS:ää terävämpi. TPS:n hyökkäykset päättyivät enimmäkseen FBC:n maalinedustalle mailaviidakkoon tai sitten päätyverkkoihin oikealta maalin ohi.

FBC oli liikkeellä parhaalla miehistöllään. Profiilipelaaja Jarmo Eteläaho pelasi kärjessä ja onnistui maalinteossa kertaalleen. TPS-veskari Juho Villa pelasi varsin erinomaisen ottelun, mutta Eteläahon onnistui kertaalleen hauskuuttaa yleisöä kahvittelemalla Villaa ja poissaolevia TPS-pakkeja.

TPS:ltä puuttui liuta tärkeitä pelaajia, sillä joukkueessa eivät olleet muun muassa Jarkko Penttinen, Renny Niemi, Jukka Multisilta, Anssi Savilampi sekä junnumaajoukkuenelikko Ville Forsman, Teemu Jaakkola, Mikael Lax ja Lasse Paju.

Heidän sijaansa mukana oli kaksi try-out-pelaajaa: Sauli Hynynen Tampereen Ilveksestä sekä Avokatsomon Anssin joukkuetoveri Vahdon suuruudesta, Team-17:stä, Jukka Eronen. Heistä Hynynen pääsi selvästi paremmin pelin vauhtiin mukaan, mutta Eronen erottui silti näkyvämmin: kertaalleen hän lahjoitti puolustuspäässä pallon FBC:lle, joka rankaisi maalilla, ja kertaalleen hän ottelun loppuhetkillä TPS:n pelatessa viidellä kuudella kolmea vastaan ylivoimaa latasi pallon kovalla rightillaan oikeaan yläristikkoon, mistä pallo pomppi takaisin kentälle.

Lohkon toisessa avausottelussa Trackers voitti Tikkurilan Tiikerit 3—2. Tepsillä saattaa tehdä jatkoonpääsyn kanssa tiukkaa.

Kaukalo on mielenkiintoiselta vaikuttava blogi nappulakiekkoilun kuvioista.

Urheilulehdessä (34/2005) mennään tällä viikolla Suomi—Ruotsi-maaotteluhengessä. Asetelmaa viedään myös yli yleisurheilun, kun esimerkiksi jalkapallolle ja jääkiekollekin annetaan reilusti tilaa.

Jalkapallojutussa Antti J. Peltonen otsikoi: Jari Liedholm. Mitä jos Suomen kaikkien aikojen paras jalkapalloilija olisikin syntynyt ruotsalaiseksi?

Vastauksessa ei porauduta syvälle tai tarkasti kansakuntien jalkapallokulttuurien historiaan, mutta jotakin tietenkin väitetään. Esimerkiksi, että ”Jari Liedholm” olisi pelannut kaikkiaan seitsemässä futiksen arvoturnauksessa ja USA:ssa vuonna 1994 hänen kaulaansa olisi ripustettu pronssinen MM-mitali.

Kivaa ja harmitonta pohdiskelua, mikäs siinä. Mutta! Yksi väite tuntuu vaikealta niellä mukisematta. Olisiko Jari Liedholmilla todella pelattuna (suunnilleen) saman verran maaotteluita kuin Jari Litmasella on nyt? 98?

Olisiko Litmanen Liedholmina todella mahtunut Ruotsin avaukseen tai edes vaihtopenkille sen jälkeen, kun lähtö Ajaxista alkoi tuoda Litmaselle vaikeuksia mahtua Barcelonan ja myöhemmin Liverpoolin kentällisiin? Olisiko 2000-luvun Ruotsissa ollut paikka Liedholmille?

Niin tai näin, toisaalla Urheilulehdessä livautetaan julki yllättävä — tai ainakin kirjoittajanne yllättämään päässyt — fakta. Lehti listaa ”tämän hetken 10 parasta jalkapalloilijaa, jotka olisivat voineet edustaa afrikkalaista maata maajoukkueessa, mutta jotka eivät sitä tehneet”. Listan numero un(e) on tietenkin (?) Zinedine Zidane. Yllätys sen sijaan löytyy sijalta neljä: Ryan Giggs.

Manchester Unitedin legenda, jota on aina pidetty aitona walesilaisena. Giggsin isä on kuitenkin sierraleonelainen siirtolainen, joka oli ensimmäisiä mustia pelaajia Walesin rugbymaajoukkueessa. Myös Giggs olisi voinut halutessaan edustaa Sierra Leonea.

Pelimies toisensa jälkeen pakkaa kassinsa ja lähtee vielä ennen liigan alkua muihin sarjoihin.

Ainakin IFK:ssa harmittaa, ja ilmeisesti SaiPassa vielä enemmän, kun ykkösmaalivahti katoaa yön pimeyteen eikä vastaa edes puhelimeen.

Ei kannata hankkia liian hyviä pelaajia, koska he kelpaavat rikkaammillekin.

Ura on lyhyt, joten perinteet, kasvattajaseurat ja suulliset lupaukset unohtuvat, kun rapakon takainen palkkatarjous surisee faksiin. Myös Sveitsissä ja Ruotsissakin moni asia on paremmin, ja rahaa riittää myös Venäjällä, jonne kohta uskaltavat muuttaa muutkin kuin Tero Lehterä ja Jussi Markkanen.

Kaipa se on uskottava, että HockeyBlog on oikeassa.

Mitä seuraavaksi? Ainakin happamia puheenvuoroja kiittämättömyydestä ja siitä, kuinka ei kannattaisi lähteä liian nuorena tai farmiin. Ja pahoja silmiä huonon sopimuksen neuvotelleelle kansainväliselle liitolle. Ja vetoomuksia julkisen vallan suuntaan palkkioiden rahastoinnin helpottamiseksi ja verotuksen keventämiseksi muuten vain.

OLS:n salibandyn fanisivut ovat avautuneet, ja luvassa on muun muassa Norjan siirtyneen Tommi Aholan sekä nykyisten ja entisten OLS-pelaajien kuulumisia.

Varmuuden vuoksi näköjään mainitaan, että seura ei vastaa sivujen sisällöstä.

Mutta mikäs tämä juttu TPS:n kiekkoilijoista on?

Tämän päivän Hesari vinkkasi, että ulkoministerimme Erkki Tuomioja on kotisivuillaan ottanut osaa Helsingin MM-kisojen jälkeiseen pohdiskeluun urheilustamme ja sen tilasta. Ja voi pojat! Tuomiojalla ei olekaan ihan mitä tahansa sanottavaa — hän kunnioittaa politiikan ja urheilupolitiikan kirjoittamattomia pelisääntöjä ja tölväisee huumorilla verhotun sanallisen puukkonsa suoraan Ilkka Kanervaan (kursivointi Avokatsomon):

Tommi Evilän hieno suoritus pelasti urheilujohdon pahimmalta katastrofilta, mutta se ei muuta sitä että Suomen yleisurheilun tila on kaikkea muuta kuin hyvä. Kyse ei ole vain siitä, että muualla ollaan entistä parempia, vaan Suomen taso on sekä laajuu­deltaan että kärjeltään laskusuunnassa. Se että näin ei pienessä maassa golfin ja muiden seksikkäämpien uutuuslajien puserruksessa välttämättä tarvitse käydä kertoo vertailu Ruotsiin. Nopein keino saavuttaa Ruotsin taso saattaisikin olla SUL:n puheenjohtajan lähettäminen kehitysapuna naapuriin.

Melkein purskahti lehteä lukiessani teet nenästä. Vieläkin naurattaa. Toivottavasti teille, rakkaat lukijat, ei käy näyttöpäätteen ääressä samoin.

No, yksi juttu Tuomiojan kommentissa kuitenkin mietityttää. Samaan aikaan kun hän väittää Suomen tason laajudeltaan heikenneen, urheilutoimittajien kuulee sanovan, että vaikka kärki on tosissaan tylsistynyt, yleinen taso kuitenkin on leventynyt ja parantunut.

Mutta nyt mentiin rytisten jo niin pitkälle kirjoittajanne asiantuntemattomuuteen, että tämä loppuu tähän.

Televisioon tuotetaan aika paljon urheiluohjelmia. Mutta miksei enempää sellaisia kuin TV2:n tänään peräkkäin näyttämät dokumentit ensin naisten EM-joukkueesta ja sitten Aki Riihilahdesta?

Kumma muuten, miten ottelu voi jälkeenpäinkin säväyttää, vaikka siitä on aikaa ja tuloksen tietää. Teki mieli heittää kahvimuki seinään kun Englanti teki loppuun sen 3-2-voittomaalinsa.

EM-kisoissa loistanut Suomi jatkoi ilman polvensa telonutta Satu Kunnastakin mainiosti ja kellisti Oulussa Hollannin 4-0. Anderson oli paikalla ja jotain tietää YLEkin.

Tampereella pelatun salibandyn Intersport-turnauksen tuloksia ja tilastoja ehdittiin keskustelupalstoilla kovasti kaipailla ennen kuin raportteja viikonlopusta alkoi tihkua muun muassa SPV:n, Classicin ja NST:n sivuille.

Salibandyliigan sivutkin seuraisivat huipputurnauksia mielellään, mutta se edellyttäisi luotettavia tulostietoja ja tilastoja, jotka syntyisivät vähimmällä vaivalla turnausjärjestäjien sivuille. Seurojen harvalukuisten aktiivien voimat tapaavat riittää juuri ja juuri ennakkotiedotteen vääntämiseen, mutta uutisfriikkinä seuraisin mieluusti myös turnausten etenemistä tuoreeltaan.

Huippujoukkueiden harjoitusottelut kiinnostavat. Lähiaikoina nähdään, miten tulostiedottaminen toimii esimerkiksi Gatorade-turnauksessa, Tuhannen Taalan Turnauksessa ja InTo North Cupissa.

Tiedottaminen turnauksen aikana ja jälkeen on jo seuraavan vuoden tapahtuman markkinoimista.

Kas, Salibandyliigan pelaajatilastot ovat nykyään aiempaa mukavammin selattavissa.

Saamme kätevästi tietää esimerkiksi sen, että Janne Tähkä on runkosarjan kaikkien aikojen jäähytilaston kuudes mahtavalla 225 minuutin istumisella.

Aika näyttää, pitäisikö Turkuun perustaa fuusioseura, kirjoittaa nimimerkki Manageri FBC Turun keskustelufoorumilla. Samalla nimimerkki veikkaa, miten kolmen turkulaisen divarijoukkueen kaudet tulevat menemään.

Totta tosiaan: aikahan sen näyttää, pitäisikö Turkuun perustaa fuusioseura. Mikään muu kuin aika sitä ei tule näyttämään. Mutta mietitäänpä hetki, miksi Turussa tarvittaisiin fuusiota — tai paremminkin, että mihin Turussa muka fuusiota tarvitaan.

» Lue koko juttu

Tampereen Pyrintö on Tommi Evilän seura, viikon IS Veikkaaja korostaa jutussaan Siivooja saa paikan. Pyrinnön (Tommi Evilän seura) toiminnanjohtaja Jarmo Hakanen ärähtää:

Tässä suomalaisessa urheilu- ja liikuntakeskustelussa tuntuu olevan tärkeintä lässyttää kaikenmaailman iltapäiväkerhoista sun muista. Ne ovat kansanterveyden kannalta tärkeitä juttuja, mutta eivät vie huippu-urheilua millään tavalla eteenpäin.

No, koska jutussa on kyse nimenomaan suomalaisen huippu-urheilun tilasta, emme kysy Tampereen Pyrinnön (Tommi Evilän seura) toiminnanjohtaja Hakaselta, onko suomalaisen huippu-urheilun tila sitten hänen mielestään tärkeämpi asia kuin kansanterveys.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna Turussa pelataan AFC Campuksen järjestämä Tuhannen Taalan Turnaus. Tänä vuonna turnaus on mielenkiintoisempi kuin koskaan, sillä miesten sarjaan saatujen liigajoukkueiden lisäksi liigatason hehkua nähdään myös ensimmäistä kertaa pelattavassa naisten sarjassa.

AFC Campuksen keskustelufoorumilla nimimerkki Ennari on koostanut mukavan ennakkospekulaation siitä, mitä turnauksessa on odotettavissa.

Ja kun elokuu tuli jälleen kerran puheeksi, pitää mainita että Avokatsomo juhlii 2-vuotissynttäreitään, ja jotenkin minulla on sellainen kutina, että keksimme rakkaille lukijoillemme lahjaksi jotain pientä yllätystä. Pysykäähän kuulolla.

Jos joku kysyy, mihin perustuu väittämät TPS:n tulevasta noususta Suomen salibandyparhaimmistoon, alle 19-vuotiaiden poikien maajoukkuevalinnat antavat varmasti osaltaan siihen vastauksia. Nyt valitusta 23 pelaajasta kuusi (6) on TPS:stä.

Kaikki heistä eivät ole TPS:n omia kasvatteja, mutta siltikään ja juuri siksi enää ei liene epäselvää, mikä on Läntisen Suomen ykkösseura.

Olemme matkalla Salibandyliigaan.

Takapenkiltä kysellään, milloin olemme perillä.

Kirjoittaja sallii itselleen ajoittaiset TPS-hehkutukset.

Lisäys: Tyttöjenkin lista on saatu julkaistua, ja komialta sielläkin vaikuttaa: seitsemän (7) tepsiläistä. Hyvä päivä tämä.

Roy Hodgsonin tulo Suomen maajoukkuevalmentajaksi olisi Suomen kovin futisuutinen sitten Litmasen ensiesiintymisen Mestareiden liigan finaalissa.

Valintaprosessista on jauhettu viime aikoina paljonkin, ja esimerkiksi tänään Hesarissa Heikki Miettinen kommentoi, että

On hyvä asia, että Palloliiton etsintäpartio on löytänyt uuden päävalmentajan. Erittäin outoa ja amatöörimäistä sen sijaan on ollut koko valintamenettely. Huhumyllyt ja spekulaatiot ovat pyörittäneet tätä karusellia liiankin lujaa.

Siis kamoon!

Suomeen on tulossa kaikkien aikojen parasta jalkapallotietämystä. Miten Palloliitossa on muka voitu hoitaa tämäkin asia huonosti?

Ja. Kukakohan sitä huhumyllyä pyörittää? Ettei vain olisi media?

Mitä tämän kirjoituksen otsikkoon tulee, Roy Hodgsonia ei ole vielä aateloitu. Tulevaisuudessa voi kuitenkin koittaa päivä, jolloin Suomessa pitää lähteä keksimään hänelle sopivaa arvonimeä. Toivottavasti koittaa.

Raha on arvokkaampaa kuin arvaisikaan. Niin voisi päätellä ainakin siitä, että HJK myi tärkeimmän pelaajansa Joakim Jensenin Allsvenskanin Hammarbyhyn kesken sopimuskauden.

Paitsi että rankkarispesialisti Jensen ehti tehdä peräti kahdeksan liigamaalia, hän oli Klubin puolustuksen selkäranka

Nuoriin lahjakkuuksiin pohjaavat joukkueet tapaavat muutenkin kangistua syyskylmillä, mutta epäilen, että Jensenin lähtö näkyy joukkueen loppukauden tuloksissa yllättävän selvästi.

Eilinen pronssimitalisti Tommi Evilä keskittymässä pituushyppyalueen kulmassa. Tässä vaiheessa puoli ”evilää” oli jo tehty eli kolmas hyppy hypätty ja neljättä odoteltiin.

Yleisurheilun MM-kisojen suomalaisittain tärkein hetki koettiin lauantai-iltana pituushypyn finaalin kolmannella kierroksella. Kaksi ensimmäistä hyppyään yliastunut Tommi Evilä ponnisti selkä kuvitteellista seinää vasten tuloksen 816 ja jatkoi kisan kolmelle viimeiselle kierrokselle.

Se, että Evilä hyppäsi viidennellä kierroksella myötätuuleen 825 ja voitti MM-pronssia, on totta kai hieno juttu, mutta suomalaisittain tärkeintä se ei ole.

Jos Evilä ei olisi kolmannella kierroksella saanut (tarpeeksi hyvää) tulosta, olisi suomalaisesta urheilusta käytävässä julkisessa keskustelussa varmasti vatvottu loputtomiin liiankin tutusta aiheesta: suomalaisten kyvystä olla venymättä suorituksissaan paineen alla.

En tiedä, olisinko kestänyt sitä enää yhtään enempää.

Jos suomalaiset kärsivät kansana poikkeuksellisesta epäonnistumisen pelosta, se on täysin itse aiheutettua.

Olkoon Tommi Evilän ”evilät” esimerkiksi meille kaikille niin urheilussa kuin elämässä urheilun ympärilläkin.

Meille Hockey-lehden kestotilaajille tuli tänään postitse huonoja uutisia: Hockey ei palaa kesätauon jälkeen kioskeihin (eikä koteihin).

Hockeyn päätoimittaja Risto Pakarinen kirjoittaa kirjeessään:

Päätös ei ollut helppo, sillä olen antanut Hockeylle kaikkeni, ja on ollut enemmän kuin hauskaa olla rakentamassa uudenlaista jääkiekkojulkaisua. Valitettavasti on vain todettava, että aika ja paikka eivät ehkä olleet oikeat.

Myös kevään kiekkokirjoittelu ja väittely eri lehtien välillä masensi, yllättävänkin paljon, kun jääkiekkoon lämpimän intohimoisesti suhtautuvan lehden linja ei tuntunut kiinnostavan juuri ketään.

Niin pitkään kuin olen lukenut Hockeya, olen ajatellut, että toivottavasti salibandystä jonain päivänä on samanlainen lehti — ja että toivottavasti olen itse mukana sen tekemisessä. Tuo kirjeessä mainittu Hockeyn linja oli nimittäin mahtava: hienoja juttuja, jotka viihdyttivät ja kiehtoivat perusteellisuudellaan ja näkökulmallaan, joka oli jotain aivan muuta kuin kiireisessä ja kliseisessä urheilutuubassa.

Jos markkinoilla koskaan — edes vain vähän aikaa — on samaan tyyliin salibandystä kertova lehti, salibandy on kulkenut lajina pitkän matkan. Vielä ”reikäpallon Hockeysta” ei kannata haaveilla. Tai siis: siitä ei voi muuta kuin haaveilla.

No, vaikka lehti loppuu, niin onpa sentään vähän hyvääkin uutista: HockeyBlog jatkaa toimintaansa. Hockeyn lopettamisesta kerrotaan sielläkin, hieman toisin sanoin kuin edellä kirjeessä.

Avokatsomo toivottaa kaikkea hyvää Hockeyn ja HockeyBlogin toimitukselle. Tuokoon Finnjewel meille lisää kulttuuritekoja urheilun saralla.

Urheilulehden MM-kisatori on muodoltaan melkein blogi. Myös Ilta-Sanomien nettipäiväkirja tavoittelee samaa kirjoittajanaan vapaaehtoistyöntekijä Satu Kultala. Ja ihmehän se olisi jos länsinaapuri jättäisi tilaisuuden käyttämättä: Expressenin VM-blogg.

Kaikista tuntuisi löytyvän varsin mukavia pieniä yksityiskohtia kisojen kulisseista. Tulevan lauantain koitoksista saattaa Avokatsomoonkin irrota muutama tiedonmurunen.

Lisäys lounastuntia myöhemmin: flickristä löytyy ainakin Chris Heathcoten kuvia kisoista - katsojan näkökulmasta. Tässä yksi aika mainio osuma.

Lisäys 12.8.: No mutta onhan näitä - net.nyt kyseli ja marginaali vastasi.

Miesten salibandyn ykkösdivarissa on kesä ollut aika hiljainen sen jälkeen, kun Finnsta Pro lopetti pahimman tiedotusrumbansa heinäkuun alussa. Todistusaineistoksi kelvatkoon vieressä oleva ruutukaappaus Salibandyliiga.fi:n divariosastolta, jossa on kokonaista neljä uutista arkistossa ajalta 14.7.—11.8.

Vaan taitaahan se olla niin, että hiljaisuudelle on yksi tai kaksi hyvää syytä. Kukaan ei tiedä mitä pitäisi kertoa ja mistä, koska

• korkean profiilin muutto- ja muista tappioista on kärsitty tasaisesti kaikilla divaripaikkakunnilla, kun liiga on imenyt pelimiehiä kaikkialta yhtä lailla. Ainakin Porissa, Turussa, Kovjoella, Kirkkonummella, Loviisassa ja Vantaalla on tullut enemmän tai vähemmän turpaan.
• divarilohkot ovat muuttuneet viime kaudesta merkittävästi. Esimerkiksi länsilohkossa Hämeenlinna on kadonnut divarikartalta kokonaan, Porista on vain yksi joukkue, Finnsta on täysin uudistunut viime kauden itälohkon porukka, Rangers on liigapudokas ja AFC Campus ja Nibacos ovat uusia tulokkaita kakkosesta. Ennakkoveikkauksia on tavallistakin vaikeampi perustaa mihinkään muuhun kuin täyteen arvaukseen.

Ainakin Turun Palloseuralta odotettiin tänä kesänä enemmän uutisia. Takana on kaksi nousujohteista kautta, ja seuran tavoitteeksi kirjattu liiganousu keväällä 2006 köllöttelee alkavan kauden loppupäässä odottamassa toteutumistaan. Mutta millaisia ovat uutiset? Kun Aki Halko lähtee Tampereelle ja Ville Veikkolainen Ouluun, Salibandyliigaan matkaa 91 tehopistettä.

Rami Lehtolan paluu joukkueeseen on tervetullut, mutta vaikealta vaikuttaneen Gunners-kauden (tehot 1+1) jälkeen jää nähtäväksi, onko Lehtolasta täksi kaudeksi profiilipelaajaa divariin. Toistaiseksi viimeisen divarikautensa (02—03) tehot 33+23 ja ensimmäisen liigakautensa (03—04) tehot 13+12 kyllä kertovat taustalta löytyvästä potentiaalista.

Yleisen trendin perusteella vaikuttaa selvältä, että täksi kaudeksi divariin on ollut hyvin vaikeaa saada vahvistuksia, mutta TPS:n taivalta innokkaasti seuraavana tekisi väkisinkin mieleni kysyä, onko seurassa todella tehty siirtomarkkinoilla kaikki mahdollinen. Jos asetetut tavoitteet aiotaan toteuttaa, se vaatii täysillä panostamista muuallakin kuin kaukalossa ja sen laidalla.

Avokatsomon elokuisia perinteitä kunnioittaen:

Jos viikonloppuna alkava Englannin Valioliiga ja etenkin Valioliigan virallinen fantasiamanagerointi Fantasy Premier League kiinnostaa Sinua, arvon lukija, Sinua saattaa kiinnostaa myös Fantasy Premier Leaguesta löytyvä Avokatsomoliiga.

Liittyäksesi liigaan tarvitset koodin 2205-29821. Sinne vain heilauttaen joukkueesi muiden joukkoon.

Ben Thoma kommentoi NCAA:n päätöstä luopua Amerikan alkuperäisväestöltä lainatuista joukkuenimistä: Getting racism out of college sports. Miten on Frölunda Indians ja Malmö Redhawks, sopivatko intiaaninimet Pohjolaan?

Edelliset kirjoitukset samasta aiheesta: osa I & osa II.

Jos Avokatsomossa olisi oma aiheryhmänsä huhuille, tämä suhahtaisi sinne sukkana sisään:

Avokatsomon saamien tietojen mukaan jääkiekon SM-liigaa pelaavan Turun Palloseuran kotiotteluissa Turkuhallissa katsojia viihdyttää ensi kaudella aito ja oikea lätkäurkuri!

Sanotaanko, että erittäin mielenkiintoinen veto. Niin mielenkiintoinen, että urheilusta mukamas kiinnostunut kirjoittajanne harkitsee vahvasti ensi kaudella jääkiekko-otteluun matkaamista. Johan se olisi toinen kerta näiden vähän reilun neljän Turussa asumani vuoden aikana.

Odottakaamme ja katsokaamme, pitävätkö tiedot paikkansa.

AIK:n salibandysivuilta löytyy ällistyttävä määrä haastatteluja, uutisia, kolumneja ja muuta materiaalia.

Tuoretta materiaalia.

Nyt tiedonvälitykseen entistä sähäkämpää nopeutta kaipaava AIK on aloittanut AIK-blogin, jota ylläpitää Ulf Andersson.

Kenestä Salibandyliigan ensimmäinen?

Timo Tompurin ehkä entiseltä valmentajalta löytyneet mömmöt maustavat MM-kisoja meiramilla. Ilta-Sanomien pääilkeilijä Pekka Holopainen viiltelee tuttuun tyyliin:

- - SUL:n antidoping-työn ja Tompurin kaltaisen tyypin roikottaminen maajoukkueessa ovat toisensa poissulkevia asioita. Yhden miehen ympärillä sattuu ja tapahtuu vähän liikaa. Moni ei panisi pahitteeksi, jos Tompuri olisi lauantai-iltana riisunut maajoukkueverkkarit yltään viimeisen kerran.

Kummallisen paljon eräille sattuu, mutta toisaalta arvokisavalinnat ovat kovasti herkkä asia ja valintakriteereiltä edellytetään läpinäkyvyyttä ja selkeyttä. Jollei ehdokasta ole asianmukaisesti todettu sopimattomaksi joukkueeseen, sattumiset ja tapahtumiset ovat huono peruste jättää ketään pois.

Toinen juttu on, että TV:n taannoinen dokumentti DDR:n dopingtehtailusta sekä kaikki muut paljastukset saavat katselemaan MM-kisoja vinosti hymyillen. Ikävä juttu, mutta kerran menetetty maine ei palaudu helpolla.

Jotain mukavaakin viikon aluksi. Naisten salibandymaajoukkuetta valmentanut Seppo Pulkkinen on luonnehtinut vastuuvalmentajan virkaa julkisen kusitolpan hommaksi, mutta joskus saa maajoukkuevalmentaja kehujakin.

Kaksi uutta mielenkiintoista urheilullista blogia: Lenkkipolku ja Veteraaniurheilija.

Georgian joukkue ei ilmestynyt salibandyn naisten MM-kisoihin, ja yhtä vaikeaa maasta on ollut päästä Tanskassa meneillään olevaan Euroopan Cupin karsintaturnaukseen. Georgian naisten mestari Ukimerioni Kutaisi ei saapunut paikalle, ja tuoreimman tiedon mukaan joukkue olisi jumissa Moskovan lentokentällä viisumivaikeuksien vuoksi.

Oho. Kirjoitusten otsikoilla on hulluteltu varmaan niin pitkään kuin on osattu kirjoittaa, mutta tässäpä todellinen mestariteos ESPN Soccernetistä:

Young Boys Wankdorf erection relief

Mistäkö juttu kertoo? No sveitsiläisen jalkapallojoukkue Young Boys Bernin uuden kotistadionin, Stade de Suisse Wankdorfin, avajaisista.

Linkki löytyi Boing Boingista, missä ESPN:n entisen työntekijän kommentti uskoo, että Soccernetin kekseliäät poijjaat ovat nauraneet yömyöhään otsikkoa muotoillessaan.

On elokuu. Se tarkoittaa sitä, että Avokatsomo alkaa pikku hiljaa palailla lomilta taas urheiluelämän syleilevään arkeen. Kisoja on kisattu ja pelejä pelattu. Yleisurheilun MM-kisat ovat aluillaan, ja joku odottaa jo NHL:ääkin.

Kirjoitusmoottoreita käynnistellään kuitenkin kesäkuusta tutuissa tunnelmissa: Suomi pelasi taas jalkapallon EM-kisojen välierässä. Alle 19-vuotiaiden tyttöjen EM-kisat potkittiin Unkarissa, missä Suomi selvisi finaalin kynnykselle. Ranska kuitenkin voitti 1—0 ja jätti suomalaiset vaille mitaleja. No, onneksi paikka ensi vuoden MM-kisoissa on aika hyvä ”lohdutuspalkinto”.

Tyttöjen mestaruus ratkaistiin lopulta rangaistuspotkukilpailussa. Venäjälle kultaa, Ranskalle hopeaa.

Poikain puolella Ranska sitten sai haluamansa, kun Belfastin finaalissa kaatui Englanti maalein 3—1. Uefan sivuilla Andrew Haslam on valinnut 10 tulevaisuuden futisstaraa, joten ei kun nimiä mieleen painamaan vain. Esimerkiksi armenialaismaalivahti Edel Bete olisi varmasti mielenkiintoinen ”erikoisuus” lähitulevaisuuden huippufutiskentillä.